Olen aktiivisesti etsinyt suurehkon kaupungin tuntumasta okt-tonttia. Mielestäni hintapyynnit ovat olleet kutakuinkin järjettömällä tasolla. Kunnat ja kaupunki myy "jokseenkin järkihintaan" muutamia kaavakaistaleita, yksityiset kertovat näiden neliöhinnat 3:lla tai 4:llä, rohkeimmat vielä enemmällä.
No, tonttikauppa sitten hyytyi. Tiesin, että joillakin muillakin kuin minulla on olemassa raja, mitä maasta voi maksaa.
Nyt sitten odottelen, milloin hinnat ovat oikeasti kohdallaan. Hetken jo ajattelin, että voisinpa maksaa jopa ylihintaakin, jos sopiva löytyy. Enää en.
No, tonttikauppa sitten hyytyi. Tiesin, että joillakin muillakin kuin minulla on olemassa raja, mitä maasta voi maksaa.
Nyt sitten odottelen, milloin hinnat ovat oikeasti kohdallaan. Hetken jo ajattelin, että voisinpa maksaa jopa ylihintaakin, jos sopiva löytyy. Enää en.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyytyi munkin osalta, korko kuitenkin selvässä nousupaineessa inflaation myötä, hankala paikka kaikin puolin meille jotka aiomme lähteä rakentamaan, meinaan toi inflaatio;
tietäis vain mihin se iskee, yleensä pääomaa-sitovat ketohyödykkeet jäävät ulkopuolelle, ainakin näin alkuvaiheessa jos ekp toimii kuten pitäisi: korkopiiskaa vaan niin että soi, että saataisiin hommin jotain järkeä...
Jos peri-epäluuloinen Tampere on sellainen suurehko kaupunki, jonka reunalta olet tonttia haaveillut, niin maata saa 1€/neliö, minimi koko tontilla 6000 neliötä. Oman vesi- ja likakaivon joudut rakentamaan, mutta alueella on lähteitä ja puhdasta pohjavettä.
Ja sitten pitää määritellä tuo lähellä. Minusta lähellä on minuuttien kysymys, ei matkan. Jos esim. Hervannasta tulee kauemmin keskustaan kuin halpojen tonttien aleelta, niin eikös se silloin ole lähellä?
On niitä halpojakin tontteja, ei ihan omalla rannalla, mutta vesialueen käyttöoikeudella sekä yhteisillä uimarannoilla varustettuja. Eikös sekin riitä?