että Jeesus Nasaretilaisen sielua kantava mies olisi jälleensyntyneenä ja eläisi jossain Suomessa odottaen hetkeä jolloin hänet herätetään Jumalan , Pyhän hengen voimalla täyteen aktiivitoimintaan... Idän uskonnot palstalla väitetään sellaista. Pelkkä ajatuskin siitä että se voisi olla totta, on lievästi sanoen shokeeraava
voiko olla totta
nettiä lukenut
36831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
höpinöitä...mut kiva jos se ite uskoo olevansa jesse...
olen kyllä huomannut että eräät nimimerkit kuten turha haluavat mollata minua kaikissa mahdollisissa käänteissä, mutta se on toinen asia. Kirjoitan vain omalla nimmarillani
tämä tässä väittää että joku pöljä uskoo olleensa aiemmassa inkarnaatiossaan Jeesus ja tämä tässä yrittää panna sen erikoisen tarinan jonkun vihaamansa nettikeskustelijan nimiin. Lukisi nyt edes mitä siellä oli sanottu. Katsoin itse ja totesin että kyseinen kirjoittaja ei itse uskonut tällaista mahdolliseksi , suhtautunut asiaan naureskellen, vaan että jotkut henkiolennot sitä väittivät.
Kirjoittaja sanoi menneensä lääkäriin kysymään onko kenties tullut hulluksi kun tuollaista kuulee ja näkee valo olentoja.
Lääkäri oli todennnut ettei ollut hullu ..
Minusta olisi kiva että jos keskustellaan, luetaan ensinnäkin se teksti jota haukutaan , eikä yritetä vedellä asiaan mukaan omia antipatioitaan jotakuta kohtaan . Se on sotkemista, ei keskustelua
Ei tuollaisella ole mitään todellisuuspohjaa, pelkkää itämaista jälleensyntymishömppää. Raamattu ei opeta minkäänlaista jälleensyntymistä eikä sielunvaellusta. Kristus on taivaassa ja Hän antaa Pyhän Hengen niille, jotka uskovat. Ei Hän enää tähän maailmaan synny eikä kukaan ihminen kanna Hänen "sieluaan". Kristus tulee itse takaisin näkyvästi viimeisenä päivänä, koska se sitten tapahtuukin. Sitä ei kukaan voi tietää.
Lukee että, "Jeesus lupasi olla omiensa kanssa maailman loppuun asti, missä kaksi tai kolme on hänen nimessään koolla, siinä hän on heidän keskellään". Suomessakin on Paljon Uudestisyntyneitä, eli Kristuksen Hengestä syntyneitä eläviä. Vielä, pelkästä sielullisesta ihmisestä on tullut kyseisen uudestisyntymisen myötä HENGELLINEN IHMINEN, JOKA SEURAA JEESUSTA JA PUHUU SAMOJA ASIOITA KUIN HÄN, KRISTUSKIN.
Mutta on kaksi täysin eri asia kun puhutaan raamatullisesta uudestisyntymisestä vedestä ja Hengestä (Joh.3) ja itämaisten uskontojen sielunvaellus/jälleensyntymisopeista. Niissä ihmiset syntyvät fyysisesti uudelleen maailmaan toisena ihmisenä tai eläimenä.
Kristillisessä raamatullisessa uskossa ihminen syntyy sisimmässään hengellisesti uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta kun hän saa uskon Jumalalta evankeliumin sanan kautta. Siinä hengellisesti kuolleesta tulee hengellisesti elävä ja Kristus asuu Henkensä kautta uudestisyntyneen uskovan ihmisen sydämessä.
Kirjoitit jälleensyntymisajatuksen olevan "pelkkää itämaista hömppää". Lisäsit ettei Raamattu opeta minkäänlaista jälleensyntymistä eikä sielunvaellusta. Ehkä näin, mutta onko näin ollut aina ?
Alla muutama tutkijoiden laatima teksti koskien kristinuskon ja jälleensyntymisopin välistä suhdetta. Aihetta on tutkittu paljon ja tutkijat ovat asiasta kahta mieltä. Eräät oppineista ovat tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että karmaan sidottu jälleensyntymisoppi kuului alkukristillisyyteen. Toiset taas ovat sillä kannalla ettei Justinianuksen kirkolliskokouksessa 500-luvulla kielletty varsinaista karmallista jälleensyntymisoppia, vaan Origeneen ennaltaolemusoppi ja ennalleenpalauttamisoppi. Toiset tutkijoista eivät siis katso tämän Origeneen opin sisältäneen karmallista jälleensyntymisajatusta - toiset sanovat että se sisälsi juuri sen.
--------------------------------------------------
"Kristinuskoon kuulunut jälleensyntymisoppi kiellettiin lopullisesti 500-luvulla Konstantinopolin kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokouksen laatima sanamuoto, jolla kiellettiin alkukristillisyyden hyväksymä reinkarnaatio-oppi, kuuluu näin :
"Se, joka tukee mystistä oletusta sielun aiemmasta olemassaolosta ja sen seuraamusten ( karma eli laki kylvöstä ja korjuusta ) viitoittamasta paluusta, olkoon kirottu (anateema).""
--------------------------------------------------
"Jälleensyntyminen ja kristinusko
Kristinuskon dogmit ihmetyttivät Dofriasta.
Hän pohti jälleensyntymisopin ja kristinuskon suhdetta.
Reinkarnaatio-oppi eli oppi jälleensyntymisestä oli kauan osa alkukristillisyyttä ja vasta vuonna 553 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa kirkkoisät sanoutuivat irti reinkarnaatiosta.
Dofrias oli vakuuttunut siitä, että reinkarnaatio-oppi sekä syyn ja seurauksen laki läpäisevät todellisuuden. Niiden myötä toteutuu todellinen oikeudenmukaisuus.
Historiallisesti tähän yhteyteen liittyy sielujen pre-eksistenssikysymys. Konstantinopolin päätös on yhteydessä tähän kysymykseen.
Konstantinopolin kirkolliskokous v. 553 päätti tietyistä anateemoista eli kirkonkirouksista ja eräs näistä kohdistui Origeneen oppiin sielujen pre-eksistenssistä ja siihen liittyvästä reinkarnaatio-opista. Nyt sitouduttiin käsitykseen, jonka mukaan Jumala luo ihmissielun syntymähetkellä ja sielu elää vain kerran maan päällä kohdatakseen sitten lopullisen kohtalonsa viimeisellä tuomiolla.
Dofrias tarkisti kirjasta Konstantinopolin päätöksen tarkan sanamuodon.
"Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta preeksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta takaisintulosta, hän olkoon kirottu."
--------------------------------------------------
"Mikäli tutustuu varhaisten kirkolliskokousten päätöksiin, huomaa, että jälleensyntymisopille merkittävä kokous oli Konstantinopolin toinen kirkolliskokous eli viides ekumeeninen kokous. Keisari Justianus - suuri filosofien vainoaja - kutsui kokouksen koolle v. 553 j.Kr. deviisillä "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto".
Tässä kokouksessa julistettiin pannaan ne, jotka ajattelivat toisin kuin keisari ja hänen nimittämänsä piispat. Näin joutui alkuajan Jeesuksen opin tulkitsijan ja kristinuskon suurimpiin kuuluvan ajattelijan Origeneen pre-eksistenssi- ja siihen liittyvä jälleensyntymisoppi pannaan.
Se kohta anateemajulistuksissa, joka yleensä liitetään pre-eksistenssioppiin ja jälleensyntymisoppiin kuuluu:
"Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta pre-eksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta (monstruous) takaisintulosta (kreik. apokatastasis), hän olkoon kirottu."
(Ydinihminen, s. 115, Sven Krohn)
--------------------------------------------------
"Voidaan kysyä: olisiko koko anateemajulistus ollut tarpeellinen ellei jälleensyntymisoppi olisi levinnyt alkukristikuntaan? Voiko "kauhea takaisintulo" tapahtua ilman sielujen pre-eksistenssiä?
Mitä Origenes opetti? Pre-eksistenssiselityksensä jälkeen Origenes sanoo (De prinsiipis, IV luku, 3.10.26):
"Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa (karma) eli asemansa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai eri kansakuntiin tai eri toimialoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista." (Ydinihminen)
Kun ottaa huomioon, että vielä tuhat vuotta valtiokirkon perustamisen jälkeen kirkko taisteli suuntauksia vastaan (gnostikot, katarit 1400-luvulla), joilla oli jälleensyntyminen filosofiassaan, ja lisäksi, kun 1-5 vuosisadalla on ollut melkoinen määrä opettajia, jopa kirkkoisiä, jotka ovat opettaneet jälleensyntymää luonnollisena osana uutta oppia, lienee turha kieltää jälleensyntymän ongelmaa varhaiskristinuskossa.
Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut ( todistettu )sensurointi.
Jos on kriittisellä mielellä seurannut Raamatun käännöstyötä, huomaa, että kirjaa muutetaan (sensuroidaan) joka käännöksessä hieman enemmän kohti kirkon virallista tulkintaa."
--------------------------------------------------
se että kristuksen sydämeensä täysillä saaneet ovat tavallaan sama kuin hän, puhuvat samoja asioita, se on juttu yksi.
Juttu toinen on se, että Jeesus oli täällä ollessaan aivan tavallinen mies, jolla oli tietty oma subjektiivinen ruumis ja geenikartasto...Jos tämä ruumis uudelleensyntyy , se ei suinkaan tule meihin kaikkiin, vaan yhteen ihmiseen. Se mitä raamatussa on kirjoitettu hänen tulevan yhtäkkiä pilvien päällä, tämä ei kuoma edellistä. Jos johonkuhun Möttöseen tulisi yhtäkkiä Jeesuksen sielu ja ruumis 100 prosenttisena, aikuiseen ihmiseen siis,, se johtaisi Totuuden hengen räjähdysmäiseen esiintuloon jonka myötä suuret joukot näkisivät aivan mitä tahansa.. uskomattomia, pilvissä ratsastajan silmistä leiskuvia samanoita jne
hienosta tekstistä.
En voi olla kummastelematta, oikeastaan kauhistelematta kuinka kapea-alaisesti raamattua tulkitaan. Miten näin oleellisen asian poisjättäminen voidaan sivuuttaa, sehän on muuttanut koko periaatteen! Eikö siitä vain saa tai voi puhua avoimesti? Romahtaako korttitalo? Missä nyt ovat keskustelusta ne, jotka kyselemättä uskovat?
Tätä asiaa aion kyllä tutkia tarkasti ja kriittisesti, en vielä tältä istumalta usko ollenkaan, että kristinuskossa olisi ollut alunperin jotain jälleensyntymis/sielunvaellusoppeja.
Jos jossai alkukirkon liepeillä olleessa lahkossa uskottiin jälleensyntymiseen niin sehän ei tarkoita sitä, että alkukirkko ja sen apostolit olisivat opettaneet sellaista. Kaikenlaista harhaoppia liikkui alkukirkon ympärillä, mutta apostolit torjuivat ne päättäväisesti!
Jälleensyntymän arvoitus ei askarruta kaikkia maailman ihmisiä samalla tavalla. Se on pääasiassa läntisen pallonpuoliskon ja Pohjoismaiden ongelma. Runsaasti yli puolet maailman ihmisistä pitää sitä täysin luonnollisena asiana.
Tapahtuma, joka muutti perusteellisesti koko kristikunnan asenteen jälleensyntymään, ei kaikkien sitä tutkineitten mielestä ole kiistatta toteen näytetty. Kuitenkin arkistot, jotka jo nyt ovat avoimina ennakkoluulottomalle tutkimukselle, kertovat tapauksesta ankaraa kieltään.
Kaikki juontaa miehestä, jonka nimi oli Origenes. Kirkolliskokouksen aikoihin hän oli ollut jo kolmisensataa vuotta kuolleena, mutta oltuaan kreikkalainen kirkkoisä ja lisäksi marttyyri, hän eli yhä syvästi kansan tietoisuudessa. Ja mikä voima piili hänen jälkeen jääneissä papereissaan, sillä niiden vaikutus tuntui kohtalokkaana myös vuonna 553.
Origeneen teologisten teosten päätyö oli kuusi eri tekstiä sisältävä Vanhan testamentin julkaisu nimeltään Heksapla.
Tämä teksti käsitti kuuteen kielisarakkeeseen samanaikaisesti kirjoitetun tiukan sanoman ihmisen elämän kiertokulusta jälleensyntymineen. Tuolloin läntinenkin maailma opetti Jumalan sanaa yhtenä pääteemanaan Origeneelle tunnusomaiset näkemykset.
Mutta keisari Justinianus - kaikkien yksivaltiaiden tapaan - vihasi hengen tietoa ja nimenomaan Origeneen oppeja. Keisari pelkäsi valtansa heikkenevän kansan luottaessa liiaksi omaan yksilölliseen arvoonsa. Hän oli vakuuttanut kansalle kaikkien Origeneen oppien olevan mitä suurinta kerettiläisyyttä. Ja satapäinen pappishovi, joka söi Justinianuksen kädestä, kumarsi otsansa kivisiin permantoihin.
Alkoi suuren muutoksen valmistelu. Justinianus kuulutti koolle Viidennen Ekumeenisen kirkolliskokouksen, johon kutsuttiin 165 piispaa. Valinta kutsuttujen kohdalla osui siten, että sataviisikymmentäyhdeksän näistä piispoista oli keisarin kumartajia ja julkisesti hänen kanssaan yhdensuuntaista julistusta saarnaavia. He vastustivat Origeneen jälleensyntymisajatusta. Montako jälleensyntymisajatusta puoltavaa piispaa kutsuttiin ? Kuusi ! Tuttua puuhaa kautta maailman sivu.
Piispa Vergelius, joka oli rohkea ja rehellinen sananjulistaja, oli yksi näistä kuudesta. Hän esitti julkisen vastalauseen kokouksen jäsenkoostumasta, mutta se ilmeisesti vaimeni Konstantinopolin likaisille kujille, sillä Vergelius jäi pois kokouksesta. Pyhä kirja, Raamattu, oli joutunut inkvisition kohteeksi.
Esimerkiksi nykypäivän katolisten oppineiden keskuudessa riidellään yhä tästä samasta asiasta. Ollaan kahta mieltä Viidennen Ekumeenisen kirkolliskokouksen laillisuudesta ja varsinkin sen viidestätoista anateemasta eli kirouspykälästä. Ilmeisesti paavi ei ole näitä pykäliä koskaan hyväksynytkään. Päinvastoin, Pitkä Paavi eli Paavi Pius teki vuonna 1936 aloitteen jälleensyntymisopin palauttamiseksi katolisen kirkon piiriin, mutta se raukesi eräiden kardinaalien vastustukseen.
Voimme tuntea vuoden 553 hajun - palavan ihmislihan hajun. Viidennen kirkolliskokouksen ensimmäinen pykälä puhdasoppisuudesta sai aikaan vainoja, ja polttorovioiden hehkut valaisivat synkkiä iltoja. Tuo mainittu pykälä kuuluu näin:
"Jos joku vielä julistaa sielujen aikaisempaa olemassaoloa ja siitä seuraavaa hirvittävää jälleensyntymistä, olkoon kirottu."
Tämä lausunto on erottanut kristinuskon ja reinkarnaation toisistaan tähän päivään saakka. Tuo päätös myös nopeutti ratkaisevasti pimeäksi mainitun keskiajan tuloa, joka hävitti miltei viimeisetkin rippeet klassisen tiedon arkistoista.
Uskontojen historian kansien välistä kuuluvat sapelien kalistelu ja viattomien huudot. Vallan maku oli tuolloinkin - vuonna 553 - veren maku ja epäluuloisuus kaikkea kirkollisen hierarkian ulkopuolelta tulevaa kohtaan vainoharhaista.
Jälleensyntymästä kertova teema kristinuskon sanomasta onkin poistettu ilmeisesti vain ihmisen tunteman pelon takia, vallassaolijoiden pelon nimittäin.
( tekstini perustuu mm. E.Mustosen kirjaan "Justinianuksen jäljillä - miten jälleensyntymisoppi poistettiin Raamatusta /"Jälleensyntymän ja karman laki" )
"Paavi Pius teki vuonna 1936 aloitteen jälleensyntymisopin palauttamiseksi katolisen kirkon piiriin, mutta se raukesi eräiden kardinaalien vastustukseen"
Uskomatonta! Olisikohan TODELLAKIN aika aloittaa kunnon keskustelu? Miksi näitä tietoja pantataan? Pohditaan kaiken maailman typeryyksiä, pukeutumissääntöjä, meikkaamisia ja muuta lillukanvarsikkoa, mutta näin oleellinen asia vaietaan kuoliaaksi?
Ava, onko Sinulla muita vaikutuskanavia?
Alan ansiostasi pikku hiljaa ymmärtää ja hyväksyä itseni - pysyn agnostikkona ja jatkan kyselyä!
( En ota henkilökohtaisesti mitään kantaa artikkelin sisältöön )
"Jälleensyntymisoppi ja
Konstantinopolin kirkolliskokous v. 553
Kuulee usein kysyttävän, mistä jälleensyntymisoppi on saanut alkunsa, onko se joskus kuulunut kristillisen kirkon opetuksiin, opettiko Jeesus sitä, vai onko se puhtaasti "itämainen, buddhalainen oppi".
Nykyaikaiset historialliset ja arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo muinaiset egyptiläiset tunsivat jälleensyntymisopin. Sitä opetettiin Egyptin temppeleissä sisäisenä, esoteerisena oppina, vaikka tietämätön kansa teki siitä ns. "sielunvaellusopin". Tästä asiasta ovat sellaiset suuret tiedemiehet kuin Maspevo, Flinders Petrie, Budge, Rawlinson ym. samaa mieltä. Edelleen, koska näiden edellä mainittujen tiedemiesten mukaan Egyptillä oli valtava sekä uskonnollinen että kulttuurinen vaikutus kaikkiin lähellä oleviin maihin, ei ole lainkaan ihmeellistä, että me tapaamme samoja oppeja muidenkin maiden temppeleissä, vaikka toisiin symboleihin pukeutuneina.
Myös juutalaisten uskonto opettaa vielä tänä päivänä esoteerisena oppina jälleensyntymistä. Samaten tapaamme siitä suoranaisia mainintoja sekä heidän pyhissä kirjoissaan että oppineiden rabbien kirjoituksissa. Philo Judaeus puhuu siitä teoksessaan "De Somniis" (siv. 455) . Samaten puhutaan siitä "Zoharissa" (II osa, siv. 96). Syynä siihen, että oppineet juutalaiset rabbit eivät nykyään opeta jälleensyntymistä kaikille, on — heidän omien sanojensa mukaan — pelko. He pelkäävät, että kansa menettäisi pyrkimishalunsa, jos se saisi tietää, että ihmisillä on pitkä taival edessään, joten heillä on runsaasti aikaa käytettävissä.
Koska juutalaiset rabbit ovat kaikkina aikoina opettaneet jälleensyntymistä esoteerisena oppina, on sangen epätodennäköistä, ettei Jeesus olisi sitä tuntenut tai ettei hän olisi halunnut opettaa sitä omille opetuslapsilleen. Jeesus on sanonut: "En ole tullut Lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään". Hänen uusi käskynsä oli: "Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä olen teitä rakastanut". Ja hänen oppinsa kulmakivenä on: "Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha". Hän on siis tullut tuomaan uutta valoa, joka tekisi meidät onnellisemmiksi ja helpottaisi meidän, kulkuamme täydellisyyttä kohti, eikä suinkaan salaamaan meiltä eikä kumoamaan olemassaolon lakeja.
Jos tahdomme tietää, miten alkukristillinen kirkko on suhtautunut esim. jälleensyntymisoppiin, täytyy meidän ensin tehdä itsellemme selväksi, keitä olivat ne ihmiset, jotka perustivat alkukristillisiä seurakuntia: aluksi tietysti Jeesus Kristus itse ja hänen apostolinsa, sen jälkeen apostolien oppilaat ja sitten oppilaiden oppilaat, ne, joiden hallussa oli gnosis, mikä kreikankielinen sana merkitsee tieto. Minkälaista tietoa tällä tarkoitettiin? Tietoa taivasten valtakunnan salaisuuksista, sitä tietoa, jota Jeesus omien sanojensa mukaan opetti omille opetuslapsilleen. Mutta koska kaikki eivät voineet käsittää näitä taivasten valtakunnan salaisuuksia, puhui Jeesus sellaisille ihmisille vertauksin. Samaten tapahtui myös Jeesuksen jälkeen. Aluksi oli onneksi niin, että ne joilla oli tuo "gnosis" hallussaan, kykenivät pitämään alkukristillisen kirkon tasapainossa, ja Jeesuksen opetukset säilytettiin puhtaina. Erikoisesti toisella vuosisadalla gnostisismi levisi huomattavasti. "Nostedts Uppslagsbok" (Stockholm 1927, siv. 508) antaa meille seuraavat tiedot gnostilaisuudesta:
"Gnostisismi, eräs kristikunnasta haarautunut mystinen maailmankatsomus, jonka pohjana olivat ikivanhat itämaiset ja kreikkalaiset mysteeriot. Gnostisismi levisi erikoisesti Välimeren maihin. Gnostisismin mukaan Jumala on persoonaton elämän alkusyy, joka saa persoonallisuuden hänen olemuksestaan emanoituneissa aioneissa. Kristus on heistä ensimmäinen, joka laskeutui tähän näkyvään maailmaan vapauttaakseen aineen pauloissa olevia valo-olentoja."
Kuuluisa kirkkoisä Origenes (n. 132 – 254) kuului juuri noiden gnostikkojen joukkoon, ja hänestä sama teos (siv. 1078) antaa seuraavan lausunnon:
"Origenes (n. 132 – 254), Aleksandriasta kotoisin oleva oppi-isä, kärsi martyyrikuoleman keisari Deciuksen aikana, myötävaikutti gnostisismin kehittämiseen, kehotti seuraamaan kreikkalaista filosofiaa kristillisessä valossa. Hänen tavattoman laajan ja erittäin omaperäisen ja älykkään kirjallisen tuotantonsa joukosta on erikoisesti mainittava "Hexapla" ja "Contra Celsum" -teoksen apologia.
Tämä osoittaa, että nuo "gnosiksen" omistajat olivat todellisia Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Niin kuin ei Jeesus itsekään, niin eivät hekään hylänneet kaikkea vanhaa mysteerioviisautta, vaan Jeesuksen opetusten valossa näkivät sen entistä kauniimpana, ikään kuin, kirkastuneena ja syventyneenä. Hekään eivät kumonneet profeettojen säätämää lakia, vaan rakkauden valossa ymmärsivät sen uudella tavalla kulkiessaan uutta tietä täydellisyyttä kohti.
Tähän suuntaan siis olisi kristillisen kirkon kehitys todennäköisesti kulkenut, elleivät asiat olisi saaneet oikeastaan paradoksaalista käännettä. Tultuaan valtion uskonnoksi keisari Konstantinuksen aikana kristillinen kirkko voitti itselleen koko maailman, mutta sai vahingon sielullensa, mistä Jeesus juuri meitä varoittaa. Tämä on aivan luonnollista, jos ajattelemme asioiden historiallista kulkua, sillä niin kauan, kun kristinusko ei ollut valtion uskontona, vaan päinvastoin alistetussa asemassa, pyrkivät sen piiriin lähinnä sellaiset, jotka tekivät sen sydämen vakaumuksesta, ja niin uusi oppi saattoi pysyä suurin piirtein puhtaana. Konstantinuksen julistuksen jälkeen liittyi kirkkoon suurin joukoin valmistumattomia, vieläpä kelvottomiakin aineksia, jotka etsivät sieltä valtaa, kunniaa ja keisarin suosiota. Vähitellen he valloittivat itselleen johtavat asemat, sillä itsekkäät ihmiset ovat kaikkina aikoina, milloin suinkin ovat siihen pystyneet, käyttäneet — valtiollisen asemansa avulla — kirkkoa poliittisiin vehkeilyihinsä ja oman maallisen valtansa ylläpitämiseksi.
Niin kävi nytkin. "Vaarallisia oppeja" jätettiin vähitellen pois, kirkolliskokouksissa määrättiin tarkoin, mihin oli uskottava, ja kaikki muu julistettiin pannaan kerettiläisyytenä. Jo 5. vuosisadan alussa Aleksandrian patriarkka Kyrillos ahdisteli erikoisesti siellä uudelleen elpyneitä, puhdistuneita ja uuden kukoistuksen saavuttaneita uusplatonilaisia oppeja. Tästä Kyrilloksesta, joka aikoinaan kanonisoitiin pyhimykseksi, Albert Montgomeryn "Upyslagsbok för alla" (Stockholm 1910, siv. 370) antaa seuraavan lausunnon:
"Tämä Kyrillos, Aleksandrian patriarkka, oli fanaatikko, joka aiheutti Hypatian kuoleman, taisteli Nestoriusta vastaan ja levitti Neitsyt Marian palvonnan."
Hypatiasta sama teos mainitsee siv. 792:
"Hypatia, aleksandrialainen filosofi, matemaatikko Teon’in tytär, oli kaunis, hyveellinen ja oppinut neito. Murhattiin v. 415." — Hänen ainoa vikansa oli se, että hän kuului uusplatonisteihin.
Kuitenkin lopullinen isku uusplatonismille annettiin, ja lopullinen siteiden katkaiseminen muinaiskreikkalaisiin ja egyptiläisiin oppeihin tapahtui vasta 6. vuosisadan keskivaiheilla keisari Justinianuksen toimesta. Käytämme tässä lähteenä monseigneur Duchesne’n laajaa tutkimusta "L’Eglise au VI siecle". Monseigneur Duchesne oli kuuluisa ranskalainen Rooman kirkon teologi. Tämä hänen suuri teoksensa ilmestyi Pariisissa v. 1925 "cum permissu Superiorum", so. Vatikaanin hyväksymänä, ja oli hänen viimeinen teoksensa ennen hänen kuolemaansa. Lainaamme sen V luvusta "Origenes ja kolme (kiroukseen julistus-) artiklaa" (s. 156 – 218) seuraavat kohdat:
"Kuten itämailla niin myös Kreikassa ja Syyriassa harrastettiin runoutta, filosofiaa, historiaa ja yleensä kaikkea kirjallisuutta. Korkeasti sivistyneitä henkilöitä oli runsaasti. He opiskelivat Aleksandrian, Gasan, Beirutin, Antiokian ja Edessan kuuluisimmissa oppilaitoksissa. Philoksesta tuli edessalaisten opettaja, Severuksesta ja Zachariuksesta Beirutin ja Aleksandrian opettajia."
"Ateenassa oli vielä 5. vuosisadalla näitä koulukuntia. Sinne kokoontuivat vielä jäljellä olevat uusplatonistit. Nämä koulut saivat taloudellista tukea pakanamaailman viimeisiltä kannattajilta, ja he ylläpitivät niissä säännöllistä opetusta. Siellä selitettiin Platon’in ja pyhien runoilijoiden Homeroksen ja Hesiodoksen teoksia, kuten kristillisissä kouluissa selitetään Raamattua. Näissä kouluissa tutkittiin myös kunnioituksella kirkkoisien teoksia. Ateenan akatemiassa toimivat kuuluisat opettajat Plotinos, Porphyrios, Iamblichos, Aedesios ym. Keisarinna Eudoksia, Theodosius II:n puoliso, oli syntynyt ja kasvanut tässä oppineessa piirissä. Hänen isänsä oli tämän, kuten voisimme sanoa, Ateenan yliopiston opettaja. Keisarinna eli vielä silloin, kun v. 450 tämän koulun johtajaksi tuli kuuluisa Proklos, joka toimi siinä virassa kuolemaansa saakka vuoteen 485. Hän kannatti ja opetti edelleen perinteellistä evoluutio-oppia, jonka mukaan kehitys kulkee abstraktisuudesta konkreettisuuteen, ykseydestä moninaisuuteen, täydellisyydestä epätäydellisyyteen, kunnes lopulta kaikki olevainen nousee alkuperäiseen ykseyteen. — Koulun teologia säilytti yhteyden kreikkalaisten vanhaan uskontoon, joten koulu säilytti myös mysteeriot ja mysteeriovihkimykset. Prokloksen jälkeen monet oppineet hoitivat tätä virkaa, kunnes se joutui Damasiokselle, joka oli koulun johtajana silloin, kun Justinianus pääsi valtaan. V. 529 koulu suljettiin, sen omaisuus takavarikoitiin ja opettajakunta hajotettiin. Jotkut heistä etsivät turvaa Persian "kuningasten kuninkaalta" Kosroekselta toivoen vielä voivansa uudelleen elvyttää koulukuntansa, mutta heidän toiveensa raukesivat tyhjään. – – – Jo V:n vuosisadan lopulla he olivat löytäneet toivotun työn jatkajan. Hän oli eräs Syyriassa asuva edessalainen luostariveli Bar-Soudail älykäs ajattelija, joka pitkien mietiskelyjen jälkeen oli hionut itselleen määrätyn panteistisen järjestelmän. Uusplatonistien käsityksiä olemassaolon alkusyystä ja sen lopusta hän kehitti niin pitkälle, kuin se suinkin oli hänelle mahdollista ja koetti keinolla millä hyvänsä sovittaa niitä kristillisiin perinnäistietoihin. Kuten Origenes vetosi hänkin Paavalin tekstiin (1 Kor. 15: 28), jossa apostoli sanoo, että lopuksi Jumala tulee olemaan "kaikki kaikissa". – – – Bar-Soudail joutui vaikeuksiin ja pakeni erääseen Palestiinassa Jerusalemin lähellä olevaan luostariin. – – – Siellä ollessaan hän joutui ankaran kirjallisen arvostelun kohteeksi. Hän oli kirjoittanut teoksen nimeltä "Kirja Hieroteoksesta", missä monet asiat tuntuvat lainatuilta Dionysios Areopagiitan opetuksista. [Alaviite: Stephan Bar Sudail: the Syrian Mystic and the book of Hierotteos, Leyde, 1886.] Vieläpä hän suorastaan käyttää Dionysios Areopagiitan nimeä salanimenään. Oli olemassa neljä Dionysios A:n nimessä kirjoitettua teosta, joissa käsitellään taivaallista hierarkiaa, kirkollista hierarkiaa, jumaluuden nimityksiä, mystistä teologiaa ja eräitä kirjoituksia.[Alaviite: Z. Stigmayr, Das Aufkommen der Pseudo-Dionyzischen Schriften und das Eindringen in die christliche Literatur bis zum Lateran Concil 649.] Kenties kirjailija halusi käydä Dionysios A:sta, Paavalin kuuluisasta oppilaasta. – – – Tämä kirja esittää uusplatonismia, joka on kehittynyt kristillisyydeksi, mutta siitä huolimatta säilyttänyt uusplatonista henkeä. Siinä esiintyy myös evoluutio-oppi. Muuten kirja on ortodoksinen."
Tuntuu kuin koko tämä riita suuntautuisi Kyrilloksen teologiaa vastaan, ja Pseudo Dionysios saikin liittolaisia molemmista leireistä, sekä ortodokseista että uusplatonisteista. Ja sellaisena hänet tunnetaan keskiaikaisten koulukuntien keskuudessa. Mutta lainaamme tähän vielä otteen monseigneur Duchesne’n teoksesta:
"Bar-Soudail on säilyttänyt panteisminsa ja hän vetoaa Origenekseen, erikoisesti hänen opetuksiinsa olemassaolon alkusyystä, sielujen pre-eksistenssioppiin, metempsykhosikseen eli jälleensyntymisoppiin sekä oppiin kaiken palautumisesta alkusyyhyn."
Bar-Soudail on saanut lukuisia kannattajia, ja heidän joukossaan on Theodore de Mopsueste, joka samalla oli origenelaisuuden kannattaja.
Tämä kaikki herätti kiivaan vastustuksen ortodoksien taholla. He saivat voimakkaan liittolaisen itse itä-Rooman keisarista Justinianuksesta ja erikoisesti hänen puolisostaan keisarinna Theodorasta. Justinianuksen syyt olivat suurimmaksi osaksi poliittisia. Kun länsi-Rooman valtakunta oli joutunut suuriin vaikeuksiin goottien piirittäessä heidän pääkaupunkiaan, Justinianus toivoi voivansa luoda itselleen voimakkaan imperiumin ja vaikkapa elvyttää koko muinaisen Rooman loiston. Tyydyttäessään ortodokseja hän samalla toivoi heiltä tukea ja kannatusta omissa maallisissa pyrkimyksissään.
Rooman paavina oli siihen aikaan Wigilius, joka ei missään tapauksessa suhtautunut suopeasti Justinianuksen toimintaan. Kuitenkaan Justinianus ei olisi voinut saada aikaan yleistä kirkolliskokousta ilman Rooman kirkon myötävaikutusta ja osanottoa. Ei olisi voitu julistaa pannaan Theodore Mopsuestea tuomitsematta samalla Origenesta, jonka oppia hän edusti. Origeneksen opit eivät taaskaan olleet ristiriidassa Kedonissa v. 451 pidetyn kirkolliskokouksen kanssa. Rooman kirkon myötätunto oli Origeneksen puolella; Justinianus ja hänen itäinen kirkkonsa kannattivat Kyrilloksen teologiaa. Justinianus toimi ripeästi kirkolliskokouksen aikaansaamiseksi, viettipä itsekin pitkät illat palatsinsa kirjastossa tutkien näitä teologisia kysymyksiä. Tässä "laboratoriossa" Justinianus avustajineen valmisti julistuksen Origenesta vastaan ja samalla toiset "Kolme artiklaa" eli "Tria Capitula", joissa käsiteltiin 1) Theodore Mapsuestea, hänen henkilöllisyyttään ja hänen oppiansa, 2) osaa hänen teoksistaan ja 3) Ibasiuksen kirjettä Mariukselle.
Näin kuului Justinianuksen tuomio Origeneksesta: "Origenes damnatus est mortuus, qui vivens olim fuerat ante damnatus" (Origenes on kirottu kuolleena, niinkuin hän ennen eläessäänkin oli kirottu). Tähän huomauttaa monseigneur Duchesne: "Vaikka tämä ei ole totuudenmukaista, koska Origeneksen eläessä ei häntä itseään eikä hänen opetuksiaan oltu julistettu pannaan".[Alaviite: Rooman kirkko ei ollut julistanut Origenesta pannaan. Sen oli vv. 231, 232 tehnyt hänen vastustajansa piispa Demetrioksen johtama synodi.]
Justinianukselle jäi vaikea tehtävä taivuttaa paavi antamaan suostumuksensa kaikkiin hänen pannaanjulistuksiinsa. Ja koskapa Origeneksen opeissa esiintyy Pythagoraan ja Platonin opetuksia, niin Justinianus kannattajineen vaati heidänkin pannaanjulistamistaan. Tämä kaikki esitettiin jo v. 544, mutta vasta toukok. 5 p:nä v. 553 avattiin tämän Konstantinopolin kirkolliskokouksen ensimmäinen istunto Santa Sophian sekretariumissa. Kaikkina näinä välivuosina käytiin molemmin puolin ankaraa taistelua. Lukuisat prelaatit esittivät todisteita asian puolesta ja vastaan. Lopulta keisari Justinianus, paavi Wigiliuksen jouduttua vaikeaan ahdinkotilaan Rooman piirityksen aikana, suorastaan pakkokeinoin kiristi häneltä myöntymyksen tämän Konstantinopolin kirkolliskokouksen pitoon ja yllämainittuihin pannaanjulistuksiinsa.
Ja monseigneur Duchesne huomauttaa: "Siis tämä Theodore de Mopsuesten oppi jälleensyntymisestä ei ole ortodoksinen. Se on oppi, jota kirkko moittii nestorialaisuutena". [Alaviite: Tämä on teoksesta, joka on säilynyt Orleansin kaupungin kirjastossa. Siellä Duchesne tutustui siihen monseineur L. Delislen kuvauksen kautta. Koska teoksen alkuosa on vaurioitunut, ei sitä yleensä mainita. Sitä ei ole vielä koskaan julkaistu. Lainaukset on Duchesne ottanut suoraan käsikirjoituksesta. Teoksen kaksi ensimmäistä osaa on kadonnut jäljettömiin. On erikoista, että kolmas osa on säilynyt.]
Samassa kokouksessa esitettiin 60 pannaanjulistusehdotusta. Epäonnistunut Aleksandrian patriarkka Kyrillos ja hänen pannaanjulistuksensa eivät saaneet kannatusta edes hänen omilta aikalaisiltaan. Tässä Konstantinopolin v. 553 pidetyssä kokouksessa Isidoros Pelusialainen, suurta kunnioitusta nauttiva henkilö, antoi Kyrilloksesta sangen vähän myötätuntoa herättävän lausunnon: "Si laus s. Cyrilli et non professio fidei suae quemlibet catholicum faceret, ergo Eutuches atque Dioscorus sed et Severus qui eum plurimum laudaverunt, catholici sun," so. vapaasti suomennettuna: "Jos p. Kyrilloksen ylistely eikä hänen uskonsa tunnustaminen tekisi jonkun katolilaiseksi, niin siinä tapauksessa häntä enimmin ylistäneet kutykhes ja Dioscorus, ja myös Severuskin ovat katolilaisia."
Alussa mainittuja "Kolmea artiklaa" koskevaa pannaanjulistusta ei keskinäisten riitaisuuksien tähden voitu heti julkisesti tiedottaa, koska Justinianus ei pitänyt paavi Wigiliukselle antamaansa lupausta, että polttaisi heidän tätä asiaa koskevat salaiset asiakirjat. Tämä kuuluisa v. 553 pidetyn Konstantinopolin kirkolliskokouksen julkilausuma on seuraava [Divieme session. Mansi, t. VII, sivu 257, 260.]:
"Si quelqu’un n’anathématise pas cette lettre et ses partisans et ceux qui prétendent qu’elle est orthodoxe en tont ou en partie, ou qui écrivent pour la défendre, elle et les impiétés qu’elle contient... qui’il soit lui-même anathéme."
"Joka ei kiroa tätä oppia ja sen kannattajia, ja ne jotka väittävät sen olevan ortodoksisen, joko kokonaan tai osaksi, tai ne jotka kirjoittavat sen puolustukseksi, sen opin ja niiden jumalattomuuksien, jotka se sisältää... hän olkoon itse kirottu.
Tällainen oli kirkkoisä Origeneksen julkinen loppu. Hän, jota alussa pidettiin marttyyrinä ja pyhimyksenä, julistettiin myöhemmin pannaan, ja hänen oppinsa kirottiin. Luonnollisesti tätä asiaa pidettiin arkaluontoisena. Nykyään Rooman kirkko, joka hyväksyy vain 7 aikaisemmin pidettyä kirkolliskokousta, ei pidä Justinianuksen Konstantinopolissa v. 553 järjestämää kirkolliskokousta pätevänä. Kirjailija Pekka Ervast mainitsee kirjassaan "Vuorisaarna" siv. 88–90 tämän Justinianuksen kirkolliskokouksen ja julkilausuman, ja kirjoittaa seuraavasti:
"— Mutta miksi kristinusko ei opeta jälleensyntymistä?
— Tarkoitatte kirkonoppia. Tähän vastaan seuraavalla tosiseikalla: vuonna 553 keisari Justinianuksen kokoonkutsuma kirkolliskokous Konstantinopolissa tuomitsi jälleensyntymisopin vaaralliseksi kerettiläisyydeksi, ja kirotuksi sen joka opettaa sielun olemassaoloa ennen syntymää ja siitä johtuvaa uskoa, että sielu palaa maan päälle.
Kirkossa oli vähitellen vakiintunut usko ulkonaiseen vapahtajaan, mutta koska kristikunnassa oli monenlaisia lahkoja (joista emäkirkkokin alussa oli yksi) ja monenlaisia oppeja, täytyi vallassa olevan kirkon askel askeleelta määritellä ja vahvistaa oma maailmankatsomuksensa, omat dogminsa ja perintätietonsa.
Jälleensyntymisoppi oli ensimmäisinä vuosisatoina useiden kristillisten lahkojen tunnustama oppi, jonka vasta valtaan päässyt lahko lopulta julisti kerettiläiseksi."
Tämän johdosta on tehty paljon vastaväitteitä. On väitetty, ettei sellaista kirkolliskokousta olisi koskaan pidettykään, sekä että jälleensyntymisoppia ei olisi koskaan käsitelty kristillisessä kirkossa. Mutta kaikki, mikä kerran on ollut salassa, on tuleva julki. Tässä selostuksessa, historiallisiin asiakirjoihin vedoten, on toivottavasti osattu tuoda ilmi 6. vuosisadoilla niin suurta kohua herättäneen Kyrilloksen teologian ja toiselta puolen uusplatonisten koulukuntien sekä niiden yhden tukipylvään kirkkoisä Origeneen välisen ristiriidan."
( Ruusu-Risti, G, 1949 )
kuule ava, mä ihailen sua , sä olet järkevä ihminen jolla on syvä näkemys. Tässä jälleensyntymis asiassa , johon joku mua vihaava yritti mua sotkea ( luultavasti nim. turha ) mulla ei ole ollut oikein varmaa mielipidettä. Mun mielestä se on sellainen ''so what' ' kysymys. Mutta se seikka että on tarkoituksenmukaisesti vääristely perinteen tietämiä faktoja, se on tietysti ihmisten harhaanjohtamista jonka takana on perkel e itse. Mun mielestä useimmat suomen uskovaisisita on perkeleen harhaanjohtamia.
Onneksi kaikkea ei tarvitse tietää ollakseen onnellinen. Jos joku jaksaa vaivata päätänsä tulollaisella niin oma on asiansa. Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen onnelliseen elämään. (Nuttura kyllä puuttuu)
Aivan kuin tiedon hankkiminen olisi sinusta jotenkin negatiivista ( väärinkin saatoin viestisi tulkita :)) ?
Eikö Raamatustakin löydy kehoitus :"Varmistautukaa kaikesta, tutkikaa, ja pysykää siinä, mikä on hyvää" ?
Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle :)
Linkitätkö?
Luukkaan evankeliumi 17:37
Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle:
"Missä, Herra?"
Niin hän sanoi heille:
"Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
Kyllä tämä tapahtuma on tulossa. Jesse syntyy ja itse perkele yrittää saada Jessen hengiltä. Tästä syntyy kiivas taistelu, johon osallistuu myös Bruce Willis. Toivottavasti Bruce onnistuu taas pelastamaan maailman.
Tässä maailmassa väitetään yhtä ja toista. Jos kaikkea alkaa miettimään niin järki lähtee- se on varmaa.
Henk. kohtaisesti en usko enempää tuohon kuin joulupukkiin.
Raamattu on totuus ja siellä selvästi selvitetään asiat niin kuin ne ovat. Mikäli etsit mielenkiintoista ja jännittävää elämää, niin perehdy raamattuun ja unohda hömpötykset!
Elämä ja tilanteet muuttuvat, se joka väittää että ''Raamattu on totuus ja siellä selvästi selvitetään asiat niin kuin ne ovat.'' se sellainen tuijottaa vain eiliseen.
'' Mikäli etsit mielenkiintoista ja jännittävää elämää'' kun katsoo uskovaisten harmaata elämää se ei näytä kovin mielienkiintoiselta. Nutturat kinnaa ja kovin ollaan ahdasmielisiä
"Raamattu on totuus ja siellä selvästi selvitetään asiat niin kuin ne ovat. Mikäli etsit mielenkiintoista ja jännittävää elämää, niin perehdy raamattuun ja unohda hömpötykset! "
On kyllä oikeasti nyt nuttura kireällä. Luepa ylempänä oleva "ava":n juttu Diletantille ja ota kantaa! Mistä löydät sen totuuden, kun se on ihmisen muokkaamaa vaikka miten päin asiaa väännät?
Milläs itse todistat että raamattu ei ole ihmisten kirjoittama, onko sulla jokin yliluonnollinen yhteys vai pidätkö raamattua "pyhänä" koska niin sanotaan.
Ketkä sanovat, ihmiset.
Apuaa.
Taas sekoaa.
Eikö tajuta omaa ristiriitaista väitettä.
(Rauni Leena Luukkasen teos "kuolemaa ei ole" saattaisi olla mielumminkin joltain hengeltä mikäli automaattikirjoittajaan on uskomista.)
... että nyt kun olen löytänyt ei enää tarvitse etsiä. Ympärillä olevat olosuhteet eivät enää pysty horjuttamaan rauhaani. Ihmisten mielipteet, taloudelliset ongelmat, elämän kriisit. Olen löytänyt Rauhan lähteen josta voin ammentaa. Miksi etsisin muualta?
onneksi olkoon kun olet rauhanlähteesi löytänyt. Se on hyvä niin kauan kun et ajattele sen olevan ainoa mahdollinen lähde - eri lähtökohdat omaava lähimmäisesi voi löytää sen muualta ja olla ihan yhtä "oikeassa".
Kysyit:"Miksi etsisin muualta?"
Jos on varma omasta vakaumuksestaan, ei olekaan tarpeellista etsiä vastauksia itseään varten.
Mutta mielestäni, jos pyrimme kohti eri tavoin uskovien rauhallista rinnakkaiseloa, on hyödyllistä pyrkiä perehtymään siihen kuinka muut ajattelevat - tämä auttaa meitä ymmärtämään asioita heidän kantiltaan.
Joku toinen voi tietenkin olla toista mieltä :)
Oman väitteesi sekä kumoat että toteutat.
"Ympärillä olevat olosuhteet eivät enää pysty horjuttamaan rauhaani."
Siis olet löytänyt rauhasi raamatusta.Se todistaa sen, että raamattu on oikea ja aito, koska olet sanut rauhan.
Raamattu on siis sinulle oikea ja ainoa totuus. Joku muu voi löytää tuon samaisen rauhan toisesta "kirjasta tai opista".
Rauha hänen sisällään kertoo että se on ainoa oikea totuus.
Totta miksi etsiä muualta jos on jo löytänyt rauhan.Miksi pitäisi sitten "käännyttää" uskomaan saman rauhan antajaan kun itseään, jos kerran se rauha sisällä kertoo, että on oikea tie löydetty.
Niin on myös jonkin toisen sisällä rauha aivan aidosti löytynyt jotain muuta kautta.
Sinäpä sen sanoit;rauha sisällä.
Se kertoo onko tullut löydettyä oikea usko.
Jokainen usko, joka antaa tuon rauhan sisälle on varmasti oikea ja aito sekä tie saman Jumalan luo, jota kaikki eri uskonnon nimissä palvelemme.
Näin toteaa ihminen, jonka uskon perustana on Jeesuksen sanoma. Ja älkää tulko sanomaan, että paholainen se siellä puhuu, sillä minä en tunne paholaista henkilökohtaisesti eikä tämä ns. riivaaja ole minussa tiedän sen itse.
Minun sisälläni on Jumalan rakkaus ja Jeesus on näyttänyt tien Jumalan luo.
Kaikki joiden uskon perustana on rauha ja rakkaus ovat tie saman Jumalan luo.
Näin uskon ja toivon.
Olen puhunut
P.S. Nyt on turha siteerata mitään raamatun lausetta, sillä kävihän juuri ilmi , että raamattu on ihmisen kirjoittama. Sana ja totuus lähtee Jumalasta. Sisäinen rauha kertoo mikä on oikein.
Eli kaikki uskonnot ja uskovaiset, joilla ei ole tuo rauha ja varmuus sisällä , nyt vain etsimään sitä totuutta. Jokin uskonto sen rauhan näyttää.
Harmi jos koit käännyttämisenä sen mitä muutamalla lauseella olen virkannut. En ole paatoksella täällä saarnannut enkä siteerannut raamatunpaikkoja. En edes koe olevani käännyttäjätyyppi.
En voi olla samaa mieltä siitäkään, että kaikki uskonnot johtavat saman Jumalan luo. En sano, että olen niin upea tyyppi, että olisn fiksuna hoksannut ainoan oikean tien. Rauhaa en kuitenkaan ole muulta löytänyt, kokemuksensahan varmaan saa kertoa....
rauhasi kuullostaa lähinnä fiksaatiolta, jopa fasismilta
Ei kai kukaan kristitty käännyttämistä pidä negatiivisena asiana.
Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä muiden kanssa, sinulla on ihan oma mielipide ja kuva uskostasi ja Jumalastasi.Sitä kuvää ja mielipidettä tulee kaikkien kunnioittaa.
Jos ja kun olet saanut itse rauhan uskostasi niin silloin se on oikea sinulle. Käsität kaiketi, että muilla saattaa olla hieman erilainen tapa ja usko, mistä tuo rauha on tullut.Sitäkin olisi hyvä kunnioittaa.Vain ja ainoastaan hyväksymällä toistemme "erilaisuuden" tässä Jumalan luomassa yhteisössä voimme päästä itse kukin perille siihen mitä Jeesus opetti. Lähimmäisen rakastamiseen ja kunnioittamiseen.
Sinun uskosi on sinulle oikea, mutta se ei ole sitä kaikille. Hyväksy se ja hyväksy sekin, että aina on ja tulee olemaan niitä, jotka eivät hyväksy uskoasi vaan alkavat sinua "käännyttämään".
Itse kuitenkin tiedät kuinka vahvalla pohjalla uskosi on, joten muiden mielipiteet ja "käännyttäminen" ei varmasti enää uskoasi ja rauhaasi horjuta.
Joten ole siinä uskossa mikä sinulla on ja lepää sen uskon voimassa.
Rauhaa;)))
...kommenteista nimikristityiltä ja ava-buddhistilta, sillä he vaeltavat vielä pimeydessä.
Olet IHAN OIKEALLA TIELLÄ todetessasi, ettei todellista rauhaa löydy muualta kuin Raamatusta. Sen voi lahjoittaa VAIN Adonai Jeshua Messias eli Korkeimman Poika, josta Uuden Liiton Pyhät Kirjoitukset meille kertovat Evankeliumeissa ja muissa sen Kirjoituksissa. Uskon kautta Jeshuan vereen, on meille tarjottu täysi rauha Korkeimman kanssa ja pääsy Kaikkein Pyhimpään Henkien Isän, J-H-V-H:n, luo.
Vahvistu siinä armossa, jonka Korkein on Sinulle jo antanut !
Runsaasti siunausta Jeshuassa !
jos haluat tietää jeesuksesta ja siitä suunnitelmasta,mikä Jumalalla on niin kehoittaisin lukemaan raamattua.Se on Jumalan Sana ja ilmoitus.
asiasta toiseen...ihmettelen suuresti miksi meihin uskoviin aina liitetään nuo nutturat...
ja tylsä elämä.
itelläni ei nutturaa ole eikä taida koskaan tullakaan eikä elämääni voi tylsäksi sanoa.
tietysti riippu siitäkin,mitä itse kukin sillä käsittää mutta minä en suostu tuohon uskovien muottiin.
olen tylsempääkin tyyliä elää ja ajatella nähnyt ja tiukempia nutturoitakin ei-uskovien päätä kiristämässä.
ei usko tee elämää tylsäksi tai sen vastakohdaksi,kivaksi tai mikä onkin.
Jos ihmiselle kerrotaan, että raamattu on Pyhä ja siinä ei ole satua vaan totta.On se silloin uskottava niin, että raamattu on niille ihmisille totta ja pylväs ja tukipilari elämään.
Jos taas ihminen haluaa ottaa selvää asioista ja lukee jostain , että raamattua on muutettu se on sen ihmisen asia jos hän kokee olevansa oikeassa.
Vähän niinkuin otettaisiin tutti pois lapselta on sama uskovaiselle kun sanotaan, että raamattu ei ole totta vaan alkuperäinen on jossain ties missä.
Apua pääsee itku; mitä mä nyt teen, takasin se tutti ja vähän äkkiä.
Isommat lapset, jotka pärjäätte jo ilman tuttia älkää menkö ottamaan tuttia pois näiltä pieniltä.
Eihän sitä itkua ja epätoivoa kestä kukaan.
Aatelkaa nyt vähän.
Jeesus Nasaretilainen = taivaassa Kuningas.
Taivaan kuningas saa myöskin lapsia. Ja yksi näistä lapsista on tällä hetkellä täällä maan päällä. Ja täällä Suomessa. On elänyt jo aika kauan ja on jo herätetty "uskoon".
Että sen verran virhettä korjaan. Jeesus itse ei ole täällä juuri nyt ihmisenä. Vaan hänen tyttärensä on.
Shokkihoitoa se on koko juttu.
Eikä mitään lievää sellaista.
Oikein annetaan kunnon täräys ihmisille, jotta pelosta kalpeina pelastusta hakisivat....
apuvaaa.........
Kaikkee sitä fiilistellään, kun ei omasta uskosta mitään irti saada tavallisessa elämässä.