Usein väitetään, että tieto tuo tuskaa.
Mielestäni tämä pitää paikkansa vain silloin, kun ihminen ei tiedä tarpeeksi,
vaikka luulee tietävänsä tarpeeksi.
Ylimielisyys omien tietojen paikaaansapitävyydestä on yksi osoitus tietojen
vähyydestä, sillä todella paljon tietävä ihminen osaa sijoittaa itsensä
alkupisteeseen itämaisen filosofian mukaan - ympyrän sulkeuduttua on matkattu
alkupisteeseen ja aloitetaan jälleen alusta - eli mestarista on tullut
oppilaansa palvelija eli ihminen löytää itsestään mahdollisesti uuden
ulottuvuuden - nöyryyden (kaiken tietomäärän edessä).
Moni ihminen ei tiedä tarpeeksi asioista, koska hänelle on annettu
väärää informaatiota joko pönkitettävän arvovallan ja tietämättömyyden
sekoituksena tai mikä on yleisempää eli väärää informaatiota levitetään
tarkoituksellisesti oman hyödyn tavoittelussa - tieto on valtaa,
ja disinformaatio on valtaa, kun sitä jaetaan sopivina annoksina niille
ihmisille, joista halutaan hyötyä tai jotka koetaan uhkana lähiympäristössä
kunnassa, kaupungissa tai valtiotasolla naapurivaltiossa.
Ihminen siis valehtelee tarkoituksellisesti hyötyäkseen niistä rajallisista
varoista, jotka on tarkoitettu jaettavaksi kaikille tasapuolisesti.
Ja naiset huom. - juoruilu on paitsi tietojen keräilyä, myös disinformaation
levittämistä toisista ihmisistä eli tavanomainen ja harmiton suusta ulostuleva
informaatio on ase toista ihmistä kohtaan, josta pitkällä aikavälillä on aina
käyttäjälle haittaa ja hyötyä senmukaan, mitä on tullut sanoneeksi, koska se
muokkaa ihmistä kohti sitä, millaiseksi on lopulta tuleva.
Usein älykkäätkään ihmiset eivät pysähdy miettimään sitä, millaiseksi ovat
halukkaita itseään muokkaamaan kilpailutilanteessa ja ympäristön paineessa.
Usein väärää informaatiota jaetaan oikean informaation mukana sukupolvelta
toiselle, ja kulttuurioloista ja sosiaalisesta paineesta johtuen tiedon
paikkaansapitävyyttä ei tarkisteta, koska se vaatisi kohtuuttoman paljon
yleisen käsityksen vastustamista eli ihminen joutuisi panostamaan liikaa
energiaa siihen, mitä kokee oikeaksi oman oikeudentajunsa mukaan.
Kun lapset jossain elämänvaiheessa huomaavat vanhempiensa valehtelevan yhä
useammissa ja heille tärkeissä asioissa, niin lapsille syntyy kapinahenki
vanhempia ja heidän edustamaansa ajattelutapaa vastaan.
Mitä suuremmista periaatteellisista ja yleistä oikeudenmukaisuutta koskevista
kysymyksistä on kyse, niin sitä voimakkaampi vastustus on.
Ja kysehän on loppujen lopuksi aina rahasta, sillä aikuiset haluavat säilyttää
sen aseman itsellään, minkä he ovat vuosien kovalla työllä ansainneet.
Aikuiset eivät huomaa, että rahan kahmimisen ja arvovallan säilyttämisen
kääntöpuolella on aina inhimillisyyden ja ihmisyyden menetys, jonka
oma jälkikasvu huomaa verratessaan vanhempiensa kohtelevan ihmisiä kirjoista
oppimiensa filosofisten aatteiden ja ihmisoikeuksien julistusten vastaisesti.
Kun vanhemmat arvioivat tekojaan kasvatuksellisiin näkökohtiin perustuen, niin
he hyvin usein eivät halua myöntää suhtautuvansa omiin lapsiinsa ja toisiin
ihmisiin kuin vihollisiin, joita on hallittava enemmän epäoikeudenmukaisilla
teoilla kuin oikeudenmukaisilla ajatuksilla.
Sillä nyt pääsemme itse asiaan eli tiedon jakamisen ja salaamisen väliseen
suhteeseen.
Ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä, kun he tietävät asioista vähemmän kuin
toiset, ja varsinkin silloin kun tietoa käytetään heitä vastaan.
Jos kansakunta haluaa lisätä kansalaisten tyytyväisyyden tilaa ja poistaa
tarpeetonta tietämättömyydestä johtuvaa kapinointia, on ainoa tie oikean
ja oikeudenmukaisuutta lisäävän informaation levittäminen.
Tämä tarkoittaa melkein poikkeuksetta sitä, että omastaan jakaminen eli
oman tietonsa jakaminen toisten kesken laajemmalti johtaa yleiseen
hyvinvointiin, kun taas asioiden salaaminen johtaa itsensä hyvinvointiin
ja muiden tilan kurjistumiseen.
Ihmisistä tulee vihollisia helposti silloin kun kilpaillaan samoista asioista
(eli elämää ylläpitävästä energiasta), ja tiedetään toisista mahdollisimman
vähän eli toisten senhetkisestä tilanteesta ja heidän motiiveistaan, jolla
on taasen historialliset juurensa.
Mediasta saamme päivittäin tietoa muiden ihmisten historiasta, tämänhetkisestä
tilanteesta ja tulevaisuuden suunnasta, mutta median ylläpitäjillä ja toimittajilla
on ns. oma lehmä ojassa eli he eivät voi eivätkä halua kaikissa tapauksissa
kertoa sitä, mitä tietävät, eli kuluttajille lankeaa tehtäväksi ns. lukea
rivien välistä se, mitä halutaan sanoa. Tämä meillä nykypäivän Suomessakin.
Kun vallankahvassa olevat vanhemmat kieltävät oikean tiedon vuotamisen
lapsilleen ja toisille ihmisille, niin seurauksena on aina sukupolvien
välinen kiista etuisuuksista ja kärjistetyissä tapauksissa seurauksena
on terrorismi, jossa terroriin sortuvat ihmiset ovat kokeneet aineellista
(raha, maa-alueet ja luonnonrikkaudet) ja aineetonta (disinformaatio) vääryyttä.
Jos haluat tehdä vihollisestasi ystäväsi, niin jaa hänen kanssaan mahdollisimman
paljon aineellista ja aineetonta hyvää oikeudenmukaisesti eli tee ihmisille se,
mitä haluaisit heidän tekevän sinulle. Useimmissa tapauksissa se riittää, koska
me kaikki olemme suurimmaksi osaksi samanlaisia ja samanlaisiksi haluamme.
Jos me pelkäämme erilaisuutta ja koemme sen uhkaksi, niin paljastamalla sisäiset
halumme ja toiveemme voimme estää erilaisuuden nousevan hallitsevaksi tekijäksi
yhteiskunnassamme, koska paljastamalla erilaisuuden epäkohdat viemme samalla
siltä kasvupohjan pois, mutta meidän on oltava tässä rehellisiä paitsi muita
myös itseämme kohtaan, jotta voimme kitkeä pois epäkohdat.
Epärehellisyys johtaa valheen tielle, jonka lapset ja viisaat haistavat ja sen
seurauksena kasvatamme kuilua toistemme välille.
On siis avattava ovi toisille ja kutsuttava heidät kylään, mutta kautta aikojen
ihminen tulee kysymään, kuinka levälle minulla on varaa avata ovi eli hyödynkö
tästä välttämättömästä eleestä juuri sen, mitä olen hakemassa.
Mielestäni tämä pitää paikkansa vain silloin, kun ihminen ei tiedä tarpeeksi,
vaikka luulee tietävänsä tarpeeksi.
Ylimielisyys omien tietojen paikaaansapitävyydestä on yksi osoitus tietojen
vähyydestä, sillä todella paljon tietävä ihminen osaa sijoittaa itsensä
alkupisteeseen itämaisen filosofian mukaan - ympyrän sulkeuduttua on matkattu
alkupisteeseen ja aloitetaan jälleen alusta - eli mestarista on tullut
oppilaansa palvelija eli ihminen löytää itsestään mahdollisesti uuden
ulottuvuuden - nöyryyden (kaiken tietomäärän edessä).
Moni ihminen ei tiedä tarpeeksi asioista, koska hänelle on annettu
väärää informaatiota joko pönkitettävän arvovallan ja tietämättömyyden
sekoituksena tai mikä on yleisempää eli väärää informaatiota levitetään
tarkoituksellisesti oman hyödyn tavoittelussa - tieto on valtaa,
ja disinformaatio on valtaa, kun sitä jaetaan sopivina annoksina niille
ihmisille, joista halutaan hyötyä tai jotka koetaan uhkana lähiympäristössä
kunnassa, kaupungissa tai valtiotasolla naapurivaltiossa.
Ihminen siis valehtelee tarkoituksellisesti hyötyäkseen niistä rajallisista
varoista, jotka on tarkoitettu jaettavaksi kaikille tasapuolisesti.
Ja naiset huom. - juoruilu on paitsi tietojen keräilyä, myös disinformaation
levittämistä toisista ihmisistä eli tavanomainen ja harmiton suusta ulostuleva
informaatio on ase toista ihmistä kohtaan, josta pitkällä aikavälillä on aina
käyttäjälle haittaa ja hyötyä senmukaan, mitä on tullut sanoneeksi, koska se
muokkaa ihmistä kohti sitä, millaiseksi on lopulta tuleva.
Usein älykkäätkään ihmiset eivät pysähdy miettimään sitä, millaiseksi ovat
halukkaita itseään muokkaamaan kilpailutilanteessa ja ympäristön paineessa.
Usein väärää informaatiota jaetaan oikean informaation mukana sukupolvelta
toiselle, ja kulttuurioloista ja sosiaalisesta paineesta johtuen tiedon
paikkaansapitävyyttä ei tarkisteta, koska se vaatisi kohtuuttoman paljon
yleisen käsityksen vastustamista eli ihminen joutuisi panostamaan liikaa
energiaa siihen, mitä kokee oikeaksi oman oikeudentajunsa mukaan.
Kun lapset jossain elämänvaiheessa huomaavat vanhempiensa valehtelevan yhä
useammissa ja heille tärkeissä asioissa, niin lapsille syntyy kapinahenki
vanhempia ja heidän edustamaansa ajattelutapaa vastaan.
Mitä suuremmista periaatteellisista ja yleistä oikeudenmukaisuutta koskevista
kysymyksistä on kyse, niin sitä voimakkaampi vastustus on.
Ja kysehän on loppujen lopuksi aina rahasta, sillä aikuiset haluavat säilyttää
sen aseman itsellään, minkä he ovat vuosien kovalla työllä ansainneet.
Aikuiset eivät huomaa, että rahan kahmimisen ja arvovallan säilyttämisen
kääntöpuolella on aina inhimillisyyden ja ihmisyyden menetys, jonka
oma jälkikasvu huomaa verratessaan vanhempiensa kohtelevan ihmisiä kirjoista
oppimiensa filosofisten aatteiden ja ihmisoikeuksien julistusten vastaisesti.
Kun vanhemmat arvioivat tekojaan kasvatuksellisiin näkökohtiin perustuen, niin
he hyvin usein eivät halua myöntää suhtautuvansa omiin lapsiinsa ja toisiin
ihmisiin kuin vihollisiin, joita on hallittava enemmän epäoikeudenmukaisilla
teoilla kuin oikeudenmukaisilla ajatuksilla.
Sillä nyt pääsemme itse asiaan eli tiedon jakamisen ja salaamisen väliseen
suhteeseen.
Ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä, kun he tietävät asioista vähemmän kuin
toiset, ja varsinkin silloin kun tietoa käytetään heitä vastaan.
Jos kansakunta haluaa lisätä kansalaisten tyytyväisyyden tilaa ja poistaa
tarpeetonta tietämättömyydestä johtuvaa kapinointia, on ainoa tie oikean
ja oikeudenmukaisuutta lisäävän informaation levittäminen.
Tämä tarkoittaa melkein poikkeuksetta sitä, että omastaan jakaminen eli
oman tietonsa jakaminen toisten kesken laajemmalti johtaa yleiseen
hyvinvointiin, kun taas asioiden salaaminen johtaa itsensä hyvinvointiin
ja muiden tilan kurjistumiseen.
Ihmisistä tulee vihollisia helposti silloin kun kilpaillaan samoista asioista
(eli elämää ylläpitävästä energiasta), ja tiedetään toisista mahdollisimman
vähän eli toisten senhetkisestä tilanteesta ja heidän motiiveistaan, jolla
on taasen historialliset juurensa.
Mediasta saamme päivittäin tietoa muiden ihmisten historiasta, tämänhetkisestä
tilanteesta ja tulevaisuuden suunnasta, mutta median ylläpitäjillä ja toimittajilla
on ns. oma lehmä ojassa eli he eivät voi eivätkä halua kaikissa tapauksissa
kertoa sitä, mitä tietävät, eli kuluttajille lankeaa tehtäväksi ns. lukea
rivien välistä se, mitä halutaan sanoa. Tämä meillä nykypäivän Suomessakin.
Kun vallankahvassa olevat vanhemmat kieltävät oikean tiedon vuotamisen
lapsilleen ja toisille ihmisille, niin seurauksena on aina sukupolvien
välinen kiista etuisuuksista ja kärjistetyissä tapauksissa seurauksena
on terrorismi, jossa terroriin sortuvat ihmiset ovat kokeneet aineellista
(raha, maa-alueet ja luonnonrikkaudet) ja aineetonta (disinformaatio) vääryyttä.
Jos haluat tehdä vihollisestasi ystäväsi, niin jaa hänen kanssaan mahdollisimman
paljon aineellista ja aineetonta hyvää oikeudenmukaisesti eli tee ihmisille se,
mitä haluaisit heidän tekevän sinulle. Useimmissa tapauksissa se riittää, koska
me kaikki olemme suurimmaksi osaksi samanlaisia ja samanlaisiksi haluamme.
Jos me pelkäämme erilaisuutta ja koemme sen uhkaksi, niin paljastamalla sisäiset
halumme ja toiveemme voimme estää erilaisuuden nousevan hallitsevaksi tekijäksi
yhteiskunnassamme, koska paljastamalla erilaisuuden epäkohdat viemme samalla
siltä kasvupohjan pois, mutta meidän on oltava tässä rehellisiä paitsi muita
myös itseämme kohtaan, jotta voimme kitkeä pois epäkohdat.
Epärehellisyys johtaa valheen tielle, jonka lapset ja viisaat haistavat ja sen
seurauksena kasvatamme kuilua toistemme välille.
On siis avattava ovi toisille ja kutsuttava heidät kylään, mutta kautta aikojen
ihminen tulee kysymään, kuinka levälle minulla on varaa avata ovi eli hyödynkö
tästä välttämättömästä eleestä juuri sen, mitä olen hakemassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä juttu!