70-luvun alkupuoliskolla, ns. solidaarisen palkkapolitiikan aikana, miesvaltaiset matalapalkka-alat (mm. metalli) saivat taisteltua itselleen useana vuonna peräkkäin palkankorotuksia ja muita etuja, jotka vastasivat useana vuonna peräkkäin yli 20% palkankorotusta! Kyllä työnantaja silloinkin manaili, mutta tiedossa on, ettei metallissa senkään jälkeen huonosti ole mennyt.
Tuolloin vuosittain tehtyihin sopimuksiin sisältyi rahan lisänä useita erilaisia työilmapiiriin suoraan tai välillisesti vaikuttavia uudistuksia: lisiä vapaa-aikaan, parannuksia työaikajärjestelyihin, sosiaalisia etuuksia, työnantajan kanssa käydyn yhteistyön uudistuksia, muita parannuksia työntekijäin eduissa mm. ruokailun järjestämisessä jne. Yhteisvaikutukseltaa arvioitiin sopimusten tuoneen etuja lyhyessä ajassa puolen kuukausipalkan verran!
Julkisen alan jälkeenjääneisyys periytyy pääosin juuri näiltä ajoilta. Kuntasektorin korotukset tuolloin ja myös sen jälkeen ovat säännöllisesti jääneet muutamaan prosentiin.Olisiko nyt 30 vuoden sinnittelyn jälkeen aika saada naisvaltaisten matalapalkka-alojenkin edes nimellistä korvausta?
Olisiko tuolloin tehdyistä palkkaratkaisuista jotain opittavissa esimerkiksi työlojen ja -ilmapiirin sekä työntekijöiden paremman huomioonottamisen tiimoilta? Pelkkä palkankorotus ei yksin ratkaisse perimmäisiä ongelmia? Päinvastoin, reilun korotuksen on uumoiltu aiheuttavan uusia ongelmia.
Tuolloin vuosittain tehtyihin sopimuksiin sisältyi rahan lisänä useita erilaisia työilmapiiriin suoraan tai välillisesti vaikuttavia uudistuksia: lisiä vapaa-aikaan, parannuksia työaikajärjestelyihin, sosiaalisia etuuksia, työnantajan kanssa käydyn yhteistyön uudistuksia, muita parannuksia työntekijäin eduissa mm. ruokailun järjestämisessä jne. Yhteisvaikutukseltaa arvioitiin sopimusten tuoneen etuja lyhyessä ajassa puolen kuukausipalkan verran!
Julkisen alan jälkeenjääneisyys periytyy pääosin juuri näiltä ajoilta. Kuntasektorin korotukset tuolloin ja myös sen jälkeen ovat säännöllisesti jääneet muutamaan prosentiin.Olisiko nyt 30 vuoden sinnittelyn jälkeen aika saada naisvaltaisten matalapalkka-alojenkin edes nimellistä korvausta?
Olisiko tuolloin tehdyistä palkkaratkaisuista jotain opittavissa esimerkiksi työlojen ja -ilmapiirin sekä työntekijöiden paremman huomioonottamisen tiimoilta? Pelkkä palkankorotus ei yksin ratkaisse perimmäisiä ongelmia? Päinvastoin, reilun korotuksen on uumoiltu aiheuttavan uusia ongelmia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
uusmarkkinaliberalistisessa yhteiskunnassa. Kun suuri osa työvoimaa saadaan rimpuilemaan erilaisiin prekariaatti- ja myyntipellehommiin pelkillä provikoilla, niin siinä se! Kun kiertää kerjuulla ovelta ovelle tai kerjää kadulla erivärisissä haalareissa, tai puhelimessa sitä sun tätä, on tasa-arvon-nirvana saavutettu. On aivan sama onko puhelinmyyjä mies vai nainen, kumpikin saa provikan vaan tehdystä kaupasta. Näin toteutuu "todellinen" tasa-arvo. Missään työkeskusteluissa nollapalkkapellehommista ei puhuta mitään, näitä kuitenkin paljon tehdään, kun muutakaan ei ole.
Vähän edes asiallisuutta. Nuo 20% olet ihan itse keksinyt, mitä varten?