Mikä lopulta oli suomalaisella huonosti silloin, kun Kekkonen nuoli neukkuja?
Kahdenkeskinen kauppa kävi, toi töitä suomalaisille ja kukaan ei tiennyt Suomessa, mitä rajan takana todella tapahtui ja mitä peliä Kekkonen piti neukkujen kanssa.
Eikö tietämättömyyden tilassa ollut turvallista katsella ja kuunnella naapurilähiöitä ja naapurineljänneksiä?
Oliko suomalaisilla asiat huonosti?
Kahdenkeskinen kauppa kävi, toi töitä suomalaisille ja kukaan ei tiennyt Suomessa, mitä rajan takana todella tapahtui ja mitä peliä Kekkonen piti neukkujen kanssa.
Eikö tietämättömyyden tilassa ollut turvallista katsella ja kuunnella naapurilähiöitä ja naapurineljänneksiä?
Oliko suomalaisilla asiat huonosti?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Euroopan unionissa Tshekin ja Slovakian tiestä tuli myös Suomen tie. Lipponen nuoli belgejä, italiaanoja, saksmanneja ja fransmanneja. Matalemmaksi rähmälleen ei olla päästy eikä koskaan tulla pääsemäänkään. Kukaan ei tiedä mitä vapaassa maailmassa tapahtuu ja mitä peliä Lipponen piti jenkkienkin kanssa. Oliko asiat huonosti. Ei oikeastaan.
Mutta, jos sopii, ei nyt verrata kekkoslandian tilannetta mihinkään vapaan demokratian ilmentymään, ei Lipposeen eikä muuhunkaan sellaiseeen, joka edustaa nykyaikaa.
Ajan takaa jotain sellaista, että eikö meillä suomalaisilla mennyt oikeastaan aika hyvin, kun Kekkonen heilui humalassa maailmalla ja media kertoi kaiken olevan hyvin?
Emme tienneet, emmekä halunneet tietää, mitä kaiken taakse kätkeytyi, kunhan Konela toi Ladoja ja Belaruksia suomalaisille bilateraalikaupassa ja töitä riitti suomalaisille.
Siinä meni suomalaisiltakin duunipaikkoja, kun NL kaatui.
ps. Ethän tahdo tietää, paljonko maailmassa kuolee ihmisiä nälkään joka minuutti?
Lipponen ja Ahtisaari laittoivat koko "arvovaltansa" peliin, saadakseen liitettyä suomen eu-hun. He joutuivat juoksupoikina tietoisenkin valehtelun tielle. Eikös Mara ollut mukamas ehdolla joksikin eu-presidentiksikin. Lipposelle oli kanssa luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Nyt molemmat ovat jonninjoutavia virkaheittoja. Suurissa eu-maissa heille nauretaan ja oma kansakin halveksii mokomia.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=42&a=746
Jokainen ajatteleva yksilö ymmärsi jo tuolloin, että tiivis kauppa Neuvostoliiton kanssa on housuun kusemista pakkasella. Talous yksipuolistui ja vääristyi. Suomen talous noudatti "yhden tehtaan" politiikkaa, mikä aina on todella huono taloudellinen konsepti. Kuten jälleen huomaamme yhden puuteollisuuslaitoksen lopettaessa. Neuvostoliitto kaatui, samoin muuttumatonta lippalakkia työstäneet suomalaisyritykset. Kekkonen siis kylvi suurtyöttömyyden siemenet.
Ulkopolitiikkaakin oli raskas seurata. Kekkosen ja Neuvostoliiton mielistely tukahdutti keskustelun ja parlamentarismin. Suomalainen poliittinen elämä kuoli, oli vain suomalaisnuolijoiden kiihkeää ystävyyden vannomista Tehtaankadulla ja Kremlissä. Neuvostoliiton edustaja istui keskustan päättävien elinten kokouksissa ja omasi veto-oikeuden, mitä tuskin koskaan tarvitsi käyttää.
Kekkosen aika oli kaikenkaikkiaan erittäin surkeaa ja häpeällistä aikaa. Hyi Helvetti.
Eivät suomalaiset Neuvostoliittoa koskeneissa asioissa missään tietämättömyydessä elänneet. Maassa kävi porukkaa joka puolelta Suomea tuomisinaan kertomuksia sen köyhyydestä, tavaroiden puutteesta, turistivaatteiden ja purukumien ostajista, elokuvateatteriksi muutetuista kirkoista, rappeutuneista rakennuksista, miliisiarmeijoista, tiukasta kontrollista turistikierrosten aikana ja kaikenlaisista havaituista omituisuuksista.
Naapurineljännes ja uutislähetyksetkin paljastivat virallisen hymistelyn alta yhtä ja toista kielteistä Neuvostoliitosta. Täytyi olla melkoisen kova kommunismijärjestelmään kannattaja, jos ihaili vaikkapa niitä televisiossa näytettyjä sotilasparaateja tai naapurineljänneksessä kuvailtua suunnitelmaa muuttaa Jäämereen laskevien jokien suunta toisin päin.
Toisinajattelijoiden olemassa olosta kerrottiin avoimesti, samoin tunnettujen toisinajattelijoiden karkoituksista tai sulkemisesta vankilaan tai mielisairaalaan.
Jo ne sen narisevaäänisen taloustoimittajan tavaranvaihtosopimusraporteista olisi pitänyt ymmärtää, ettei tämä mitään normaalia kauppaa ole. Se kuitenkin toi työtä ja rahaa suomalaisille siinä kuin katukaupan harjoittaminenkin Viipurissa ja Leningradissa, mikä oli erittäin hauska asia kaiken tympeyden keskellä.
Hymistelevät juhlapuheetkin toimivat tosiasiassa toisin kuin yksinkertaisimmat luulivat. Nehän käänsivät suomalaisten ajatukset säännöllisesti toiseen maailmansotaan ja menetettyyn Karjalaan.
Itse mukana olleena tiedän, että vienti ja tuonti tapahtui normaalin kilpailun periaatteella. Neukku osti halvimmalta tai muuten edullisimmalta suomalaiselta ja myi eniten tarjoavalle. Kaupan puitteet vain luotiin kauppasopimuksessa, jossa määriteltiin ne tavarat ja palvelu, joita vihdettiin. Niinhän tehtiin sodan jälkeisinä kaupan säännöstelyn aikana muidenkin maiden kanssa.
Kommunistimaihin käyty kayppa oli lisäksi ns. clearingkauppaa, jossa maksut kiersivät erillisen tilin kautta. Periaatteena oli, että tuonti ja vienti olivat joidenkin vuosien perioodissa yhtä suuret. Jollei tässä onnistuttu, käyteettiin oikaisuun valuuttaa.
Alemmuudentuntoiseksi haukutut suomalaisetkin ("mitähän muut mahtavat meistä ajatella") saattoivat tuntea itsensä paremmiksi, kun vaihtoivat tai möivät purkkaa ja sukkahousuja venäläisille.
Kerrankin oli löytynyt joku, jolle saattoi sitten kotimaassa naureskella.
Ruotsalaiset puolestaan pitivät kekkosen aikoja pakoon lähteneitä ali-ihmisinä ja nauroivat meille siinä samalla, kun teettivät paskatyöt ja pompottivat huvikseen muutenkin finnjääveleitä.