eli mitenkäs on, uskotteko että heti kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen vai vasta lopulta kun hyvä voittaa?
ylösnousemus
................
8442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>>pääsee taivaaseen vai vasta lopulta kun hyvä voittaa?
läpikäyneet ihmiset menevät hautaan tiedottomaan tilaan odottamaan ylösnousemusta kun taas
väkivaltaisen kuoleman kokeneet ihmiset saavat heti kuoltuaan herätyksen henkimaailmaan.
Kuulkaas sillä tavalla vaikka nämä uskishörhöt luulevatkin elävänsä ikuisesti että kun kuolee niin silloin kuolee, thats it!
Sieltä ei kukaan nouse eikä laskeudu enää yhtään mihinkään.
Melko typerää kuvitella että olisi kuolematon :D
Ajatelkaa nyt vähän järjen kanssa noita juttuja aikuiset ihmiset!!
Olen käsittänyt niin, että ei ihmissielu kuole, jos joutuukin Helvettiin. Kyllähän kuka tahansa haluaisi kuolla, kun/jos huomaa joutuneensa sinne. Mutta sielu on kuolematon, ja siksi helvetissäolo kestääkin ikuisesti, samoin kuin taivaassaolo.
Sit sellanen, joka helvettiin päätyy, pelkää täällä ajassa kuolemaa, koska ehkä alitajiusesti tietää joutuvansa helvettiin kuoltuaan. Ja kuolemansa jälkeen hän taas toivoo mahollisimman pikasta kuolemaa. Karmeaa!!!
Siksipä elämämme tärkein asia onkin huolehtia siitä, että järjestämme asiamme, tai oikeammin ánnamme Jeesuksen järjestää ne oikealle tolalle. Kun saa tulla uskoon ja saa pelastusvarmuuden, ei tarvi pelätä Helvettiä.
Ahistaako ketään teistä tuo Holmesin komeetta? Mua ainakin. Sehän on nyt suunnilleen 245 milj.km:n päässä Maasta, mutta kuin nopeasti se lähestyy, törmääkö se, kuin iso se on, ja mihin kohti Maata kenties törmää?
pääasia se, että pääsee, on nimittäin toinenkin vaihtoehto, joka ei ole ihan niin mukava....
että niiden elämänvoima, jotka ovat eläneet pitkän iän ja kuolevat luonnollisen kuoleman, on jo kadonnut joten eivät he enää jaksa siellä taivaassa elää vaan he ovat tiedottomassa tilassa haudassa odottaen ylösnousemusta.
Vaikka henki onkin irtautunut ruumiista, se on yhä yhdistettynä sieluun. Ja kuten ruumis fyysisen elämän aikana on sitonut hengen fyysiseen maailmaan, samoin sielu sitoo nyt sen sielulliseen maailmaan. — Tässä sielullisessa maailmassa ei kuitenkaan ole löydettävissä hengen ikiolemusta. Sielullisen maailman tulee olla vain yhdyselimenä, yhdistämässä henkeä sen toimintakenttään, fyysiseen maailmaan. Jotta henki voisi uudessa ruumiillistumassa esiintyä täydellisemmässä maailmassa, sen täytyy ammentaa voimaa ja vahvistusta henkisestä maailmasta. Mutta sielu on kietonut sen fyysiseen maailmaan. Se on sidottuna sielulliseen olentoon, joka on fyysisen luonnon elähdyttämä ja värittämä, ja siten se on itsekin saanut suuntauksen fyysiseen. Kuoleman jälkeen sielu ei ole enää sidottuna ruumiiseen, vaan ainoastaan henkeen. Se elää nyt sielullisessa ympäristössä. Siis ainoastaan sielullisen maailman voimat voivat siihen vielä vaikuttaa. Ja tähän sielunelämään sielullisessa maailmassa on toistaiseksi henkikin sidottuna. Se on sidottuna siihen samalla tavalla, kuin se on fyysisessä ruumiillistumassa sidottuna ruumiiseen. Ruumiin kuoleman määräävät ruumiin omat lait. Yleensä täytyy sanoa, etteivät sielu ja henki jätä ruumista vaan päästävät sen vapaaksi, kun sen voimat eivät enää voi vaikuttaa ihmisen elimistönä. Sielun ja hengen keskinäinen suhde on samanlainen. Sielu laskee hengen korkeampaan henkiseen maailmaan, kun sen voimat eivät enää voi vaikuttaa ihmisen sieluelimistönä. Henki vapautuu siinä silmänräpäyksessä, jossa sielu jättää hajoamistilaan sen, mitä se voi kokea ainoastaan ruumiin yhteydessä, ja säilyttää jäljellä vain sen, mikä voi elää hengen yhteydessä. Tämä jäljellä oleva, joka on tosin ruumiissa elettyä mutta joka voidaan yhdistää henkeen hedelmänä, sitoo sielun henkeen puhtaassa henkisessä maailmassa. — On siis tarkastettava sielun hajoamisprosessia, jos tahtoo oppia tuntemaan sen kuoleman jälkeistä kohtaloa. Sielun tehtävänä oli suunnata henki fyysiseen elämään. Sinä hetkenä, jona se on tämän tehtävän täyttänyt, se suuntautuu henkisyyteen. Tähän tehtävänsä luontoon nähden sen täytyisi oikeastaan olla henkisesti toiminnassa heti, kun ruumis eroaa siitä; siis silloin, kun se ei enää voi olla yhdyselimenä. Ja niin se tekisikin, jos se elämänsä aikana ruumiissa ei olisi saanut tältä vaikutuksia, eikä olisi taipumuksissaan mieltynyt tähän. Ilman sitä väritystä, minkä se on saanut ruumiillisen elämän yhteydessä, se seuraisi heti ruumiista vapauduttuaan ainoastaan henkisen ja sielullisen maailman lakeja, eikä kehittäisi sen enempää taipumuksia aistillisuuteen. Näin olisi laita, jos ihminen kuollessaan olisi täydellisesti menettänyt kaiken harrastuksensa maalliseen elämään, jos olisi tyydytetty kaikki ne himot, halut jne., mitkä liittyvät siihen olemassaoloon, jonka hän on jättänyt. Mutta mikäli niin ei ole asianlaita, kiintyy tämänsuuntainen jäännös sieluun.
En oo niin viisas ihminen että minä pystyn tuohon vastaamaan.