Mitäs sitten kun mies ei halua??

Olisiko niin,että asiat tapahtuvat jotenkin kavamaisesti.Ja joskus kun vaan antaa hyväilyja ja huomiota se on miehellekin tärkeää.Itse olen seurustellut puolivuotta.Se ensihuuma oli ihanaa..sitä uutuutta ja poltetta.Mutta niin se van laantuu..ei enää samanlailla polta kosketus,vaikka niin haluaisi.Kaikesta tulee rutiinia ja se on huono juttu.siinä ei ole enää uutuuden viehätystä vaan tarpeiden tyydytystä..uusia asentoja?uusi tilanne?Mieskin tarvii pitkän esileikin ja pientä härnäystä.
Vaikka näin sujuvasti neuvon,painin itse saman asian kanssa.aluksi oli stondis siellä ja täällä.nyt haluan itse useammin ja joskus stondis miehellä lopahtaa puolivälissä,sitten saattaa jopa yrittää esittää orgasmia..ihan kun en huomaisi eroa???se on harmillista..joskus ei vaan tarpeet kohtaa.Jotkut naiset valittavat kun aina pitää olla antamassa ja ei jaksaisi..ja joskus näin päin.Vika ei varmaankaan ole naisessa..kun on aluksikin kelvannut ja kiihoittanut..nyt meillä taitaa olla joku rutiini homma tai sitten mies joka ei van halua yhtäpaljon kuin me.Mitä mieltä miehet olette...kuin usein tulee jo fyysinen pakko purkautua?Ja mitä mättää kun ei halut enää hyrrää?

tilanne, ja avioero tästä varmaankin tulee. En jaksa enää edes toivoa että tilanne paranisi. Paitsi miestä vaihtamalla.

On siis niin että jos teet aloitteen niin sinut torjutaan? Se että jos aloittaa puhumisen tai aloittaa sitä monta kertaa illassa, voi kuulostaa jankkaamiselta. Mutta jos sinä teet aloitteen ja osoitat "himokkuutta" niin tuskin kovin moni mies voisi sitä vastustaa.

Jos aloitteesikin torjutaan, voisit varmistaa asian kysymällä mihin hän sinussa aikoinaan ihastui. Ja näkeekö/tunteeko hän yhä edelleen samalla tavalla. Jos ei, niin sitten on syytä miettiä hetken. Jos taas tunne on tallella, voi taustalla olla muut syyt. Nekin on hyvä selvittää, ettei sitten tarvitse selitellä kun pakkaa laukkuja.

Sääli jos suhde menee poikki. Mutta jos nyt jo katsotte eri suuntiin, katsotte 10v myöhemmin vielä etäämmäs. Koita kuitenkin kaivella mikä on muttunut.

aivan täysin. Itselle myös tuttu tuo tilanne parisuhteessa. Käsitykseni on, että seksin ja läheisyyden tarpeet ovat vain niin erilaisia eri ihmisillä että ei voi kun valittaa vain. Aikaisemmassa suhteessani halusimme molemmat seksiä vähintään 3-4 kertaa viikossa ja muutkin yöt nukuimme toistemme sylissä ja flirttailimme, vaikka seksiä ei sanan varsinaisessa merkityksessä ollutkaan joka yö, päivä tai ilta. Mutta, nykyisessä suhteessa saan houkutella ja "vonkata" ja sen tuloksena mies innostuu vain kerran-pari kahdessa viikossa. Ei vain kuulemma tee seksiä eikä läheisyyttä mieli. Ei ole muita kiinnostuksen kohteita, mies sanoo. Mutta kun päässä ei ole seksiajatuksia kuin joskus harvoin, niin niitä ei sitten vain ole. MIkään eroottinen tai seksuaalinen ei saa häntä innostumaan. Tosi harmi, koska itse olen hyvin erootiikkaorientoitunut nainen. Pidän kaikesta läheisyydestä ja sytyn kiinnostavaan mieheen helposti. Tämä turhauttaa!!!

sama juttu täällä Laita postia niin pohditaan yhdessä
[email protected]

..minulla täysin samanlainen tilanne paitsi etten ole saanut yhtään mitään puoleentoista vuoteen! On kuulemma kuuma ja vatsa täynnä ja naapurit kuulee... Sanokaa nyt joku että mitä tässä pitäisi tehdä? Itse kai kuitenkin turtuu tähän tilanteeseen ja toivoo ja toivoo vain muutosta-mitä tuskin enää tulee.

Tiedän miltä susta tuntuu. Been there.

Meillä tilanne meni siihen, että mies ei tehnyt enää lainkaan aloitteita ja torjui käytännössä kaikki minun tekemäni. No, sehän ensin masensi (onko musta tullut vastenmielinen?), raivostutti (perkelettäkö tässä?) ja hämmensi (mikä miestä vaivaa, onko sillä toinen, onko siitä tullut homo vai impotentti?). Kaikkea vuoron perään.

Mies ei suostunut keskustelemaan asiasta hyvällä eikä pahalla. Lopulta sai sanottua, ettei nyt vaan kiinnosta. Mutta rakastaa mua ja haluaa, että jatketaan yhdessä.

Lopulta sitten päätin, että lakkaan tekemästä aloitteita minäkin. En enää kestänyt tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen. Erityisen kipeältä torjunta tuntuu siksi, että sen tekee ihminen, jota rakastaa. Ajattelin, että odotellaan, jos vaikka luonto ajaisi tikanpojan takaisin puuhun.

Odottelin kolme vuotta, ja jotenkin jo totuin ajatukseen siitä, että seksielämä on minun osaltani ohi (hieman yli 30-vuotiaana!).

Ja sitten? Päädyin sänkyyn erään tuttuni kanssa, ja päätin, että vaikka mieheni on lopettanut oman seksielämänsä (ainakin minun kanssani), hän ei voi kieltää sitä minulta.

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Sitä odotellessa ei ole enää mitään syytä olla harrastamatta seksiä. Mutta sekin on sanottava, että ilman tuota vuosien kypsyttelyä (kypsymistä?) en olisi ollut valmis sivusuhteeseen.