Itseäni salaa hymyilytti tässä taannoin, kun kuulin erään kaveri pesseen vahingossa Nokialaisensa housujensa mukana. Vahingonilo on aidointa iloa:))
Mille hymyilit viimeksi?
norMix evk
32985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
naurua kun ystäväni kamppasi itsensä :) Työnsi epähuomiossa jalkansa toisen eteen ja meni rähmälleen.... koominen näky.
erikoislahjakkuutta kampata itsensä! Rähmälleen lentäneen mieltä varmasti lämmitti osoittamasi empaattisuus:))
ojensin toki auttavaa kättäni minkä naurultani pystyin :))
Kun kolmesti pesin nitrot pesukoneessa.
klimppi löytyi purkin pohjalta kolmannella kerralla *hymyilee*
jos jaksaa omille sattumuksilleen hymyillä. Ei aiheet ihan heti lopu kesken. Monelta olisi saattanut muutama ärräpääkin läheä vastaavassa tilanteessa.
Mites muuten pesu onnistui? Räjäyttikö nitrot lian pois?
Tää ei kyllä ole viimeinen nauru,mutta ikimuistoinen. Oltiin kaverin kanssa juhannusjuhlissa Kalajoella...noin valovuosia sitten.... Telttaa siinä pystytettiin ja kaveri kyykistyi laittamaan kiinnitystappia kun kuului iso risahdus ja kaverin housut repesivät ainakin kolmekymmmentä senttiä takasaumasta. Sille naurulle ei meinannut tulla loppua.
Se taas ei naurattanut ollenkaan kun pesaisin poikani lompakon sisältöineen (farkkujen raskussa)tässä muutaman vuosi sitten. Oli niissä mopokortissa, rekisteriotteissa, kerätyissä pääsylipuissa, seteleissä, bussikortissa, henkkareissa yms yms kuivatteleminen. Äiti sai kuulla muutaman valitun sanan ja mopon rekkariote piti käydä uusimassa :)
repeäminen on varmaan yksi takuuvarmimpia naurattajia:)) No mites kaveri, jaksoiko ottaa osaa yhteiseen iloon vai tuliko murhaavia katseita sekä tulikivenkatkuista tekstiä?
Tässä valtakunnassa näemmä pestään kaikkea mahdolista. No huomasit sentään pussin, ennenkuin sisältö oli kuivunut yhdeksi klimpiksi. Helppo uskoa saamasi palaute:))
Yksi tuttu onnistui hajottamaan pesukoneensa kun oli laittanut työhaalarit pesuun. Taskussa kun oli kasa rautanauloja, jotka läpi rummun reikien mentyään olivat tehneet pahaa jälkeä.
pahemmin näyttänyt harmittavan tilanne, koki varmaan tilanteen itsekin niin koomiseksi. Siihen aikaan näet piti sulloutua muutamaa numeroa liian pieniin housuihin, se oli sen ajan trendi :) Hilpeissä juhannustunnelmissa sitten jälkeenpäinkin muistelimme ja matkimme repeämisestä kuulunutta ääntä. Voi niitä aikoja *vaipuu muistoihin*
Juu huomasin rahapussin kun ripustin pyykkejä kuivumaan. Oli sydän pysähtyä sillä hetkellä :/
Muistui mieleen vielä tuosta kännykästä..näin kaupassa kerran tilanteen jossa äiti antoi kiukuttelevalle lapselleen kännykkänsa leikittäväksi, että lapsi rauhoittuisi.(kaikkea sitä hädissään tekeekin) no lapsi olikin hetken hiljaa mutta sitten hän sinkosi kännykän lattialle johon se levisi..kuoret irtosivat, akku irtosi ja osat sinkoutuivat mikä minnekin. koska olin siinä lähellä, poimin osia apuna yrttäen näyttää kovin empaattiselta vaikka nauru kutkutti kurkussa.
NK:n viestistä hokasin. Tästäkään ei kuule hyvä seuraa! Tunnustuksesi on jo ehtinyt lukea puoli Suomea- ainakin melkein. No toivottavasti siellä lukitussa kopissa on edes nettiyhteys!
peittelee kädellään normixin viestiä.*
No jos kuitenkin joku polliisisetä tuon ehti nähdä ennekuin sain liimattua valkoisen paperin viestin päälle, niin yksi toive tosiaan olisi. En tarvite kylmään koppiini sänkyä, en patjaa, ruuaksi käy leipäkannikka ja vesitilkka, kunhan annatte pääsyn nettiin. Sitäpaitsi rahoja ei ollut paljoa, vain kaksi vitosen seteliä joten erittäin lievästä rikoksesta ensikertalaisena pässen pelkällä isällisellä puhuttelulla?? *antaa kasvoilleen levitä viettelevimmän pepsodenttihymynsä ja silmiinsä kosteankimmeltävän kauriinkatseen*
täyttääkö tuo ammattimaisen rahanpesun tunnuspiirteet. Summan pienuus saattaa tässätapauksessa pelastaa sinut pidemmältä koppituomiolta. Kuulusteluihin varmasti joudut ja melkoiseen nuhdesaarnaan saat varautua!
nuhteisiin mä olen jo tottunut, niitähän satelee aiheesta ja aiheetta, joten yksi pikkuinen poliisisedän puhuttelu voisikin olla ihanaa vaihtelua :)) Tuossa äsken pyykkejä laittelin kuivamaan ja arvaas mitä ajattelin samalla...Tät sun avaustasi ja sitä rahapussia. Olen sen jälkeen aina kääntänyt taskut nurin :D
voi toki naureskellakin, mutta ei välttämättä jos on pahasti sattunut.
On sitä pyykätty itsekin jos jonkinlaista tavaraa ja jopa kuulin kerran jonkun kissansakin pyykkikoneesta löytäneen. Tosin ei kai ehtinyt ihan koko ohjelmaa pyöräyttää.
Rahanpesu taas saattaa olla vaarallista.
mitä kummallisimpia nukkumapaikkoja itselleen. Voisi hyvinkin kuvitella, että sivustaladattava pesukone puolillaan pyykkiä ja luukku raollaan olisi hyvinkin kissamieleinen paikka- kunnes alkaa täyttyä vedellä ja pyöriä miljoonaa. Kissa parka!
tulikin mieleeni, kun mummoni säikähti lähes sydäriin. Hän oli kaatamassa kuumaa vettä mustaan rautakattilaan, kun samassa kattilasta hyppäsi musta kissa.
Sillä kertaa kissa sai pitää henkensä, mutta niillähän onkin sata henkeä.
sain kanssa joskus muinoin sydärin kun puolenyön tuollapuolen pimeässä menin jääkaapille. Juuri avatessani oven tunsin kun jotain raskasta mätkähti olkapäälleni. Kissapahus oli hypännyt keittiön pöydältä olkapäälle makupalaa kerjäämään.
tuli mieleeni.... tästä on jo aikaa, menin kaikessa rauhassa kylppäriin ja olin saada halvauksen kun kylppärin penkillä pesuvadissa vedessä lojui joku iso ja karvainen ruskea olio. Säntäsin kylppäristä ulos, mutta utelias kun olen, piti kohta kurkistaa uudelleen (tosin pakottavat tarpeetkin olivat osasyyllisenä uudelleenkurkkimiseen..) Käteeni olin ottanut vaateripustimen jolla voisin puolustautua mikäli elukka kävisi kimppuun. Otus ei ollut liikahtanutkaan paikaltaan. Ihmettelin miksi se yleensä oli vedessä enkä kyllä ollut jättänyt mitään pesuvatia edes tuohon saatikka laittanut vettä siihen....Varovasti lähestyin astiaa, valmiina perääntymään välittömästi mikäli karvakasa liikahtaisi. Pääsin kohteen luo, tuijotin sitä hiljaa kunnes totuus alkoi valkenenmaan vähitelleen......
Tyttöni oli laittanut karvalakkinsa likoamaan :D
Kerkes tulla mieleen jo vaikka mitä. Kuvittelin pesukarhun käväiseen kylpemässä.
Sinussa olis ainesta dekkarin kirjoittajaksi.
Ps. Onneksi uitettu karvalakki ei hyökännyt kimppuusi.
*nauraa*
pelottava näky :) Minulle siitä tuli ekana mieleen saukko ja olinkin aivan äimänkäkenä miten saukko on päässyt kulkeutumaan kylppäriini. Vieläkin naurattaa se miten hiippailin hengari kourassa vatia kohti, valmiina taisteluun tarvittaessa, sisikunnan kamppaillessa pelon ja urheuden välistä kamppailuaan *nauraa omalle hölmöydelleen*
Taikis ei
pelkoa tunne lain:)))
Tuostapa muistui mieleen ikivanha juttu, jossa miehen ravintolaillan jälkeisenä aamuna käydään seuraava dialogi:
- Mikset päästänyt kissaa ulos kotiin tullessasi?
- Päästinhän minä!
- Kissa oli kyllä aamulla sisällä, mutta karvalakkisi oli ulkorappusilla naapurien ihmeteltävänä!
Tästäpä tulikin mieleeni, kuinka nappakettu karvalakkini joutui meijän kollikissan morsiameksi.
Se oli rakkautta ens`silmäyksellä-----eikäpä sitä juputettua lakkia tullut minun enempää käytettyäkään.
Karvalakista on moneen käyttötarkoitukseen.
...yleensä saan aamun ensimmäiset naurut, kun katson peiliin.
Vakavasti ja nauraen: tilannekomiikka naurattaa eniten. Muistan männä vuosina, kun silloinen aviomieheni otti aamullla kissan hiekka-astian jätöspussin mukaansa, mutta unohti viedä sen roskiin. Ja matkusti sitten parikymmentä kilsaa bussissa Hkiin kiroillen hajua...
Ai että, kun vieläkin naurattaa.
On sitä ite ja kukanenkin mennyt töihin roskapussin kanssa.
Ja kerran kiireissäni aamusella vetäisin pitkikset jalkoihini. Vastaantulijat kuka hymyili ja kuka tirskahteli. Ajattelin olevani kovinkin viehättävä, kunnes yksi herrasmies kohteliaasti huomautti:
-Kannattaisikkohan sinun nykäistä tuo häntäsi pois.
Sieltä housun vyötäröstä roikkui mustat sukkikset, jotka olin unohtanut ottaa pois illalla.
Tuota, olikos se ex professori?
Aina paranee! Sarjassamme tilanteita, joissa haluaisit vajota maan alle. Vai pystyitkö kuittaamaan tuon huumorilla?
Tuo täytyy muistaa.
*päivän naurut*
kun pomo hermostu ja räyhäs mulle ja vielä ihan mitättömästä asiasta. Se osotti mulle mun paikkani ja että se on mun yläpuolella.
Aatelkaa kuinka nykyään vielä on semmosia ihmisiä esimiesasemassa jotka yrittää joka mutkassa osottaa ylemmyytensä. Ne on ne määrätyt, naisvaltaset alat. Oman stressinsä se sillä esille toi. Arvatkaa vaan, sitten kun sille tulee tiukka paikka, saako tukea mistään, kun on tulehduttanut omalla tyhmyydellään välit toisiin.
Ja mua vaan hymyilyttää sen typeryys :)
sinänsä ikävästä tilanteesta huolimatta jaksat hymyillä!
Kertomastasi tuli mieleen muinoin kuulemani tarina, jossa pomo oli myös kutsunut alaisensa puhutteluun. Tämä näennäisen tyynenä otti vastaan esimiehen pitkän ja vivahteikkaan vuodatuksen sanomatta sanaakaan. Kun pomon suu oli lopulta sulkeutunut alainen kaivoi hymyillen kuulolaitteen taskustaan, asetti sen rauhallisesti korvalleen ja kysyi: "Anteeksi, mitä sanoitkaan?" Tarinan mukaan pomosta oli kuitenkin jo pahin puhti mennyt, eikä hän jaksanut toistaa kuin pääkohdat. Että tämmöinen tapaus.
TYTÖILLE MÄ HYMYILIN..OLISI JOSKUS UPEAA MENNÄ SALAA NAIMISIIN JA OLLA KUIN MIKÄKIN MIES JA SITTEN KIHLOIHIN HUHTIKUUSSA.LOMAMATKA TOUKOKUUSSA
HÄÄT KESÄKUUSSA.HÄÄMATKA KANARIALLE HEINÄKUUSSA.
1 HÄÄYÖ < JOSSAIN ELOKUUSSA.ASUNNON KATSOMISTA SYYSKUUSSA JA SITTEN VAAN TÖITÄ LOKA-MARRASKUU JA JOULUKUUSSA MAALLA
Hymyilin viimeksi ajatellessani poikaystävääni.