Ikäväkseni on todettava, että ortodoksinen kirkko on arkipäiväistynyt: palvelukset ovat kansantajuisia, jopa maallikkokin pystyy ymmärtämään kirkossa käytäviä toimituksia. Salaperäisyys ja pyhyys kärsii vararikon. Kirkko tarvitsee kauan kaivattua linjausta ja uusia toimintamalleja. Kenties on syytä harkita suomen kielen vaihtamista, ei slaaviin, vaan tätäkin käsittämättömämpään kieleen, jota tuskin on mahdollista edes oppia saati laajalti ymmärtää.
Juhlallisuutta on syytä lisätä, ehkäpä voisimme tehdä joitakin tarpeellisia lisäyksiä papiston vaatetukseen. Kanttoreille tulee ainakin suunnitella arvoinen juhlakostyymi. Ja ponomareille oma tropari.
Jo aiemmin hahmottelin kirkkomme surkeaa tilaa ja ehdotin, että ottaisimme eläinuhrit jälleen käyttöön. Kokonaisuhri toimii aina, se on vaikuttava, jos uhri on tarpeeksi kookas. Arvelin, että 1000 kg voisi olla sopiva painoraja. Sopivien teuraseläinten puutteen vuoksi alarajaa joudutaan laskemaan aina tuonne 200 kilon kantturoille, jolloin hirvestä saataisiin käyttökelpoinen uhrieläin. Mikään ei ole niin juhlallista kun yösydännä kirkon pihalla roihuava hirvi.
Tämä on näkemykseni Suomen ortodoksisen kirkon tulevaisuudesta. Kuulen mielelläni muiden kanssakilvottelijoiden ehdotuksia. Jotain on tehtävä.
Juhlallisuutta on syytä lisätä, ehkäpä voisimme tehdä joitakin tarpeellisia lisäyksiä papiston vaatetukseen. Kanttoreille tulee ainakin suunnitella arvoinen juhlakostyymi. Ja ponomareille oma tropari.
Jo aiemmin hahmottelin kirkkomme surkeaa tilaa ja ehdotin, että ottaisimme eläinuhrit jälleen käyttöön. Kokonaisuhri toimii aina, se on vaikuttava, jos uhri on tarpeeksi kookas. Arvelin, että 1000 kg voisi olla sopiva painoraja. Sopivien teuraseläinten puutteen vuoksi alarajaa joudutaan laskemaan aina tuonne 200 kilon kantturoille, jolloin hirvestä saataisiin käyttökelpoinen uhrieläin. Mikään ei ole niin juhlallista kun yösydännä kirkon pihalla roihuava hirvi.
Tämä on näkemykseni Suomen ortodoksisen kirkon tulevaisuudesta. Kuulen mielelläni muiden kanssakilvottelijoiden ehdotuksia. Jotain on tehtävä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Ikäväkseni on todettava, että ortodoksinen kirkko on arkipäiväistynyt: palvelukset ovat kansantajuisia, jopa maallikkokin pystyy ymmärtämään kirkossa käytäviä toimituksia."
Ei kovinkaan, koska epäselvä ääntäminen on jatkuvasti lisääntynyt, ja toimitusten hämäryyttä tehostetaan myös suosimalla murtaen puhuvaa ulkolaista papistoa, joka ei osaa tai viitsi lukea jumalanpalveluskirjoja eikä kalenteria.
Siis toiveesi on jo otettu huomioon.
Jos aloitetaan ohjelmasi vaikka ponomaritroparista:
8. sävelmä
"Te jotka uljaasti kynttilöitä kantelette, ja pelvotta suitsutusastioita sytytätte, sekä kuninkaanovia ajallaan availette, teille brokadihelmaisille, me alati kiitosta kannamme!"
nyt jokainen voi laulaa tämän troparin kotonaan kotialttarin ääressä ja kaikki ponomarit lienevät aivan onnellisia
Tuo ikiaikainen pyhäin ponomarein kaikkiautuaan muiston tropari on aina laulettu 9. sävelmällä, kylläkin.
mainioon tropariisi kuiteskin lisätä loppuun lause: "ja pyhässä alttarissa työskennellessänne rukoilkaa meidän puolestamme"? Tai jotakin muuta vastaavaa.
Aikuiset ponomarit:
Vättämättömimmät työntekijämme pitäkää näppinne irti kolehtihaaveistamme.
Lapsiponomarit:
Ettekä sitten juoksentele, ettekä jälkiviinejämme lipittele.
Sävelmistä en vaverivilosohvina mitään tiedä muuta kuin nuo säkeet sopivat siihen kohtaan stikaria, jossa lauletaan esim. "Pyhittäjä isäimme Sergei ja Herman rukoilkaa meidän puolestamme".
Eli sitten seuraavassa vaiheessa ehdotat luodittavaksi rukouspalvelusta ponomareille? Eiköhän sellainenkin saada aikaan, voidaan käyttää noita sitten siinä. :) Mikähän evankeliumi sopisi luettavaksi rukouspalveluksessa ponomareille, ehdotuksia? Epistola voisi tuohon kolehtihaaviteemaan liittyen olla se, jossa se yksi pariskunta pimittää vähän keräysvaroja ja kuolee kui näkymättömästä iskusta. Vai onko rukouspalveluksessa ylipäätänsä epistola vai pelkkä evankeliumi? Nyt vähän muisti pätkii...
Revisioidaan sitten ehdotuksesi johdosta vaikka seuraavasti (sävelmän jätän entiselleen, koska meillä päin ponomarit on kyllä hamasta muinaisuudesta ollut tapana assosioida juuri nimenomaan 8. sävelmään).
8. sävelmä
"Te jotka uljaasti kynttilöitä kantelette, ja pelvotta suitsutusastioita sytytätte, sekä kuninkaanovia ajallaan availette, te alati kiitetyt brokadihelmaiset, pyhässä alttarissa työskennellessänne rukoilkaa meidän puolestamme!"
noin eli siinä se on!
tarvittaessa oma paikalinen typikonimme. Niin saadaan rukouspalvelukseen varmasti mahtumaan sekä epistola että evankeliumi.
Evankeliumissa 12-vuotias Jeesus-lapsi pääsee Jerusalemin matkalle, katoaa matkaseurueesta ja löytyy lopulta temppelistä. (Ponomarien ei tosin sovi ottaa mallia Jeesus-lapsesta, joka vastaa nenäkkäästi vanhemmilleen!)
Muistaakseni rukouspalveluksessa on sekä epistola että evankeliumi.
ponomareille on oiva, mutta miksi jättää ponomariuden jaloutta tarkkaavaa uudistamista vain sen varaan.
Tarkemmin sanoen, voisimme aivan hyvin alkaa toimittamaan juhlavia ns. ponomaarisia liturgioita (vrt. piispallinen liturgia), joissa ponomareita olisi alttarissa, apostolien tavoin, vähintään 12. Naturligtvis, papit pukisivat pojat alttarissa juhlaviin stikareihin. Ponomareilla olisi liturgian saatoissa myös aivan erityinen koreografia ja rooli.
Tältä pohjalta...
Taannoin vieraili tolpallani eräs vanha mies. Kertoi oleensa ponomarina jo 50 vuotta. Pappeja ja kanttoreita oli tullut ja mennyt, hän vain pysyi paikoillaan. Hän minulle kertoi näin:
Sävel on tuttu Akatistos Sergeille ja Hermannille.
Oi ymmärtämättömät ponomarit,
teitä on pakko sietää,
kuka muuten imuroisi alttarin,
puhdistaisi katilan ja kyntteliköt,
kantaisi saattokynttilän,
keräisi kolehdinkin,
kuuntelisi mummoja,
katsoisi kavereitten ponomaripojatkin
jne....
Karhu on perinteinen voimaa antava, myyttinen eläin. Karhu pelastaa kirkkomme.
täysi-ikäisille ponomareille ja muille: Karhu-olut.
Ehdottaisin että jälkiolueen eivät ponomarit lisäisi vettä. Tuntuisi jotenkin vähän ilkeältä ajatukselta juoda sellaista kuumalla vedellä laimennettua...
tärkeä havainto! Vaan ei huolta, sillä tosimies ja -nainen juovat jopa ykkösoluen raakana.
panokseni näinkin oivalle liikkeelle ja sitoudun sen periaatteisiin.
Eli tässä olisi Kirkonjälkeiskahvittajienveisu tai vain pieni slaissi suuremmasta kokonaisuudesta, jota parhaillaan sanoitan. Edellätuleva laulettakoon 4. sävelmän kanonisävelmän tapaan:
Brasilian pätsissä/ kahvipavut paahtuivat/
enemmän makunsa kuin värinsä puolesta huutivat/
Tulkaa, oi ihmiset, juomaan pullakahvit.
eräs mummo, joka vieraili tolpallani. Kertoi olleensa tiistaiseuralainen jo 50 vuoden ajalta.
Sävel on se samainen Aktistos Sergeille ja Hermannille.
Oi turhat marisijat,
te joutavanpäiväiset toisseuralaiset,
te teette itsestänne marttyyrit,
oppineisuutenne tähden oivallisemmat,
sillä rakkaudesta herraanne (rouvaanne),
te halvaksi katsotte toimintamme,
kaiken mitä siinä on jne....
kannanotoista ja uudistusehdotuksista. Ponomaarinen liturgia ilmentää parhaimmillaan sitä tosiseikkaa, että ortodoksisen kirkon piirissäkin voidaan tehdä muutoksia jumalanpalvelusjärjestelmään, jos muutos on järkevä, perusteltu ja linjassa apostolisen tradition kanssa. (Jyräsin bassolla troparitkin läpi, neumitettuina toimivat mallikkaasti.)
Tuoko typikonin muutokset ja kokonaisuhrit tarpeeksi herkkyyttä ja syvyyttä rukouselämäämme. Aluksi ehkä kyllä, mutta meiltä puuttuu vielä ykkösvetonaula, palkintosonni, jota kansat vaeltavat kaukaa ällistelemään. Nyt on aika tehdä veretseisauttava arkeologinen löytö. Ei mikään kankaan suikale tai nappi vaan kunnon kookas jötkäle. Tällainen esine voisi olla Jeesuksen (puusepän pojan) höyläpenkki tai keinuhevonen. Täytyihän Jeesuksella olla oma höyläpenkki. Tätä ihmettä sailyttäisimme vaikka Senaatin torille rakennetussa kappelissa. Eläväksitekevän höyläpenkin juhlapäivää vietettäisiin suurieleisesti, sen varaan voisi rakentaa kokonaisen juhlanajan paastoineen ja jälkijuhlineen.