Raamattu ei tällaisesta touhusta ihastu, vaan siellä sanotaan: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!" (Matt 23:15).
Harhaopille on juuri ominaista se, että se sisältää oikeaa ja väärää. Jos nyt oikean määrää lisätään, mutta ei poisteta väärää, niin ei se tee kirkkoa tai henkilöä harhaopittomaksi. Adventismissa on määrällisesti enemmän oikeaa kuin mormoneilla tai jehovan todistajilla, siksi adventismi onkin viekas harhaoppi, jossa ihmisille ensimmäisessä vaiheessa tuodaan evankeliumia ja sitten hänet johdetaan harhaoppiin ja luopumaan uskosta.
Harhaopille on juuri ominaista se, että se sisältää oikeaa ja väärää. Jos nyt oikean määrää lisätään, mutta ei poisteta väärää, niin ei se tee kirkkoa tai henkilöä harhaopittomaksi. Adventismissa on määrällisesti enemmän oikeaa kuin mormoneilla tai jehovan todistajilla, siksi adventismi onkin viekas harhaoppi, jossa ihmisille ensimmäisessä vaiheessa tuodaan evankeliumia ja sitten hänet johdetaan harhaoppiin ja luopumaan uskosta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kolmen enkelin sanomaa (epäraamatullisesti selitettyä) on vietävä Babylonialaisille (ei-adventisteille), jotta he alkavat viettämään lauantaisapattia sillä ”sapatinvietto on oleva suuri kuuliaisuuden koe”. Ihmiset jakautuvat kahteen luokkaan, ”kun toinen luokka suostuu vastaanottamaan maallisille valloille antautumisen tuntomerkin (sunnuntain vietto) ja siten ottaa pedon merkin, niin toinen luokka (sapatin pitäjät) valitsee merkin uskollisuudesta Jumalaa kohtaan ja tulee merkityksi Jumalan sinetillä”. Sitten seuraa selityksiä hirveistä vainoista, joita sapatin pitäjät joutuvat kestämään. Ei-adventistien käy lopulta huonosti: ”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti. Liian myöhään he näkevät väärän sapatin todellisen luonteen ja sen kuhilasperustuksen, jolle he ovat rakentaneet.”
millään sieltä Raamatusta saa pois.
Se pysyy siellä, niin kuin 7-päiväinen viikkokin ja sapatti Jumalan siunaama ja pyhittämä päivä ihmistä varten. Näin se on todettava! Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen!
Raamatussakin puhutaan kahdeksannesta päivästä.
Mitähän ovat ne "tyhjät päivät", joista joku tälläkin palstalla kirjoitti?
päiviä nähnyt?
On sitä viikkoakin ihmiset yrittäneet rustata 8-päiväseksi, mutta palattu entiseen, kun ei toiminut niin ei toiminut.
7-päiväistäviikkoa - ei edes viikkorytmiä.
lääketiedekin on jo todistanut, että eläinkunta ja ihminen toimii sisäisesti 7-päiväisen kellon mukaan. Jos sitä yrittää muuttaa, biologinen kello sekoaa ja PÄÄ sekoaa. On kokeiltu historiassa.
Vuoden 600 eKr paikkeilla juutalaiset omaksuivat seitsenpäiväisen viikon. Israelin kansa oli vankeudessa Babyloniassa ja sai sieltä vaikutteita ajanlaskuunsa. Seitsenpäiväinen viikko sopi yhteen Raamatun luomiskertomuksen kanssa – tai - luomiskertomus kirjoitettiin sopimaan yhteen seitsenpäiväisen viikon kanssa. Oli miten oli, juutalaisilla joka seitsemäs päivä oli omistettu levolle ja rukouksille. Tätä päivää sanottiin sapatiksi. Muilla päivillä ei ollut muuta nimeä kuin järjestysnumero. Ajanlaskumme alkuvuosisatoina kristityt omaksuivat juutalaisten jatkuvasti toistuvan viikon ja hyväksyivät vähitellen, tosin vastahakoisesti, päiville niiden roomalaiset, pakanalliset nimet. Viralliseksi ajanlaskutavaksi viikko tuli keisari Konstantinuksen aikaan vuoden 320 paikkeilla. Roomalaisen ajanlaskun mukana myös viikko vakiintui koko läntiseen maailmaan
Aivan ohut kuun sirppi ilmestyy auringon vasemmalle puolelle noin vuorokauden kuluttua uudenkuun hetkestä, ja tämä merkitsi vanhoina aikoina kuukauden alkua.
Noin seitsemässä päivässä kuu kasvaa ensimmäiseksi neljännekseksi, jälleen seitsemässä päivässä täydeksi kuuksi, taas seitsemässä päivässä pienenee viimeiseksi neljännekseksi, ja kun viimeiset seitsemän päivää ovat kuluneet, ohut kuun sirppi katoaa auringon hehkuun.
Kuukauden päätyttyä oli vuorokausi tai kaksi tyhjää aikaa, joka ei kuulunut mihinkään kuukauteen, ennen kuin ohut kuunsirppi auringon toisella puolella taas kertoi seuraavan kuukauden alkavan.
Ennen kuin eurooppalainen kirkollinen kalenteri vakiintui Suomeen keskiajalla, oli viikkoihin perustuva ajanlasku kuitenkin jo irronnut oikeista kuun vaiheista. Seitsenpäiväisiä viikkoja laskettiin peräkkäin eikä enää jätetty uudenkuun aikaan tyhjiä päiviä.
Sillä petohan väärän profeetan avulla "muuttaa ajat ja lait". Tuskin lauantaiksi, mutta islamin perjantaiksi. Tähän advari varmasti taipuu helposti - sillä pääasiahan on, että ei tarvitse perua puheita sunnuntain petollisuudesta.
Ja toisaalta päästään eroon yhteisestä sapatista juutalaisten kanssa.
Kuuliaisuus omalle profeetalle on kohtalokasta, sillä Jeesusta yksistään meidän tulee kuulla -
apostolien ja profeettojen kautta muun muassa.
kertoa mutta joku asioista tietämätön voi ottaa ne jopa tosissaan. Kauanhan toki 7-päiväinen viikko on ollut. Juutalaisetkin saivat sen Babyloniasta jo satoja vuosia eaa. Babnylonialaisillahan oli "sapattikin" - sabbatu
Ainahan näitä toisen vähättelijöitä on ollut ja tulee olemaan. Aina löytyy toisen maineen likaajia, mutta heitä ei tarvitse uskoa. Näille ei tarvitse lähteä itseään puolustelemaan. Jos siihen leikkiin lähtee mukaan, niin siiitä ei loppua tule. Tämä on nähty iät ja ajat. Antaa mokomien toitottaa torveensa ja huudella sen kun ennättävät. Me tiedämme, ketä olemme ja sillä siisti. Nimittele sinä toisia fariseuksiksi. He itse tietävät, ketä ovat. Sinäkin olet näköjään tuosta tasoittelusta osasi saanut ja yrität samalla keinolla madaltaa toisia, mutta juttusi ei heihin pure. Suurinta, mitä voi ihmistä kohdata on se, että hän saa armon tulla Jumalan lapseksi. Sitä asemaa et sinä anna etkä voi rajoittaa. Sen aseman antaa Golgatan Herra, Vapahtajamme, Jeesus Kristus.
Ilm. 2:4
Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Se on uskoa ja luottamusta - se että toteamme armon riittävän. Omat ansioit ovat vain tahroja paperilla.
Minkä valo paljastaa, sen veri sovittaa! "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois" (Joh. 6:37). Kiitos Jeesukselle hänen sanomattomasta armostaan.