.
Valitettavasti näyttää päivittäin sellaiselta, että Keskusta-oikeistolaisen hallituksen johdossa oleva Matti Vanhanen on tosipaikan tullen vain kakkosvara, eräänlainen "sattuma-korppi", joka pääsi ison vallan kahvaan onnen oikusta, nousten Anneli Jäätteenmäen ja Olli Rehnin kamppailun varjosta asemaansa.
Vaikka Vanhasen politiikka sai kesällä 2006 puoluekokouksessa huomattavan selkeän näpyn, kovaäänisen epäluottamuslauseen omiltaan, ei hänen tapansa johtaa ole mitenkään sittemmin muuttunut. Olisiko niin että ei edes puoluekaadereitten jyrkät äänenpainot riitä Vanhaselle syyksi tarkistaa kantaansa, vaikka puoluekokous nosti Jarmo Korhosen merkittävällä äänten enemmistöllä puoluesihteeriksi ohi Mikko Alkion, Vanhasen ja hänen läheistensä suosikin.
Edustan lähinnä PK-tason yrittäjien näköaloja keskustan kannattajana. keskusta sopii tai ainakin sopi ennen yrittäjien puolueeksi hyvästä syystä, sillä ainakin teoriassa se on ollut sopivin kompromissi alkutuottajien, heidän läheisten paikallisyrittäjien ja laajemmallakin toimivien yrittäjien edunvalvojana.
EU-sopimuksen ristiriitaisten ja sittemmin valheiksi osoittautuneitten järjestelyjen sekavuus ja ongelmat alkutuottajille sekä sittemmin koko EU-sopimuksen voimassaoloaika on romuttanut Keskustan uskottavuutta yrittäjien edunvalvojana.
Esko Aho on antanut ehkä hyvää tarkoittaessaan näytteen tuhoisista kyvyistään. Karujen tosiasioitten valossa Aho jää historiaan keskustalaisena johtajana jonka välitön ja pitkälle jatkuva vaikutus omien kannattajiensa elinkeinon tuhoutumiseksi on osoittautunut ennennäkemättömäksi mittasuhteiltaan.
Kiistatta lama vai alkutuottajia laajoin joukoin tuhoon, kuin vesakkomyrkyllä olisi heitä hävitetty. Joskin laman todelliset syylliset löytyvät toki muualta kuin Keskustasta, niin laman uhreja, yrittäjiä, omaisuutensa, terveytensä, perheensä ja monet jopa henkensä ilman omaa syytään menettäneiden joukko on Keskustassa suhteellisesti runsaampi kuin minkään muun puolueen peruskannattajien keskuudessa.
Ennen Ahon aikaa hakaniemeläisten toimesta, Koiviston johdolla salassa alkuun pannun laman jälkiselvittelyt on edelleenkin käynnistämättä. Missään vaiheessa sitten 1992 päivien ei ole esiintynyt edes pienintä sen suuntaista ajatusta, jossa todellisen tuhon kohteeksi syyttään joutuneitten PK-tasoisten ja pienyrittäjien ja takaajien suuri joukko olisi otettu mitenkään huomioon.
Silloinen Ahon johdolla Keskusta-vetoinen hallitus toimi täysin päinvastaisella tavalla. Vaikka Koiviston ristilukkimainen takapiruilu olikin totta ja pahasti hallituksen työtä häiritsevää, ei Koivistoa syyttämällä kuitenkaan voida hyväksyä Aho-Viinasen kaikkia virheitä
Hallituksen aloitteesta säädettiin vuonna 1992 pankkitukilaki. Se historiallisen omituisuuden voimin saatiin varmistus tuolloin toukokuussa tapahtuneelle Koiviston konklaavin tapahtumille, Koiviston omituiselle sanelulle. Todistettavasti hän saneli maamme korkeimmille oikeusoppineille ja perustuslain vastaisesti riippumattoman oikeuslaitoksen johtaville edustajille omituiset sääntönsä pankkien tulevalle käsittelylle eri oikeuksissa näiden pyrkiessä selviämään laman ongelmista.
Tuolloin olivat pankit lähes poikkeuksetta syyllistyneet laittomaan pankkipeliin pelaamalla omilla ja asiakkaittensa varoilla pankkitoiminnan vastaisia kasinopelejään. Kannattavuutensa sekä omat että asiakkaittensa varat pelanneille pankeille Koivisto saneli pitävän suojauksen, erioikeuden toimia parhaaksi katsomallaan tavalla asiakkaittensa ongelmissa säilyäkseen hengissä laman jälkiselvittelyissä.
Raaimmillaan mutta totuudenmukaisesti tämä tarkoitti käytännössä yrittäjien julistamista lainsuojattomiksi. Sanelu oli samalla lupaus yritysten ja niiden takaajien lainojen muuttamisesta tapporahaksi, jota rahastaessaan ei pankeilla ollut pienintäkään kiinnijäämisen riskiä.
Tuon pankin hyväksi tulevan tapporahan määräksi tuli sitten tapauksesta riippuen jopa kaksinkertaisena se summa jonka kulloinenkin lamaan kiinni jäänyt yrittäjä oli takaajineen pankille velkaa.
Edelleenkin on tuo kaikkien aikojen petos ajankohtainen, sillä se ei vanhene koskaan. Se oli ja on monumentaalinen vääryys, silloisen vallan huipulla olleitten poliitikkojemme suostumuksella ja vastuulla tehty suoranainen massiivinen rikosten sarja satojatuhansia kansalaisia kohtaan. Se on selvittämättä, syylliset tuomitsematta ja vääryydet oikaisematta.
Virallisesti sanottiin pankkituen saldoksi 48 mrd mk, noin 8 mrd euroa, mutta jokainen asiaan hiemankin paneutunut tietään sen ylittäneen 100 mrd:n mk rajan, siis noin 17 mrd euron määrän.
Koivistolainen sanelu, Ahon hallituksen hyväksymä yritysten ja niiden takaajien tappolinja oli ja on sovittamaton rikos. Pankit kaatoivat käytännössä kaikki velkaantuneet asiaansa, vaikka vain pieni osa niistä oli lamassa sortunut lopullisesti elinkelvottomaksi. Suurin osa konkurssiin ajautuneista yrityksistä ja sadoista tuhansista työpaikoista olisi säilynyt ja yhteiskunta ja yritysmaailma olisi selvinnyt lamasta aivan toisin kuin se koettiin, todella tehokkaasti kuten Ruotsissa ja eritoten Norjassa laman järkevän hoidon ansiosta tapahtui.
Kun pankki kaatoi tarvittaessa väkisin yrityksen, joista suurin osa olisi ollut normaalilla luototuksella elin –ja kasvukelpoisia, jäivät konkurssin jäljet luototappioina rasittamaan pankin tasetta.
Silloin tuli Koiviston mallin ja Ahon junaileman käytännön mukaan Suomen valtio osalliseksi pankkien taseiden remonttista pankkitukilain kymmenillä miljardeilla. Tuo Ahon hallituksen aikaansaannos laki pankkituesta toimi siten että valtio lunasti konkurssivelat pankilta, joka näin sai luottotappion nollattua tasettaan rasittamasta.
MUTTA EI TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI:
Laki jätti laina-asiakirjat ja takaussitoumukset edelleen pankin haltuun.
Niinpä sitten pankit pitivät itsellään virattomat laina-asiakirjat, hakivat ne perintälain mukaisesti "vahvoiksi" piittaamatta siitä että jo kertaalleen maksetut lainapaperit olisi pitänyt palauttaa entisille velallisille. Pankit vain kylmästi ja varmuudella laittomasti aktivoivat nuo nollatut saatavat ja alkoivat jälleen perimään jo maksettua velkaa korkoineen lainojen takaajilta.
Vastiikettomat saatavat eivät enää rasittaneet pankin tasetta vaan käänsivät sen näin valtion sallimalla petoksella nurin päin itselleen uudelleen saatavaksi:
KERTAALLEEN JO MAKSETUT LUOTTOTAPPIOT MENIVÄT UUDELLEEN PERINTÄÄN, KIITOS AHON HALLITUKSEN JA KOIVISTOLAISEN YHTEISPELIN.
Hallitus jakoi pankeille rahat vaatimatta näitä kuitenkaan palauttamaan velallisille/takaajille jo todellisuudessa mitätöityjä laina-asiakirjoja. Laittoman tempun ansiosta pankkien taseeseen tuli näin kymmenien miljardien kupla vastaavaa!
Törkeästä laittomuudesta huolimatta eivät pankit hävinneet ensimäistäkään oikeusjuttua joka tästä syystä on milloinkaan saatu vireille. Kiinnijäämisen riskin poisti Koiviston sanelu hänen konklaavissaan, 6.5.1992 hänen koolle kutsumassaan oikeuspoliittisessa seminaarissa, jossa merkittävänä tekijänä Koiviston laittomuuden varmisti konkaavissa sihteerinä toiminut KKO:n presidentti Olavi Heinonen, alkujaan oikeusministeriöön soluttautuneen äärivasemmistolaisen klikin merkkihenkilö.
Kun Koiviston konklaaviin pakolla kutsuttujen muutaman oikeusoppineen kunniantunto alkoi vaivamaan ja salaiseksi sovitun konklaavin tietoja vuosi julkisuuteen, heräsi aihe uuteen elämään ja niin sen asiakirjoja vaadittiin TPK:n kansliasta julkisiksi. Tuolloin, vuonna 2002, Tarja Halonen kuitenkin julisti presidentin mahtikäskyllä nuo asiakirjat salaisiksi "ikuisiksi ajoiksi" vedoten Koiviston kanssa käymäänsä keskusteluun, tämän pyyntöön salata ne sekä mm. maan turvallisuuteen!
Nurin menneitten säästöpankkien lamaluotot koottiin sitten valtion roskapankkiin, Arsenalin ja Siltapankki Arsenalin holveihin. Tuo Siltapankki ( yhteys Siltasaari-Hakaniemi) perustettiin erityisesti sossujen, hakaniemeläisten, STS:n, OP-Yhteistuen, kadonneen punapääoman, punaisten teollisuuslinnakkeitten omituisten konkurssien ja kadonneiden varojen sekä lisäksi merkittäviksi tiedettyjen SAK:n salaisten varojen ( STS:n ja KOP:n salaista tietoa) ja niiden liikkeiden edelleen salaamiseksi myös KOP:n mustimman jäämistön kätköpaikaksi.
Korostan että tässä laman ja EU-päätöksen taustalla pelatussa pahassa pelissä, joka hetki sen suunnitelmasta alkaen, ylettyen sen tämän päivän häpeälliseen salailuun ovat Keskustan kärkipoliitikot olleet asiassa joko osallisina ja vähintäänkin hyvin tietoisia asian pimeistä puolista. Kasinopelin ja laman alkusoiton kasinopelin taustalla oli finanssitaloutemme liberalisointi, ts. SP:n luopuminen markan valvonnasta jota EU-hakemuksemme hyväksyminen edellytti. Temppu oli tehtävä salassa kansalta jolle ei koivistolaisen ajattelun mukaan suinkaan tarvinnut kertoa mitään sellaista jota sillä ei ollut kykyä ymmärtää. Keskusta-SDP:n hallituksessa SDP:n aloitteesta vuonna 1985 laadittiin laki helpottamaan valuutan muutostarpeita. Jos Keskustan poliitikot eivät tuolloin ymmärtäneet mistä oli kyse, on korjaamaton häpeä heidän. Jos taas tiesivät hiljaisuudessa tehdyn suunnitelma tavoitteet, eivät he ansaitse kunniaa toiminnastaan eivätkä poikkea mitenkään edukseen aina kavalista sossuista
Yksikään keskustalainen poliitikko ei ole ollut halukas edes keskustelemaan julkisesti lamantaustasta, pankkikriisistä, Koiviston konklaavista eikä pankkituen yhteydessä tehdyistä kauheuksista yritystoimintaa ja omia kannattajia kohtaan, saatikka että yksikään keskustalainen olisi tarttunut asiaan ja laittanut toimeen maan kaikkien aikojen häpeällisimmän ajanjakson selvitystyön, syyllisten esiin kaivamisen laittamaan toimintaan sekä vaatimaan asiaan kuuluvia hyvityksiä, kunnian palautuksia ja taloudellisia oikaisuja toimeenpantavaksi.
Esko Aho toimi pääministerinä laman selvitystyön alkaessa ja oli kiistatta EU:n liitoksen omituisuuksien tärkein neuvottelija. Hänen osuutensa keskustalaisittain oli ja pysyy merkittävimpänä.
Nouseeko Keskustasta esiin milloinkaan sellaista voimapoliitikkoa jolla olisi uskallusta, leveitä hartioita ja riittävästi valtiomiehen osaamista ja nostaa koko yhteiskuntaa edelleen myrkyttävän ruma jälki tarkasteluun, vaatia ja laittaa virheet oikaisuun.
Vähäisten kokemusteni valossa en ole asiassa kovinkaan toiveikas. Pääsin kerran hetkeksi jopa asiaan ytimeen esittämään julkisuudessa pelkistetyn selkeitä kysymyksiä aiheesta itselleen Seppo Kääriäiselle, mutta tuleksesi sain vain mykkää tuijotusta.
Vuonna 2004 eräässä Keskustan tilaisuudessa sadan henkilön piirikokouksessa esitteli silloinen ministeri Seppo Kääriäinen tätäkin aihetta läheisen välillisesti sivuavaa teemaa, rakenteilla olevaa Keskustan seuraavan kuuden vuoden kantavaa palkkia, suurta visiota.
Kääriäinen toimi aiheen johtavana koollekutsujana. Esiteltyään tuota valinkauhassa silloin vielä ollutta visiota, - jotka sitten vuoden 2006 puoluekokouksessa hyväksyttiin -, antoi hän puheenvuoron kokoukselle pyytäen mielipiteitä, kritiikkiäkin, jotta tuo valmisteilla oleva aihe saisi lisää näkemyksiä, jotta se sisältäisi mahdollisimman kattavan olemuksen.
"Keskustan visiosta" puuttui mielestäni kaksi keskeistä aihetta, joiden puuttumista tiedustelin Seppo Kääriäiseltä.
Ensinäkin silloisessa versiossa mainittiin EU vain yhdessä sivulauseessa, josta puutteesta lausuin ihmetykseni. Olihan EU ollut jo silloin 2004 ja on edelleenkin ehkä raskain Keskustan peruskannatusta koskenut kriittinen aihe, josta ei silloin eikä nykyisinkään voi sanoa paljoakaan myönteistä. Sitä vastoin merkittävän kriittistä puhetta on EU:sta tarjolla päivittäin.
Tiedustelin miten Keskustan ideologiassa, sen pääasioissa voidaan EU kaikkineen ohittaa yhdellä sivulauseella, vaikka jokainen kansalainen tietää EU:n kriittisyyden sellaisenaan, eikä siitä kukaan osaa ennustaa mitään varmaa kuin sen toiminnan muuttumista todennäköisesti yhä uhkaavammaksi pienille marginaaleille, raja-alueilleen ja eritoten keskustalaisen peruskannatuksen merkittävälle ryhmälle alkutuottajille.
Toinen mielestäni keskeinen aihe, tänäänkin esillä pidettävää, häpeällisesti vaiettuna suurta kysymysmerkkiä näyttelevä myös keskustalaiselle politiikanteolle,
LAMAN UHRIEN KUNNIAN JA MAINEEN PALAUTUS.
Aiheesta on Keskustan ytimessä pidettävä siksikin jo kovaa ääntä että juuri keskustalaisia yrittäjiä puri lama suhteessa kaikkein raskaimmin.
Keskustan nyt toimiessa johtavana hallituspuolueena edustavat laman ongelmat sen vastuulla olevaa raskainta hoitamatonta asiaa, joka on suuruusluokaltaan mittavampi kuin oli sadan vuoden takainen hoitamaton torppariongelma oli pahimmillaan.
Se johti tunnettuun kriisiin 1918 ja purkautui vasta verisen kapinan osailmiönä, kun sittemmin vankkaan keskustalaiseen perustaan liittyneet torpparit joutuivat olosuhteiden ja piittaamattomien edunvalvojien vätystelyn johdosta punaisten puolelle saadakseen lopulta kuntoon heille kuuluneen oikeutetun vapautuksen, päästäkseen pois pahimmillaan maaorjuutta muistuttavasta toivottomasta elämäntilanteestaan.
Vasta verisen punakapina jälkeen säädettiin uusi torpparilaki, joka normalisoi merkittävänä suuren joukon elämäntilanteen.
Lama uhreineen edustaa nykyisille vastuunkantajille ja koko yhteiskunnalle kapinaksi muuttunutta veristä torpparikysymystakin merkittävämpää ongelmaan, laajamittaisempaa purkamatonta syöpää kansakunnan ytimessä joka purkautui vasta verisen kapina kautta.
Kuten todettua. ei kumpaiseenkaan mielestäni keskeiseen, nimen omaan Keskustaan puolueena ja laajemmin valtionhoitajapuolueena liittyvään kysymykseen ministeri Seppo Kääriäinen vastannut sanallakaan.
Ehkä kysymykset eivät sitten vastoin naiivia käsitystäni olekaan Keskusta-poliitikoille ja keskustalaiselle ajattelulle niinkään merkittäviä, eihän Kääriäinenkään niitä hyväksynyt tuohon suureen kantavaan palkkiin, Keskustan tulevaisuusvisioon, joka hänen johdollaan valmisteltiin vuoden 2006 kokoukselle hyväksyttäväksi.
Puoluejohtaja, pääministeri Matit Vanhaselle ei aiheita kukaan liene edes esittänyt toimeen laitettavaksi, jos vaikka olisikin ei hän ole asiaan tarttunut.
Saattaa olla niinkin että pitkällä juoksulla ylös tappiin nostetut ratkaisemattomat ongelmat, lama ja sen syylliset sekä yhä omituisempaan valoon nousevat EU-pyrkimyksemme edustavat keskustalaisille poliitikoille kiusallista aiheitten rypästä, - kuin kiveä kengässä tai kiusallista syylää perskannikassa - joista ei voi eikä edes haluta puhua ja joka pitää klassisen mallin mukaan sitten vain vaieta kuoliaaksi.
Koska laman kriittisimmästä H-hetkestä, yrittäjien julistamista lainsuojattomiksi, tuosta vuodesta 1992 on kulunut viisitoista vuotta, lienee viisainta tehdä asiasta johtopäätös, jonka mukaan laman ja EU-päätöksen virheet, omituisuuden ja jopa pahimmat laittomuudet ovat tabuja, joihin ei yksikään pelin poliitikko, ei ainakaan keskustalainen kuuna päivänään edes heinäseipäällä ronkkien suostu koskemaan.
Pitkän jutun yhteenvedoksi palaan avauksen alkutekstiin, kriittiseen arvioon Matti Vanhasen roolista myös yrittäjien Keskustan puheenjohtajana Monet konkreettiset teot – ja myös tekemättä jättämiset – tuovat yhä selvemmin esiin arvion, että Matti Vanhanen ei olisi laisinkaan edes kiinnostunut todellisesta PK-yrittämisestä eikä sellaisen tekijöistä Siksi Vanhasen tapa ajatella yrittämistä poikkeaa yrittäjien aatemaailmasta. Siltäkin osin voisi Keskustan puolueohjelmasta viivata punakynällä yli turhat jargonit yrittäjien Keskustasta, ellei sitten toivon mukaan mahdollisimman pian valittava uusi puoluejohtaja näytä paluuta oikealle kurssille.
Lisää Vanhanen - EU -teemasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000029957758#22000000029957758
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Valitettavasti näyttää päivittäin sellaiselta, että Keskusta-oikeistolaisen hallituksen johdossa oleva Matti Vanhanen on tosipaikan tullen vain kakkosvara, eräänlainen "sattuma-korppi", joka pääsi ison vallan kahvaan onnen oikusta, nousten Anneli Jäätteenmäen ja Olli Rehnin kamppailun varjosta asemaansa.
Vaikka Vanhasen politiikka sai kesällä 2006 puoluekokouksessa huomattavan selkeän näpyn, kovaäänisen epäluottamuslauseen omiltaan, ei hänen tapansa johtaa ole mitenkään sittemmin muuttunut. Olisiko niin että ei edes puoluekaadereitten jyrkät äänenpainot riitä Vanhaselle syyksi tarkistaa kantaansa, vaikka puoluekokous nosti Jarmo Korhosen merkittävällä äänten enemmistöllä puoluesihteeriksi ohi Mikko Alkion, Vanhasen ja hänen läheistensä suosikin.
Edustan lähinnä PK-tason yrittäjien näköaloja keskustan kannattajana. keskusta sopii tai ainakin sopi ennen yrittäjien puolueeksi hyvästä syystä, sillä ainakin teoriassa se on ollut sopivin kompromissi alkutuottajien, heidän läheisten paikallisyrittäjien ja laajemmallakin toimivien yrittäjien edunvalvojana.
EU-sopimuksen ristiriitaisten ja sittemmin valheiksi osoittautuneitten järjestelyjen sekavuus ja ongelmat alkutuottajille sekä sittemmin koko EU-sopimuksen voimassaoloaika on romuttanut Keskustan uskottavuutta yrittäjien edunvalvojana.
Esko Aho on antanut ehkä hyvää tarkoittaessaan näytteen tuhoisista kyvyistään. Karujen tosiasioitten valossa Aho jää historiaan keskustalaisena johtajana jonka välitön ja pitkälle jatkuva vaikutus omien kannattajiensa elinkeinon tuhoutumiseksi on osoittautunut ennennäkemättömäksi mittasuhteiltaan.
Kiistatta lama vai alkutuottajia laajoin joukoin tuhoon, kuin vesakkomyrkyllä olisi heitä hävitetty. Joskin laman todelliset syylliset löytyvät toki muualta kuin Keskustasta, niin laman uhreja, yrittäjiä, omaisuutensa, terveytensä, perheensä ja monet jopa henkensä ilman omaa syytään menettäneiden joukko on Keskustassa suhteellisesti runsaampi kuin minkään muun puolueen peruskannattajien keskuudessa.
Ennen Ahon aikaa hakaniemeläisten toimesta, Koiviston johdolla salassa alkuun pannun laman jälkiselvittelyt on edelleenkin käynnistämättä. Missään vaiheessa sitten 1992 päivien ei ole esiintynyt edes pienintä sen suuntaista ajatusta, jossa todellisen tuhon kohteeksi syyttään joutuneitten PK-tasoisten ja pienyrittäjien ja takaajien suuri joukko olisi otettu mitenkään huomioon.
Silloinen Ahon johdolla Keskusta-vetoinen hallitus toimi täysin päinvastaisella tavalla. Vaikka Koiviston ristilukkimainen takapiruilu olikin totta ja pahasti hallituksen työtä häiritsevää, ei Koivistoa syyttämällä kuitenkaan voida hyväksyä Aho-Viinasen kaikkia virheitä
Hallituksen aloitteesta säädettiin vuonna 1992 pankkitukilaki. Se historiallisen omituisuuden voimin saatiin varmistus tuolloin toukokuussa tapahtuneelle Koiviston konklaavin tapahtumille, Koiviston omituiselle sanelulle. Todistettavasti hän saneli maamme korkeimmille oikeusoppineille ja perustuslain vastaisesti riippumattoman oikeuslaitoksen johtaville edustajille omituiset sääntönsä pankkien tulevalle käsittelylle eri oikeuksissa näiden pyrkiessä selviämään laman ongelmista.
Tuolloin olivat pankit lähes poikkeuksetta syyllistyneet laittomaan pankkipeliin pelaamalla omilla ja asiakkaittensa varoilla pankkitoiminnan vastaisia kasinopelejään. Kannattavuutensa sekä omat että asiakkaittensa varat pelanneille pankeille Koivisto saneli pitävän suojauksen, erioikeuden toimia parhaaksi katsomallaan tavalla asiakkaittensa ongelmissa säilyäkseen hengissä laman jälkiselvittelyissä.
Raaimmillaan mutta totuudenmukaisesti tämä tarkoitti käytännössä yrittäjien julistamista lainsuojattomiksi. Sanelu oli samalla lupaus yritysten ja niiden takaajien lainojen muuttamisesta tapporahaksi, jota rahastaessaan ei pankeilla ollut pienintäkään kiinnijäämisen riskiä.
Tuon pankin hyväksi tulevan tapporahan määräksi tuli sitten tapauksesta riippuen jopa kaksinkertaisena se summa jonka kulloinenkin lamaan kiinni jäänyt yrittäjä oli takaajineen pankille velkaa.
Edelleenkin on tuo kaikkien aikojen petos ajankohtainen, sillä se ei vanhene koskaan. Se oli ja on monumentaalinen vääryys, silloisen vallan huipulla olleitten poliitikkojemme suostumuksella ja vastuulla tehty suoranainen massiivinen rikosten sarja satojatuhansia kansalaisia kohtaan. Se on selvittämättä, syylliset tuomitsematta ja vääryydet oikaisematta.
Virallisesti sanottiin pankkituen saldoksi 48 mrd mk, noin 8 mrd euroa, mutta jokainen asiaan hiemankin paneutunut tietään sen ylittäneen 100 mrd:n mk rajan, siis noin 17 mrd euron määrän.
Koivistolainen sanelu, Ahon hallituksen hyväksymä yritysten ja niiden takaajien tappolinja oli ja on sovittamaton rikos. Pankit kaatoivat käytännössä kaikki velkaantuneet asiaansa, vaikka vain pieni osa niistä oli lamassa sortunut lopullisesti elinkelvottomaksi. Suurin osa konkurssiin ajautuneista yrityksistä ja sadoista tuhansista työpaikoista olisi säilynyt ja yhteiskunta ja yritysmaailma olisi selvinnyt lamasta aivan toisin kuin se koettiin, todella tehokkaasti kuten Ruotsissa ja eritoten Norjassa laman järkevän hoidon ansiosta tapahtui.
Kun pankki kaatoi tarvittaessa väkisin yrityksen, joista suurin osa olisi ollut normaalilla luototuksella elin –ja kasvukelpoisia, jäivät konkurssin jäljet luototappioina rasittamaan pankin tasetta.
Silloin tuli Koiviston mallin ja Ahon junaileman käytännön mukaan Suomen valtio osalliseksi pankkien taseiden remonttista pankkitukilain kymmenillä miljardeilla. Tuo Ahon hallituksen aikaansaannos laki pankkituesta toimi siten että valtio lunasti konkurssivelat pankilta, joka näin sai luottotappion nollattua tasettaan rasittamasta.
MUTTA EI TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI:
Laki jätti laina-asiakirjat ja takaussitoumukset edelleen pankin haltuun.
Niinpä sitten pankit pitivät itsellään virattomat laina-asiakirjat, hakivat ne perintälain mukaisesti "vahvoiksi" piittaamatta siitä että jo kertaalleen maksetut lainapaperit olisi pitänyt palauttaa entisille velallisille. Pankit vain kylmästi ja varmuudella laittomasti aktivoivat nuo nollatut saatavat ja alkoivat jälleen perimään jo maksettua velkaa korkoineen lainojen takaajilta.
Vastiikettomat saatavat eivät enää rasittaneet pankin tasetta vaan käänsivät sen näin valtion sallimalla petoksella nurin päin itselleen uudelleen saatavaksi:
KERTAALLEEN JO MAKSETUT LUOTTOTAPPIOT MENIVÄT UUDELLEEN PERINTÄÄN, KIITOS AHON HALLITUKSEN JA KOIVISTOLAISEN YHTEISPELIN.
Hallitus jakoi pankeille rahat vaatimatta näitä kuitenkaan palauttamaan velallisille/takaajille jo todellisuudessa mitätöityjä laina-asiakirjoja. Laittoman tempun ansiosta pankkien taseeseen tuli näin kymmenien miljardien kupla vastaavaa!
Törkeästä laittomuudesta huolimatta eivät pankit hävinneet ensimäistäkään oikeusjuttua joka tästä syystä on milloinkaan saatu vireille. Kiinnijäämisen riskin poisti Koiviston sanelu hänen konklaavissaan, 6.5.1992 hänen koolle kutsumassaan oikeuspoliittisessa seminaarissa, jossa merkittävänä tekijänä Koiviston laittomuuden varmisti konkaavissa sihteerinä toiminut KKO:n presidentti Olavi Heinonen, alkujaan oikeusministeriöön soluttautuneen äärivasemmistolaisen klikin merkkihenkilö.
Kun Koiviston konklaaviin pakolla kutsuttujen muutaman oikeusoppineen kunniantunto alkoi vaivamaan ja salaiseksi sovitun konklaavin tietoja vuosi julkisuuteen, heräsi aihe uuteen elämään ja niin sen asiakirjoja vaadittiin TPK:n kansliasta julkisiksi. Tuolloin, vuonna 2002, Tarja Halonen kuitenkin julisti presidentin mahtikäskyllä nuo asiakirjat salaisiksi "ikuisiksi ajoiksi" vedoten Koiviston kanssa käymäänsä keskusteluun, tämän pyyntöön salata ne sekä mm. maan turvallisuuteen!
Nurin menneitten säästöpankkien lamaluotot koottiin sitten valtion roskapankkiin, Arsenalin ja Siltapankki Arsenalin holveihin. Tuo Siltapankki ( yhteys Siltasaari-Hakaniemi) perustettiin erityisesti sossujen, hakaniemeläisten, STS:n, OP-Yhteistuen, kadonneen punapääoman, punaisten teollisuuslinnakkeitten omituisten konkurssien ja kadonneiden varojen sekä lisäksi merkittäviksi tiedettyjen SAK:n salaisten varojen ( STS:n ja KOP:n salaista tietoa) ja niiden liikkeiden edelleen salaamiseksi myös KOP:n mustimman jäämistön kätköpaikaksi.
Korostan että tässä laman ja EU-päätöksen taustalla pelatussa pahassa pelissä, joka hetki sen suunnitelmasta alkaen, ylettyen sen tämän päivän häpeälliseen salailuun ovat Keskustan kärkipoliitikot olleet asiassa joko osallisina ja vähintäänkin hyvin tietoisia asian pimeistä puolista. Kasinopelin ja laman alkusoiton kasinopelin taustalla oli finanssitaloutemme liberalisointi, ts. SP:n luopuminen markan valvonnasta jota EU-hakemuksemme hyväksyminen edellytti. Temppu oli tehtävä salassa kansalta jolle ei koivistolaisen ajattelun mukaan suinkaan tarvinnut kertoa mitään sellaista jota sillä ei ollut kykyä ymmärtää. Keskusta-SDP:n hallituksessa SDP:n aloitteesta vuonna 1985 laadittiin laki helpottamaan valuutan muutostarpeita. Jos Keskustan poliitikot eivät tuolloin ymmärtäneet mistä oli kyse, on korjaamaton häpeä heidän. Jos taas tiesivät hiljaisuudessa tehdyn suunnitelma tavoitteet, eivät he ansaitse kunniaa toiminnastaan eivätkä poikkea mitenkään edukseen aina kavalista sossuista
Yksikään keskustalainen poliitikko ei ole ollut halukas edes keskustelemaan julkisesti lamantaustasta, pankkikriisistä, Koiviston konklaavista eikä pankkituen yhteydessä tehdyistä kauheuksista yritystoimintaa ja omia kannattajia kohtaan, saatikka että yksikään keskustalainen olisi tarttunut asiaan ja laittanut toimeen maan kaikkien aikojen häpeällisimmän ajanjakson selvitystyön, syyllisten esiin kaivamisen laittamaan toimintaan sekä vaatimaan asiaan kuuluvia hyvityksiä, kunnian palautuksia ja taloudellisia oikaisuja toimeenpantavaksi.
Esko Aho toimi pääministerinä laman selvitystyön alkaessa ja oli kiistatta EU:n liitoksen omituisuuksien tärkein neuvottelija. Hänen osuutensa keskustalaisittain oli ja pysyy merkittävimpänä.
Nouseeko Keskustasta esiin milloinkaan sellaista voimapoliitikkoa jolla olisi uskallusta, leveitä hartioita ja riittävästi valtiomiehen osaamista ja nostaa koko yhteiskuntaa edelleen myrkyttävän ruma jälki tarkasteluun, vaatia ja laittaa virheet oikaisuun.
Vähäisten kokemusteni valossa en ole asiassa kovinkaan toiveikas. Pääsin kerran hetkeksi jopa asiaan ytimeen esittämään julkisuudessa pelkistetyn selkeitä kysymyksiä aiheesta itselleen Seppo Kääriäiselle, mutta tuleksesi sain vain mykkää tuijotusta.
Vuonna 2004 eräässä Keskustan tilaisuudessa sadan henkilön piirikokouksessa esitteli silloinen ministeri Seppo Kääriäinen tätäkin aihetta läheisen välillisesti sivuavaa teemaa, rakenteilla olevaa Keskustan seuraavan kuuden vuoden kantavaa palkkia, suurta visiota.
Kääriäinen toimi aiheen johtavana koollekutsujana. Esiteltyään tuota valinkauhassa silloin vielä ollutta visiota, - jotka sitten vuoden 2006 puoluekokouksessa hyväksyttiin -, antoi hän puheenvuoron kokoukselle pyytäen mielipiteitä, kritiikkiäkin, jotta tuo valmisteilla oleva aihe saisi lisää näkemyksiä, jotta se sisältäisi mahdollisimman kattavan olemuksen.
"Keskustan visiosta" puuttui mielestäni kaksi keskeistä aihetta, joiden puuttumista tiedustelin Seppo Kääriäiseltä.
Ensinäkin silloisessa versiossa mainittiin EU vain yhdessä sivulauseessa, josta puutteesta lausuin ihmetykseni. Olihan EU ollut jo silloin 2004 ja on edelleenkin ehkä raskain Keskustan peruskannatusta koskenut kriittinen aihe, josta ei silloin eikä nykyisinkään voi sanoa paljoakaan myönteistä. Sitä vastoin merkittävän kriittistä puhetta on EU:sta tarjolla päivittäin.
Tiedustelin miten Keskustan ideologiassa, sen pääasioissa voidaan EU kaikkineen ohittaa yhdellä sivulauseella, vaikka jokainen kansalainen tietää EU:n kriittisyyden sellaisenaan, eikä siitä kukaan osaa ennustaa mitään varmaa kuin sen toiminnan muuttumista todennäköisesti yhä uhkaavammaksi pienille marginaaleille, raja-alueilleen ja eritoten keskustalaisen peruskannatuksen merkittävälle ryhmälle alkutuottajille.
Toinen mielestäni keskeinen aihe, tänäänkin esillä pidettävää, häpeällisesti vaiettuna suurta kysymysmerkkiä näyttelevä myös keskustalaiselle politiikanteolle,
LAMAN UHRIEN KUNNIAN JA MAINEEN PALAUTUS.
Aiheesta on Keskustan ytimessä pidettävä siksikin jo kovaa ääntä että juuri keskustalaisia yrittäjiä puri lama suhteessa kaikkein raskaimmin.
Keskustan nyt toimiessa johtavana hallituspuolueena edustavat laman ongelmat sen vastuulla olevaa raskainta hoitamatonta asiaa, joka on suuruusluokaltaan mittavampi kuin oli sadan vuoden takainen hoitamaton torppariongelma oli pahimmillaan.
Se johti tunnettuun kriisiin 1918 ja purkautui vasta verisen kapinan osailmiönä, kun sittemmin vankkaan keskustalaiseen perustaan liittyneet torpparit joutuivat olosuhteiden ja piittaamattomien edunvalvojien vätystelyn johdosta punaisten puolelle saadakseen lopulta kuntoon heille kuuluneen oikeutetun vapautuksen, päästäkseen pois pahimmillaan maaorjuutta muistuttavasta toivottomasta elämäntilanteestaan.
Vasta verisen punakapina jälkeen säädettiin uusi torpparilaki, joka normalisoi merkittävänä suuren joukon elämäntilanteen.
Lama uhreineen edustaa nykyisille vastuunkantajille ja koko yhteiskunnalle kapinaksi muuttunutta veristä torpparikysymystakin merkittävämpää ongelmaan, laajamittaisempaa purkamatonta syöpää kansakunnan ytimessä joka purkautui vasta verisen kapina kautta.
Kuten todettua. ei kumpaiseenkaan mielestäni keskeiseen, nimen omaan Keskustaan puolueena ja laajemmin valtionhoitajapuolueena liittyvään kysymykseen ministeri Seppo Kääriäinen vastannut sanallakaan.
Ehkä kysymykset eivät sitten vastoin naiivia käsitystäni olekaan Keskusta-poliitikoille ja keskustalaiselle ajattelulle niinkään merkittäviä, eihän Kääriäinenkään niitä hyväksynyt tuohon suureen kantavaan palkkiin, Keskustan tulevaisuusvisioon, joka hänen johdollaan valmisteltiin vuoden 2006 kokoukselle hyväksyttäväksi.
Puoluejohtaja, pääministeri Matit Vanhaselle ei aiheita kukaan liene edes esittänyt toimeen laitettavaksi, jos vaikka olisikin ei hän ole asiaan tarttunut.
Saattaa olla niinkin että pitkällä juoksulla ylös tappiin nostetut ratkaisemattomat ongelmat, lama ja sen syylliset sekä yhä omituisempaan valoon nousevat EU-pyrkimyksemme edustavat keskustalaisille poliitikoille kiusallista aiheitten rypästä, - kuin kiveä kengässä tai kiusallista syylää perskannikassa - joista ei voi eikä edes haluta puhua ja joka pitää klassisen mallin mukaan sitten vain vaieta kuoliaaksi.
Koska laman kriittisimmästä H-hetkestä, yrittäjien julistamista lainsuojattomiksi, tuosta vuodesta 1992 on kulunut viisitoista vuotta, lienee viisainta tehdä asiasta johtopäätös, jonka mukaan laman ja EU-päätöksen virheet, omituisuuden ja jopa pahimmat laittomuudet ovat tabuja, joihin ei yksikään pelin poliitikko, ei ainakaan keskustalainen kuuna päivänään edes heinäseipäällä ronkkien suostu koskemaan.
Pitkän jutun yhteenvedoksi palaan avauksen alkutekstiin, kriittiseen arvioon Matti Vanhasen roolista myös yrittäjien Keskustan puheenjohtajana Monet konkreettiset teot – ja myös tekemättä jättämiset – tuovat yhä selvemmin esiin arvion, että Matti Vanhanen ei olisi laisinkaan edes kiinnostunut todellisesta PK-yrittämisestä eikä sellaisen tekijöistä Siksi Vanhasen tapa ajatella yrittämistä poikkeaa yrittäjien aatemaailmasta. Siltäkin osin voisi Keskustan puolueohjelmasta viivata punakynällä yli turhat jargonit yrittäjien Keskustasta, ellei sitten toivon mukaan mahdollisimman pian valittava uusi puoluejohtaja näytä paluuta oikealle kurssille.
Lisää Vanhanen - EU -teemasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000029957758#22000000029957758
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 7
Vanhimmat
EU:ta vastaan ei keskustakaan enää taistele, koska asemamme olisi huonompi EU:n ulkopuolella. Tämän sinäkin jo voisit hyväksyä.
Pankkikriisin hoito oli Ahon ja Viinasen moka, kun pankeille annettiin veronmaksajan avoin piikki ja lainanottajien tappolupa samaan aikaan.
Tuolloin oili ehdolla se, että pankit olisivat avoimen pankkituen sijaan antaneet suunnatuin osakeannin valtiolle ja sitoutuneet lunastamaan valtion merkitsemät osakkeet takaisin markkinahiontaan heti, kun pankeilla olisi siihen varaa.
Taisi olla Aho (tai Viinanen) joka sanoi, ettei Suomi lähde "sosialisoimaan" pankkeja valtion haltuun.
Suunnattu osakeanti olisi kuitenkin aikanaan tuonut valtiuolle koko pankkituen takaisin, kun se nyt meni kankkulan kaivoon.
Olet nyt entistäkin enemmän huvittava. Helpottaako itseäsi tuollaiset vuodatukset? Et kai oleta, että kukaan niitä lkukisi, saati että niillä olisi jotakin merkitystä johonkin asiaan.
Miksi et voi sanoa yhtä napakasti kuin Oiva Härkönen mielipiteensä Jarmo Korhosesta:
Olen Amerikassa, tänne ...
Kirjoittanut: oivahärkönen 31.10.2007 klo 00.36
... ei tule Suomenmaata, enkä netistäkään löytänyt tuota Korhosen kirjoitusta. Mutta eipä taida olla väliäkään. Harvoin se mies sanoo tai kirjoittaa jotain tärkeää.
rajulla kädellä ruoskimaan, ainakaan tässä vaiheessa. Koska Vanhanen ei vielä ole oikein päässyt johtajantaitojaan näyttämään.
Ensin oli vittumainen Lipponen Demarilakeijoineen joka virastossa tukkimasta oikeanlaisten asioiden eteenpäinviemistä ja nyt demaripellet häiritsee presidentin myötävaikutuksella koko yhteiskuntarauhaa.
Koiviston konklaavin aikaansaannoksethan panivat myös Suomen niin kuseen, että siitä selviäminen on suuri ihme.
Nyt kun päästään vielä tuosta pressasta eroon, sekä saadaan nuo kliimaksiin kiihotetut sossuhoitsut hiljaiseksi niin sitten alkaakin olla aika paneutua kunnolla Pk-sektorille.
Sillä nimittäin on kaikkein suurin alueellisesti työllistävä vaikutus tulevaisuudessa.
Kyllähän tämä koko talo on asuttavana ja lämpimänä pidettävä, että kunnossa pysyy.
PK-sektori on siinä mielessäkin turvallisempaa, ettei pääse paikkakunnille kovin suuria heilahduksia tulemaan.
Kyllä isoiksikin saa kasvaa, mutta se romahtaminenkin on sitten suurempaa.
Paperintuotantoon ei enää voi luottaa niinkuin ennen, vaikkka kyllä se vielä muutamaa paikkakuntaa pitääkin hengissä.
Näille paperipaikkakunnille voisi jo hyvissä ajoin johdattaa muutakin teollisuutta ja yritystoimintaa, ettei pudotus tuntusi sitten tehtaan loputtua niin kovalta.
Tuo valuuttakorijuttuki tappoi paljon yrittäjiä. Minä tiedän. Ei ole arvailua.
aloitteen. Palaan myöhemmin asiaan, nyt en jouda enempää.
samanlaista:
http://timosoini.fi/ploki/
....
Oikeampi: CITY.-Persu