Pidempään jo taloutta seuranneena ja koko ajan talouden kurjuudesta saarnanneena minusta tuntuu varmaan samalat kuin jehovista. Kuuroille korville menee varoitukset ja saarnat.
Nyt on suomen 20-40 vuotiaat saatu sellaiseen velkaloukkuun, että siitä ei nousta edes isovanhempien perinnöillä. Siitä ei nousta vaikka tehtäisiin eläkeikään asti töitä, eikä siitä nousta edes omaisuutta myymällä.
Kaikilla on velkaa, jokaista suomalaista kohti 130 000€. Nuorilla pareilla tämä tarkoittaa poikkeuksetta 200 000€/henki. Se on sellainen summa jota ei ikinä saa maksettua. Enkä edes haluaisi olla sellaisen rahoitusliikkeen asiakas, joka antaa tuollaisia lainoja.
Jo se, että ihmiset on saatu aidattua karsinoihin ja heitä laidunnetaan sielä kuin karjaa, on paha asia. Karsinoilla viittaan tässä kohtaa kaupunkeihin ja esikaupunkialueisiin. Pääkaupunkiseudulla karsinaksi voidaan lukea kehä-3, tai tänä päivänä jo lohja-kerava-porvoo aitaus. Sinne ihmiset houkutellaan ottamaan velkaa ja tasitelemaan keskenään. Tulee mieleen Venäläiset suur sikalat joissa vain vahvimmat pärjää. Ja niillä armopaloilla joita karsinoihin jaellaan, ihmiset hyppivät ja pomppivat niin että koko elämä vilisee yhtenä nauhana ohi. Sitten joku pivä huomataan että ollaan vanhoja ja väsyneitä. Ihan kuin siinä mainoksessa.
On se aina kiva nähdä kun tänne maalle tulee kaupunkilaisia. Autoissa on mutkaa ja kaarta, on nappulaa ja tuuletinta. Kädessä on video kameraa ja puhelinta, korvassa soitinta ja käsissä pelejä. Tuovatko nämä onnea elämään?
No, saarnat on kaikuneet kuuroille korville, minä lähden lämmittämään saunaa ja varaamaan kuukauden matkaa lämpöseen. Palataan sitten kun on jo kuiva talvi. Paras sanonta jonka olen aikoinani kuullut on "Minun ei ole pakko. Voin mennä kotiin ja alkaa hoitaa puutarhaa". Siinä on lompakossa pitoa.
Nyt on suomen 20-40 vuotiaat saatu sellaiseen velkaloukkuun, että siitä ei nousta edes isovanhempien perinnöillä. Siitä ei nousta vaikka tehtäisiin eläkeikään asti töitä, eikä siitä nousta edes omaisuutta myymällä.
Kaikilla on velkaa, jokaista suomalaista kohti 130 000€. Nuorilla pareilla tämä tarkoittaa poikkeuksetta 200 000€/henki. Se on sellainen summa jota ei ikinä saa maksettua. Enkä edes haluaisi olla sellaisen rahoitusliikkeen asiakas, joka antaa tuollaisia lainoja.
Jo se, että ihmiset on saatu aidattua karsinoihin ja heitä laidunnetaan sielä kuin karjaa, on paha asia. Karsinoilla viittaan tässä kohtaa kaupunkeihin ja esikaupunkialueisiin. Pääkaupunkiseudulla karsinaksi voidaan lukea kehä-3, tai tänä päivänä jo lohja-kerava-porvoo aitaus. Sinne ihmiset houkutellaan ottamaan velkaa ja tasitelemaan keskenään. Tulee mieleen Venäläiset suur sikalat joissa vain vahvimmat pärjää. Ja niillä armopaloilla joita karsinoihin jaellaan, ihmiset hyppivät ja pomppivat niin että koko elämä vilisee yhtenä nauhana ohi. Sitten joku pivä huomataan että ollaan vanhoja ja väsyneitä. Ihan kuin siinä mainoksessa.
On se aina kiva nähdä kun tänne maalle tulee kaupunkilaisia. Autoissa on mutkaa ja kaarta, on nappulaa ja tuuletinta. Kädessä on video kameraa ja puhelinta, korvassa soitinta ja käsissä pelejä. Tuovatko nämä onnea elämään?
No, saarnat on kaikuneet kuuroille korville, minä lähden lämmittämään saunaa ja varaamaan kuukauden matkaa lämpöseen. Palataan sitten kun on jo kuiva talvi. Paras sanonta jonka olen aikoinani kuullut on "Minun ei ole pakko. Voin mennä kotiin ja alkaa hoitaa puutarhaa". Siinä on lompakossa pitoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä ja on vain ajn kysymys kun taas yli varojensa elävät tippuvat mutiin.
En tiedä kuinka paljon meitä velattomia 20-40 vuotiaita on, mutta itse ainakin lukeudun heihin.
Olen vajaa 30 ja saan kiittää velattomuudestani vanhempiani, he nimittäin eivät ole ihan velattomia 80 luvulla otetut velat painavat päälle vieläkin ja omaisuutta ei ole nimeksikään. ja heiltä olen oppinut ainakin sen asian miten rahaa ei pidä käsitellä.
Kyllä pitäisi ainakin 70-luvulla syntyneillä olla vielä muistissa lamavuodet.
"Minun ei myöskään ole pakko"
joo lama-aika on muistissa eikä unohdu koskaan kun siitä oli kouriintuntuvia seurauksia meikäläiselle työttömyyden muodossa. Valmistuin koulusta työttömäksi juuri syvimmän laman aikaan jolloin potkittiin ennätysmäisesti entisiäkin työntekijöitä pois. Vasta 90-luvun jälkipuoliskolla aloin päästä työelämään vähitellen kiinni ja nyt on vakituinen työpaikka mutta palkka on pieni.
Olen asustellut vuokra-asunnoissa, asuntolainaa on melko agressiivisestikin markkinoitu pankin taholta mutta en ole halunnut ottaa velkaa. Yritän säästellä minkä voin tästä pienestä palkastani, rahastoonkin säästän mutta tänä vuonna sekään ei ole mennyt hyvin usan roskalainojen jne. takia joten taidan lunastaa jossain sopivassa vaiheessa senkin pois. Sammon varatili taitaa olla varmin vaihtoehto, rahastot ei kannata jollei osaa sijoittaa taloudellisen taantuman pohjalla kertasummaa ja odottelee sen kasvua sitten.
Tätä menoa kyllä mikään ei edisty taloudellisessa tilanteessani, pienellä palkalla elämä on niukkaa, palkankorotuskin sulaa hintojen rajuun nousuun ensi vuonna, rahastot menee päin persettä jos talous taas taantuu tai tulee jotain kriisejä, korot on viime aikoina pikemminkin laskeneet kuin nousseet joten varatilikään ei tuota niin paljoa. Ainoa toivo on jos satunnaisesti saisi ylitöitä tehdä niin voisi saada joskus hiukan tukevamman palkkasumman ja hieman enemmän säästöön. Paitsi että ei tarvita kummoista takaiskua kun sekin vähä menee...
Tuo kehä3-juttu meni vähän pieleen, muussa Suomessa ei pysty elämään ihmisarvoista elämää.
Tai kesälomalla tietenkin pystyy kun jättää kännykän kotiin ja kantaa itse vedet.
Parhaat koulut ja mielenkiintoisimmat työpaikat kumminkin ovat kehä-1:n sisäpuolella. Monet meistä tekevät töitä vaikka ei olekaan pakko.
Samaa mieltä siitä ettei koskaan pidä joutua tilanteeseen jossa on pakko tehdä jotakin tai on pakko ostaa tai myydä. Eiköhän tämä ole se kaupankäynnin ensimmäinen perussääntö. :-)
Minua on jo pitkään hirvittänyt ihmisten velkaantuminen. Kaikki pitää olla uutta ja hienoa ja ne pitää saada heti. Ei jakseta ja osata suunnitella taloutta pitkällä tähtäimellä. Eletään vaan tätä päivää.
Olen ihmetellyt sitä, ettei monilla ole alkeellisimpiakaan käsityksiä talouden lainalaisuuksista puhumattakaan että osattaisiin laskea mitä prosentin korotus korkoon vaikuttaa kuukaudessa tai vuodessa. Uskotaan, ettei sairastuta tai jäädä työttömäksi ja että tulot kasvavat vuosi vuodelta.
Itse olen vähän yli 3-kymppinen nainen, joka otti asuntolainan vuonna 2002 3,5 vuodeksi 80 000e omakotitaloon. Säästössä minulla oli 50 000e. Summaa säästin yli 5 vuotta pienestä palkastani asuen tosi pienessä kerrostaloyksiössä, jossa oli halpa vuokra. Nyttemmin olen ehtinyt jo ostaa itselleni 15 000e auton säästöilläni. Pankinjohtajakin on hieman ihmetellyt miten hoitajan palkalla talouttani pyörittelen. Taloni on n. 15 000 ihmisen taajamassa, jossa on kaikki palvelut lähellä ja myös työpaikka. Tutun kiinteistövälittäjän mukaan taloni arvo on tällä hetkellä n.120 000e. Onneakin minulla oli. Nimittäin 2002 kiinteistöjen hinnat olivat melko alhaalla ja korot ennätyksellisen alhaalla. Monet ihmettelivät kun asuin pienessä yksiössä ja nyt ihmetellään miten paljon velkaa minulla mahtaakaan olla :-)