Sain mitä en pyytänyt

......... kirjoitti:

Lapsuuteni oli mitä ihanin ja nuoruus toi mitä toi.Rikkonaisena yritin siinä sitten jatkaa ja ikävämmät tapahtumat veivät minut ihmeelliselle painajaisvalvetila oloon,josta minulla on vain hämäriä muistikuvia.En käyttänyt huumeita,kerran kokeillut ja huonoksi todennut.Tullessani äidiksi koin jotain merkittävää ja minulle se taisikin olla jonkinlainen uskoon tuleminen ja aloin todellakin miettiä elämääni,että se täytynee vain elää ja jaksaa.Huomattuani että en ole yksin,vaan kaikilla on ne omat ongelmansa ja omista ruikuttaminen vain lisäsi tuskaa.Erottuakin tuli ja yksinhuoltajana oltua.Löysin miehen,jonka kanssa aloittaa uudestaa ja fiksumpana.Mutta vieläkin nuoruuden luuranko kummittelee kaapissani,enkä usko pääseväni siitä eroo salailemalla.Sitten kun on aika,niin päästän sen ulos hetkeksi aikaa riehumaan, jotta saan sen potkittua pois elämästäni.Parisuhdetta en pysty rakentamaan.Perhe kaikki kaikessa ja elämästä nautin täysin siemauksin.Vaan kun joskus lapset jättävät ja olen ns.omillani,niin minun täytynee olla jo eheä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä