Aviomieheni on onnesta soikeana uudesta tulkokkaastamme.
En vaan saa sanotuksi,että hän ei ole pojan oikea isä vaan hänen paras kaverinsa on.
Halusin vaan satuttaa häntä hänen syrjähypysträän,mutta ei näin kuitenkaan pitänyt käydä.
Vihaan itseäni tekojeni takia.Olen vain liian raukka kertoakseni totuuden.
t:Eija
En vaan saa sanotuksi,että hän ei ole pojan oikea isä vaan hänen paras kaverinsa on.
Halusin vaan satuttaa häntä hänen syrjähypysträän,mutta ei näin kuitenkaan pitänyt käydä.
Vihaan itseäni tekojeni takia.Olen vain liian raukka kertoakseni totuuden.
t:Eija
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, sinulla lienee vielä aikaa miettiä tilannetta pitkään... aikanaan sinun täytyy kertoa asia lapselle...
En tieda kannattaako koskaan olla mitenkaan liian rehellinen...
Jos et halua rikkoa liittoasi ja saada vaivoiksesi lapsen biologista isaa...
Sukulaisia kolmesta perheesta niskaasi...
Sossua kintereillesi...
On varmaan parempi kasitella tilanne,etta tein mita tein koska se tuntui silloin jarkevalta,vaikka olikin lopulta typeraa.Voisit yrittaa hyvaksya sen etta sinakin olet vain ihminen,yhta typera kuin kaikki muutkin ja antaa itsellesi anteeksi.
Sinulla on nyt kuitenkin lapsi,talla isa ja nk perhe.Kannattaako rikkoa kaikki vain omantunnon soimaamisen takia...
jos aiot snnyttää lapsen,sun on viivyttelemättä saatettava asian oikea laita miehesi tietoon,jos et ite pysty niin vaikka paras kaverisi kertoo.ajattele mikä hirvee soppa siitä syntyy jos et heti kerro ja miehesi saa sen selville myöhemmin et oot yrittäny kusettaa sitä.
..että vuoroin vieraissa ;0/
Kurjaa molemmin puolin, mutta rehellisyys kannattaa aina.. vaikka ajan kanssakin.