Vuodenvaihde lähenee.
On taas aika punnita selviättekö seuraavasta testistä:
"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
Tökkikö? Jos, niin:
http://www.eroakirkosta.fi
On taas aika punnita selviättekö seuraavasta testistä:
"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
Tökkikö? Jos, niin:
http://www.eroakirkosta.fi
Vastaukset 63
Vanhimmat
muuta.
Voi kauheeta! Onko tuohon vielä jatkokurssikin!
Ja minä kun reputin jo tämän ensimmäisenkin!
Koko liirumlaarum on niin käsittämätön, että en voi ymmärtää, että tuollaista kirkonmenoissa punastelematta luetaan.
Tämän runoelman mukaan Jeesus oli jumalan poika, mutta sikisi pyhästä hengestä ja syntyi neitsyeestä.
Siis mitenkä se niin meni? Kuka oli oikeasti Jessen isä? Sitten kun vielä pohditaan tätä pyhää kolminaisuutta, niin aina vaan sekavammaksi menee:
Miten voi olla isä, poika ja pyhä henki ja silti yksi näistä sivupersoonista tappaa poikansa, joka ei oikeasti olen hänen siittämänsä, vaan sen kolmannen sivupersoonan ja sitten tämä siitetty kuolee ja huutaa kuollessaan jumalani jumalani miksi minut hylkäsit, vaikka oikeasti he kaikki ovat yhtä.
Olenko ymmärtänyt juonen noin suurin piirtein oikein?
Tuo pojan kuolemakin on kertojasta riippuen kerrottu erilailla. Hautaamisesta ja ylösnousemuksestakin on useita versioita. Jos ei yksi tarina kelpaa, valitse joku mieleisesi.
Kyllä minusta olet ymmärtänyt asian aivan oikein, tai siis luterilaisen ja ylipäänsä kristillisen valtavirran käsityksen mukaan.
Jos sanot, että Jeesus oli Jumalasta erillinen persoona, olet areiolainen ja siis harhaoppinen. Jos taas sanot, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä, olet pelagiolainen, ja taas harhaoppinen. Eli kuten Athanasioksen tunnustus meille selvästi ilmoittaa:
"Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa."
Ja tuohon siis on uskottava! "Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen."
Aamen.
joku minua areiolaiseksi tai pelagiolaiseksi, kun en ole moisista hepuista koskaan kuullutkaan (oletan, että nämä lajit on nimetty joidenkin miesten mukaan?), mutta tämä käsittämätön sekasotku tuossa aloittajan värssyssä on perin hämmentävää.
Funtsin kerran, että jos jumala tappoi poikansa, joka siis oli hän itse, niin mitä täällä sitten kinataan koska Jumala on kuollut! Oijoi alkaa päätä kivistää.
Aamen.
meikäläistä se, mikä versio olisi luontevin tai edes mitenkään johdonmukaisuuden suuntaan. Ihmettelen vain sitä, että tällaista uskontunnustusta posmotetaan kirkonmenoissa totisin ilmein. Eikö niitä edes nolota?
Jumala uhrasi itse itsensä lepyttääkseen itse itsensä.
olemassa suunnitelma B, eli joku varaheppu siellä taivaissa sen vuoksi, että jumala teki kolmoisitsemurhan? Vai häipyikö se taivas taivaan tuuliin. Uskovaiset haloo!
ettei kirkko ole halunnut ottaa noita asioita esille kokosivun sanomalehtimainoksissaan, vaan kertoo mieluummin, että uskonnollisuus on ihmisille luonnollista, ja että seurakuntia muodostuu kun ihmiset kokoontuvat yhteen miettimään elämänarvoja.
kyllä tuo liturgia lehden sivulla mainoksessa saattaisi ehkä tuntua joistakin ihmisistä hivenen omituiselta.
Tosin ne uskovaiset kirkonmenoissa tietääkseni sen joka kerta julistavat, vieläpä kuorolausuntana. Ilmeisesti sen kummempia miettimättä.
Noihin uskovaisten elämänarvoihin en nyt taas jaksa ottaa kantaa, sen verran on tullut nähtyä mitä ne joidenkin kohdalla ovat.
"Jos sanot, että Jeesus oli Jumalasta erillinen persoona, olet areiolainen ja siis harhaoppinen."
Kyllä klassinenkin kristinusko on sitä mieltä, että Isä ja Poika ovat erillisiä persoonia, kuten Athanasiuksen tunnustuskin sanoo: "persoonia toisiinsa sekottamatta..." Siis yksi Jumala kolmessa persoonassa. Areios oli sitä mieltä, että Poika oli Isästä erillinen, luotu olento, eikä siis Jumala.
"Jos taas sanot, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä, olet pelagiolainen, ja taas harhaoppinen."
Tässä tapauksessa lienet ennemminkin monarkisti, joka toimii "persoonat toisiinsa sekoittaen", Athanasiosta mukaillen. Pelagiolaisuus ei liity kolminaisuusoppiin, vaan pelastusoppiin. Pelagiolaiset kiistivät perisynnin sekä katsoivat, että ihmisen on mahdollista saavuttaa synnittömyys ja siten pelastus omien ponnistustensa kautta, näin karkeasti sanoen.
Kiitän tarkennuksesta. Tuon areiolaisuuden tosiaan selitin väärin. Nykyajan isommista ryhmistä kai Jehovan todistajat ovat lähimpänä areiolaisuutta. (Ja entisajan tiedemiehistä Isaac Newton - tätä ei kylläkään mainosteta, kun kerrotaan Newtonin olleen kristitty...)
Mutta pelagiolaisuus meni näköjään ihan väärin. Mistähän olen saanut väärän kuvan? Sitten korjaan vielä ikävän typon: monarkisti po. monarkianisti.
Minä uskon Jumalaan,
Uskontunnustuksessa on lyhyesti sanottu, mitä Jumala antaa meille ja mitä hän tekee hyväksemme. Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta. Mutta Jumala lahjoittaa meille uskon ja avaa sydämemme rakkaudelle.
Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi. Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voimme elää uskossa häneen.
Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja hän on läsnä Pyhässä Hengessä. Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti.
Uskontunnustus on Jumalan hyvien tekojen ylistys. Samalla kun pyydämme uskoa itsellemme, kiitämme Jumalaa hänen rajattomasta rakkaudestaan. Uskossa otamme vastaan Jumalan lahjat ja turvaamme häneen, pidämme hänen lupauksiaan tosina ja uskallamme heittäytyä niiden varaan. Kirkon yhteinen usko tukee meitä myös silloin, kun oma usko horjuu.
Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
Jumala on kaiken Luoja. Hän on sanallaan luonut koko maailmankaikkeuden. Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan.
Jumalan hyvä luomistyö ei rajoitu maailman ja elämän alkuun. Luomakunta ei ole sokean kohtalon käsissä, sillä Jumala itse pitää siitä jatkuvasti huolta. Elämän säilyminen, oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja ihmisten välinen ystävyys ovat esimerkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa luomakunnassaan ja rakastaa luotujaan. Kaikki oikea, puhdas ja kaunis on lähtöisin hänestä. Koti ja perhe, ruoka ja juoma, terveys ja lepo ovat Jumalan lahjoja.
Luojana Jumala on jokaisen ihmisen taivaallinen isä. Olemme hänen lapsiaan ja elämme hänen huolenpitonsa varassa. Meidän velvollisuutemme on varjella ja hoitaa Jumalan maailmaa. Tästä tehtävästä olemme vastuussa Luojallemme.
Luotuun maailmaan kuuluu myös Jumalan taivas. Se ei ole tässä elämässä aistiemme ulottuvilla, mutta uskolla voimme ymmärtää sen olemassaolon. Enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi.
Jumalan valta on ääretön ja ikuinen. Myös historian raskaina aikoina ja ihmiselämän vaikeissa kohtaloissa kaikki tapahtuu hänen tahdostaan tai sallimuksestaan. Silloinkin, kun emme ymmärrä tai hyväksy kärsimyksiä, voimme turvata kaikkivaltiaaseen Isäämme.
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan,
Jeesuksessa Jumalan rakkaus tuli näkyväksi keskelle tätä maailmaa. Jumala asettui ihmisen osaan lähettämällä ainoan Poikansa meidän luoksemme.
Jeesus oli historiallinen henkilö, kotoisin Nasaretin kaupungista. Hän syntyi ja kuoli, iloitsi ja itki niin kuin kuka tahansa meistä. Jeesus oli erityisesti niiden ystävä, joita muut väheksyivät ja halveksivat. Näin hän todisti Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Elämällään Jeesus osoitti, mitä kuuliaisuus Isän tahdolle merkitsee.
Jumalan Poika syntyi meidän kaltaiseksemme vapauttaakseen meidät ja kantaakseen tuomion, jonka olemme ansainneet. Hän alistui yhdeksi meistä ja jakoi synnin orjuuttaman ihmiskunnan kohtalon. Jeesus on Vanhan testamentin odottama kärsivä Messias eli Kristus.
Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Jumalan ainoana Poikana hän on erilainen kuin muut uskonnolliset opettajat. Vaikka hänellä on Jumalan kaikki valta ja voima, hän ei ole jäänyt etäiseksi kunniassaan, vaan elää ja vaikuttaa meidän keskellämme. Epätoivon maailmassa, jossa pahuuden valta tuntuu ylivoimaiselta, Kristus on ainoa toivomme.
meidän Herraamme,
Kristus tuli maailmaan meidän vuoksemme ja meitä varten. Hän on meidän Herramme ja Vapahtajamme.
Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta. Jokainen on jo syntyessään synnin alainen, eikä kukaan voi vapautua siitä omin voimin. Ihminen ei kykene rakastamaan Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niin kuin itseään.
Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Ne eivät voi enää pitää meitä ominaan. Usko Kristukseen siirtää meidät Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen. Kristus tulee meidän Herraksemme. Hän antaa itsensä meille, ja me tulemme osallisiksi hänen viattomuudestaan, pyhyydestään ja rakkaudestaan.
Kristus hallitsee kärsimykseen suostuneena Jumalana. Hänen kuninkuudellaan ei ole ulkoisen vallan tuntomerkkejä, mutta hänen valtakunnassaan meille lahjoitetaan vapaus, rauha ja ilo.
joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain usko voi nähdä ja ymmärtää.
Jeesuksen syntymän ja kuoleman historiallisuus ilmaistaan uskontunnustuksessa kahden nimen avulla. Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja kuoli Pontius Pilatuksen aikana. Kristinusko on enemmän kuin ajaton aate. Se on uskoa Jumalaan, joka ilmaisee itsensä keskellä ihmiskunnan historiaa.
Nasaretin Maria suostui Jumalan ihmeeseen ja synnytti Jeesuksen. Näin hänestä tuli Jumalan äiti. Marian usko on meille esikuva. Hän luotti Jumalaan, vaikka ei voinutkaan käsittää hänen suunnitelmiaan ja toimintatapaansa.
kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan,
Jeesus kärsi ja kuoli meidän puolestamme. Hän tiesi Jumalan tahdon ja alistui siihen, vaikka se merkitsi joutumista vangittavaksi, pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Jumalan Poika kätki kaikkivaltiutensa ja antoi tuomita itsensä kuolemaan rikollisten rinnalla.
Golgatan ristillä Jeesus huusi julki epätoivonsa siitä, että Jumala oli hänet hylännyt. Hän kuoli yksin ja häväistynä. Läheiset laskivat hänet hautaan. Kuolema näytti saaneen lopullisen voiton.
Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Näin Kristus sovitti koko ihmiskunnan synnit. Hän vuodatti verensä uhriksi jokaisen puolesta ja lunasti meidät vapaiksi.
Jeesuksen kuolemasta alkoi uusi elämä. Kun hän astui kuolleiden maailmaan, hän osoitti valtansa kaiken pahan keskellä. Ristinkuoleman tappioon kätkeytyi voitto synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä.
nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
Kuolema ei voinut pitää Kristusta vallassaan. Raamatun ennustusten mukaisesti hän nousi kuolleista. Viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset näkivät tyhjän haudan ja hämmentyivät. Kun he kohtasivat ylösnousseen Herransa, he alkoivat ymmärtää, mitä oli tapahtunut.
Kristuksen ylösnousemus on voitto kuolemasta. Perkeleen valta on taittunut, eikä kuolemalla ole enää viimeistä sanaa. Kuoleman voittaja vapauttaa meidät myös muista pahan tuhovoimista. Meitä odottaa ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.
Taivaaseen astunut Kristus hallitsee kaikkivaltiaan Isänsä oikealla puolella. Emme voi enää nähdä Jeesusta samalla tavalla kuin hänen aikalaisensa, mutta lupauksensa mukaan hän on aina meidän keskellämme. Kristus rukoilee meidän puolestamme. Hän tuntee kipumme ja tuskamme, koska hän on elänyt ihmisen elämän.
Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.
ja Pyhään Henkeen,
Ennen kuolemaansa Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen omiensa puolustajaksi ja opastajaksi. Ylösnousemuksen jälkeen, helluntaina, Jumala vuodatti Henkensä opetuslasten päälle ja täytti heidät armollaan ja lahjoillaan.
Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellemme. Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta. Pakenemme Jumalaa ja käännymme hänestä pois. Pyhä Henki kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän. Hän antaa meille Kristuksen kaikkine lahjoineen ja varjelee meidät oikeassa uskossa.
Pyhä Henki on nimensä mukaisesti Pyhittäjä, joka tekee syntisistä ihmisistä pyhiä. Hän avaa sydämemme kuulemaan Jumalan sanan, tuntemaan Kristuksen ja turvautumaan Jumalan lupauksiin. Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen tulee Jumalan armolahjoista osalliseksi, alkaa rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään.
pyhän yhteisen seurakunnan,
Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.
Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Kirkko kuvataan myös äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä.
Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä. Niitä sanotaan myös armonvälineiksi, koska Pyhä Henki käyttää niitä välittäessään meille Jumalan armon. Kristuksen tahdon mukaisesti kirkko kutsuu ja vihkii sananpalvelijoita hoitamaan armonvälineitä. Sanallaan Jumala sekä tutkii meitä että armahtaa meidät. Kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä on julistaa evankeliumia Kristuksesta koko maailmalle.
pyhäin yhteyden,
Kristillinen kirkko on yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen. Kirkko on yksi, koska sillä on yksi Herra ja yhteinen usko. Kirkko on pyhä, koska Pyhä Henki vaikuttaa sen keskuudessa. Kirkko on yhteinen ja yleinen eli katolinen, koska se on lähetetty palvelemaan Jumalan sanalla kaikkia kansoja. Kirkko on apostolinen, koska se elää Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten välittämästä evankeliumista.
Kristittyjen yhteys ei ole tapojen eikä inhimillisten perinteiden samanmuotoisuutta. Sitä ei luo myöskään yhteinen tunne. Yhteytemme perusta on yhteinen usko, johon Pyhä Henki liittää meidät sanan ja sakramenttien välityksellä. Historiansa aikana kristillinen kirkko on jakautunut eri kirkkokuntiin ja yhteisöihin. Jeesuksen rukous, että hänen omansa olisivat yhtä, velvoittaa meidät etsimään keskinäistä yhteyttä uskossa ja rakkaudessa.
Kristillinen kirkko toteuttaa tehtäväänsä keskellä ihmiselämää. Jokaista kutsutaan oman seurakuntansa yhteyteen. Yhteinen usko liittää meidät Kristuksen maailmanlaajuiseen kirkkoon, jonka Pyhä Henki kokoaa kaikista kansoista.
syntien anteeksiantamisen,
Kristuksen sovitustyön tähden Jumala antaa kaikki synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää. Jumala ei muistele pahuuttamme, vaan rakastaa meitä lapsinaan.
Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti. Kaikkien on joka päivä turvauduttava Jumalan armoon, koska kukaan ei omin voimin pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta. Olemme yhtä aikaa kokonaan syntisiä ja kuitenkin Kristuksen tähden kokonaan vanhurskaita eli Jumalalle kelvollisia.
Kun Jumala antaa meille synnit anteeksi, hän synnyttää meissä uuden elämän. Hän vahvistaa uskoamme ja lisää rakkauttamme lähimmäisiin. Meidän ei tarvitse olla toivottomia, vaikka löydämme itsestämme epäuskoa ja pahuutta. Jumala lupaa, että hän jatkaa meissä aloittamaansa työtä.
ruumiin ylösnousemisen
Kuoleman hetkellä joudumme luopumaan Jumalan meille antamasta ajallisesta elämästä. Pahan tuhovoimat tuntuvat voittavan meidät. Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle.
Kristukseen uskovalle kuolema on portti tulevaan elämään. Voimme jättäytyä turvallisesti taivaallisen Isämme käsiin, sillä Kristus on jo voittanut kuoleman. Jumalan Poika on jo noussut kuolleista ennen meitä. Mekin saamme uuden, kuolemattoman ruumiin, jonka esikuva on Jeesuksen ylösnousemusruumis. Näin Jumalan alkuperäinen luomistahto toteutuu meissä.
ja iankaikkisen elämän.
Jeesus on luvannut, ettei yksikään, joka uskoo häneen, milloinkaan kuole. Ne, jotka luottavat Jumalaan, elävät iankaikkista elämää jo tässä ajassa. Maallisen elämän aikana ymmärrämme iankaikkisuuden vain vajavaisesti.
Kerran näemme Jumalan kasvoista kasvoihin. Hänen luonaan meitä odottaa elämä ilman kärsimystä ja kipua. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa ei ole mitään pahuutta. Yhdessä kaikkien pyhien kanssa palvelemme Jumalaa ja iloitsemme hänen ikuisesta rakkaudestaan.
sanot, että järkemme ei voi käsittää jumalaa. Siinä olet aivan oikeassa. Ja aloituksen ritirimpsu menee siihen samaan luokkaan, eli käsittämättömät.
Eipä ole heppu onnistunut itsestään mitään sellaista ilmoittamaan, että minä voisin uskoa häneen. Päin vastoin. Koko stoori on sellaista sillisalaattia, että ihan henkeä salpaa. Miten joku voi uskoa noin järjettömään tarinaan?
Ihan oikeasti?
"Luomakunta ei ole sokean kohtalon käsissä, sillä Jumala itse pitää siitä jatkuvasti huolta. Elämän säilyminen, oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja ihmisten välinen ystävyys ovat esimerkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa luomakunnassaan ja rakastaa luotujaan."
Ja missä sinä tuollaista näet? Huolenpitoa ja oikeudenmukaisuutta. Ziisös!
jos Telluksen olemassaolon ainoa toivo on olematon henkiolento. Apua!
"Miten joku voi uskoa noin järjettömään tarinaan?"
Samalla kun PYYDÄMME uskoa itsellemme, kiitämme Jumalaa hänen rajattomasta rakkaudestaan. Uskossa otamme vastaan Jumalan lahjat ja turvaamme häneen, pidämme hänen lupauksiaan tosina ja USKALLAMME HEITTÄYTYÄ niiden varaan. Kirkon yhteinen usko TUKEE MEITÄ myös silloin, kun oma usko horjuu.
Omassa ympäristössäni näen paljon tuollaista. Ikävää, jos sinä et näe.
sitten elämöivät perkeleistä, jos jesse sanojesi mukaan kukisti perkeleen vallan?
Tuo ylösnousemuksen ja syntien anteeksi saamisen mekaniikka on jäänyt perin hämäräksi, mutta kukaan ei ole sitä minulle selittänyt lukuisista pyynnöistäni huolimatta.
Toivonsa ihminen voi ripustaa joko ajallisiin arvoihin tai ajattomiin arvoihin. Itse luotan mieluummin jälkimmäisiin. Ne ovat pysyvämpiä.
joku vetäisi välistä, eli pyhä henki. Siis ei tämän viisun mukaan jumala ole jessen isä, vaan pyhä henki. Mitäs siihen sanot?
Jos ei Maria pystynyt käsittämään jumalan suunnitelmia ja toimintatapoja, niin täytyypi sanoa, että en minäkään.
Paha vaikuttaa yhä maailmassa. Se on usein kipeää todellisuutta, mutta uskon, että sillä ei Kristuksen tähden ole lopullista valtaa meihin. Se on jo kukistettu. Tämä usko rohkaisee toimimaan hyvän puolesta ja suojelee masentumiselta ja uupumukselta.
Elämässä on aina mahdollisuus aloittaa alusta uudelleen anteeksiantamisen vuoksi.
vastaukseeni, niin pyhä henkihän jeesuksen siitti. Eikö?
Ylitsepääsemättömiä ongelmia yrittää käsittää tuon uskontunnustuksen sisältöä.
pyhä henki hävisi? Eikös se päässytkään taivaaseen jumalan ja jeesuksen seuraan vaikka oli siittänyt tämän?
Luotu ei kykene käsittämään Luojaansa. Minusta se on vain loogista. Jos kykenisimme selittämään Jumalan, olisimme suurempia kuin hän. Jumala toimii historiassaan Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän antaa elämän eli luo, hän armahtaa eli lunastaa ja hän pyhittää eli synnyttää uskoa. Voidaan myös ajatella, että oli Isän aika eli aika ennen Kristuksen syntymää, oli Pojan aika, ja nyt on Pyhän Hengen eli kirkon aika. Kuitenkin Jumala toimii yhä sekä Luojana, Lunastajana että Pyhittäjänä.
Vapahtaja ja armon todellisuus tuli maailmaan yksin Jumalan tahdosta, ei kenenkään ihmisen.
Ei minua ole mikään henki kutsunut. Hmmh.
että tuokaan kohta ei ole auennut, koskapa en kuulu mihinkään seurakuntaan.
Jumala toimii luomakunnassaan yhä Luojana (hän antaa ja ylläpitää elämää), Lunastajana (hän armahtaa) ja Pyhittäjänä (hän herättää ja vahvistaa uskoa, edistää asiaansa, kutsuu ihmisiä yhteyteensä, rohkaisee heitä elämään lapsinaan)
edelliseen vastaukseeni.
minä olen tehnyt? Täällä istun ihan kiltisti ja naputtelen konetta.
Oletko kuunnellut tarkasti ja herkällä korvalla? Hän kutsuu jokaista. Jos kutsun aika ei vielä ole, se kyllä tulee...
Kutsu voi välittyä meille Raamatusta, kirkon opetuksesta, toisen ihmisen kautta, elämänkokemuksen kautta, taiteen kautta tai luonnon kautta, tapoja voi olla lukemattomia.
yksi kinnkisimmistä kohdista. Minä ilmeisen vajavaisella älylläni en millään pysty ymmärtämään, että sielu nousisi yhtään mihinkään. Minut sitäpaitsi tuhkataan hautaustestamenttini mukaan.
Niin, kirkkoon kuuluminen ei ole ihan läpihuutojuttu. Ne, jotka sanovat, että eivät tarvitse seurakuntaa uskoakseen, eivät ota huomioon seurakunnan opetusta ja ihmisten keskinäisen yhteyden merkitystä.
haluaisin ikuista hoosiannaa veisaamaan, kun en tee sitä täälläkään?
Tästä tuli muuten jännä kuvio. Jos et olisi tullut välillä sekaan sörkkimään, niin olisi tullut vielä nätimpi.
Ihmisen pahuus ilmenee eri tavoin ja eri paikoissa. Meissä on sekä hyvyyttä että pahuutta, täydellisiä emme ole. Aina meissä kuitenkin on taipumusta itsekkyyteen, joka helposti näyttäytyy piittaamattomuutena toista ihmistä kohtaan. Vain Jumala on pyhä, synnitön. Tämä on elämänkatsomuksellinen näkemys, jonka maailman todellisuus ja itsekkyydestä tai piittaamattomuudesta johtuva kärsimys usein vahvistaa.
Niin, ja se, että en tee hyvää vaikka voisin, on myös eräs ihmisen ongelmista, laiskuus, synti...
Kristinopin mukaan ruumis tulee maaksi, mutta sielu nukkuu ja odottaa ylösnousemuksen päivää. Viimeisenä päivänä Jeesus on luvannut herättää meidät. Siksi kristitty ajattelee kuolemasta, että se on unta tai vertauskuvaa, ei lopullista tyhjyyttä tai pimeyttä.
Taivaasta voidaan puhua vain vertauskuvin. Siinä on se ongelma, että toiset vertauskuvat miellyttävät meitä ja toiset eivät. Kukaan ei tiedä, mitä siellä oikeasti on.
Itse ajattelen, että taivaassa palautuu alkuperäinen yhteys luodun (minun) ja Luojan (Jumalan) välillä. Eli ikäänkuin saavutan sen alkuperäisen olotilan, johon minut on tarkoitettukin.
Taivaassa on hyvä olla. Siellä ei ole kärsimystä eikä kuolemaa. Tällainen kuva taivaasta riittää minulle, mutta jokainen voi tietenkin kuvitella oman taivaansa millaiseksi haluaa. Uskon, että kukaan ei tule pettymään...
oli hauska rupatella. Lähti päivä kivasti käyntiin, vaikka en jutuistasi mitään ymmärtänytkään.
Kiitos samoin! Ovat nämä niin suuria eli perimmäisiä kysymyksiä, että niissä riittää pureskeltavaa elämän ajaksi. Mistä olen tullut, mihin olen matkalla, miksi olen olemassa? Uskonnot askartelevat näiden kysymysten parissa, koska ne askarruttavat ihmistä. Kannattaa tutustua monien erilaisten viisaitten ajatuksiin, silloin pääsee omassakin pohdiskelussaan eteenpäin.
Eihän tuossa niin sanottu.
Lue uudestaan:
"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
sinä vastasit, vai menikö vitsi ohi?
Nukkuvahan voi herätä ravistelusta tai voimakkaasta karjaisusta.
Minusta on parempi sanoa, että sielu odottaa tajuttomana ylösnousemuksen päivää.
Sana 'nukkua' on tässä vertauskuva. Ilmaisu tarkoittaa, että kristitty ei pidä kuolemaa lopullisena ja iankaikkisena Jeesuksen sanan tähden. Jeesushan sanoi: "Viimeisenä päivänä minä herätän teidät."
sielu sitten todellisuudessa viettää sen ajan?
Siihen osaavat lääkärit vastata paremmin. Korostan: Me luterilaiset kristityt emme uskottele itsellemme mitään sellaista kuolemaa, mikä olisi ristiriidassa biologisen luonnontieteen kanssa. Kuolemassa tapahtuu juuri niin kuin lääkärit ja luonnontiede opettavat. Mutta me uskomme, että Jumalalla (elämän antaja) on valta yli kuoleman. Hän on elämän ja kuoleman Herra.
ja miksi ihmisestä tuli kuolevainen?
Viisaista ajatuksista puheenollen suosittelen lämpimästi seuraavia:
Richard Dawkins: Jumalharha
Sam Harris: Uskon loppu
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa
Tove Jansson: Muumilaakson tarinoita