PRINSESSA.

Kun ensimmäisen kerran kohtasin Mustan Enkelin avaruudessa, hylätyllä voima-asemalla, Maaplaneettaa lähimmällä Mustalla Aukolla, kammosin häntä.
- Tiedämme molemmat, että jos kosketat minua, Musta Enkeli, katoan Universumistamme kokonaan iäksi ... eikä minusta jää jälkeä Kosmiseen Tietoisuuteen eikä Pimeään Materiaan.
- Minuun on laitettu se kirous, Maan asukas. Kannan sitä iäti - halusin tai en - eikä minua ymmärretä.
Istuin maassa, lyhistyneenä vasten sammutetun voimalaitoksen harmaata kiviseinää. Olin etsiytynyt ympärilläni raivoavalta gravitaatiovoimalta suojaan. Katsoin kookasta Pimeän Enkeliä vähän matkan päässä. Hän halusi kontaktin tietoisuuteeni, sen tunsin selvästi. Totesin jo voimattoman väsyneenä etten selviäisi hänen kosketuksestaan nyt. Mutta sen tämä olento kyllä tiesi. Sitä hän ei halunnut. Ymmärsin sen nyt. Hän ei tullut yhtään lähemmäksi, joten pääsin rentoutumaan. Kyllä, kyllä, Musta Enkeli selvästikin halusi minun ymmärtävän jotakin, mitä en tajunnut. Avasin lopultakin linkin tietoisuuteeni hänelle.
- "Tutkimattomat ovat Herran tiet.", totesin. Jumala käyttää meitä välikappaleinaan tavoilla, joista itse aina emme välittäisi. Meillä on sama Jumala, tiedäthän, Einsteinin mukaan, Enkeli Pimeän?
- Nähtävästi. Olen vain ravannut tulilintujen perässä niin kauan maailmojemme rajoilla, että kaipasin ymmärrystäsi ... ja halusin niistä jo eroon ...
- Tajuan sen nyt. Ne kiusaavat sinua tahallaan voimainsa tunnossa. Ne ilkamoivat täysillä tietoisuudessasi, koska tietävät, että jos kosket niihin ne kuolevat ja kaikki se elämä katoaa. Vaistoan ärtymyksesi ja uhkasi, Musta Enkeli. Et kai hae lupaani ...?
- Tulilinnut vain ärsyttävät minua. En kysyisi sellaista sinulta. Olen tärkeä Universumissasi, vaikkakin olomuotoni turhauttaa minua aina välillä.
Kohotin katseeni Mustan Enkelin tyhjiin kasvoihin. Jokin liikahti hänen huppunsa sisällä ja tajusin samassa, ettei hän ollut vetänyt minua tänne tulilintujensa vuoksi.
- Niin ... kyllä ... sitäkö yrität kertoa, että suojelet tavallasi maailmaani ...? Jumala poistaa avullasi Universumistaan osia, joita Hän ei siihen halua ... jotta maailmamme säilyy ja Universumimme laajenee edelleen. Mikä muu osaasi pystyisi, Musta Enkeli? Kuolinvuoteellaankin Einstein taisteli laskelmiensa puolesta, muttei voinut Jumalan järjestykselle mitään.
- Ei, kun elävää maailmaasi vartioiva Enkeli on tässä tulilintusähellyksessä menehtynyt ... ja Gabriel on lähtenyt liikkeelle. Muttemme onneksi ole törmänneet pahemmin. Me kävimme Universumin äärirajoilla ...
- ... ja siirsitte Solariksen sinne ...?
- ... niin ja muutakin ... Maan asukas?
- ... tietoisuuden ja NykyMaailman Kosmisen Muistin ... Solaris on androgryyni ja äitinä vaarallinen ... se planeetta valloittaa lähiavaruutensa, Enkeli Pimeän?
- Heistä kasvaa kelpo enkeleitä ... Olet nyt jo onneton ... ja peloissasi ... minun on mentävä.
Musta Enkeli hymähti huvittuneena kääntyessään pois. Minua nolotti.
- Olen pahoillani, minä en pysty oikein tällaiseen ajatustenvaihtoon. Minun olisi pitänyt hallita tämä kohtaaminen lujemmin, Musta Enkeli, sopersin.
- Mutta olen sanonut jo kaiken, mitä sanottavaa minulla oli. Enkeliä huvitti tilanne yhä.
- Herran rauhaa, Herran välikappale.
- Sitä samaa ... Maan asukas. Hän kääntyi ja oli poissa ... ja onneksi, lopultakin heräsin Maassa.