Oletko koskaan huomannut ajattelevasi jälkeenpäin sanomiasi?
Eli (varsinkin) puhe ja kirjoittaminen ikään kuin "tulvat" ennen asian varsinaista "ajattelua".
Olemmeko automaattipuhujia? Vai automaattiajattelijoita... jotain muuta?
Eli (varsinkin) puhe ja kirjoittaminen ikään kuin "tulvat" ennen asian varsinaista "ajattelua".
Olemmeko automaattipuhujia? Vai automaattiajattelijoita... jotain muuta?
Vastaukset 24
Vanhimmat
asia omalla kohdallasi?
automaattia-kaikkea jos ei jälkeenpäin fundeerata sitä mitä tuli tehtyä ja kelaus jää päälle.
Liika ajattelu luullakseni estää oivaltamasta. Oivallus syntyy kun puuttuva palanen napsahtaa kohdalleen kognitiivisessa verkossa ja siitä nouseva teoreema on "just perfect". Kyllä pupukin hehkuu tohkeissaan kun huomaa oivaltaneensa jotain suurta ja rupiaa tekemään ajatustyötä tuon oivalluksensa laajemman ymmärtämisen eteen.
Ajattelu juuri on oivalluksen äiti!!!
Ehdoton edellytys!
jatkaa oivalluksen jälkeen.
Oivallus saattaa iskeä milloin tahansa ja oivaltaminen saa ajattelun kautta uusia sovelluksia ja merkityksiä.
Useinhan esim. virhetoiminta aikaansaa oivalluksen!
tietoinen ajattelu ja pähkäily häviää aina syvemmälle viisaudelle vaikka ohjaileekin alitajuntaa ;)
Syvempi viisauskin vaatii kokemusta JA ajattelua, ajattelua ja vielä enemmän ajattelua....
kyllä se kana ensin!
...osasit sannoo kommeesti tuonkin asian.
Luovuus ei varmaankaan ole pahitteeksi kun niille palasille paikkoja etsii.
Pieni Pelle Peloton omassa päässä avittaa oivalluksen löytämisessä.
Sitten voikin hehkuttaa...
Eikun ensin on ajatus kanasta!
Sitten tulee muna ja viimeiseksi kana.
että se syvempi viisaus meissä on jotain mikä ohittaa tämän ihmisen ajatteluvälineeksi tarkoitetun aivo-selkäydin systeemin.
vieraan maan agentti, joten tiedän paikkani tässä pelissä.
Sanoinkos epäselvästi; tarkoitin kyllä just samaa.:))
jk. Meinasin saada sykärin, kun näin otsikon.
Eeii, en ole suomettunut, älä luulekkaan.
Mut, pitäähän realiteetit tunnustaa!:)
Olen KGB:n viimeinen Ruotsiin sijoitettu suomalaisia vakoileva agentti numero 112!
Älä paljasta minua! 8-x
asialla minännii, stasilaisia ja lahjahevosella ajelen. EMW-340 on työsuhdeautoni.
En ole vielä päättänyt mitä tän tiitisen listan kanssa pitäis tehdä, oon ollut vähän bööniksessa koko härdellin suhteen.
Sinunkos idea oli tän ilmatilan loukkaus ahvenanmaan puolelle?
Kun kerta aseella uhkaat, on pakko tunnustaa:
Tää koukkaus oli tiedustelulento!
Mitattiin kuinka paljon köyttä tarvitaan kun Oolantia aletaan hinaamaan tännepäin.
Sitä on jo pitkään toivottukin monelta taholta...
(Operaation salanimi Pakkoruotsitus)
Ollaan jo syvillä vesillä :))
Tamrockin osto ollutkaa tunnelin rakentamista varten?
Meidän saamiemme tietojen mukaan piti Oolannin vesiltä avata tunneli Atlantin rannalle ja imaista laskuveden avulla Suomenlahti, Pohjanlahti sekä Itämeri tyhjäksi.
Sorry, mutta vieläkös tää pohdinta pysyy aloituksen rajoissa, vai ollaanko loukattu yksilön ihmisoikeuksia.
Olkoon tämä vaikka esimerkkinä miten ei ainakaan pitäis toimia.
ps. Muistakaapa arvon palstalaiset, että tämä vuoropuhelu oli ainoastaan varoittava esimerkki.:))
Kiitos suttura ja anteeksi Canned Heat.
Anteeksi, kiitos minultakin!
Ihmeellisiä ovat ajatuksen tiet! ;)
Minulla menee näin: ajatus ensin ,puhe sitten ja
viimeiseksi,usein tuskallisen hidas ja puutteellinen, kirjoitus...
Kaikkea ajattelemaani en kuitenkaan onneksi sanoiksi asettele! :)
mie ensin kirjoitan ja jos en ole liian innoissani ja lähetä tuotostani niin lukasen sen ajatuksella läpi ja muotoilen tai hylkään ... useimmiten hylkään ;))
puhunut siten, että aina ennen sanomaasi lausetta olet sen harkinnut huolella?
Eli: Miten tämä lause ruokkii sitä aihetta mistä puhumme? Miten muotoilen lauseen niin, että se tulee oikein ymmärretyksi? Miten ymmärsin hänen lauseensa ja miten sanon lauseen, että hän koki tulleensa ymmärretyksi? etc.... :)
Minä kokeilin tuota ja kylläpä keskustelu meni hitaaksi ja ja tuli mielenkiintoinen "tekopyhä" olo.
Keskustelu on kuin pingis- tai shakkiottelu!
Pirteänä, pienessä ryhmässä pelataan pingistä, väsyneenä, tai isommassa sakissa sekä outojen kesken on shakkiottelu yleisempää...
peliä... toivottavasti myös yhteistuumaista/ yhteishuumoria.... ja sehän ei "tekemällä" tule.
Siksi minä esim. Sain täydellisen "allergisen kohtauksen" mies 57 kohtaan. Miksi? Kateellisuuttani? Ei, vaan omaa kehittymättömyyttäni kohtaan!
PS. Vieläkin aion kirjoittaa tänne otsikolla "runo"
ja nautin siitä, ettei minua tunneta.
C, jotain muuta:)
Möläytän vahingoissa helposti jonkin oman salaisuuteni, jota olin ajatellut pimittää. Siis kadun sitten jälkeenpäin, mutta kun se käy niin äkkiä...
usein olisi "kultaa"... Ajattelemattomuuttaan tulee laukaistua "mitä sylki suuhun tuo"... Jäkeenpäin voi vain katua ja sovitella mahdollista aiheuttamaansa mielipahaa...