Olen tehnyt sosiologisen löydön. Yhteisöissä kilpaillaan statuksesta ihan samalla tavalla kuin markkinoilla kilpaillaan pääomasta. Pierre Bourdieun mukaan pääoma ei olekaan pelkästään taloudellista, vaan on myös kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Kulttuurinen pääoma koostuu statuksesta, tiedoista ja taidoista. Suomessa ihmiset kilpailevat koko ajan statuksesta ja käyttävät vallitsevia normeja aseina muita vastaan - normin rikkojat persoonallisesti tai laillisesti suljetaan pääoman (yhteisön) ulkopuolelle. Kun olin 18-vuotias, huomasin kuinka tapakulttuuri alkoi muuttua ja ihmiset alkoivat syyttelemään toisiaan. Tällä perusteella vuotta 96 ennen ihmiset eivät käyneet kamppailua statuksesta vaan olivat ehkä sovussa siitä, että kaikilla on oikeus olla olemassa. Paitsi tietysti kiusarit. Kiusarit itse asiassa ovat niitä, joiden väkivaltainen suhde maailmaan näyttää tulleen normiksi koko yhteiskunnassa. Itse olen immuuni yhteisön väkivallalle, koska minulla on riittävästi tietoa muiden haasteiden torjumiseksi!
Kamppailu hyväksynnästä
teemunideapaja
7606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja käyttäytymisesi siellä ? Teemu Ruskeapää tuntuu nyt jotenkin asiallisemmalta, kuin ennen.
en minä ainekaan kilpaile kenekään kanssa.
Kuka kilpailee ja mistä ?
Tarkemmin sanoen, ja se on melko monimutkaista, te kilpailette statusherruudesta, yksityisomistuksesta statukseen, ylemmyyteen muita ihmisiä kohtaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Te pyritte saamaan muut hyväksymään teidän mahtavuutenne satuttamalla heidän statustaan. Te pyritte saamaan muut luovuttamaan omat käytösnorminsa, joiden nojalla he luovat oman statuksensa sinuun nähden, ja korvaamaan nämä normit sinun normeillasi, joihin sisäänrakennetusti kuuluu se, että vain sinä päätät millainen olemassaolo ansaitsee statusta kanssakäymisessä sinun kanssasi. Kun puhun "sinusta", tarkoitan kaikkia yksilöinä suhteessa muihin.
vastainen kirje Euro-Spar muuttuminen S-marketiksi ja sinun kokemuksista muutoksen jälkeen. Samoin taltion pihan kakaroiden käytöksen ja sinun kokemuksista heihin. En minä kilpaile, olen vain eri tarkka.
En perin kummallista, että sinä aina syytät muita siitä mitä itse teet.
Riehut marketeissa ja metroissa ja "haastat ihmisiä". Halveksit muita ihmisiä ja sen jälkeen ihmettelet, että ihmiset vieroksuvat sinua.
Asetat itsesi muiden yläpuolelle. Luulet, että sinun "totuutesi" on ainoa oikea, vaikka luulosi ja väitteesi ovat kaikkea muuta kuin faktaa.
Olet kertonut kiusaavasi pikkulapsia, äitejä, kaupan kassoja jne. Mikä antaa sinulle sen jälkeen oikeuden arvostella jatkuvasti muita siitä, että muut eivät tee kuten sinä haluat?
Peräänkuulutat "demokratiaa", mutta kuitenkin kaikki muut kuin sinä ovat väärässä. Loogista?
Ei vaan puhdasta iiroilua.
Olet kertonut, että et pysty työllistymään, koska aloitat heti riehumisen ja kiukuttelun uudella työpaikallasi. Ja sitten väität että se on työnantaja vika kun koeaikasi päättyy irtisanomiseen vaikka työnantajalla ei ole muuta mahdollisuutta, koska sinä mädätät työilmapiirin "konfrontoimalla" kaikkia auktoriteettejä ja sekoilemalla.
Olisikohan nyt jo aika katsoa peiliin ja lopettaa muiden syyllistäminen.
Tässä vielä muistin virkistämiseksi:
------------------
Hauska testi metrossa
Kirjoittanut: t.i.ruskeepaa 1.12.2006 klo 22.21
Pidin Goretex-takkini huppua siten että piilotti silmäni. Vastapäätä istuutui pikkupoika äitinsä kanssa, joka oli sellainen kylmä uranainen, joka ei osaa puhua lapselleenkaan ilman mutkatonta, päämäärähakuista, komentelevaa ja suorituskeskeistä käyttäytymistä. Hän oli auktoriteetti. Koska en näyttänyt hänelle silmiäni hän ei saanut minuun määräyskontaktia. Hän ei selvästi pitänyt läsnäolostani. Hän yritti myös vittuilla sanomalla pojalleen siten että minäkin kuulin, ettei pojan tule puhua ventovieraille, ja yritti näin vihjata minulle ,että minä olen muka arvaamaton, vaarallinen ja pelottava. Pysyin hupun alla, joka suututti naista vielä enemmän. Noustuani pysäkille jäädäkseni heitin reppuani 3 kertaa vasemmalla kädellä siten, että sain kiinni oikeasta hihnasta, jotta sain laitettuani sen selkääni. Nainen käänsi päänsä nopeasti minuun päin.
Sitten ollessani spinnaamassa alapuolella olevan punttisalin äijät, akat ja teinit kukin katselivat minua saadakseen minulta "osa yhteisöä" reaktion, osoituksen tavallisuudesta. Hain sen sijaan sellaista katseenliikuttamista, jota ulkomaalaiset mustaihoiset käyttävät, itseriittoinen, välinpitämätön ja huoleton. He eivät katso silmiin ketään tuntematonta. Minua siis haastettiin toistuvasti ja koko 2 h harjoituksen ajan, ja sitten kun puolustauduin "osa yhteisöä"-haasteetta vastaan, ensin yksi äijistä naureskeli itsekseen siitä kuinka "kummallinen" hänestä olin. Hän ei voinut uskoa, että toimin eri tavalla kuin suomalaisen kuuluu toimia. Sitten tapahtui jotakin arvaamatonta. Spinnauspyörien parvelle tuli yhtäkkiä väenryntäys. Kaikki halusivat treenata siellä missä minäkin ja osa vapaata ja itsenäistä leiriäni. Nämä ihmiset myös treenasit kovempaa kuin alapuolella olevat. Taisin innoittaa ja inspiroida ihmisiä itsenäiseen ajatteluun, kun menestyksekkäästi torjuin suomalaisen yhteisön autoritaariset vaatimukset.
Tästä päätellen suomalaiset kärsivät siinä missä minäkin yhteisömme säännöistä ja toivoisivat, että joku näyttäisi heille miten he voivat toteuttaa itseään huolimatta muista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000021753268
erästä oppikirjaa. Tarkkailen maailmaa kyseisestä kirjasta käsin, ja nyt lähempänä kolmeakymppiä olen alkanut tekemään ahaa-elämyksiä ihmisistä ja maailmasta, kun en niitä aiemmin osannut oman ajatteluni kautta tehdä. Siksi rakastan niin suunnattomasti sosiologian oppikirjaa.
Ai niin, suurin osa käyttämästäni terminologiasta on peräisin ko. kirjasta. En vieläkään täysin ymmärrä käsitteiden suhteellista, fenomenologista luonnetta, vaan pidän niitä enemmänkin absoluuttisina olevaisina. Täten maailmankuvassani asiat selittyvät yksiselitteisesti loogisesti määriteltyjä käsitteitä käyttäen ja pystyn silmissäni näkemään esim. henkilöstä kumpuavan väkivaltaisen suhteen maailmaan tai sen, mikä kullakin hetkellä yhteiskunnassa normistona on.