Helsingin Sanomissa oli kirjoitus jossa oltiin vakavissaan sitä mieltä, että opiskelun ohessa työskentely on opiskelijoille pahasta. Kirjoituksen mukaan opiskelijan tulisi valita haluako hän olla opiskelija vai työläinen.
Itse näkisin asian juuri toisinpäin.
Osa nykyisistä korkeakouluopiskelijoista on huomisia päättäjiä. Ja heille on pelkästään hyväksi kokea vähän ”vilua ja nälkää” ja tietää millaista on työskennellä minimipalkalla esim. valintamyymälän kassalla.
Suomi, erityisesti valtion- ja kunnanhallinto, on jo nyt täynnä molempia sukupuolia olevia ns. koulussa seitsemällä-eri-värillä-alleviivauksia-tehneitä-eturivin-tyttöjä joilla ei ole mitään käsitystä tuottavan työn vaatimuksista. Erityisesti näitä henkilöitä löytyy eri tarkastaja-nimikkeiden takaa.
Käsitykseni mukaan Suomi ei tarvitse monikertaista määrää 35 vuotiana työelämään siirtyviä, 40 vuotiana burnoutin takia sairaslomalle jääviä, 45 vuotiana mahdollisesti ensimmäisen ja ainoan lapsensa hankkivia ja 55 vuotiana eläkkeellä jääviä teoreettisen filosofian tohtoreita.
Suomi tarvitsee työmiehiä ja –naisia jotka tekevät tavallista tuottavaa työtä ja hankkivat lapsia luonnollisessa iässä ja hoitavat hommansa niin töissä kuin kotona.
En myöskään näe järkeä siinä, että suomalaisten veronmaksajien rahoilla koulutetaan esim. lääkäreitä jotka valmistuttuaan ovat liian korkeasti koulutettuja työskennelläkseen tavallisten suomalaisten parissa esim. terveyskeskuksissa.
Suomessa nykyisin vallalla oleva koulutuksen ja ennen kaikkea korkeakoulukoulutuksen yliarvostaminen johtaa siihen, että kymmenen vuoden kuluttua maamme on pullollaan esim. siivoustieteen maistereista ja tohtoreita jotka eivät tiedä kummasta päästä harjaa pidetään kiinni.
http://lindblomkimi.blogit.kauppalehti.fi/
Itse näkisin asian juuri toisinpäin.
Osa nykyisistä korkeakouluopiskelijoista on huomisia päättäjiä. Ja heille on pelkästään hyväksi kokea vähän ”vilua ja nälkää” ja tietää millaista on työskennellä minimipalkalla esim. valintamyymälän kassalla.
Suomi, erityisesti valtion- ja kunnanhallinto, on jo nyt täynnä molempia sukupuolia olevia ns. koulussa seitsemällä-eri-värillä-alleviivauksia-tehneitä-eturivin-tyttöjä joilla ei ole mitään käsitystä tuottavan työn vaatimuksista. Erityisesti näitä henkilöitä löytyy eri tarkastaja-nimikkeiden takaa.
Käsitykseni mukaan Suomi ei tarvitse monikertaista määrää 35 vuotiana työelämään siirtyviä, 40 vuotiana burnoutin takia sairaslomalle jääviä, 45 vuotiana mahdollisesti ensimmäisen ja ainoan lapsensa hankkivia ja 55 vuotiana eläkkeellä jääviä teoreettisen filosofian tohtoreita.
Suomi tarvitsee työmiehiä ja –naisia jotka tekevät tavallista tuottavaa työtä ja hankkivat lapsia luonnollisessa iässä ja hoitavat hommansa niin töissä kuin kotona.
En myöskään näe järkeä siinä, että suomalaisten veronmaksajien rahoilla koulutetaan esim. lääkäreitä jotka valmistuttuaan ovat liian korkeasti koulutettuja työskennelläkseen tavallisten suomalaisten parissa esim. terveyskeskuksissa.
Suomessa nykyisin vallalla oleva koulutuksen ja ennen kaikkea korkeakoulukoulutuksen yliarvostaminen johtaa siihen, että kymmenen vuoden kuluttua maamme on pullollaan esim. siivoustieteen maistereista ja tohtoreita jotka eivät tiedä kummasta päästä harjaa pidetään kiinni.
http://lindblomkimi.blogit.kauppalehti.fi/
Vastaukset 2
Vanhimmat
fiksu kirjoittaja!
Olen samaa mieltä kanssasi tästäkin asiasta. Hyvin kirjoitettu.
Nykyaikana juuri suuri vaara piilee siinä, että ammattiin valmistuminen kestää liian kauan ja kun sitten valmistutaan, ei enää uskalleta tarttua työhön lainkaan. Monet kurssittavat vaan itseään jatkuvasti ja korkeintaan pystyvät luennoimaan kyseisestä aiheesta. Minunkin työpaikassani kävi niin, että ne ns. kouluttautumattomat tekivät parasta jälkeä työssään. Työnantaja huomioi heidän ahkeruuttaan ja osaavuuttaan antamalla palkan lisää, että pääsi ansioissa samaan kuin se ns. koulutettu.
Tällaista esiintyy hyvin monissa paikoissa, koska koulutettu väki on niin vieraantunut kovasta työstä ja työn tekoa pidetään jopa alentavana. Ei pidä kenenkään loukkaantua, sillä en tarkoita, että kaikki ovat mainitun kaltaisia.
Tämän vuoksi työhön pitäisi tutustua jo opiskeluaikana, että opiskelija tulisi huomaamaan ja käsittämään sen, ettei se opiskelu yksinomaa autuaaksi tee.
Vuosikymmeniä sitten työ opetti tekijänsä melkein yksinomaa ja niistä tulikin loistavia työntekijöitä, jotka ovat rakentaneet maamme varallisuutta ja antaneet nykyisille nuorille mahdollisuuden jatkaa.
Se mahdollisuus pitäisi osata käyttää kunnialla.