ihan paikkaansa jos äitiys mitataan rahassa ja menestyksessä=) eihän tollasissa tutkimuksissa katota kun ulkokuori, se jää kokonaan arvoitukseksi miten hyvin siellä kotona oikeasti menee oli tutkimus äideillä ikää sitten 15 tai 45... et ei nyt ihan ton perusteella kannata ylpistyä
0Äänestä
Maalismyy
...eivät kai ole rahassa mitattavia suureita kuten ei stabiilimpi parisuhdekaan. Onhan se selvästikin totta että vähemmän stressaantuneet ihmiset ovat myös rentoutuneempia kotona kun ei tarvitse kantaa huolta tavallisista arjen asioista.
0Äänestä
tätä tutkimusta
Maalismyy kirjoitti:
...eivät kai ole rahassa mitattavia suureita kuten ei stabiilimpi parisuhdekaan. Onhan se selvästikin totta että vähemmän stressaantuneet ihmiset ovat myös rentoutuneempia kotona kun ei tarvitse kantaa huolta tavallisista arjen asioista.
Aivan hömppää koko tutkimus. Olen itse 23v, koulut käyty, työpaikka on mihin palata hoitovapaalta, parisuhdekin kestänyt jo useamman vuoden, talo on ja iso laina=) ja ihana tyttö ja minä mielestäni hyvä äiti, paras lapselleni. Lisää lapsia toiveissa tehdä vielä nuorella iällä että jaksaisi vielä suht nuorena mummona touhuta niiden lastenlastenkin kanssa. Yli kolmekymppisenä kun alat tekeen lasta niin sepä ei aina niin vain onnistukaan, ja on jo melko raihnainen kun alkaa niitä lapsen lapsia tuleen tai käy niin ettei näe niitä ollenkaan. Noh jokainen tutkikoon mitä haluaa mutta mielestäni paras "lastentekoikä" on alle 30v ja ollut jo muinaisista ajoista alkaen.
0Äänestä
hemulivaan
Maalismyy kirjoitti:
...eivät kai ole rahassa mitattavia suureita kuten ei stabiilimpi parisuhdekaan. Onhan se selvästikin totta että vähemmän stressaantuneet ihmiset ovat myös rentoutuneempia kotona kun ei tarvitse kantaa huolta tavallisista arjen asioista.
ainakin on tasapainossa elämä!
"vähemmän stressaantuneet ihmiset ovat myös rentoutuneempia kotona kun ei tarvitse kantaa huolta tavallisista arjen asioista".
voitko kertoa miten määrittelet arkiset asiat? en ole eläessäni kuullut että yli kolmekymppiset eivät hoitaisi tavallisia arkisia asioita kuten
-laskut -kaupassa käynti -ruuan laitto jne.jne
nämä ovat arkisia asioita!
raha huolet, stressi ja taspainoton parisuhde luokitellaan ongelmiksi joita aivan joka ikisestä ikäryhmästä löytyy...
voi olla totta että yli 30veen elämä on tasaisempaa kuin nuorempien mutta en ymmärrä tämän asian yhtenäisyyttä sillä aikuinen ihminen kykenee pitämään lapset vanhempien huolien ulkopuolella
ja vaikka yli kolmekymppisenä lapsen saanut eläisi kymmenen vuotta pidempään, on 20 vuotiaalla äidillä ne kymmenen vuotta vietetty lapsen kanssa jo aikaa sitten=)
ennemmin minä aikaa vietän nuorena lapseni kanssa ja jaksan hoitaa häntä, kuin se että lapseni joutuisi hoitamaan minua kun hän täyttää kolme kymmentä jolloinka hän ei varmasti ole onnellinen!
ja eikö meidän ole tehtävänä kasvattaa onnellisia lapsia! eikä keskittyä vertailemaan missä ikäryhmässä äidit ovat onnellisimpia
0Äänestä
mummoikäinen jo
tätä tutkimusta kirjoitti:
Aivan hömppää koko tutkimus. Olen itse 23v, koulut käyty, työpaikka on mihin palata hoitovapaalta, parisuhdekin kestänyt jo useamman vuoden, talo on ja iso laina=) ja ihana tyttö ja minä mielestäni hyvä äiti, paras lapselleni. Lisää lapsia toiveissa tehdä vielä nuorella iällä että jaksaisi vielä suht nuorena mummona touhuta niiden lastenlastenkin kanssa. Yli kolmekymppisenä kun alat tekeen lasta niin sepä ei aina niin vain onnistukaan, ja on jo melko raihnainen kun alkaa niitä lapsen lapsia tuleen tai käy niin ettei näe niitä ollenkaan. Noh jokainen tutkikoon mitä haluaa mutta mielestäni paras "lastentekoikä" on alle 30v ja ollut jo muinaisista ajoista alkaen.
Kun kirjoitit tätä lapsenlapsiasiaa.Kaikille se ei ole ehkä tärkeä juttu,mutta minulle se on suuri rikkaus elämässä.Olen itse saanut lapset nuorena ja nyt,46 v.olen jo kolmen lapsen mummo.Viihdyn hyvin tässä roolissani ja ajattelin joskus,että jos olisin itse odottanut siihen reiluun 30 vuoteen ja lapseni tehneet samoin,niin tulisin mumoksi vasta joskus 15-20 vuoden päästä.Nyt kun joskus ihmetellään,että mummot ei ole innokkaita touhuamaan lastenlasten kanssa,niin syynä voi olla silloin jo mummon korkeampi ikä.Varmasti jaksan paremmin hassutella nyt lastenlasten kanssa kun joskus 60-70 vuotiaana.Tähän tietenkin voi vastata,että eihän niitä lapsia tehdä isovanhemmille,mutta läheinen suhde isovanhempiin ja siihen sukupolveen on lapsille suuri rikkaus.
0Äänestä
äitien
paremmuutta nyt iällä voi mitata herran jumala (nauraa katketakseen ap:lle ja varsinkin tutkimukselle)!!:D
Olen itse 31v äiti ja sanotaanko nyt näin että olisin muutaman vuoden voinut olla parermpikin äippä.. valitettavasti joudun sanomaan näin, nimittäin: sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen jonka vuoksi olin jopa kuukausia erossa pojastani..
Tottakai tervehdyttyäni koitin ottaa takaisin menetetyn ajan ja olla mahdolisimman hyvä, silti.. olin pojan elämästä "kateissa" kauan, liian kauan..
Satasen varmasti moni äiti on pystynyt parempaan kuin minä. Vaikka vasta 16 vuotias. En koskaan katkeroitunut. Se ei olisi helpottanut kenenkään oloa, pahentanut vain. Onneksi kaikki on hyvin nyt.
En allekirjoita tuota hömppätutkimusta. Joutaa jorpakkoon.
T. Äiti ja poika
0Äänestä
mieltä
mummoikäinen jo kirjoitti:
Kun kirjoitit tätä lapsenlapsiasiaa.Kaikille se ei ole ehkä tärkeä juttu,mutta minulle se on suuri rikkaus elämässä.Olen itse saanut lapset nuorena ja nyt,46 v.olen jo kolmen lapsen mummo.Viihdyn hyvin tässä roolissani ja ajattelin joskus,että jos olisin itse odottanut siihen reiluun 30 vuoteen ja lapseni tehneet samoin,niin tulisin mumoksi vasta joskus 15-20 vuoden päästä.Nyt kun joskus ihmetellään,että mummot ei ole innokkaita touhuamaan lastenlasten kanssa,niin syynä voi olla silloin jo mummon korkeampi ikä.Varmasti jaksan paremmin hassutella nyt lastenlasten kanssa kun joskus 60-70 vuotiaana.Tähän tietenkin voi vastata,että eihän niitä lapsia tehdä isovanhemmille,mutta läheinen suhde isovanhempiin ja siihen sukupolveen on lapsille suuri rikkaus.
Olen siis se edellisen vastauksen kirjoittaja jolle vastasit=) Olen ihan samaa mieltä kanssasi, on kivempi touhuta lasten lasten kans kun vielä jaksaa. Ite olen vasta 23v mutta mummoni teki äitini 19 vuotiaana, äitini minut 23 vuotiaana ja minä nyt esikoiseni 22 vuotiaana ja olen kokenut sen kuinka suuri rikkaus on kun mummu on nuori. Oma mummuni on tällä hetkellä hyväkuntoinen päälle 70 vuotias ja touhuaa nyt minun tyttäreni 1v kans, ja on ihanaa että tyttöni oppii tuntemaan ja muistamaan myös isoisovanhempansa. Hänen mummunsa, siis minun äiti, on 47v ja nuorekas mummu=) Kyllä olen kiitollinen että sukuni on ryhtynyt "lapsentekoon" nuorena=) Ja tätä aion myös omalta osaltani jatkaa. En tietenkään yksin sen vuoksi että lapset pitää tehdä nuorena mutta satuin löytään nuorena ihanan miehen ja siitä se sitten lähti... Olisi ihana nähdä itsekin lasten lapsia kuin myös ehkä lasten lasten lapsia!
0Äänestä
Maalismyy
tätä tutkimusta kirjoitti:
Aivan hömppää koko tutkimus. Olen itse 23v, koulut käyty, työpaikka on mihin palata hoitovapaalta, parisuhdekin kestänyt jo useamman vuoden, talo on ja iso laina=) ja ihana tyttö ja minä mielestäni hyvä äiti, paras lapselleni. Lisää lapsia toiveissa tehdä vielä nuorella iällä että jaksaisi vielä suht nuorena mummona touhuta niiden lastenlastenkin kanssa. Yli kolmekymppisenä kun alat tekeen lasta niin sepä ei aina niin vain onnistukaan, ja on jo melko raihnainen kun alkaa niitä lapsen lapsia tuleen tai käy niin ettei näe niitä ollenkaan. Noh jokainen tutkikoon mitä haluaa mutta mielestäni paras "lastentekoikä" on alle 30v ja ollut jo muinaisista ajoista alkaen.
No ei tässä kovin raihnaiselta olo tunnu ja niveletkin vielä liikkuu vaikka 35 vuotta onkin jo ohitettu...Hyvin jaksaa valvoa eikä tunnu missään kun työelämässä kuitenkin oli jo tottunut paljon kovempaan työtahtiin ja stressiin. Nyt nämä ekat kuukaudet ovat tuntuneet suorastaan lomalta ja suu on hymyssä koko ajan. En olisi tähän nuorempana pystynyt muiden asioiden takia ja hyvä olikin että jätin vähän kypsemmälle iälle kun on jo vähän enemmän elämänkokemusta takana.
0Äänestä
hemulivaan
Maalismyy kirjoitti:
No ei tässä kovin raihnaiselta olo tunnu ja niveletkin vielä liikkuu vaikka 35 vuotta onkin jo ohitettu...Hyvin jaksaa valvoa eikä tunnu missään kun työelämässä kuitenkin oli jo tottunut paljon kovempaan työtahtiin ja stressiin. Nyt nämä ekat kuukaudet ovat tuntuneet suorastaan lomalta ja suu on hymyssä koko ajan. En olisi tähän nuorempana pystynyt muiden asioiden takia ja hyvä olikin että jätin vähän kypsemmälle iälle kun on jo vähän enemmän elämänkokemusta takana.
jotkut vaan kypsyvät hitaammin=)
0Äänestä
kaizu
Maalismyy kirjoitti:
No ei tässä kovin raihnaiselta olo tunnu ja niveletkin vielä liikkuu vaikka 35 vuotta onkin jo ohitettu...Hyvin jaksaa valvoa eikä tunnu missään kun työelämässä kuitenkin oli jo tottunut paljon kovempaan työtahtiin ja stressiin. Nyt nämä ekat kuukaudet ovat tuntuneet suorastaan lomalta ja suu on hymyssä koko ajan. En olisi tähän nuorempana pystynyt muiden asioiden takia ja hyvä olikin että jätin vähän kypsemmälle iälle kun on jo vähän enemmän elämänkokemusta takana.
Olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä, tuohon tutkimukseen en oikein osaa ottaa kantaa. Äitiys muodostuu niin monesta eri asiasta. Nuorena lapsensa tehneet eivät ole ehtineet kouluttautua ja toki elämänkokemustakin kerttuu päiväpäivältä enemmän. Toisaalta taas nuorien äitien ajatellaan jaksavan fyysisesti paremmin, mutta entäs psyykkisesti?
Itse olen pian lähempänä neljää kuin kolmeakymmentä ja lapsi on kaksivuotias. Kymmenen vuotta sitten elin ah niin ihanaa opiskelijaelämää enkä kuunaan olisi kuvitellut tuolloin hankkivani lapsia. Ei kyllä tuolloin ollut potentiaalista isäehdokastakaan maisemissa ;).
Olen aina priorisoinut asiat niin, että ensin kunnon koulutus, työpaikka, hyvä parisuhde, matkustelua ja nuoruudesta nauttimista ja sitten vasta lapsia, jos niitä siunautuu. Nyt elämäntilanne on siihen hyvä. Äitiyspäiväraha oli riittävä, kun oli hyväpalkkaisessa työssä ennen raskautta ja jota ei olisi ollut mahdollista saada nuorempana. Hoitovapaallakin oli varaa olla jonkin aikaa juuri mistään luopumatta.
Nyt olen niin "ammattilainen", että voin veloittaa työstäni sen verran, että olen voinut lyhentää tyäaikaani roimasti ja olla enemmän lapsen kanssa kotona. Käyn käytänössä töissä vain kolmena päivänä kuukausipalkan ollessa tyydyttävä. Tämäkään ei olisi ollut mahdollista nuoremmalla iällä.
Mutta kuten sanottu, molemmissa on varmasti puolensa. Riippuu paljon myös jokaisen omista arvoista ja asenteista, siitä mitä elämältä haluaa. Minä en halunnut perhe-elämää ja lapsia parhaimpaan nuoruusikääni.
0Äänestä
eipäs ole
kukahan tuollaisen tutkimuksen on tehny, kyllä parikymppisetkin on hyviä äitejä, heillä on sitä energiaa jaksaa hoitaa lasta!
0Äänestä
Nimimerkki
Hyviä äitejä ovat varmasti. Loppua en sitten allekirjoita. Mitä tässä on äiteihin törmännyt, niin on ollut niitä alle kolmekymppisiä lähempenä kaksikymppisiä, jotka rutisevat, että eivät jaksa ja kun ei oo yhtään omaa aikaa.
0Äänestä
ymmärrän
kuitenkin allekirjoitan myös minä nuo asiat omalta kohdaltani. Itse olisin ollut kamala äiti parikymppisenä, olin liian itsekäs ja työkeskeinen, bilettämään piti päästä melkein joka vkl, eli prioriteetit oli aika erilaiset kuin nyt 32 vuotiaana.
Nyt aika oli sopiva ja vauva oli erittäin tervetullut. Onneksi meillä onnisti heti ja raskauduin heti. Monella ei käy yhtä onnellisesti.
Uskon, että monen naisen elämä on enemmän tasapainossa kolmikymppisenä kuin parikymppisenä. Itseluottamis, taloudellinen turva ja sen myötä usko, että parjää perheen elättäjänä, on vahvempi. Vaikka parikymppiset äidit ottavat varmasti nokkiinsa tutkimuksen tuloksista, allekirjoitan tulokset osittain. Se on totta, että vanhempien paremmuutta ei mitata rahassa tai omaisuudessa, eikä tietenkään kaikki vanhemmat äidit ole rakastavia ja huolehtivia vanhempia, kuten nuoremmat eivät ole itsekkäitä ja kypsymättömiä. Kuitenkin elämäntilanne on varmasti erilainen ja elämänkatsomus monesti kypsempi vanhemmilla äideillä. Jotkut ovat kypsiä äideiksi jo parikymppisinä, pari tällaista tapausta tunnenkin. Jotkut kypsyvät myöhemmin, silloin on lapselle parempi syntyä vasta 10 vuoden päästä.
Molemmissa ikäkausissa omat puolensa, moni yli kolmikymppinen ei enää onnistu lapsen saamisessa.
0Äänestä
ymmärrän
kuitenkin allekirjoitan myös minä nuo asiat omalta kohdaltani. Itse olisin ollut kamala äiti parikymppisenä, olin liian itsekäs ja työkeskeinen, bilettämään piti päästä melkein joka vkl, eli prioriteetit oli aika erilaiset kuin nyt 32 vuotiaana.
Nyt aika oli sopiva ja vauva oli erittäin tervetullut. Onneksi meillä onnisti heti ja raskauduin heti. Monella ei käy yhtä onnellisesti.
Uskon, että monen naisen elämä on enemmän tasapainossa kolmikymppisenä kuin parikymppisenä. Itseluottamis, taloudellinen turva ja sen myötä usko, että parjää perheen elättäjänä, on vahvempi. Vaikka parikymppiset äidit ottavat varmasti nokkiinsa tutkimuksen tuloksista, allekirjoitan tulokset osittain. Se on totta, että vanhempien paremmuutta ei mitata rahassa tai omaisuudessa, eikä tietenkään kaikki vanhemmat äidit ole rakastavia ja huolehtivia vanhempia, kuten nuoremmat eivät ole itsekkäitä ja kypsymättömiä. Kuitenkin elämäntilanne on varmasti erilainen ja elämänkatsomus monesti kypsempi vanhemmilla äideillä. Jotkut ovat kypsiä äideiksi jo parikymppisinä, pari tällaista tapausta tunnenkin. Jotkut kypsyvät myöhemmin, silloin on lapselle parempi syntyä vasta 10 vuoden päästä.
Molemmissa ikäkausissa omat puolensa, moni yli kolmikymppinen ei enää onnistu lapsen saamisessa.
0Äänestä
sarafina
jonkun toisen tutkimuksen mukaan reilu parikymppinen on paras äiti. Fyysiseltä kannalta teinit ovat parhaita äitejä ja henkiseltä yli kolmekymppinen eli noin 24v oli paras äiti. Siitä on jo pitkä aika kuin luin tuosta.
Mutta turhaa tälläisiä on miettiä, ollaan jokainen paras mahdollinen äiti omalle lapsellemme ;)
0Äänestä
Ronja1983
Brittiläiset tekivät myös tutkimuksen siitä että porkkana on myrkyllistä...kun tutkimus luettiin tarkemmin niin se tarkoittikin että jos sitä syö 300kg päivässä.
Moni kehoittaa tekemään lapsen aikaisemmin koska jaksaa paremmin vaikka tulot ovatkin pienempiä. Olen itse 24 enkä koe itseäni huonoksi äidiksi kuten en koe ystäväänikään joka on jo 3 lapsen äiti ja saman ikäinen kuin minä.
Tuo tutkimus on tehty siksi ettei britanniaan haluta nuoria äiteja vaan menestyviä uranaisia. Ihan kuin ura olisi sitten pakko luoda vaikkei kiinnostaisi pätkääkään.
0Äänestä
mietiskelijä-äiti
Itse mietin tässä 3-kymppisenä, että josko sittenkin tekisin vielä kolmannen lapsen. Minulla on jo kaksi lasta, jotka "tekaisin" pian mentyäni naimisiin 21-vuotiaana. Silloin tunsin itseni paljon varmemmaksi kuin tänä päivänä - nyt täytyy todella miettiä uskallanko "päästää" vielä yhden lapsen maailmaani. Minulla ei ole työpaikkaa, mikä huolestuttaa nyt - ei minulla ollut työpaikkaa 2-kymppisenäkään, muttei se huolestuttanut silloin. Naimisissa olen edelleen saman miehen kanssa, ja liiton kestämisen puolesta olen luottavainen. Kaksi lastani voivat hyvin, kohta ovat jo molemmat koululaisia. Ajatus kolmannesta lapsesta ihastuttaa ja rentouttaa mielen, mutta samalla se saa aikaan aivan mielettömän epävarmuuden ja pelon! En voi sanoa että olen varmempi nyt 3-kymppisenä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ihan paikkaansa jos äitiys mitataan rahassa ja menestyksessä=) eihän tollasissa tutkimuksissa katota kun ulkokuori, se jää kokonaan arvoitukseksi miten hyvin siellä kotona oikeasti menee oli tutkimus äideillä ikää sitten 15 tai 45...
et ei nyt ihan ton perusteella kannata ylpistyä
...eivät kai ole rahassa mitattavia suureita kuten ei stabiilimpi parisuhdekaan. Onhan se selvästikin totta että vähemmän stressaantuneet ihmiset ovat myös rentoutuneempia kotona kun ei tarvitse kantaa huolta tavallisista arjen asioista.
Aivan hömppää koko tutkimus. Olen itse 23v, koulut käyty, työpaikka on mihin palata hoitovapaalta, parisuhdekin kestänyt jo useamman vuoden, talo on ja iso laina=) ja ihana tyttö ja minä mielestäni hyvä äiti, paras lapselleni. Lisää lapsia toiveissa tehdä vielä nuorella iällä että jaksaisi vielä suht nuorena mummona touhuta niiden lastenlastenkin kanssa. Yli kolmekymppisenä kun alat tekeen lasta niin sepä ei aina niin vain onnistukaan, ja on jo melko raihnainen kun alkaa niitä lapsen lapsia tuleen tai käy niin ettei näe niitä ollenkaan. Noh jokainen tutkikoon mitä haluaa mutta mielestäni paras "lastentekoikä" on alle 30v ja ollut jo muinaisista ajoista alkaen.
ainakin on tasapainossa elämä!
"vähemmän stressaantuneet ihmiset ovat myös rentoutuneempia kotona kun ei tarvitse kantaa huolta tavallisista arjen asioista".
voitko kertoa miten määrittelet arkiset asiat?
en ole eläessäni kuullut että yli kolmekymppiset eivät hoitaisi tavallisia arkisia asioita kuten
-laskut
-kaupassa käynti
-ruuan laitto
jne.jne
nämä ovat arkisia asioita!
raha huolet, stressi ja taspainoton parisuhde luokitellaan ongelmiksi joita aivan joka ikisestä ikäryhmästä löytyy...
voi olla totta että yli 30veen elämä on tasaisempaa kuin nuorempien mutta en ymmärrä tämän asian yhtenäisyyttä sillä aikuinen ihminen kykenee
pitämään lapset vanhempien huolien ulkopuolella
ja vaikka yli kolmekymppisenä lapsen saanut eläisi kymmenen vuotta pidempään, on 20 vuotiaalla äidillä ne kymmenen vuotta vietetty lapsen kanssa jo aikaa sitten=)
ennemmin minä aikaa vietän nuorena lapseni kanssa ja jaksan hoitaa häntä, kuin se että lapseni joutuisi hoitamaan minua kun hän täyttää kolme kymmentä jolloinka hän ei varmasti ole onnellinen!
ja eikö meidän ole tehtävänä kasvattaa onnellisia lapsia! eikä keskittyä vertailemaan missä ikäryhmässä äidit ovat onnellisimpia
Kun kirjoitit tätä lapsenlapsiasiaa.Kaikille se ei ole ehkä tärkeä juttu,mutta minulle se on suuri rikkaus elämässä.Olen itse saanut lapset nuorena ja nyt,46 v.olen jo kolmen lapsen mummo.Viihdyn hyvin tässä roolissani ja ajattelin joskus,että jos olisin itse odottanut siihen reiluun 30 vuoteen ja lapseni tehneet samoin,niin tulisin mumoksi vasta joskus 15-20 vuoden päästä.Nyt kun joskus ihmetellään,että mummot ei ole innokkaita touhuamaan lastenlasten kanssa,niin syynä voi olla silloin jo mummon korkeampi ikä.Varmasti jaksan paremmin hassutella nyt lastenlasten kanssa kun joskus 60-70 vuotiaana.Tähän tietenkin voi vastata,että eihän niitä lapsia tehdä isovanhemmille,mutta läheinen suhde isovanhempiin ja siihen sukupolveen on lapsille suuri rikkaus.
paremmuutta nyt iällä voi mitata herran jumala (nauraa katketakseen ap:lle ja varsinkin tutkimukselle)!!:D
Olen itse 31v äiti ja sanotaanko nyt näin että olisin muutaman vuoden voinut olla parermpikin äippä.. valitettavasti joudun sanomaan näin, nimittäin: sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen jonka vuoksi olin jopa kuukausia erossa pojastani..
Tottakai tervehdyttyäni koitin ottaa takaisin menetetyn ajan ja olla mahdolisimman hyvä, silti.. olin pojan elämästä "kateissa" kauan, liian kauan..
Satasen varmasti moni äiti on pystynyt parempaan kuin minä. Vaikka vasta 16 vuotias. En koskaan katkeroitunut. Se ei olisi helpottanut kenenkään oloa, pahentanut vain. Onneksi kaikki on hyvin nyt.
En allekirjoita tuota hömppätutkimusta. Joutaa jorpakkoon.
T. Äiti ja poika
Olen siis se edellisen vastauksen kirjoittaja jolle vastasit=) Olen ihan samaa mieltä kanssasi, on kivempi touhuta lasten lasten kans kun vielä jaksaa. Ite olen vasta 23v mutta mummoni teki äitini 19 vuotiaana, äitini minut 23 vuotiaana ja minä nyt esikoiseni 22 vuotiaana ja olen kokenut sen kuinka suuri rikkaus on kun mummu on nuori. Oma mummuni on tällä hetkellä hyväkuntoinen päälle 70 vuotias ja touhuaa nyt minun tyttäreni 1v kans, ja on ihanaa että tyttöni oppii tuntemaan ja muistamaan myös isoisovanhempansa. Hänen mummunsa, siis minun äiti, on 47v ja nuorekas mummu=) Kyllä olen kiitollinen että sukuni on ryhtynyt "lapsentekoon" nuorena=) Ja tätä aion myös omalta osaltani jatkaa. En tietenkään yksin sen vuoksi että lapset pitää tehdä nuorena mutta satuin löytään nuorena ihanan miehen ja siitä se sitten lähti... Olisi ihana nähdä itsekin lasten lapsia kuin myös ehkä lasten lasten lapsia!
No ei tässä kovin raihnaiselta olo tunnu ja niveletkin vielä liikkuu vaikka 35 vuotta onkin jo ohitettu...Hyvin jaksaa valvoa eikä tunnu missään kun työelämässä kuitenkin oli jo tottunut paljon kovempaan työtahtiin ja stressiin. Nyt nämä ekat kuukaudet ovat tuntuneet suorastaan lomalta ja suu on hymyssä koko ajan. En olisi tähän nuorempana pystynyt muiden asioiden takia ja hyvä olikin että jätin vähän kypsemmälle iälle kun on jo vähän enemmän elämänkokemusta takana.
jotkut vaan kypsyvät hitaammin=)
Olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä, tuohon tutkimukseen en oikein osaa ottaa kantaa. Äitiys muodostuu niin monesta eri asiasta. Nuorena lapsensa tehneet eivät ole ehtineet kouluttautua ja toki elämänkokemustakin kerttuu päiväpäivältä enemmän. Toisaalta taas nuorien äitien ajatellaan jaksavan fyysisesti paremmin, mutta entäs psyykkisesti?
Itse olen pian lähempänä neljää kuin kolmeakymmentä ja lapsi on kaksivuotias. Kymmenen vuotta sitten elin ah niin ihanaa opiskelijaelämää enkä kuunaan olisi kuvitellut tuolloin hankkivani lapsia. Ei kyllä tuolloin ollut potentiaalista isäehdokastakaan maisemissa ;).
Olen aina priorisoinut asiat niin, että ensin kunnon koulutus, työpaikka, hyvä parisuhde, matkustelua ja nuoruudesta nauttimista ja sitten vasta lapsia, jos niitä siunautuu. Nyt elämäntilanne on siihen hyvä. Äitiyspäiväraha oli riittävä, kun oli hyväpalkkaisessa työssä ennen raskautta ja jota ei olisi ollut mahdollista saada nuorempana. Hoitovapaallakin oli varaa olla jonkin aikaa juuri mistään luopumatta.
Nyt olen niin "ammattilainen", että voin veloittaa työstäni sen verran, että olen voinut lyhentää tyäaikaani roimasti ja olla enemmän lapsen kanssa kotona. Käyn käytänössä töissä vain kolmena päivänä kuukausipalkan ollessa tyydyttävä. Tämäkään ei olisi ollut mahdollista nuoremmalla iällä.
Mutta kuten sanottu, molemmissa on varmasti puolensa. Riippuu paljon myös jokaisen omista arvoista ja asenteista, siitä mitä elämältä haluaa. Minä en halunnut perhe-elämää ja lapsia parhaimpaan nuoruusikääni.
kukahan tuollaisen tutkimuksen on tehny, kyllä parikymppisetkin on hyviä äitejä, heillä on sitä energiaa jaksaa hoitaa lasta!
Hyviä äitejä ovat varmasti. Loppua en sitten allekirjoita. Mitä tässä on äiteihin törmännyt, niin on ollut niitä alle kolmekymppisiä lähempenä kaksikymppisiä, jotka rutisevat, että eivät jaksa ja kun ei oo yhtään omaa aikaa.
kuitenkin allekirjoitan myös minä nuo asiat omalta kohdaltani. Itse olisin ollut kamala äiti parikymppisenä, olin liian itsekäs ja työkeskeinen, bilettämään piti päästä melkein joka vkl, eli prioriteetit oli aika erilaiset kuin nyt 32 vuotiaana.
Nyt aika oli sopiva ja vauva oli erittäin tervetullut. Onneksi meillä onnisti heti ja raskauduin heti. Monella ei käy yhtä onnellisesti.
Uskon, että monen naisen elämä on enemmän tasapainossa kolmikymppisenä kuin parikymppisenä. Itseluottamis, taloudellinen turva ja sen myötä usko, että parjää perheen elättäjänä, on vahvempi. Vaikka parikymppiset äidit ottavat varmasti nokkiinsa tutkimuksen tuloksista, allekirjoitan tulokset osittain. Se on totta, että vanhempien paremmuutta ei mitata rahassa tai omaisuudessa, eikä tietenkään kaikki vanhemmat äidit ole rakastavia ja huolehtivia vanhempia, kuten nuoremmat eivät ole itsekkäitä ja kypsymättömiä. Kuitenkin elämäntilanne on varmasti erilainen ja elämänkatsomus monesti kypsempi vanhemmilla äideillä. Jotkut ovat kypsiä äideiksi jo parikymppisinä, pari tällaista tapausta tunnenkin. Jotkut kypsyvät myöhemmin, silloin on lapselle parempi syntyä vasta 10 vuoden päästä.
Molemmissa ikäkausissa omat puolensa, moni yli kolmikymppinen ei enää onnistu lapsen saamisessa.
kuitenkin allekirjoitan myös minä nuo asiat omalta kohdaltani. Itse olisin ollut kamala äiti parikymppisenä, olin liian itsekäs ja työkeskeinen, bilettämään piti päästä melkein joka vkl, eli prioriteetit oli aika erilaiset kuin nyt 32 vuotiaana.
Nyt aika oli sopiva ja vauva oli erittäin tervetullut. Onneksi meillä onnisti heti ja raskauduin heti. Monella ei käy yhtä onnellisesti.
Uskon, että monen naisen elämä on enemmän tasapainossa kolmikymppisenä kuin parikymppisenä. Itseluottamis, taloudellinen turva ja sen myötä usko, että parjää perheen elättäjänä, on vahvempi. Vaikka parikymppiset äidit ottavat varmasti nokkiinsa tutkimuksen tuloksista, allekirjoitan tulokset osittain. Se on totta, että vanhempien paremmuutta ei mitata rahassa tai omaisuudessa, eikä tietenkään kaikki vanhemmat äidit ole rakastavia ja huolehtivia vanhempia, kuten nuoremmat eivät ole itsekkäitä ja kypsymättömiä. Kuitenkin elämäntilanne on varmasti erilainen ja elämänkatsomus monesti kypsempi vanhemmilla äideillä. Jotkut ovat kypsiä äideiksi jo parikymppisinä, pari tällaista tapausta tunnenkin. Jotkut kypsyvät myöhemmin, silloin on lapselle parempi syntyä vasta 10 vuoden päästä.
Molemmissa ikäkausissa omat puolensa, moni yli kolmikymppinen ei enää onnistu lapsen saamisessa.
jonkun toisen tutkimuksen mukaan reilu parikymppinen on paras äiti. Fyysiseltä kannalta teinit ovat parhaita äitejä ja henkiseltä yli kolmekymppinen eli noin 24v oli paras äiti. Siitä on jo pitkä aika kuin luin tuosta.
Mutta turhaa tälläisiä on miettiä, ollaan jokainen paras mahdollinen äiti omalle lapsellemme ;)
Brittiläiset tekivät myös tutkimuksen siitä että porkkana on myrkyllistä...kun tutkimus luettiin tarkemmin niin se tarkoittikin että jos sitä syö 300kg päivässä.
Moni kehoittaa tekemään lapsen aikaisemmin koska jaksaa paremmin vaikka tulot ovatkin pienempiä. Olen itse 24 enkä koe itseäni huonoksi äidiksi kuten en koe ystäväänikään joka on jo 3 lapsen äiti ja saman ikäinen kuin minä.
Tuo tutkimus on tehty siksi ettei britanniaan haluta nuoria äiteja vaan menestyviä uranaisia. Ihan kuin ura olisi sitten pakko luoda vaikkei kiinnostaisi pätkääkään.
Itse mietin tässä 3-kymppisenä, että josko sittenkin tekisin vielä kolmannen lapsen. Minulla on jo kaksi lasta, jotka "tekaisin" pian mentyäni naimisiin 21-vuotiaana. Silloin tunsin itseni paljon varmemmaksi kuin tänä päivänä - nyt täytyy todella miettiä uskallanko "päästää" vielä yhden lapsen maailmaani. Minulla ei ole työpaikkaa, mikä huolestuttaa nyt - ei minulla ollut työpaikkaa 2-kymppisenäkään, muttei se huolestuttanut silloin. Naimisissa olen edelleen saman miehen kanssa, ja liiton kestämisen puolesta olen luottavainen. Kaksi lastani voivat hyvin, kohta ovat jo molemmat koululaisia. Ajatus kolmannesta lapsesta ihastuttaa ja rentouttaa mielen, mutta samalla se saa aikaan aivan mielettömän epävarmuuden ja pelon! En voi sanoa että olen varmempi nyt 3-kymppisenä.