on eri mieltä itsensä kanssa. Tälläisen johtopäätöksen on tehnyt vuosia tälläkin saitilla.
Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen tuumasi, että kaikkein imelin viisauden laji on se jälkiviisaus.
Kirjan lopussa Konsta muotoilee oman ajatuksenvapauden julistuksensa:
"Havukassa taas ajatellaan, niin! Tiktaattorit ja kepulitouhut isketään matalaksi, upotetaan murahautaan ja isketään juntalla päähän... Salakavalia ja rohmuja isketään ajatuksella turpaa, eikä heillä ole nokan koputtamista. Ajatus on vapaa kuin hiirihaukka eikä lähe piikkilankaleirille, ee, ee! Ei lähe ajatus leirille, ei koskaan!"
Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen tuumasi, että kaikkein imelin viisauden laji on se jälkiviisaus.
Kirjan lopussa Konsta muotoilee oman ajatuksenvapauden julistuksensa:
"Havukassa taas ajatellaan, niin! Tiktaattorit ja kepulitouhut isketään matalaksi, upotetaan murahautaan ja isketään juntalla päähän... Salakavalia ja rohmuja isketään ajatuksella turpaa, eikä heillä ole nokan koputtamista. Ajatus on vapaa kuin hiirihaukka eikä lähe piikkilankaleirille, ee, ee! Ei lähe ajatus leirille, ei koskaan!"
Vastaukset 3
Vanhimmat
imelintä jälkiviisautta.. Kyljet on mustat kepun molemmilla puolilla ja varsinkin kepun johdossa.. Vanhasen nais-sotkut on ollut hupaisaa luvettavaa;-))
"jälkiviisaan silmä on somassa paikassa - se kahtoo taaksepäin"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000028859936
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000029924431
Konsta Pylkkänen ajatteli ja kaikki eivät tätäkään näköjään sulata, vaikka kysymys on
kirjailija Huovisen kirjahahmosta.
Kerrataanpa vielä :
Tavallaan maapallossa on liiaksi viisautta, epäili Konsta luodollaan. — Sitä ei jakseta kaikkea käyttää, vaan turvottaa se nupopäät mustansinisiksi... Viisausopin lajit on: kaukoviisaus, jota on minulla hyvin paljon. Mitä se on? Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää...
Sitten on teoreettinen viisaus, jota on sanomalehdissä ja vaikka missä. Siinä asia kuvitellaan yksipiippuiseksi haulikoksi, jossa on lukko epäkunnossa ja panos voi tulla ampujan silmille... Teoreettinen viisaus on kaukoviisauden veljenpoika, mutta linssi on vaivaisempi...
Käytännön viisaus on sitä, kun vanha kalttopääkettu juosta hipsuttelee rämeellä ja astuu omiin jälkiinsä. Mutta polulla voi olla ketunrauta... Vaan jos on lisäksi hyvä vainu, niin varmasti pärjää, paitsi jänis, joka menee mielellään lankaan, jos se on etevästi laitettu, vaan ei töherön käsialaa.
Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan... Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin...
Korpifilosofi Konsta Pylkkänen
teoksessa Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija