Tämä tarina on tosi, niin kuin kaikki tarinat kaikkialla maailmassa ovat aina olleet.
Tämä kaikki tapahtui kauan sitten, silloin kun mielikuvitus oli saanut siivet ja lähtenyt lentoon.
Ikihämärässä oli alkanut suuri seikkalu.
Hämärän häilyväisessä kuvitelmassa oli kehittynyt
verkko. Kuinka kiehtovalle se näyttikään hennon aamuisessa kajastuksessa.
Rajamaailmassa syntyivät eläväiset. Yhdestä lajista kehittyvät pöhekköiset. Pöhekköisten laji oli nyt voimistumassa ja se toinen laji, mikä etsi
valon kajastusta oli menettämässä voimaansa.
Pöheikköiden kantasuvun perihahmo pyrki kasvattamaan sukuhaarakkeiden jatkumoita.
-Maami, huudahti bebipöheikkö;- Saanko minäkin salaista juomaa, millä voin tulla vahvaksi ja tömistää täällä mielinmäärin?
-Sinun tulee ensin päästä jyvälle, vastasi Maami katsahtaen huolestuneena jälkeläiseensä.
-Me olemme nyt aloittaneet rivistöjen tiukentamisen ja valmistaudumme valtaamaan koko eläväisten pesimissijat.
-Katsohan, kun paneudumme synkistelyyn ja alitilan hahmotukseen, niin saamme pitävän otteen täällä verkossa ja pyydystämme liimautumiseritteellä kaikki ulos pyrkiväiset, jatkoi Maami talutellen helliväisesti beibiään.
Kajasteiset seisoskelivat syrjemmällä tietämättä, mitä heidän tulisi tehdä.
Heidän ohjaajansa Valkohapsi tuntui jo korisevan viimeistään. Turhauma oli päässyt livahtamaan joukkoon ja Salakavala oli seurannut hänen mukanaan. Molemmat olivat piilohahmoisia ja sekaannuttivat jo ennestään epätietoisuuden ilmapiiriä.
Sananjalat olivat kasvaneet suuriksi ummittaen näköisyyttä.
-Puhti on pois,enkä jaksa enempää, valitti Pieni Vilkuttaja painautuen uupuneena sammalikkoon.
-Jotain on tehtävä nyt ja kiireesti, ennen kuin ikihämärä saavuttaa meidätkin, sanoi Rakentaja, jolla oli pitkäkestoinen ymmärrys ja laajakaistatettu näkemys.
-Ehkä meidän tulisi rakentaa suuri peili, vastasi siihen korviiaan hieroskeleva Herännäinen.
Niimpä he vastavoimista välittämättä aloittivat suururakoinnin. Väkeväinen, joka oli ajoittain harhautunut päätti antaa viimeist voimansa käyttöön. Tämä merkillinen joukkio matkasi ummenlammelle ja kutsui rajattomat apuun.
He saivat, kuin saivatkin kimalletta lammesta kasatuksi yhteihyvään.
Erehdyksen ja oppimisen kautta peili alkoi valmistua. Valkohapsi uhrautui vielä kerran ohjelmointiin. Hänelle oli jo ollut luvattujen joukossa paikka odottamassa, mutta näin vaikeaa tehtävää eivät kehittyväiset olisi ilman häntä kyenneet läpisaattamaan.
Turhauma ja Salakavala pyrkivät kaikin keinoin sammuttamaan intoa rakentaen esteikköjä, sekä ylilyöntikisailuja saadaakseen yleisen hämmennyksen jatkumaan. Mutta Kajasteiset olivat jo saaneet puhtia työhönsä.
Sillä aikaa pöheikköisten joukkiossa oli syntynyt kasauma. Heidän heikkoutensa tuli viimein ilmi.
Umpisolmut eivät avautuneet. Tukkeuma järjästelmässä sai heidät keskinäiseen kähinään.
Maami ja muut kantapöheikköiset takertuivat omiin lankoihinsa. Se koitui heidän kohtalokseen.
Peili oli valmis lopultakin. Vilkuttaja tanssi riemussaan peilin kirkkaudessa, kun Rakentaja suuntasi sen Valkohapsen opastuksella Valon Säteeseen.
Päivä kiiri kultaisissa rattaissa korkealle taivaan kaarelle ja valokeijut puhalsivat taikapölyä eläväisten keskuuteen.
Valkohapsi huokasi syvään ja poistui onnellisena
luvattujen joukkoon.
Näin uusi alku sai taas voimansa kasvuun.
Sen pituinen se----mutta tarinathan eivät koskaan lopu.
Tämä kaikki tapahtui kauan sitten, silloin kun mielikuvitus oli saanut siivet ja lähtenyt lentoon.
Ikihämärässä oli alkanut suuri seikkalu.
Hämärän häilyväisessä kuvitelmassa oli kehittynyt
verkko. Kuinka kiehtovalle se näyttikään hennon aamuisessa kajastuksessa.
Rajamaailmassa syntyivät eläväiset. Yhdestä lajista kehittyvät pöhekköiset. Pöhekköisten laji oli nyt voimistumassa ja se toinen laji, mikä etsi
valon kajastusta oli menettämässä voimaansa.
Pöheikköiden kantasuvun perihahmo pyrki kasvattamaan sukuhaarakkeiden jatkumoita.
-Maami, huudahti bebipöheikkö;- Saanko minäkin salaista juomaa, millä voin tulla vahvaksi ja tömistää täällä mielinmäärin?
-Sinun tulee ensin päästä jyvälle, vastasi Maami katsahtaen huolestuneena jälkeläiseensä.
-Me olemme nyt aloittaneet rivistöjen tiukentamisen ja valmistaudumme valtaamaan koko eläväisten pesimissijat.
-Katsohan, kun paneudumme synkistelyyn ja alitilan hahmotukseen, niin saamme pitävän otteen täällä verkossa ja pyydystämme liimautumiseritteellä kaikki ulos pyrkiväiset, jatkoi Maami talutellen helliväisesti beibiään.
Kajasteiset seisoskelivat syrjemmällä tietämättä, mitä heidän tulisi tehdä.
Heidän ohjaajansa Valkohapsi tuntui jo korisevan viimeistään. Turhauma oli päässyt livahtamaan joukkoon ja Salakavala oli seurannut hänen mukanaan. Molemmat olivat piilohahmoisia ja sekaannuttivat jo ennestään epätietoisuuden ilmapiiriä.
Sananjalat olivat kasvaneet suuriksi ummittaen näköisyyttä.
-Puhti on pois,enkä jaksa enempää, valitti Pieni Vilkuttaja painautuen uupuneena sammalikkoon.
-Jotain on tehtävä nyt ja kiireesti, ennen kuin ikihämärä saavuttaa meidätkin, sanoi Rakentaja, jolla oli pitkäkestoinen ymmärrys ja laajakaistatettu näkemys.
-Ehkä meidän tulisi rakentaa suuri peili, vastasi siihen korviiaan hieroskeleva Herännäinen.
Niimpä he vastavoimista välittämättä aloittivat suururakoinnin. Väkeväinen, joka oli ajoittain harhautunut päätti antaa viimeist voimansa käyttöön. Tämä merkillinen joukkio matkasi ummenlammelle ja kutsui rajattomat apuun.
He saivat, kuin saivatkin kimalletta lammesta kasatuksi yhteihyvään.
Erehdyksen ja oppimisen kautta peili alkoi valmistua. Valkohapsi uhrautui vielä kerran ohjelmointiin. Hänelle oli jo ollut luvattujen joukossa paikka odottamassa, mutta näin vaikeaa tehtävää eivät kehittyväiset olisi ilman häntä kyenneet läpisaattamaan.
Turhauma ja Salakavala pyrkivät kaikin keinoin sammuttamaan intoa rakentaen esteikköjä, sekä ylilyöntikisailuja saadaakseen yleisen hämmennyksen jatkumaan. Mutta Kajasteiset olivat jo saaneet puhtia työhönsä.
Sillä aikaa pöheikköisten joukkiossa oli syntynyt kasauma. Heidän heikkoutensa tuli viimein ilmi.
Umpisolmut eivät avautuneet. Tukkeuma järjästelmässä sai heidät keskinäiseen kähinään.
Maami ja muut kantapöheikköiset takertuivat omiin lankoihinsa. Se koitui heidän kohtalokseen.
Peili oli valmis lopultakin. Vilkuttaja tanssi riemussaan peilin kirkkaudessa, kun Rakentaja suuntasi sen Valkohapsen opastuksella Valon Säteeseen.
Päivä kiiri kultaisissa rattaissa korkealle taivaan kaarelle ja valokeijut puhalsivat taikapölyä eläväisten keskuuteen.
Valkohapsi huokasi syvään ja poistui onnellisena
luvattujen joukkoon.
Näin uusi alku sai taas voimansa kasvuun.
Sen pituinen se----mutta tarinathan eivät koskaan lopu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
jonka tuosta sain oli se että onko kirjoittaja lukenut liikaa Harry Potteria tai Sormusten Herran tarua.........
Aikojen alusta Iso kirjakin on sen jo ennustanut mitä tuleman pitää, näitä nämä nykymaailman oireet ovat eikä sille mahda kollektiivisesti mitään. Jos yksilötasolla parannat omat tapasi ja elät "puhdasta, omantuntosi mukaista elämää", huomaat pian jääväsi toisten jalkoihin.
Valitettavasti maailma on heidän, jotka keinoja kaihtamatta käyttävät kyynärpää-taktiikkaa rynniessään eteenpäin, niin työelämässä kuin yksityisellä sektorilla. Ahneus, puolueellisuus, kylmyys ja suhteet määräävät likaa sitä, mitä joku saavuttaa elämässään. Eihän siinä mitään, jos satuit syntymään kultalusikka suussasi,ehkä pärjäät jonkin aikaa. Suurin osa meistä kuitenkin joutuu raapimaan onnensa ja elämänsä suuremmilta areenoilta. Ja auta armias, jollet ole vahva, loppupeleissä saattaa käydä huonosti.....
Jeesustelijoille ei taida löytyä sijaa?
tarina tästä sinun mielessäsi syntyi:=)
Etten ole lukenut kumpaakaan, en Harry Potteria, enkä Sormusten Herraa. Mutta ihan mukava, jos noihin teksteihin näit yhtymäkohtia.
Olisi kiva keskustella tässä egon rakenteesta syvemminkin. Kuitenkin näkisin, että jossain vaiheessa ihmisen kehityksessä tapahtuu se huikea muutos, jolloin ego taipuu sielun käyttövälineeksi.
Ego ei sinäänsä ole paha, ei hyvä. Sillä on oma tärkeä tehtävä koko ihmiskunnan kehityksessä.
On toki totta, että vielä suurin osa ihmiskuntaa on egokeskeisiä. Mutta nyt on jo syntymässä toisenlainen laji. Enkä toki tarkoita ettetkö saa nähdä asiat omalla tavallasi.
Minun näkemykseni taas on omanlaiseni.
hämmästys....
Pikaisesti luettuani homma näytti kyllä olevan mleko lailla sekaisin :))) Pitää lukkee toista vielä ajan kanssa uudelleen.
Toivoisimme ehkä elämän kulkevan selkeiden suuntaviitojen kuljettamana.
Sekavuus on nähdäkseni mielemme luomusta.
Toisaalta kaaos luo myöskin järjästystä.
No itse kuvittelin juonen tarinassa olevan hyvinkin selkeä:=)
Aivan totta, hyvin nukutun yön jälkeen (11tuntia) tarinaan avautui täysin selkeä juoni :))
Pääkin selviää , kun aivot saavat levättyä:-)
Monet ihan arkipäivän jututkin ovat nukutun yön jälkeen aivan erinäköisiä.
Mainioita sanoja olet ripotellut tekstiisi; kantasuvun perihahmo, eläväisten pesimissijat, kajasteiset, laajakaistatettu näkemys jne... :D
Oiva ja oivaltava tarina muutenkin. Luin monta kertaa ja nautin pikku sanaleikkien löytämisestä.
Onneksi tosiaan Tarinat ovat vailla loppua!
Tiedät varmaankin, kun kirjoitat tarinoita itsekkin, kuinka nautinnollista on leikkiä sanoilla:-)
Tietysti se kutkuttaa kivasti mieltä, kun saa lukijan samaan oivallusleikkiin mukaan.
En tiedä, mitä kommenteillesi oli tapahtunut ja mistä syystä ne olivat tästä ketjusta poistuneet?
Harmillista, koska vastauksesi olivat ajateltuja.
Enkä nähnyt omasta mielestäni mitään syytä tähän.
Kuten jo keskustelussamme tulikin ilmi, niin meissä ihmisissä löytyy, sekä Kajasteisuutta, että Pöheikköisyyttä.
Eikäpä tarvitse kauemmas tätä palstakirjoittelua mennä, kun molemmat puolet ovat näkyvissä.
minusta ne vähän häiritsivät sinun tarinaasi...mutta odotan innolla jatkokertomustasi ;)
Olisin jopa toivonut, että tarinaa olisi muut kirjoittajat jatkaneet.
Jos olit aikoinaan kaffeella, niin muistat, kuinka siellä synnytettiin jatkiksia koko porukalla.
Tiedä sitten onko nyt täällä meneillään tulehtuneen tilanteen jälkihoito:-)
Kummasti näyttää tekstejä häipyvän ja osa porukoista käy ainostaan lukemassa, muttei kommentoi.
Ensin ajattelin minäkin, että niin oli tarkoitettu.Mutt kun muita ei tullut, sit kauhistuin että tunkesin epäkohteliaasti sinun kirjoitukseesi ;))
Mut ei se haittaa...katsotaan jos joku viel innostuis ;))
En ole vanhoja kaffelaisia ;)
..et itse halunnut jatkaa jo avatussa tarinaketjussa, "copy/paste"? Onko tarkoituksesi jättää tämä ketju kuitenkin palstalle?
mistä copy/pastesta puhut`?
En ole nyt kirjoittanut tänne mitään muuta tarinaa.
Enkä ole kopsannut mitään tarinaa.
Joten selvennä ihmeessä tuo juttusi!
ketjua "tää on aika hyvä" kirjoittaja "copy/paste".
Minulla ei ole tuohon aloitukseen osaa, ei arpaa.
Käytän omaa rekisteröityä nikkiäni, joten kommenttisi on varmaan tarkoitettu ihan jollekkin muulle.
Usein täällä ei reagoida tarinoihin, tai novelleihin kovinkaan hanakkaasti. Syytä en tiedä, mutta näin se vaan näyttäisi menevän. Siksipä nuo sinun kommenttisi olivatkin mieluisia.
niille on aivan omat palstansa.
Kerrohan nyt mille palstalle tämä tarina mielestäsi kuuluisi?
Voin sitten käydä heittämässä sen sinne. Tai
voit tietty pyytää sefua poistamaan, mikäli tämä ei mielestäsi ole sopiva tänne.
olla aina niin tarkka/rajattu.Jos jokaisen jutun ja aiheen joutuis pistään palstalle jonne se kuuluu, ei tänne jäis mitään..ja sekin mitä jäis hajotettas ikäryhmiin ;))))) ja siitäkin loput huuhaalle ;)))
tarina oli hyvä ja jatkoa täs odotellaan ;))
etteivät kaikki ihmiset oikein tiedä, mitä sanoa. Joku ei ehkä edes viitsi lukea, toinen tykkää, muttei tiedä miksi ja kolmas ei halua tunnustaa, ettei pitänyt. Mä tykkään sekä lukea että kirjoittaa, runoja, tarinoita ja massasta poikkeavia juttuja. Onhan täällä tarinankirjoittajia muitakin; ainakin Waffen, Mynttis, Kuunkulkija. Jokaisella on vähän eri tyyli, mutta kaikkia luen aina hymy huulilla.
Printtasin ton sammakkosatuni ja luin kokeeksi töissä ruokatauolla 6:lle ihmiselle. Yksi oli nukahtaa ja neljä ei sanonut mitään, yksi vanhempi nainen totesi, että tuollaisiako sinä kirjoitat? Parin päivän päästä yksi totesi johonkin sanomaani, 'kai sä nyt senkin osaat tehdä, kun satujakin osaat kirjoittaa'. Se oli 'kehu', tai niin sen tulkitsin.
Palaute tosiaan on usein nihkeää, kun joku esittelee jotain omaa juttuaan, oli se sitten tarina, pitsiliina, tai ikiliikkuja :D
Suomalainen pihtaa sanojaan. Olen käsilläväkertäjäihminen ja annan mielelläni lahjaksi jotain itse tehtyä, koska arvostan myös saamiani itse tehtyjä juttuja. On helppo antaa jotain sellaiselle, jonka tietää ko. väkerryksistä tykkäävän. Joskus käy niin, että saaja ei kommentoi sitten millään tavalla, jolloin jää olo, että no se ei varmaan tykännyt. Sitten kuukauden kuluttua sama ihminen tuleekin luo ja pyytää tekemään samanlaisen, kun haluaa antaa jollekin lahjaksi. Silloin hymyilyttää.
Itse kirjoitan kirjoittamisen ilosta, se on minulle 'terapiaa' ollut aina. Huomaan tyttäressäni samoja piirteitä. Hänellä on kirjoituspöytä täynnä päiväkirjoja, tarinanalkuja, runoja, laulun sanoja, kirjeitä..
Palautteesta vielä.. henkilökohtaisesti aina toivon, että joku sanoisi, jos jokin tarinassa, runossa, tai missä tahansa tekeleessä mättää. Mutta ans olla, kun arvostelua kaipaa, sitä ei saa - ennenkuin tulee joku, joka lyö totaalisesti lyttyyn, ja sitten masentaa, kun on ensin ehtinyt jo korkealle leijua :D
Eiköhän jatketa sinnikkäästi kirjoittamista aina kun siltä tuntuu. Ne, jotka eivät tykkää, jättäköön lukematta :)
kirjoittamasi jatkot, ja minusta olit hyvin päässyt jyvälle (sillekö juuri, joka NK:n tarinassa mainitaan? :D). Usein toisen tarinaan on vaikea tehdä jatkoa, mun ainakin. Sitä jotenkin kun haluaisi säilyttää alkuperäisen tyylin, mutta se ei aina ota onnistuakseen, kun oma tyyli pukkaa päälle. Sinulta tuo näytti onnistneen hyvin. Olisit saanut jättää näkyviin vaan, jos kerran aloittajakin tarinansa jatkokertomukseksi toivoi :)
Mun pitää tästä siirtyä muihin luoviin toimiin, mukavaa sunnuntain jatkoa, eräänlainen Tarinahan tämäkin päivä on.