en oikein tiedä mitä tekisin. olen kasvatettu jt.perheeseen. olen kastamaton julistaja. tällähetkellä asun kaukana suvustani josta melkein kaikki on toditajia. lopetin kokouksissa käynnin ja kaiken mikä liittyy yleesäkkin uskontoon. ystäviä ei juurikaan jäänyt jehovantodistajista. haluaisin edes ystäväni takaisin, mutta kun otan heihin yhteyttä niin ensimmäisenä kysytään olenko käynyt kokouksissa. kun snon että en lähiaikoina niin puhelu loppuu lyhyeen. puhlesta tulee aika muodollinen... ns. mitä kuuluu ja voi kun kivaa kuulla susta jotain. nyt on kiire että hei hei. nuorempana koin perheväkivaltaa ja sen takia on aika vaikea käydä salilla. ystäväni ei usko tätä. vanhammilleni en uskalla puhua. moni kysymys kaipaa vastausta. en vain tiedä keneltä kysyisin, tai edes uskltaisin kysyä. sen verran arkaluonteisia kysymyksiä...
takaisin tulo
vaikeaa
19868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ala käymään kokouksissa, niin saat "ostettuja" ystäviä. En tosin ymmärrä mitä sellasilla tekee..?
Minulla on nykyisin sellaisia ystäviä, joiden kanssa voin soitella ja tapaamiset on rentoja ja rehtejä. Enkä missään tapauksessa haikaile niiden vanhojen Jt ystävien perään, jotka nykyisin kääntävät pään minun nähdessään. Rahallakaan minua ei sais kokoukseen hakemaan heidän hyväksyviä katseitaan.
Tsemppiä toivoo salaisuus?
Minunkaan jt-ystäväni, vanhimman tytär, ei uskonut, että läheiseni on alkoholisti. Jt-sukuni ei tukenut millään tavoin, vaikka tiesi asiasta ja tapahtumista, vaan käytännössä hylkäsi minut. Tällaiset ongelmat salataan todistajien keskuudessa, mikä tekee asioista kaksin verroin kipeämpiä. Luulen että löytäisit oikeita ystäviä muualta. Oletko katsonut www.turvakoti.net.
Jos et uskalla puhua omille vanhemmillesi tai seurakunnan vanhimmille kehoittaisin sinua ottamaan yhteyttä lääkäriin, on tärkeätä että et pidä noita asioita ja tunteita sisälläsi vaan kerrot niistä jollekkin.Tässä myös hyvä nettisivu.
Hyvää jatkoa sinulle! kyllä kaikki järjestyy kohdallasi.
http://www.tukiasema.net/kysy/default.asp
hakenut itsellesi apua kyseisestä paikasta, mutta hoito ei ole ainaakaan sinuun auttanut.
Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa? Onko elämäntyösi vinoilla kaikesta toislle ihmisille?
Eikö sinulla ole mitään ohjeita kysyjälle?
Hienoa Lähimmäinen! Olin jo menettänyt toivoni sinun suhteesi, mitä tulee keskustelutaitoihisi. Tämän avauksen alle olet kuitenkin ryhdistäytynyt ja ollut asian ytimessä.
=)
En voi suositella aloittajalle Tukiaseman sivuja. Niistä on kirjoitettu, että vuorovaikutus on mennyt epäterveeksi.
Heppu kertoo Jt väen kylmäkiskoisuudesta hänen yrittäessään luoda kontakteja. Hänen vanhat Jt tuttavuudet kuitenkin suhtautuvat karttaen ja pitävät lähes erotetun kaltaisena. Eihän siinä tietenkään mitään ihmeellistä ole kun tuntee Vt seuran opetuksen, mutta ystävällinen "neuvosi" on kyllä hanurista.
Miksi et tuominnut veljiesi käytöstä tätä henkilöä kohtaan, joka ei ole koskaan ollut Jt ja hän saa kokea syrjintää Jt taholta. Olisit edes neuvonut ja kannustanut "ostamaan" nämä ystävät takaisin menemällä kokoukseen siistinä, kraka kaulassa, niin "ystävä" ongelma olis heti pienempi. Siinä sitä "ystävää" pyöris ympärillä kättelemässä ja omaa Jt egoa nostamassa, josko sais helpon tutkistelun aikaiseksi.
Miksi ohitit kokonaan vastauksessasi tämän Jt epäloogisen käyttätymisen....?
Koska en ole enää Jt, niin minulla ei ole "enää" yksiselitteisiä vastauksia omiin eikä toisten ongelmiin, mutta mielipiteitä voin kertoa.
Etkö huomannut, että olin laittanut omat "ohjeeni" kysyjälle...?
No laitoin varmuuden vuoksi lisää viestiä ja en kyllä käyttäs sanaa ohjeita vaan ajatuksiani ja siitä miten itse olen toiminut. Ehkäpä niistä joku räätälöi omaan eläämänsä jonkun pointin.
En ole myöskään menettänyt uskoani sinunkaan suhteen, koska olen huomaavani pientä lipsumista Jt ajattelusta sinussa.
Minä uskon, ettei koira ole koskaan liian vanha oppiakseen uutta.
lähimmäinen todistaja vanhusta
Että rukoilisit apua Jeesukselta ja pyytäisit
että hän saisi johdattaa elämääsi. Uskonnot (esim.
jehovantodistajien oppi), eivätkä ne ihmiset jotka
siellä vaikuttavat voi Sinua auttaa. Mutta Jeesus
voi, ja voit saada vielä hyviä ystäviä, niistä
ihmisistä joille Jeesus on Vapahtaja.
- Uskontojen uhrien järjestö voi myös auttaa.
Ota yhteyttä sinne, et tee ainakaan virhettä jos
otat yhteyttä sinne, he ovat myös vaitiolovelvollisia.
Oli hyvä kun kirjoitit,se on hyvä että puhuu asijoista.Kaikiin kyllä löytyy ratkaisu/ja.
minä itse olen käynnyt erään toimettoman tykönnä,puhuimme eri asijoista kului aikaa mutta puhuimme ja puhuimme.
kun hän sai luottamuksen minuun hän alkoi käymään uudelleen kokouksissa,ja nyt hän voi paremmin on saannut Raamatun tutkisteluja.Ja hän on itse auttanut yhden erotettun takaisin totuuden puolelle!,joskus me joudumme kokemaan jotain joka ei tunnu hyvältä ,mutta myöhemmin huomaamme että olemmekin vahvempia,ja uskallamme olla omia itseämme.Ajan myötä kasvamme,toivon Sinulle hyviä jatkoja ja Jehovan siunausta.
Muista että olet rakastettu,Jehova ei jätä meidän ponnistelumme huomaamatta!
Mihin tarvitset "ystäviä", jotka hyväksyvät sinut ainoastaa Jt seurakunnan kautta...?
Mutta, jos ne ovat sinulle tärkeitä, niin sitten joudut hiukan filmaamaan ja sopivasti silloin tällöin kokouksissa käyntiä, niin tervehdyksiä ja kontakteja Jt taholta alkaa tulla.
Omilta Jt ajoilta saakka tunnen ihmisiä jotka ovat sopivasti ikikiinnostuneita Jt uskosta ja ovat onnistuneet pitämään puhevälit Jt.
Olet ollut lapsesta asti Jt perheessä, niinkuin minäkin. Minä aloin tehdä yhteenvetoa Vt seuran opetuksista, vanhimmisto vallasta, "veljellisestä rakkaudesta", pieleen menneistä ennustuksista ym ja totesin ettei tämä ole enää minun juttuni. Päätin erota Jt järjestöstä, mutta se voinut tapahtua heti vaan siinä tais mennä useampi vuosi laittaessani uutta eläämääni kuntoon.Erotessani tiesin katkaisevani lähes kaikki Jt ihmis-suhteet, joten uutta oli rakennettava tilalle.Pitkä prosessi, mutta en ole katunut kertaakaan.
Kerroit kokemastasi perheväkivallasta. Se on valitettavasti totta monessa kodissa. Jos se on asia, josta haluat puhua ja hakea aåua, niin soitto terveyskeskukseen niin sieltä info varmaan löytyy.
Hyvää elämän jatkoa ja ota elämän ohjakset omiin käsiin, mitä sitten teetkin.
jokaisessa JT-kodissa ja suurimmassa osassa myös ruumiillista. Olen samaa mieltä äskeisen kirjoittajan kanssa, että mihin ihmeeseen tarvitset jt-"ystäviä". Mitä sana ystävä sinulle tarkoittaa? Sitäkö, että jos jätät uskonnon loppuu myös ystävyys. Sitten, kun ryhdyt käymään kokouksissa ko. ystävät ovat taas ystäviäsi?!? Haloo hei, herää hyvä ihminen - ei tuo ole mitään ystävyyttä. Tuohan on ystävyyden irvikuva!
kiitos kaikille vastanneille. samaa olen minäkin miettinyt, että haluanko sellaisia kavereita enää. se on niitä kysymyksiä joita kysyisin todistajilta. seurakunnassa jotkut tiesivät perheväkivallasta. miksi siihen ei silloin puututtu. kaikki pelotteli lastenkodilla ja ettei sen jälkeen enää näe koskaan sukulaisia. nyt kun miettii niin ehkä se lastenkoti ei olisi ollutkaan niin paha juttu. nykyään elämä on raiteillaan, mutta silti jotain puttuu. en tiedä mikä... onko se sitten uskonto. siihen kun on kasvatettu niin sitä ei äkkiä unohda. haluasisin vain selvittää onko minusta enää siihen.
Älä ajattele mitä muut odottavat tai haluavat sinun tekevän ja toimivan. Ajattele mitä sinä itse haluat tehdä elämässäsi. Jos uskonto ei tuntunut täydelliseltä silloin, niin miten luulet sen nyt tuntuvan? Ennen kuin pääset takaisin joudut nöyristelemään ja pyytelemään anteeksi (=anteeksi, että olen olemassa). Mieti, miksi juuri haluaisit tehdä niin vai haluatko sittenkään? Ja mikä vika nykyisessä elämässäsi on? Miksi pitäisi suorittaa (käydä kokouksissa ja kentällä), jos se tökkii jotenkin?
Kokemasi vääryydet saattavat seurata sinua pitkäänkin. Omalta kohdalta voin sanoa nähtyäni Jt kaksinais moraalin, niin nieleskelin sitä aikani, mutta onneksi osasin laittaa sen poikki.
Muista että uskonto on vailla mitään todellisuus pohjaa....! Ainoa todelinen pohja elämässäsi on sinun tämän hetkinen elämä ja ikävä kyllä se, että niin sinun kuin meidän muidenkin elämä päättyy vanhuuteen (sairauteen). Tätä jos ei pysty hyväksymän niin ei voi nauttia elämän pienistä onnen hetkistä.
Jos kaipaat uskontoa, niin mikä sitten helpompaa...... satoja ellei tuhansia vaihtoehtoja,ota se missä mukavimmat kaverit-- tosi helppoa..??
Jehovan todistaja oppi perustuu pelkoon/ toivoon, mutta todellisuudessa kaikien elämä pättyy kuolemaan. Tätä on todistajien on vaikea ymmärtää vaikka kysymys on realiteetista.
Minulle Vt järjestö loi kuoleman pelon, vaikka se puhui ikuisesta elämästä. Nyt elämäni on mallillaaan ja ymmaärrän tämän hetkisen elämän ja ikävä kyllä myönnettävä, että se joku päivä päättyy.
Ihmettelit, että kukaan puuttunut perheväkivaltaan..? Entä sitten kun kukaan ei puuttunut asetta kantavaan nuoreen todistajaan??
No se päättyi toisen nuoren kuolemaan ja kukaan ei ottanut tietenkään vastuuta asiasta.
Jt uskonto ei voi kai koskaan kokonaan poistua elämästämme, mutta jokainen päivä lisää etäisyyttä siihen- "luojan kiitos".
sen tosiasian kun ymmärsin ja hyväksyin että kaikki loppuu aikanaan, on elämä ollut paljon helpompaa. itseasiassa paratiisiin en ole pitkään aikaan enää uskonut. ja jos sellainen olisikin niin tuskimpa ainakaan mulla sinne olis asiaa. houkutteleva ajatus sinänsä olisi päästä jonnekkin sellaiseen paikkaan missä kaikki olisi ystäviä, mutta se paratiisi josta on minulle koko elämäni ajan kerrottu ei olisi paratiisi ainakaan minulle. ikävä on kovasti niitä paria kaveria jotka jäi jt.ksi ja kun vielä sukukin on melkein kaikki todistajia niin on välillä aika orpo olo. sitä väkisinkin miettii että minkähänlaista elämä olisi jos olisin todistaja. minulla on tällähetkellä aivan ihania ystäviä enkä heitä vaihtaisi mistään hinnasta. mutta kuitenkin... ystäviähän ei voi koskaan olla liikaa. ja tosta perheväkivallasta, enimmäkseen se oli henkistä, mutta aika pitkälti kokouksiin lähtö tapahtui uhkailulla. mielestäni jo siinävaiheessa pitäisi seurakunnan vanhiempienkin puuttua asiaan. pitkään olen ollut kahdenvaiheilla että lähdenkö yrittämään takasin seurakuntaan vai jatkanko tätä ns. helpompaa mutta kuitenkin monimutkaista elämää. en tiedä millaista on olla todistaja vieraassa kaupungissa niin ettei ole ketään tuttuja tai sukulaisia lähellä.
Vt seura ei tunne kuin on/ off nappulan näissä mukana vai ei olotilassa. Jokaisen on itse ratkaistava oma tilansa. Eräällekin erotetulle, joka vielä vuosienkin jälkeen haikailee joitakin "hyviä" Jt asioita olen sanonut, että mee hyvä ihminen takas jos siltä tuntuu. Ilmeisesti /- tilasto on edelleen Vt seuralle negatiivinen, koska ei ole lähtenyt salin nöyryytyspenkkiin istumaan.
Joskus, kun muistelee jotain vanhaa Jt kaveria, niin mieleen pulpahtaa kivojakin muistoja niiltä ajoilta. Se ei kuitenkaan koskaan ole minua edes ajatuksissa kaipaamaan takaisin Jt järjstöön, enkä ottas Vt mandaattia takaisin vaikka se luvattais tässä ja nyt.
Pikku piru on käynyt mielessäni. Voisin kenties palata Jt järjestöön tehden puolen vuoden/ vuoden kokoksissa käynnin ja käydä komiteassa hyväksyttämässä itseni ja kuunnella kokouksessa kuinka minut ilmoitetaan srk jäseneksi ja sitten samalla poistua salilta. Siinä Jt jengi olis ihmeissään seuraavat vuodet....? Pieni huumori on kai sallittua..
Tsemppiä eläämääsi ja kestä vieroitusoireet ne voi kestää pitkäänkin ja muista elämäsi on sinun ei Vt seuran.