Pitääkö paikkansa että entiset Jt:t ovat katkeria ja elämässä epäonnistuneita? Vai onko jopa mahdollista, että exät ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin koskaan aiemmin uskossa ollessaan? Millainen on tyypillinen exä, vai onko sellista olemassakaan? Ilmeisesti ette kaipaa lainkaan takaisin jt-totuuteen?
Katkeria Luopioita
vai onnellisia ihmisiä?
382047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Varmaan sekä että.
Entiset jehovantodistajat ovat onnellisia siitä, että heidän silmänsä viimein avautuivat näkemään totuuden lahkosta, mutta katkeria siitä, että heidät oli huijattu lahkoon, johon kuuluminen vei arvokasta aikaa heidän lämästään.
Minusta tiivistit asian erinomaisesti :)
Minä entisenä Jt olen nykyiseen uskonnomuuteen tyytyväinen ja itsestäni ylpeä, että pystyin eroamaan Vt seuran orjuudesta. Katkeruuttakin voi löytyä, mutta se peittyy sen onnellisuuden alle, jonka olen saanut.
En koskaan tule unohtamaan Jt vääryyksiä, mutta pidän sitä myös jonkinlaisena voimavarana.Olenhan pystynyt eroamaan järjestöstä, jota en voi pitää totuuna.
Tunnen monia entisiä Jt. Jotkut vielä vuosienkin jälkeen haikailevat X ystäviään ja järjestöä. Olenkin sanonut heille. että jos on niin hyvää niin mee ihmeessä takaisin Vt seuran helmoihin. No eivätpä ole menneet ainakaan vielä.
Katkeruutta löytyy Vt seuran sisälläkin. Eräs Jt vanhin ( entinen hyvä ystävä) pikku juovuspäissään aina harmitteli, kun lupaava urheilu-ura katkesi todistajuuteen. Entä ne, jotka ovat odottaneet turhaan harmagedonia ja näkevät toiveensa murenevan vanhuuteen ja sairauteen.
Ei varmaan ole tyypillistä exää, mutta varmasti tiettyjä samoja yhtäläisyyksiä on. Samoinhan on Jt kanssa. Esimerkiksi useimmat Jt todistajat eivät tervehdi, mutta on niitäkin , jotka pitävät yhteyttä......? Ovatko he tulevia exiä...??
Olen tyytyväisempi nyt kuin Jt:a. Pystyn hyväksymään elämän rajallisuuden, joten en tarvitse uskonnollista liikettä pönkittämään eläämääni. En ole Jumalan kieltäjä, mutta en voi uskoa, että 6 miljoonaa Jt olis ainoana oikeassa "totuudessa" 100 vuoden valtaisan käännytystyön tuloksena. Ennemmin tulee mieleen, että eihän siina voi järkeä, jos ei enempää Vt seura ole kannatusta saanut..........!!
Keskustelu jatkukoon......?
>>Pitääkö paikkansa että entiset Jt:t ovat katkeria ja elämässä epäonnistuneita?
Kukapa nyt ei hieman yrmeänä ajattelisi kusettajaansa. Katkeruus ei kuitenkaan liity asiaan sillä tavalla kuin jehovantodistajat sen haluavat ymmärtää. Sillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi sen kanssa, että me tietäisimme mikä on totuus, mutta emme vain omaa riittävää nöyryyttä ja siksi olisimme katkeria tms. Se on harkittu vale. Tosiasiassahan vt-seura on se, joka suhtautuu katkerasti entisiin jäseniinsä. Muun muassa siitä vt-seuran tunnistaa lahkoksi.
Kuinka määritellään elämässä epäonnistuminen?
>>Vai onko jopa mahdollista, että exät ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin koskaan aiemmin uskossa ollessaan?
No näin ainakin minun kohdallani voidaan todeta. Harva asia tuottaa niin suurta onnea kuin vapaus. Tässä tapauksessa vapaus uskoa, tai olla uskomatta mihin haluaa. Jehovantodistajalla ei ole pienintäkään vapautta siinä suhteessa. Ei vaikka niin tulisi lainkin mukaan olla.
>>Millainen on tyypillinen exä, vai onko sellista olemassakaan?
Ei ole olemassa tyypillistä exää. Vaikka vt-seura näin valheellisesti väittääkin. Tuokin seikka muuten todistaa vt-seuran olevan erityisen katkera entisiä jäseniään kohtaan.
>>Ilmeisesti ette kaipaa lainkaan takaisin jt-totuuteen?
No ainakaan minä en kaipaa. Miksi kaipaisin takaisin kusetettavaksi ja elämään valheessa kun olen siitä pois päässyt? Laajan todistajasukuni takia olisi tietenkin helppo ratkaisu madella takaisin järjestöön, mutta helpot ratkaisut eivät ole aina oikeita. Totuus todellakin vaatii veronsa, varsinkin entisen todistajan elämässä. Valhetta vastaan on silti mielekkäämpää taistella kuin hyväksyä se. Pysyy omatunto puhtaana ja selkäranka suorassa.
>>Valhetta vastaan on silti mielekkäämpää taistella kuin hyväksyä se. Pysyy omatunto puhtaana ja selkäranka suorassa.
Tuon allekirjoitan itsekin 100%:sti. Ja taistelu valhetta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan jatkuu. Loka-marraskuun vaihde voi osoittautua merkittäväksi ajankohdaksi. :)
Omantunnon puhtaus antaa hyvät yöunet. Eikä ole selkävaivojakaan ollut, kun se ranka on suorassa.
>>Loka-marraskuun vaihde voi osoittautua merkittäväksi ajankohdaksi. :)
Siellä on varmasti Tikkurilan koplalla pitänyt palaveria palaverin perään muutaman viime kuun aikana... Elämme kiintoisia aikoja.
on katkera ja epäonnistunut,p...hermanni
on katkera ja epäonnistunut,p...hermanni
Miksi kaipaisin takaisin kusetettavaksi ja elämään valheessa kun olen siitä pois päässyt? Laajan todistajasukuni takia
Ihme että et ole saanut ketään sukulaisistasi tai perheestäsi lähtemään järjestöstä. Toisaalta en voi tietää vaikka olisit saanutkin, et ole vain koskaan kertonut täällä.
Luulisi sinussa olevan heille esimerkkiä. Varsinkin kun osaat asiasikin ihan hyvin perustella. Kummaa jos kukaan ei ole seurannut esimerkkiäsi, vai ovatkohan sukulaisesi ja perheesi vain tapatodistajia joita ei oikeasti haittaa onko opit totta vai ei?
Eipäs nyt kirjoitella jonninjoutavia. Johanneksen poika on erittäin hyvin "onnistunut" koska on tuonut rohkeasti palstalla esille Jt uskoon liittyviä asioita ja tehnyt niistä sivutkin. Ei kaikilla ole sellaiseen rohkeutta!
>>Kummaa jos kukaan ei ole seurannut esimerkkiäsi, vai ovatkohan sukulaisesi ja perheesi vain tapatodistajia joita ei oikeasti haittaa onko opit totta vai ei?
Eivät ole varsinaisesti minun esimerkkiäni seuranneet - harmillista kyllä. Tämä lähin sukulaiskatras on niin perusteellisen tapatodistajaa kuin vain olla voi. Eiväthän he kokouksissakaan käy kuin suunnilleen muistonvietossa ja muutamassa konventissa kääntymässä. Silti he mieltävät itsensä jehovantodistajiksi.
Heihin vaikuttaminen on siksi haasteellista, koska he eivät keskustele kanssani 'hengellisistä asioista', ei vaikka heidän elämänsä ei ole millään tavalla vt-seuran normien mukainen.
Heitä ei haittaa ovatko vt-seuran opit kaikki totta vai eivät. Kun joskus asioista pääsin keskustelemaan, keskustelu alkoi esittämäni asian kiistämisenä ja tietenkin kertomalla, että esittämäni asia oli vale. Keskustelu loppui toteamukseen "mitä sitten?". Keskustele siinä nyt sitten hedelmällisesti. Kaiken vt-seuran mielenhallinnan ja ennakkoluulojen lisäksi, vaatii varmasti tiettyä nöyryyttä myöntää entisten todistajien sittenkin olevan oikeassa, mikäli heitä on pitänyt pitkään valehtelijoina tms. Tuo seikka tuskin auttaa lähipiiriänikään havahtumaan todellisuuteen. Olisihan se nyt varsin 'häpeällistä' myöntää etten ehkä sittenkään ole ollut mielipiteineni ihan metsässä.
Mielenhallinta on vahvaa, mutta valoa tunnelin päässä näkyy. Äskettäin sivukorvalla kuulemassani keskustelussa yksi sukulaisistani osasi jo epäillä 'totuutta' ilman minun kohteliasta 'ohjaamista' tuossa asiassa. Keskusteluun osallistuneetkaan eivät pistäneet vastaan epäilyksien esittäjälle. Se vain on niin, että jos minä noita epäilyksiä ilmoille heitän, niin niitä ei kuunnella, ja vaikka kuunneltaisiinkin, niitä kuunnellaan tietyn ennakkoluulon siivittämänä. On myös tehty selväksi, että minun on parempi olla hiljaa. Totuus pelottaa, ymmärrettävästi.
Siksi olen nähnyt parhaaksi antaa ajan tehdä vääjäämätöntä työtään. En nimittäin halua uskoa, että nuorin polvi suvustani kykenee elämään selkärangattomana ja munattomana jehofiilinä koko elämäänsä. Ja olenhan tehnyt selväksi sen, että vaikka hiljaa asioista olenkin, niin mikäli kysyttävää tulee, olen mielelläni avuksi.
"Jt-totuus" on samassa sarjassa kuin:muslimitotuus,mormonitotuus t.m.s.
Yhtä tyhjän kanssa.
Vain Jeesus on totuus ja jos ei suullaan uskalla tunnustaa julkisesti että JEESUS ON HERRA,niin turha höpistä totuuksista.
Joillekin Aku Ankkakin on totuus.
Ihan samaan kastiin tämä helluntailaisuus kuuluu muiden amerikkalaisten lahkojen kanssa, ja on aivan yhtä paljon "totuus" kuin muslimit ja mormonitkin. Tunnusta sinä suullasi tosiasiat ja lopeta HUUTAMINEN.
Kaikki on suhteellista ja yksilöllisiä eroja löytyy. Minua henkilökohtaisesti vituttaa eniten hukkaan menneet vuodet, vuodet jotka olisi oikeasti voinut käyttää jotenkin hyödyllisesti.
Mitään vakavampaa katkeruutta minulla ei ole.
Et ole ajatellut avittaa entisiä jt-sisaria ja -veljiä vapauteen ?
Jos kukin entinen tekisi yhden käännynnäisen, niin BINGO
Olen sitä tehnytkin, mutta siihen liittyy aina tietyt riskit lähinnä jeppuloiden mielenterveyden kannalta. Heikoimmat eivät välttämättä selviä. Eikä kiinnostukseni riitä asian hyväksi.
Luulempa, että muut luopparit hoitavat hommat jo niin hyvin, että minun on turha heittäytyä kovin aktiiviseksi. Kyllä ne epäilevät ja rohkeimmat JT:t uskaltaa itse ottaa tosiasioista selvää.
olla kuin nyt olen, kun olen vapautunut kaikista taikauskoisista opeista, mm. demoniopeista.
Oli kauheaa elää kun piti olla varuillaan kaikessa, jopa kirpputoritavaroissa mahdollisesti asustavia demoneita piti pelätä.
Puhumattakaan näiden "luopiosivujen" pelko, kun peloteltiin, että saatana demoneineen suurinpiirtein hyppää päälle näytöltä, jos nämä sivut avaa.
Pari vuotta meni, että opin pois noista vartiotorniseuran opeista.
Katkera olen joskus siitä, että pääsin opikelun pariin vuosia myöhemmin kuin he, jotka eivät tuhlanneet aikaansa seuran "totuudessa" eli siis hukkasin vuosia elämästäni.
En koskaan halua palata enkä koskaan halua tavata entisiä "ystäviäni".
Samantapaisia ajatuksia tälläkin.
Noista entisistä JT-ystävistä sanoisin, että he ovat katkaisseet välit, miksi minä yrittäisin väkisin olla heidän kanssa tekemisissä. Ainoastaan sukulaiset JT:t pitävät yhteyttä ja sekin riittää, koska todelliset ystävät löytyy ihan muualta.
Minua henkilökohtaisesti vituttaa eniten hukkaan menneet vuodet,
Harvat ex-uskovat sanovat noin? Tämä kertoo siitä että JT uskonto on todellakin hyvin suorituskeskeinen ja aikaavievä, koska ihmiset kokevat lähtiessään että aikaa on palanut runsaasti hukkaan.
Onpa lohdullista kuulla tähän aiheeseen liityviä kommentteja. En ole koskaan ollut jeppulainen, mutta noin 20 vuotta sitten minua ns. jallitti noin vuoden ajan jeppulainen työtoverini. Minä aina vetosin ns. lapsenuskooni, jonka lienen saanut jo äidinmaidosta. Jeppulainen vetosi aina "järkevyyteen", jolloin minulla nousi niin sanotusti karvat pystyyn kun on kyse Jumalan teiden tuntemisesta. Hän jopa houkutteli kasteelle lähtemistä, mutta tuolloin minulta paloi päreet ja siitä lähtien välimme totaalisesti viilentyivät. En tiedä onko hän enää Vartiotorniseuan talutusnuorassa "valaistunut". Toivon, että hänkin jonain päivänä pääsee irti moisesta orjuuttajasta.
Jeppulainen vetosi aina "järkevyyteen"
Heh, samaan syyhyn vetoamalla voidaan myös kumota JT opit!
Hän jopa houkutteli kasteelle lähtemistä, mutta tuolloin minulta paloi päreet
Se ei ole mikään ihme. Monet JT tyrkyttävät liikaa uskontoa toisille ihmisille. Minullakin on "oma uskoni". Se ei ole muuttunut miksikään vaikka olen lukenut kymmeniä Jt kirjoja ja käynyt keskusteluja.
Pelko pois ja tulta päin.
No ei vaiteskaan, yleensä tämmösilllä veijareilla on vain eräs mielesään???
Armoa on se, jotta HE säästyivät.
Olen onnellinen ja minulla on paljon syitä iloon: Perheeni, oikeat ystävät, vapaus ja Korkeimman ohjaus. Takaisin en kaipaa todistajaksi ollenkaan
" Ilmeisesti ette kaipaa lainkaan takaisin jt-totuuteen?"
Sanoit todella oikein, että kysymyksessä on vain jt-totuus. Ei mikään absoluuttinen totuus. Tunnen myös henkilökohtaisesti taistelevani valhetta vastaan. Olen joutunut miettimään asiat useaan kertaan ja en silti halua tuomita ketään, mutta nyt olen onnellinen!
Olen onnellinen ja minulla on paljon syitä iloon
Uskon tuon. Vaikutat hyvin ajattelevalta ihmiseltä ja uskosi on vakaalla pohjalla. Et usko järjestöihin, tukeudu lahkoihin tai oppirakelnelmiin vaan siihen minkä mielessäsi ja sisimmässäsi koet oikeaksi. Minusta sellainen usko on aitoa.
Jos he olisivat "tyytyväisempiä elämäänsä kuin koskaan aiemmin uskossa ollessaan", he eivät tekisi elämäänsä onnettomammaksi naristessaan täällä erilaisilla herjapalstoilla. Ne jotka esiintyvät täällä eivät tavallisesti halua takaisin Jehovan todistajien ykseyteen vaan haluavat mukaansa niin monta kuin vain voivat. Sitävastoin he usein kaipaavat sitä mutta eivät kykene korjaamaan elämäänsä sen vertaa että kelpaisivat takaisin! Tyypillistä "exä"ä tuskin löytyy. Jokaisella heistä on omat ruumiit komerossaan.
>>Jos he olisivat "tyytyväisempiä elämäänsä kuin koskaan aiemmin uskossa ollessaan", he eivät tekisi elämäänsä onnettomammaksi naristessaan täällä erilaisilla herjapalstoilla.
Mitähän tarkoitat 'narinalla'? Tarkoitatko mahdollisesti sitä, että esimerkiksi entisen narkkarin ei tulisi 'tehdä elämäänsä onnettomaksi naristessaan' netissä huumeiden vaikutuksista?
>> Ne jotka esiintyvät täällä eivät tavallisesti halua takaisin Jehovan todistajien ykseyteen
Olet oikeassa, kun selviää myrkystä, miksi kokeilla sitä toisen kerran?
>>vaan haluavat mukaansa niin monta kuin vain voivat.
Näinhän Vt-seurakin kehottaa toimimaan:
“Can there be false religion? It is not a form of religious persecution for anyone to say and to show that another religion is false. It is not religious persecution for an informed person to expose publicly a certain religion as being false, thus allowing persons to see the difference between false religion and true religion.” (Watchtower, Nov. 15, 1963, page 688)
"On totta, että arvostelu, joka paljastaa jonkun uskonnon opetusten tai menettelyjen viat, saattaa ensin vaikuttaa ankaralta. Miten hänen tulisi kuitenkin suhtautua siihen? Ei niiden tavoin, jotka raivostuivat ja tulivat väkivaltaisiksi Stefanuksen arvostelun tähden. Pane sen sijaan merkille joidenkuiden ateenalaisten erinomainen suhtautuminen heidän kuultuaan Paavalin lausunnot. He hyväksyivät Raamatun totuuden ja tulivat uskoviksi omaksi ikuiseksi hyödykseen. " (Herätkää 8. toukokuuta 1975 sivu 22)
>>Sitävastoin he usein kaipaavat sitä mutta eivät kykene korjaamaan elämäänsä sen vertaa että kelpaisivat takaisin!
En tunne ensimmäistäkään entistä jehovantodistajaa, joka kaipaisi takaisin jehovantodistajuuteen. Ehkä sinulla on parempaa tietoa kuin tuo Vt-seuran vakioväittämä?
>> Tyypillistä "exä"ä tuskin löytyy. Jokaisella heistä on omat ruumiit komerossaan.
Yhteinen komerotekijä lienee ainoastaan taakse jäänyt Vt-seuran valheellisuus sekä siihen liittyvä jehovantodistajuus.
Sanonpa omankin tuntemukseni. Siitä päivästä lähtien kun erosin, niin päivääkään en ole haikaillut takaisin Vt seuraan. Yhtenä harmittavana asiana on tietenkin muutamat tosi kaverit, jotka jäi taakse. Toisaalta olen saanut kaksinverroin uusia oikeita kavereita, jotka ei ole sidoksissa mihinkään aatemaailmaan.
Mitä tarkoitat elämän korjaamisella..? Miten elämäni korjaantuisi, jos kävisin Jt kokouksissa viisi tuntia viikossa, kävisin jakamassa ihmisille yli satavuotta vanhaa "tietoa", "että aikaa on vähän" ja vielä kävisin kolme kertaa konventissa vuodessa.....????????
Ainahan se seurakunnassa oli "ilo" kun joku tuli takaisin järjestöön "emme kuitenkaan taputa" seurakunta ohjeella.
Minua ei kaikki toivo takaisin, siellä niin monilla on luuranko kaapissaan, jonka pelkäävät paljastuvan.
terv. onnellinen salaisuus?
"mistäs tiedät
Kirjoittanut: vaarivaan 30.10.2007 klo 03.36
Jos he olisivat "tyytyväisempiä elämäänsä kuin koskaan aiemmin uskossa ollessaan", he eivät tekisi elämäänsä onnettomammaksi naristessaan täällä erilaisilla herjapalstoilla."
Samalla perusteella varmasti luopiopalstoilla vieraileva Jehovan todistaja ei ole tyytyväinen elämäänsä?
"Sitävastoin he usein kaipaavat sitä mutta eivät kykene korjaamaan elämäänsä sen vertaa että kelpaisivat takaisin!"
Joo, siihen vaadittaisiin vissiin itsetuhoisuutta!
Omasta puolestani voin sanoa että on onnellisempaa on olla erossa jehovista kuin kuulua niihin.
Katkerin vaihe on silloin kun kuuluu vielä järjestöön ja huomaa järjestön mädännäisyyden. Järjestön kelvottomuuden tunnustaminen itselleen aiheuttaa jo lievitystä henkisiiin kärsimyksiin ja eropapereiden lähettäminen seurakuntaan merkitsee jo suurta vapauttavaa iloa kun tietää pääsevänsä vapaaksi Vartiotorni-Baabelin orjuudesta.
En ole epäonnistunut elämässäni, päinvastoin.
Näin jälkiviisaana voin sanoa, että jehnulaisuuteen kääntyminen perustuu valheeseen. Kalakin luulee olevansa nielaistuaan syötin, kunnes totuus paljastuu. Siihen loppuu kaikki positiiviset kokemukset ja tunteet jotka koskevat vartiotornilaisuutta. Tuosta valheesta vapautuminen on suuremman ilon aihe kuin syötin nieleminen.
Ei ole tyypillistä exää, yhteinen nimittäjä on menneisyys jeppulassa.
No enpä tosiaan kaipaa :) Olen paljon tyytyväisempi luterilaisena uskovana kuin vartiotornilaisen eikujookutaieisittenkään-opetusten markkinammiehenä.
-Corrector-
Enpä ole kaikkien tiukujen helinää viitsinyt tuossa yllä lukea. Enimmäkseen samaa narinaa kaikilla. Että ei annettu tarpeeksi resooria pipoon tai ei päässyt johtajaksi, eli sitten jos luuli pääsevänsä huomasi ettei ollutkaan johtaja.
Tyypillistä exää ei ole! Erittäin suuri osa niistä jotka on erotettu jostain syystä, haluavat palata takaisin seurakunnan yhteyteen. Heidän kommenttejaan et milloinkaan tule näkemään tällä palstalla.
Taas nämä mielot sun tiu´ut jotka ovat ottaneet elämäntyökseen mustamaalata todistajia (ja ehkä muitakin uskontokuntia joiden joukossa myös ovat epäonnistuneet tai elämää yleensä) eivät milloinkaan uskalla esittää mitään rehellisesti vaan haluavat vyöryttää epäonnistumisensa toisten harteille, aina on joku toinen syypää, itsessä ei ole mitään vikaa. Esimerkiksi kun neuvotaan lukemaan Raamattua päivittäin ollaan sitä mieltä että ei minun tarvitse lukea; olen sitä jo lukenut monta jaetta ja varsin tiedän mitä siellä lukee. Kun neuvotaan tekemään jotain muuta mitä Jeesus käski, ollaan sitä mieltä että menköön ne joita huvittaa, minua ei! Sitä iänikuista valittamista ja toisten syyttelemistä riittää. Tyytymättömyyttä toisin sanoen. Tämänkaltaiset eivät todellakaan ole mitään "tyypillisiä ex:iä!
>>Enpä ole kaikkien tiukujen helinää viitsinyt tuossa yllä lukea.
Emme me sitä ihmettele.
>>Enimmäkseen samaa narinaa kaikilla. Että ei annettu tarpeeksi resooria pipoon tai ei päässyt johtajaksi, eli sitten jos luuli pääsevänsä huomasi ettei ollutkaan johtaja.
Itsehän en ole koskaan narissut mainitsemistasi aiheista. Minä en nähnyt teokraattisen uran olevan minun juttuni, sanotaanko yläasteikäisestä eteenpäin. Jehovantodistajuudessa on ongelmallisuutta muuallakin kuin vain etenemiseen liittyvissä.
>>Tyypillistä exää ei ole!
Olemme tästä samaa mieltä.
>>Erittäin suuri osa niistä jotka on erotettu jostain syystä, haluavat palata takaisin seurakunnan yhteyteen. Heidän kommenttejaan et milloinkaan tule näkemään tällä palstalla.
Miksi he eivät sitten palaa?
>>Taas nämä mielot sun tiu´ut jotka ovat ottaneet elämäntyökseen mustamaalata todistajia (ja ehkä muitakin uskontokuntia joiden joukossa myös ovat epäonnistuneet tai elämää yleensä)
Esität väitteen valheellisesti. Vt-seuran edesottamuksia katsotaan kriittisesti, harvemmin yksittäisen todistajan vastaavia. Taisit tietää sen, mutta valehtelit silti, mistä moinen?
>>eivät milloinkaan uskalla esittää mitään rehellisesti vaan haluavat vyöryttää epäonnistumisensa toisten harteille, aina on joku toinen syypää, itsessä ei ole mitään vikaa.
Niin, en koe keksineeni jehovantodistajuutta. En myöskään koe, että siitä voi irroittautua kunniallisesti seurakunnan silmissä, ei vaikka mikä olisi. Tuosta en lähtisi itseäni syyttämään. Toki typerin teko, jonka koskaan olen tehnyt oli kasteelle meno.
>>Esimerkiksi kun neuvotaan lukemaan Raamattua päivittäin ollaan sitä mieltä että ei minun tarvitse lukea; olen sitä jo lukenut monta jaetta ja varsin tiedän mitä siellä lukee.
En näe raamatussa olevan elämälleni annettavaa. Miksi lukisin sitä?
>>Tämänkaltaiset eivät todellakaan ole mitään "tyypillisiä ex:iä!
Siellä alkaa kahdensadan raja veljesseurassakin rekisteröityneiden määrässä lähentyä. Paljonko exiä tulee rekisteröityä sinne, että voidaan sanoa useiden entisten todistajien olevan tyytymättömiä vt-seuran toimintaan?
JT porukan vähissä riveissä käy sellainen poistuma että teillä on täysi työ käännytystyössä että saatte pidettyä porukkanne edes nykylukemissa. Ja lapset jotka aivopestään porukkaanne heräävät hekin välillä oman elämään.
Toivottavsti tänä päivänä ihmiset ovat niinpaljon valistuneita että tajuavat karttaa tollaista soopaa. Mutta ainahan löytyy ihmisiä joilla on menosssa heikko hetki elämässa ja silloin on hyvä iskeä!
Niin sairas systeemi se on että toiset tarvitsevat tukea sieltä vapautuakseen, siksi erilaiset foorumit ovat tarpeellisia jotta asiosta voidaan jaksaa mielipiteitä.
Kun on omassa elämässään joutunut VARTIOTORNI pellejen lakien takia menettämään esim. yhteiden omiin perheenjäseniin on kai oikeus ja kohtuus että halutessa voi auttaa muita. Jo se että toiset kertovat omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan auttaa ihmistä ymmärtämään miksi tuntuu pahalta tai miksi yleensä tuli seottua tuollaiseen ja millä konsteilla selviää kuiville.
Minä olen onnellisempi nyt kuin koskaan. Se että annoin mieheni viedä rakkaimpani eli lapseni VARTIOTORNIN ALTTARILLE on minun elämäni suurin moka.
Kun olin JT riveissä minusta oli kauhea käydä kentällä; en halunnut olla sekoittamassa ihmisten elämää. Olen onnellinen etten syyllistynyt perheeni ulkopuolisten ihmisten elämän kuvioiden sekoittamiseen.
Vapauttavaa oli kun tajusin että minulla on yhteys Jumalaan ilman tälläistä seko uskontoa.
Tervetuloa omaan elämään!!!!
"En näe raamatussa olevan elämälleni annettavaa. Miksi lukisin sitä?"
Kovin vaikeaa näkyy olevan sinulle siitä irroittautuminen, kun pitää kaikin keinoin keksiä valheita niiden selkään jotka siitä haluavat pitää kiinni!
"Siellä alkaa kahdensadan raja veljesseurassakin rekisteröityneiden määrässä lähentyä."
Miten paljon on kaksisataa verrattuna seitsemään miljoonaan? Eipä liene kovin suuri prosentti. Mahtaa olla Jehovan todistajat tätänykyä suurempi kansa kun mitä Suomen!
Veljesseuran kaltaisia jäseniä ympäri maailman on noin 8.000.000.
Suomessa jt: määrä laskee.Muiden nousee.
>>Kovin vaikeaa näkyy olevan sinulle siitä irroittautuminen, kun pitää kaikin keinoin keksiä valheita niiden selkään jotka siitä haluavat pitää kiinni!
Nyt kun väität minun valehtelevan, niin kerrothan mieluusti esimerkkejä valheistani. Muutoin toteutat vt-seuran hyväksi havaittua tapaa syyttää muita valehtelijoiksi, samalla kun itse suoltaa mitä sattuu ja tarkoituksella.
>>Miten paljon on kaksisataa verrattuna seitsemään miljoonaan? Eipä liene kovin suuri prosentti. Mahtaa olla Jehovan todistajat tätänykyä suurempi kansa kun mitä Suomen!
Toisaalla muuten tituleerasit Suomea lilliputtimaaksi.
Miten paljon seitsemän miljoonaa on verrattuna 1,12 miljardiin? Eipä liene kovin suuri prosentti. Mahtaa olla katolinen kirkko tätänykyä n. kaksisataa kertaa suurempi kansa kuin Suomen!
Huomaatko kuinka todella kaukaa esittämäsi asia oli haettu?
>>Enpä ole kaikkien tiukujen helinää viitsinyt tuossa yllä lukea.
Ei ihme, että sitten kirjoitat:
>>Taas nämä mielot sun tiu´ut jotka ovat ottaneet elämäntyökseen mustamaalata todistajia
Jos jotain mustamaalaan, niin valehtelevaa Vartiotorniseuraa ja todella aiheesta. Oikeutuksen osoittavat omalta osaltaan yleistäjät, joilla ei itse käsiteltäviin asioihin ole juurikaan mitään asiallista kommentoitavaa, mutta puute korvataan entisten jehovantodistajien henkilöyttä käsittelemällä.
Jehovantodistajien valtaosa on vilpittömiä, mutta harhaanjohdettuja. Vilpittömyys ei kuitenkaan vapauta moraalisesta vastuusta varmistua esittämistään asioista. Etenkin kun esitettyjen valheiden omaksumista esitetään vaihtoehdoksi ennenaikaiselle kuolemalle.
Kirjaimellinen valehtelija on Vt-seura, 1800-luvun amerikkalainen uususkonto, josta Rutherfordin aikana kehkeyi vielä kultti. Tuo kultti pitää jäsenistönsä tiukassa otteessa ja tietämättömänä.
Minä olen tietysti jeppu-ajoilta oppinut sen, että pidän tilastoja ja arkistoja. Niinpä tiedän täsmällisesti, missä mennään.
Painoni jehova-aikoina oli 105 kg. Nyt se on 85-59 kg. Jehovien mielestä pyöreä olomuotoni oli ongelma. (Onko kukaan nähnyt ikinä lihavia paratiisikuvissa?).
Vapailta markkinoilta olen onnistunut hankkimaan työtä aika nihkeästi ilman JT-kontakteja. Palkka on kuitenkin karvan verran parempi. Ero ei ole satuttanut rahallisesti, mutta maailmallinen materiaalinen elämäkään ei ole toteutunut (ei niin että sitä arvostaisin erityisesti).
Tämä ei ole oikein mitattavissa, mutta tästä olen ylpeä: Olen siistimpi kuin Jehovan todistaja-aikoina.
Mitä tulee parisuhteeseen, niin olin lähes koko JT-aikani naimisissa. Sen jälkeen suhteita on ollut lähinnä pätkittäin. Ajallisesti ei sama kuin avioliitto, mutta laatuhan tässä on tärkein.
Alkoholia kuluu vähemmän, tupakkaa en polta edelleenkään, ei huumeita.
Demonipelko on poissa.
Pyöräilen vaivatta noin tuhat kilometria vähemmän vuodessa kuin JT-aikoina, mutta on tullut 15 vuotta enemmän ikää eikä tartte käydä pyörällä kentällä.
=> elän elämää mitä useimmat jehovat pitävät tarkoituksenmukaisena miinus kokoukset, konventit ja kenttä.
Hmm... Katsotaanpa. Ei ole ketään nalkuttamassa niinkuin ennen. Ukko tuossa kuuntelee omaa musiikkiaan ja puuhailee valokuviaan, kohta menen ja rutistan ikiomaa lämpöpatteriani. Jt-ajan jälkeen olen opiskellut lisää, palkka on 3-kertaistunut, terveys on parempi kuin koskaan,
ystäviä on noin kymmenen, Jumalakin on joka päivä elämässä mukana - voisin jopa liittyä johonkin uskontoon. Ehkä. Ortodoksisuuteen? Kaiken kaikkiaan elämä on paljon lempeämpää ja tasapainoisempaa kuin ennen.