Katoa elämästäni. En kaipaa Sinua. En halua Sinua. En kestä Sinua. Luulit että halusin vain seksiä. Luulitko että kiinnostuin Sinusta samasta syystä kuin kiinnostit niitä jotka Sinua vain käyttivät? Annoit niin kuitenkin tapahtua, taisit siitä nauttiakin. Älä itke minulle epäonnistuneita suhteitasi. Älä kerjää minulta myötätuntoa. Koska uskalsit minulle jotain sanoa? Koska uskalsit olla oma itsesi? Minne katosi se aitous Sinusta? Etkö huomannut mitä Sinusta oli tullut?
Sen vähän mitä sanoit, sanoit kuin nenä pilviä hipoen, pakahtuen omaan ylpeyteesi. Todellinen luonteesi taisi karata käsistäsi, kadota hallinnastasi? Kiitos niistä iskevistä ja loukkaavista sanoistasi, osuvasti sanoit mutta älä luule että sanasi sivuuttaisin.
Heitän kolikon, juoksetko perässä sen poimimaan?
Sen vähän mitä sanoit, sanoit kuin nenä pilviä hipoen, pakahtuen omaan ylpeyteesi. Todellinen luonteesi taisi karata käsistäsi, kadota hallinnastasi? Kiitos niistä iskevistä ja loukkaavista sanoistasi, osuvasti sanoit mutta älä luule että sanasi sivuuttaisin.
Heitän kolikon, juoksetko perässä sen poimimaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuin jättää ratkaisematta, sanoisin jos olisin tuo nainen tai jompikumpi teistä - elämänkokemus on opettanut.
Kun haluaa repäistä itsensä irti, noin se käy helposti. Lisäksi tuo kolikkojuttu on tosi loukkaava ja palvelee tarkoitusta samansuuntaisesti.
Oikein hyvää juhannuksen odotusta! ; )))
Et kai tarkoita minua???!!! Anna vinkki.. niin varmistat viestin perillemenon..t.
Olet hakoteillä suhteeni "niistä jotka sinua käyttivät"... jälkeesi on ollut vain yksi eikä sekään sitä siellä käyttänyt. Minkäs minä sille voin että tahdon vaan sitä ja tahdon sitä vaan sinulta. Vieläkin näen siitä uskomattomasta jutusta pökerryttäviä unia. Todellinen luonteeni ei siis ole minnekään karannut. Tosimies tulisi ja pelastaisi naisen pulasta!!!
Lainaan kirjoituksestasi "Olet hakoteillä suhteeni". Todellakin olet hakoteillä, jos olisit viestini vastaanottaja tietäisit että meidän välillämme ei koskaan tapahtunut mitään sellaista minkä olet omassa kirjoituksessasi nostanut esille. Sinulle minä antaisen vain sen mitä himoitset mutta hänelle jolle kirjoitin olisin antanut rakkauteni.
Huh, kyllä helpotti! Toivoa siis vielä on...
Vaikenemalla voin kätkeä typeryyteni. En tiedä mitä sanoisin sinulle. Mitä vaan, miten uskaltaisin.
En tiedä millainen olen ollut ja millaiseksi olen tullut ja millaiseksi tulen. Siitä aitoudestani en tiedä. Luulin että kaikki ovat aitoja. En tunne itseäni käytetyksi. Jokaisella on syynsä ja niistä ei tiedä. En kerjää, en itke sinulle "suhteitani". Mietin ylpeyttäni, en muista mistä se olisi tullut. Luonteeni vaikuttaa sekavalta. Ehkä vain toiset pystyvät näkemään sen. Pinnani on usein kireällä myönnetään. On sanottu että minusta ei tulisi hyvää golfaria. En tiedä miksi tuntuu milloin miltäkin. En osaa määritellä yksiselitteisesti fiiliksien alkuperää. Joskus päässä niin kuin naksahtaa ja toimin sitten tavallani. Rupeaa vain tuntumaan pahalta. En syytä sinua mistään, enkä osaa sanoa miten olisin sinun toivonut toimivan. Itse ainakin olisin voinut toimia toisella tapaa, mutta ei se nyt niin helppoa ole. Olen pahoillani sanoistani. Ne johtuivat siitä että sattui ja tuntui pahalta, mutten väitä että ne olisivat olleet oikeutettuja. Minusta ne vaikuttavat jälkeenpäin typeriltä ja säälittäviltä. Sanoilta jotka voi jättää omaan arvoonsa.
En tajua kolikko juttua ja niinpä se ei tunnu loukkaavalta. Voin nostaa kolikon ja ojentaa sen sinulle. Katosit elämästäni, et mielestäni. Kaipaan. Haluan ja ehkä kestäisinkin sinua.