Kirjailija Markus Lehtipuu otsikoi tuoreimman Pro Karelian verkkosivuilla julkaistun artikkelinsa:
KARJALAA EI OLISI KANNATTANUT PALAUTTAA 1991
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1374&author=3
Hieraisin silmiäni. Onko kirjailija Lehtipuu kääntynyt palautuksen vastustajasi? Luettuani artikkelin totesin, ettei ollut. Kirjailija katsoi luovutettujen alueiden palautuksen nykyisellään Suomelle edullisemmaksi, kuin vuoden 1991 tilanteessa. Tuostakin asiasta voidaan olla montaa mieltä.
Enemmän minua kuitenkin hämmentää onko kirjailijan todellisuuden taju hämärtynyt. Ajatteleeko hän kenties, että Suomi voi vapaasti valita ajankohdan jona se luovutetut alueet ottaa vastaan. Eikö hän siis ymmärrä että Suomi voi valita alueiden takaisin vastaanottamiseen vain sellaisen ajankohdan jona Venäjä niitä Suomelle takaisin tarjoaa. Juuri nyt sellaista tarjousta ei ole näköpiirissä, eikä ole tietoa koska seuraavan kerran olisi jos enää koskaan. Jos alueita vuonna 1991 takaisin tarjottiin, niin se saattoi jäädä viimeiseksi.
Voidaan toki ajatella, että historia korjaa vääryytensä ja valloitetut alueet palaavat jossain vaiheessa jälleen sille kansalle, jolta ne valloitettu. Onko näin käynyt? Onko esimerkiksi Konstantinopoli palautettu Bysantille? Eipä ole. Ottomaanien valloituksilla Traakiassa ja Neuvostoliiton valloituksille Karjalassa on yksi yhteinen piirre. Molemmat ovat historiaa ja hyökänneet valtiokin ovat jo sen jälkeen hajonneet. Stalinin aika on toki paljon tuoreempi asia, mutta vereksestä historiasta ei siinäkään ole kyse. Tuon ajan toimijat ovat jo poistuneet politiikan pelikentiltä.
Suomi ja Venäjä voivat toki sopia alueiden palautuksesta vapaaehtoisella sopimuksella. Kukaan tai mikään ei tällaiseen sopimukseen maita pakota elleivät nämä maat sellaiseen ratkaisuun keskenään pääse. Mikäli joitakin alueita palautetaan, niin sellaisilla rajoilla jotka sovitaan. Ellei mitään palautusta sovita niin nykyiset rajat jatkavat voimassaoloaan.
Entäpä jos alueet tosiaan olisivat juuri nyt tarjolla. Olisiko luovutettujen alueiden takaisin saanti tällä hetkellä suomelle otollisenmaa kuin 1991? Välttämättä ei. Siitä että Neuvostoaikaiset rakenteet olivat 1991 vielä voimissaan, olisi saattanut olla jopa hyötyä. Vielä yksityistämätöntä maata olisi kenties voitu helpommin palauttaa entisille suomalaisomistajilleen. Vielä toimivia laitoksia olisi ollut helpompi modernisoida kuin palauttaa elinoloja degeneroituneille seuduille. Toki Suomen talous saattaisi olla nyt paremmalla tolalla ottamaan palautusta vastaan kuin mitä suuren laman ja kytevän pankkikriisin kynnyksellä 1991. Tätä näkökulma kirjailija Lehtipuu ei kuitenkaan ottanut esiin.
Sekin hämmästyttää, että Lehtipuu vaikuttaisi pitävän toisaalta etuna palautukselle, että alueita on taantunut ja toisaalta taas niiden kehittymistä. Mistä oikein on kyse? Pitääkö Lehtipuu alueiden sisäistä eriarvoistumista ja vakituisten asukkaiden vaihtumista datsha -lomailijoiksi jotenkin toivottavan kehityskulkuna?
KARJALAA EI OLISI KANNATTANUT PALAUTTAA 1991
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1374&author=3
Hieraisin silmiäni. Onko kirjailija Lehtipuu kääntynyt palautuksen vastustajasi? Luettuani artikkelin totesin, ettei ollut. Kirjailija katsoi luovutettujen alueiden palautuksen nykyisellään Suomelle edullisemmaksi, kuin vuoden 1991 tilanteessa. Tuostakin asiasta voidaan olla montaa mieltä.
Enemmän minua kuitenkin hämmentää onko kirjailijan todellisuuden taju hämärtynyt. Ajatteleeko hän kenties, että Suomi voi vapaasti valita ajankohdan jona se luovutetut alueet ottaa vastaan. Eikö hän siis ymmärrä että Suomi voi valita alueiden takaisin vastaanottamiseen vain sellaisen ajankohdan jona Venäjä niitä Suomelle takaisin tarjoaa. Juuri nyt sellaista tarjousta ei ole näköpiirissä, eikä ole tietoa koska seuraavan kerran olisi jos enää koskaan. Jos alueita vuonna 1991 takaisin tarjottiin, niin se saattoi jäädä viimeiseksi.
Voidaan toki ajatella, että historia korjaa vääryytensä ja valloitetut alueet palaavat jossain vaiheessa jälleen sille kansalle, jolta ne valloitettu. Onko näin käynyt? Onko esimerkiksi Konstantinopoli palautettu Bysantille? Eipä ole. Ottomaanien valloituksilla Traakiassa ja Neuvostoliiton valloituksille Karjalassa on yksi yhteinen piirre. Molemmat ovat historiaa ja hyökänneet valtiokin ovat jo sen jälkeen hajonneet. Stalinin aika on toki paljon tuoreempi asia, mutta vereksestä historiasta ei siinäkään ole kyse. Tuon ajan toimijat ovat jo poistuneet politiikan pelikentiltä.
Suomi ja Venäjä voivat toki sopia alueiden palautuksesta vapaaehtoisella sopimuksella. Kukaan tai mikään ei tällaiseen sopimukseen maita pakota elleivät nämä maat sellaiseen ratkaisuun keskenään pääse. Mikäli joitakin alueita palautetaan, niin sellaisilla rajoilla jotka sovitaan. Ellei mitään palautusta sovita niin nykyiset rajat jatkavat voimassaoloaan.
Entäpä jos alueet tosiaan olisivat juuri nyt tarjolla. Olisiko luovutettujen alueiden takaisin saanti tällä hetkellä suomelle otollisenmaa kuin 1991? Välttämättä ei. Siitä että Neuvostoaikaiset rakenteet olivat 1991 vielä voimissaan, olisi saattanut olla jopa hyötyä. Vielä yksityistämätöntä maata olisi kenties voitu helpommin palauttaa entisille suomalaisomistajilleen. Vielä toimivia laitoksia olisi ollut helpompi modernisoida kuin palauttaa elinoloja degeneroituneille seuduille. Toki Suomen talous saattaisi olla nyt paremmalla tolalla ottamaan palautusta vastaan kuin mitä suuren laman ja kytevän pankkikriisin kynnyksellä 1991. Tätä näkökulma kirjailija Lehtipuu ei kuitenkaan ottanut esiin.
Sekin hämmästyttää, että Lehtipuu vaikuttaisi pitävän toisaalta etuna palautukselle, että alueita on taantunut ja toisaalta taas niiden kehittymistä. Mistä oikein on kyse? Pitääkö Lehtipuu alueiden sisäistä eriarvoistumista ja vakituisten asukkaiden vaihtumista datsha -lomailijoiksi jotenkin toivottavan kehityskulkuna?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lehtipuuhan on julistanut, ettei osallistu enää keskusteluun internetissä ;D
Jukka Kivimäki kysyy, onko Markus Lehtipuun todellisuudentaju hämärtynyt.
Siihen kysymykseen en osaa vastata, mutta mies mesoaa tällä hetkellä HS:n keskustelupalstalla siitä, kuinka työntekijät eivät maksa mitään veroja. Tämä tietenkin sen jälkeen kun hän oli suureen ääneen ilmoittanut, ettei hän enää koskaan osallistu nettikeskusteluun.
Itse kukin vetäköön siitä tarvittavat johtopäätökset.
Millä tavalla sinä henkilökohtaisesti olet tekemisissä Karjala- kysymyksen kanssa. Saatko siitä minkäänlaista ammatillista/taloudellista hyötyä(konsulentti).Jos ollaan rehellisiä, niin ainakin minua on vuosien varrelle aika lailla ärsyttänyt sinun täysin vastuuton kaiken ymmärtäminen. Sikäli mikäli osapuilleenkaan oikein olen ymmärtänyt, niin et ole vanha taistolainen. Eli mikä se sinun henkilökohtainen hyötynäkökohta mahtaa olla.
En ole saanut taloudellista hyötyä toiminnastani Venäjän karjalaisten parissa. Sitä vastoin olen saanut paljon rikkaita kokemuksia.
Mielestäni Karjala olisi pitännyt ottaa takaisin silloin kun se oli mahdollista saada takaisin. Nyt sitä on enää ihan turha takaisin haikailla.
"Suomi ja Venäjä voivat toki sopia alueiden palautuksesta vapaaehtoisella sopimuksella. Kukaan tai mikään ei tällaiseen sopimukseen maita pakota elleivät nämä maat sellaiseen ratkaisuun keskenään pääse. Mikäli joitakin alueita palautetaan, niin sellaisilla rajoilla jotka sovitaan. Ellei mitään palautusta sovita niin nykyiset rajat jatkavat voimassaoloaan."
Markus Lehtipuu voi vastata omasta puolestaan, mutta olisiko esimerkiksi mahdollista miettiä Suomen Nato-jäsenyyden/-jäsenöttömyyden merkitystä Venäjälle. Olisiko siinä keskustelun ja kaupanteon mahdollisuuksia? Voisihan Suomi olla tietyin ehdoin kiltti rajanaapuri ja päättäkin jättää liittymättä Natoon...
Parasta jättää turvallisuuspolittiset ratkaisut kytkemättä yhteisymmärrykseen nykyistä paremman win-win tilanteen etsinnässä. Voi muuten käydä terä vetävän käteen.
Jos joku lehtipuu kirjoittelee kirjoja niin miksei saisi tehdä? Mitä pelättävää siinä on? Pelkäävätkö sergeit ja muut Venäjän ystävät että Venäjä joutuu palauttamaan Karjalan ja Kuriilit? Harva suomalainen uskoo sellaiseen, moni tietysti toivoo palautusta. Miksi sellaista pitää vastustaa mikä ei ole mahdollista?
Luitko tämän ketjun avaustekstin ja Lehtipuun kirjoituksen pro Karelian sivulla?
En lukenut avaustekstiä enkä Lehtipuun kirjoitusta. Mutta luin sergei vitunoffien hysteeriset kirjoitukset. Heidät on pantu halventamaan Lehtipuuta. Venäjä pelkää, sitä on vaikea uskoa. Survalta, atomipommeja ja voittamaton puna-armeija. Silti Venäjä pelkää. Mitä Venäjä pelkää? Miksi vitunoffien pitää hyökätä lehtipuita ja evakoita vastaan? Ei uskois että suurvalta pelkää yhtä kynäilijää.
Ei Lehtipuuta tarvitse halventaa. Hän tekee sen itse.