Mitä mieltä olette pitääkö myös sen henkilön joka käy töissä kodin ulkopuolella osallistua kodin siivoukseen jos toinen puolisoista on työttömänä kotona? Mielestäni se joka on koton hoitaa siivouksen.
Siivousvuorot
uuvana
26937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hei!
Mielestäni tuohon ei ole yhtä, oikeaa vastausta. Sillä tilanteita ja ihmisiä on paljon erilaisia, ja joillekkin sopii tietty tapa ja toisille joku toinen. Sitten on myös ongelmana se, että mikä määritellään siivoukseksi tai yleensäkin kotihommaksi.
Olemme mieheni kanssa vielä opiskelijoita, eli varsinaista työtä ei ole kummallakaan, paitsi kesällä. Silti opiskelu välissä työllistää meitä yhtä paljon kuin työ :)
Meillä homma menee kuitenkin niin, että pyrimme siivoamaan yhdessä, mikäli vain mahdollista, muuten se jolla on enemmän aikaa siivoaa, jos toisella on tentti tai muita kamalia koulukiireitä on ihan luonnollista, että sitä vapautetaan siivouksesta. Eli esimerkissäsi se olisi se, joka on kotona.
En kuitenkaan ymmärrä, tällaisia "siivousvuoroja", mielestäni paras vaihtoehto on siivota yhdessä, se on mukavaa, tuo tietynlaista läheisyyttä ja sitäpaitsi se on paljon nopeampaa kuin yksin siivoaminen. Meillä homma menee niin, että minä aloitan siirtämällä hukkateille joutuneet tavarat oikeille paikoilleen, mies vie roskat, tamppaa matot ja imuroi, minä pyyhin pölyt ja se joka ensiksi ehtii tarttua moppiin moppaa lattiat (yleensä se on minä, moppaaminen on hauskinta siivoamista).
Mielestäni siivousvuorojen tilalle voisi kehittää jotain muuta systeemiä. Esim. että se joka on kotona hoitaa kodin siivouksen päivisin, iltaisin käydään sitten yhdessä kaupassa ruokaostoksilla, tai pestään matot, tai tehdään pihatyötä ja muuta sellaista. Työläinen voi vaikka pestä pyykit tai täyttää tiskikoneen päästyään kotiin.
Kyllä töiten jälkeen helpostikin jaksaa käydä kaupassa tai vaikka käydä tamppaamassa matot. Ei kaiken saisi kaatua työttömän niskaan (jolla varmasti on joitakin muita kiireitä kuten työhaastatteluissa tai työvoimistossa kulkeminen, työhakemuksien kirjoittaminen jne.) sillä ei työ voi uuvuttaa niin paljon, etteikö jaksaisi mitään tehdä. Siinä tapauksessa jäisi useampi huusholli siivoomatta sen takia, että molemmat puolisot ovat töissä. Eli työtön ei ole mikään "kotiorja", vaan myös työssäkäyvällä on velvollisuuksia.
Jaahas, tässä minun mielipiteitä, jatketaan tästä.
toinen voi vasta konkoa ylös petiltä kun toinen tulee väsyneenä kotiin ja sanoo nukkuneensa rauhassa kun on minun imurointivuoro. Voisi kai sitä jotain tehdä eikä vaan maata. Niitä työvoimatoimistossa käyntejä on tosi harvoin jotta ei niiden pitäisi rasittaa hirveästi
Minusta on helvetin ikävää, että joissain kodeissa ihmiset ei enää osaa elää yhdessä puolisoaan palvellen, vaan jollain tekosyyllä kaataa kaiken toisen niskaan. Toisaalta esim. masentunut ihminen ei aina voi itselleen mitään ja tarvitsee hoitoa huudon sijasta. Kotia pitäisi ihannetapauksessa luotsata niin, että kumpikin jaksavat osansa.
Periaatteessa pelkkä työssäkäynti ei aina riitä työpanokseksi, sillä täytyyhän sillä kotona olevallakin olla omaa aikaa. Ja jos on monta alle koulikäistä lasta, ei aina ehdi tehdä varsinaisia kotitöitä, kun toinen ei ole katsomassa lasten perään.
Yhtään lasta kotona, joten kotona olevalla ei ole mitään muuta niin paljon kuin aikaa.
Millainen järjestely teillä sitten on? Ihan omat siivousvuorot jolloin joudutte yksin tekemään kaiken? Entäpä miten sitten muut hommat on jaettu?
Kuulostaa kieltämättä vähän oudolta, että työtön vaan makaa päivät pitkät kotona tekemättä edes mitään, tai edes nousematta aamulla ylös (vai teetkö vuorotyötä?). Itse en sellaiseen pystyisi, pakko keksiä aina jotain tekemistä, vaikka sitten siivousta. Oletko yrittänyt puhua asiasta? Parastahan olisi, jos voisitte sopia joistaki järjestelyistä, jotka sopisi molemmille. Työttömän ei saisi tuntea itsensä orjaksi eikä työssäkäyvän saisi jättää kaikki kotityöt tekemättä ihan vaan sen takia, että siellä kotona joku "lorvailee". Kotiäidit ovat hommansa valinneet, mutta tuskin työtön on jäänyt työttömäksi jotta hän voisi hoitaa koko huushollin. Vai mitä luulet?
Miina, esitit epäilemättä kuvauksen vastenmielisimmästä parisuhteesta, josta olen koskaan kuullut. Sen lisäksi, että siivoatte yhdessä, käytte varmasti myös aamulla kaurapuuron jälkeen samaan aikaan tai välittömästi toistenne jälkeen kakalla ja tunnette toistenne "fiilikset" kakan hajusta.
Tämän ohella ette lue miestenlehtiä, mutta kulutatte eroottisia naistenlehtiä, jossa kerrotaan, miten mies voisi kiihottua kaltaisestasi rumasta vitusta.
Ja kaikkein vastenmielisimmältä tuntuu kuvitella teidät yhdessä suorittamassa alapesua apteekista ostetulla hygieenisellä ja miedolla nestesaippualla. Tiedäthän mistä puhun! Päästettyäsi lenkillä pari pierua tuntuu niin hyvältä hinkata vittuaan miedolla nestesaippualla ja puhua kundikaverin kanssa työasiaoista. Sen jälkee vuokrataan leffa, ja poikaystäväsi joskus hyvälle päälle sattuessaan jopa hieman nuolaisee nestesaippuan ja pissan tuoksuista vittuasi ennen kuin lävistää sinut kyrvällään.
Sen lisäksi kuulut niihin uuden sukupolven naisiin, jotka välttelevät piereskelyä työpaikalla, mutta puffi, joka pääsee kurkotettaessa mopin kanssa sängyn alle saattaa jopa hymyilyttää sinua ja miestäsi.
Haise pahalle huora! Äläkä tule lähelleni, sillä kykenen haistamaan vittusi jo sadan metrin päästä.
Toivon, että poikaystäväsi ymmärtäisi vastenmielisen huoraluontosi ja jättäisi sinut. Vihaan sinua!
Strindberg
nyt jo vihdoin se paskainen suusi tukossa. Saatanan idiootti-pelle.
Opettele käytöstapoja, Mulkero.
se Strindberg asiattomuuksia, mutta nyt menit kyllä itsekin liian pitkälle. Häpeä!
Ibsen
Hei!
Olen pahoillani, että parisuhteeni tuntuu sinusta vastenmieliseltä. Sen sijaan, että haukkuisit minua ja parisuhdettani täällä voisit vaikka käyttää ajan ja energian iloitsemiseen.
Ole iloinen, ettet ole mieheni, kerta tällainen siivousvuorojen ja kotitöiden jakaaminen tuntuu sinusta vastenmieliseltä. Ole onnellinen, että sinä et ole mieheni, jolla on tyytyväinen, nalkuttamaton ja iloinen avovaimo. Ole onnellinen, ettet ole mieheni, joka elää tasavertaisessa ja tasapainoisessa suhteessa.
Hyvää kesän jatkoa sinulle, strindberg!
t: Miina
Onko seurustelukumppanin päivittäinen kakan haistelu, yhdessä suoritetut alapesut miedolla nestesaippualla, pieni punastuminen vittua hinkattaessa ja tämän rituaalin jälkeen suoritettu leffan katselu ja basimysin- nimisen saippuan hajuisen vitun nuolenta kaikki TODELLA tunnusmerkkejä tasapuolisesta parisuhteesta?
Ei kysymys ole enää edes tasapuolisuudesta, vaan KAIKEN OLEMASSAOLEVAN POHJATTOMASTA MERKITYKSETTÖMYYDESTÄ. Kuvitteletko tätä romantiikaksi? Entä harrastamasi piereskelykulttuuri. Onko se sitten niin kivaa nauraa yhdessä puolihuolimattomalle, siivoustyön yhteydessä päästetyille pierulle?
Aivan aivan, tiedän että mielestäsi kaikkein tärkeintä ja oleellisinta elämässä on YHTEINEN ARKI! Ethän muuten siivousskeidaasi olisi ruennut toitottamaan! Ja mikä olisi arkipäiväisempää kuin nestesaippuan ja pissan tuoksuinen vittu ja yhteiset aamukakat.
Elämässä totisesti on tärkeämpiä asioita, kuin piereskely ja yhteiset aamukakat: siksi en sopisi mieheksesi.
ELÄKÖÖN HYVÄ JA TASAPUOLINEN PARISUHDE, ELÄKÖÖN ROHKEA SUOMALAINEN NAINEN JA HÄNEN RUUMIINTOIMINTANSA, ELÄKÖÖN PUOLIHUOLIMATTOMAT PIKKUISET PUNASTUTTAVAT PIERUT, JOITA MUISTELLAAN 50 VUODEN PÄÄSTÄ YHTEISEN ARJEN PIENINÄ, MUTTA TÄRKEINÄ EPISODEINA.
Strindberg
Hei!
Käsitit väärin, minä en puhunut ulosteiden haistamisesta, alapesuista tai oraaliseksistä, vaan kotitöistä. Toki yhteinen suihku (alapesuineen) on ihana, tuntuu todella ihanalta kun kumppani pesee hiuksiani. Mutta tasapuolisen suhteen ei tunnista tästä. Mielestäni tasapuolinen suhde on sellainen, jossa molemmat ovat tyytyväisiä "osaansa" ja jossa molemmat tuntevat, että voivat kehittyä, luottaa toiseen ja kasvaa ihmisenä. Jokainen suhde on erilainen, ja siksi yleispätevän tasapuolisuuden määrittäminen on hankalaa. Vai mitä mieltä sinä olet?
Yhteinen arki on kyllä tärkeä mielestäni, mutta omat harrastukset ja oma aika on vähintäänkin yhtä tärkeät. Jokainen suhde kohtaa jossakin vaiheessa tavallisen arjen, silloin vaaleanpunaiset lasit katoavat päästä ja nähdään kumppani sellaisena kuin hän oikeasti on. Mikäli silloin ei tehdä yhteisiä asioita niin en usko, että suhde säilyy kovin pitkään. Näiden yhteisten asioiden ei tarvitse olla kotityöt, vaan yhteinen arki voi kulua vaikkapa harrastuksen parissa. Sinä et ilmeisesti pidä yhteisistä siivoushetkistä, etkä ilmeisesti myöskään pidä siitä, että on yhteinen arki? Tai ainakaan se ei ole kovin tärkeää. Voisitko sitten kertoa, mikä sinun mielestäsi on tärkeintä parisuhteessa? Minun mielestäni yhteinen elämä, kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa arjeksi, on tärkeintä suhteessa, sinun mielestäsi se on joku toinen asia. Olemme molemmat oikeutettuja omaan mielipiteeseen, ja olemme molemmat yhtä oikeassa.
taas naisia ahdistelemassa.
mitä tunteellista vuodatusta! Eikö miehen pitänyt käyttää järkeään ja naisen tunteilla ilman järkeä? Vai miten päin se meni?
Hei Miina,
ajatuksesi elämästä kuului seuraavasti (On muuten hienoa, että olemme saaneet joukkoomme todellisen elämänfilosofin, joka ottaa Kirkegaardiin ja kumppaneiden formuloiman autenttisen eksistenssin haasteen tosissaan):
"Minun mielestäni yhteinen elämä, kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa arjeksi, on tärkeintä suhteessa, sinun mielestäsi se on joku toinen asia."
En voi kehottaa muuta kuin lukemaan näilläkin palstoilla kirjoittaneen Lipposen ajatuksia feministien esteettisistä mieltymyksistä. Tunnistatko itsesi?
"Ja mikä parasta, viimeisimmissä esteettisissä kehitelmissään feministit haluavat palata aristoteeliseen taideteoriaan (joka oli yleisesti hyväksytty aina varhaismoderniin aikaan, n. 1600-luvulle asti), jonka mukaan taiteen tehtävä on todellisuuden jäljittely (Mimesis). Tosin he haluavat tehdä yhden pienen muutoksen Aristoteleen oppiin. Feministien mielestä taiteen tulisi jäljitellä no. ARKIPÄIVÄÄ, jonka uskotaan edustavan aitoa todellisuutta. Eli Alepassa asiointi ja kuukautissiteiden vaihto on lähempänä 'tosi todellisuutta' kuin miesten filosofinen keskustelu, jota siitäkin tapahtuu, feministien tahdosta huolimatta. Tai yhä edelleen, hernesoppa on todellisempi ruoka kuin sisäfile, koska ensin mainittu on selkeämmin osa yhteistä arkipäiväämme.
Pohtikaapa Kiti Luostarisen naisihannetta, jossa läskit myöhäiskeski-ikäiset naiset edustavat suurinta kauneutta, koska heidän kaltaisiaan tallustelijoita näkyy Kärsämäen Alepassa, toisin kuin mallityttöjä, joita näkee lehtien kansikuvissa. Lisäksi he eivät ole idealisoituja, abstrahoituja, kuten mallitytöt, vaan heissä näkyy 'elämän jäljet' (lue: ihraa ja ryppyjä)."
Mielestäni tämä tapa yhdistää toisiinsa tosi todellisuus ja arkipäivä on vastenmielinen, samoin kuin hiuksesi, pillukarvasi ja alapesusi. Jotain tällaistako tarkoitit tuolla elämän ja arjen yhdistämisellä?
Sinua varten keksin juuri uuden käsitteen: olet ARKIHUORA. Oletko koskaan ajatellut, että maailmassa voi olla aidosti jotain merkittävyyttä tai "pyhää" minkä ääressä voisi unohtaa oman typeryytensä ja elämän epäihmisarvoisuuden. Ja yritä saada vähän potkua niihin vastauksiin äläkä lässytä kuten Aabraham!
Strindberg
P.S. Poikaystäväsi on muuten ällöttävä. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan hiuksiisi tai pillukarvoihisi. Ulkoilutatteko muuten koiraanne sellaisen pienen muovipussin kanssa, johon keräätte ulosteet? Voihan sitä vaikka puhua koirankakasta, jos kaikesta muusta on jauhettu jo tylsistymiseen asti ja poikaystäväsi tuntee paremmin mielipiteesi ulkoa kuin läskipillusi hajun.
Näytät kovasti ihannoivan mallityttöjä, mutta kai käsität, että lehdessä näkyvistä kuvista on retusoitu "elämän jäljet" pois näkyvistä. Ei ainoastaan ikä tuo näitä jälkiä, niitä on myös näillä ihannenaisillasi. Ihannoit siis kuvitelmaa. Mutta ihaile vaan vapaasti, jos ihailemaan edes kykenet, tosin vihailu on osuvampi nimitys.
Olet vastenmielinen.
en missään vaiheessa väittänyt ihailevani mallityttöjä, vaan kyseenalaistin arjen ja todellisuuden merkitysyhteyden, jota te läskipillut yritätte toitottaa, koska teiltä puuttuu kyky tehdä ero suuren ja pienen, merkittävyyden ja merkityksettömyyden välille.
En muuten ole lainkaan kiinnostunut kuulemaan arviointejasi minusta, ellet pysty perustelemaan väitteitäsi.
Eli ota mietintämyssy päähäsi tai pidä turpasi kiinni, sinä kapinen huora! (Tuntuuko kivalta saada takaisin samalla mitalla, senkin asiattomuuksien viljelijä.)
Strindberg
Mikä sinä olet kyseenalaistamaan yhtään mitään.Saati puhumaan perustelemisesta, omat perustelusi näyttävät puuttuvan täysin. kykenetkö esimerkiksi perustelemaan väitteesi kapisesta huorasta, epäilen.
Minun ei tarvitse perustella arviointejani sinusta, sillä kuka tahansa lukija näkee arviointini osuvan oikeaan jo itsestään selvästi.
Olet todella säälittävä ressukka, tunnetko pääseväsi muiden ihmisten yläpuolella edes hiukan alkaessasi nimittelemään sinulle tuntemattomia ihmisiä. No, jos sillä saat hilattua heikkoa itsetuntoasi edes hiukan ylöspäin, niin minä sallin sen sinulle . Saat luvan nimitellä minua niin paljon kuin haluat, jos se auttaa mäkisellä tielläsi kohti parantumistasi. Ole hyvä, sinulla on lupa haukkua minua niin paljon kuin sielusi sietää.
väitteesi, jonka mukaan "kuka tahansa lukija näkee arviointi(s)i osuvan oikeaan jo itsestään selvästi", vaikuttaa hieman ylimitoitetulta propagandalta. Eritoten, jos väitteesi ovat ITSESTÄÄNSELVÄSTI tosia, niin miksi ihmeessä toitotat niitä täällä, etkä harrasta jotain järkevämpää, kuten leivontaa tai rasvanpoistopillereiden ahmintaa. (Ai niin rasvanpoistopillereitä kannattaa kylläkin hieman varoa. Toinen palstalla kirjoitellut naisihminen (Ida) oli sitä mieltä, "että Kun syö näitä rasvansiepparipillereitä, tulee kakasta tuollaista papanamaista. Niissä papanoissa on ilmeisesti sisällä juuri sitä siepattua rasvaa." http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000000710198")
No oli miten oli, asia jota kaltaisesi kapiset huorat harjoittavat aivan liiaksi on täysin kyllästyttävien itsestäänselvyyksien hokeminen päivästä toiseen. Mielestäni tällaisen sonnan kuuleminen (kuten: tuntuu kivemmalta, kun on lämmintä, on se kivaa kun loma alkaa, jne. jne. jne.) saa maailman tuntumaan todella merkityksettömältä ja epäihmisarvoiselta paikalta, eritoten kun naiset kehtaavat nimittää tätä paskan suoltamista ihmisen kohtaamiseksi tai "sosiaalisen älyn" harjoittamiseksi. Tällaistako työpaikoille tarvitaan lisää?
Kannattaa ehkä miettiä hieman Aristoteleen näkemystä, jonka mukaan filosofia alkaa ihmettelystä. Niin kauan kuin pidämme julkista mielipidettä (esim. insestikysymyksessä), common senseä tai naisen intuitiota lopullisena totuutena, emme voi koskaan huomata olleemme väärässä tai ymmärtää mitään. Mielestäni tällaiset kyseenalaistamiseen kykenemättömät ihmiset ovat kapisia huoria ja teen kaikkeni, että edes joku kuuntelisi järkeä.
Kesäterveisin
Lipponen
P.S. Tuli näistä itsestääänselvyyksistä mieleen eräs tarina, jonka esittelin jo Aabrahamille. Se sopii kyllä tähänkin tilnateeseen. Tarina koskee HY:n entistä "filosofian laitoksen dosenttia, tri Pertti Lindforsia, josta eräs hänen kollegansa teki poliisille tutkintapyynnön Lindforsin väitettyä, että Raimo Aabrahamin (nimi muutettu) teoksessaan esittämät ajatukset voidaan tyhjentävästi jakaa kolmeen luokkaan: itsestäänselvyyksiin, muilta lainattuihin ja virheellisiin. Aabrahamin (joka muuten on filosofian professori, vaikka ei uskoisi) mentyä valittamaan asiasta rikoskomisariolle, jälkimmäinen totesi luettuaan Aabrahamin kirjan: eihän syytettä voi nostaa, sillä Lindfors on täysin oikeassa.
Entä tiedä, oletko koskaan lainannut ketään, mutta tuntuu hieman siltä, että tuo kategoria 'virheelliset ajatukset' on kyllä sekoittunut joihinkin hokeemiisi "itsestäänselvyyksiin"
MINÄ en ole hokenut tai toitottanut itsestäänselvyyksiä. Meneekö sinulla nimimerkit sekaisin, herra VainoHarha? Minä sanoin, että minun ei tarvitse perustella näkemystäni sinusta, sillä jokainen lukija kykenee itsekin vetämään johtopäätökset henkisestä tilastasi lukemansa perusteella ja huomaamaan minkälainen sekoboltsi esittelee muka-kyseenalaistavia näkemyksiään. Ajatuksesi eivät ole niin järisyttävän älykkäitä ja upeita, että niillä olisi mitään merkitystä sen kummemmin, ovatpahan vain vinksahtaneen HouruHeikin naputusta. Tuollaista paskanjauhantaa te miehet olette harrastaneet kautta historian. Strindbergistä Aristoteleen. Mitä uutta sinä kykenet tuomaan muuta kuin arkeen kohdistuvaa vastenmielistä inhonpurkaustasi, jonka heijastat naiseen, ja naisen kanssa elämiseen. Kakallakin voit parisuhteessa käydä ihan yksiksesi ja ruiskauttaa PäivänKAKKAra -hajustetta aikaansaannoksesi hajumolekyylien peitoksi ilman että arkesi siitä muuttuu sen kummemmin juhlaksi ja humuksi. Oven saa jopa LUKKOON.
Aristoteles suhtautui naisiin syvästi halveksuen, kykenetkö Sinä sivuuttamaan idolisi näkemyksen ja kyseenalaistamaan hänen näkemyksensä vai samastutko niin vahvasti Ihanteeseesi, että et osaa muuta kuin apinoida esikuvaasi? KYSEENALAISTA, mies hyvä. Ihmettely ei toki ole Aristoteleen yksinoikeus. Aristoteleskin olisi voinut aloittaa ihmettelyn omasta itsestään ja miettiä mistä hänen vinksahtaneet käsityksensä ja arvomaailmansa oli saanut aikansa. Jos oma nuppi on pahasti sekaisin, on turvallisinta keskittyä ihmettelemään muita ihmisiä ja maailmanmenoa, sillä keskittyessä omaan sisäiseen maailmaansa saattaa oman persoonan sisältö tuottaakin kovin negatiivisen yllätyksen ja erittäin pahan pettymyksen. Ja tätähän Aristoteles ei olisi kestänyt paskantärkeydessään. Siksi onkin niin turvallista suhtautua vihamielisesti omalle persoonallisuudelleen vieraisiin käsitteisiin kuten vaikka tunneäly. Tunneälyn avulla selviydytään tilanteissa, joissa esim. matemaattisesta älystä ei ole mitään apua. Ihmisellä voi olla tietysti myös tunneälyä, vaikka olisi matemaattisesti lahjakas.
Älä ole TYLSÄ, keksi jotain uutta, äläkä ikävystytä meitä naisia tällä vanhakantaisella naisiin kohdistuvalla vihanpurkauksella ja halveksunnalla, sillä tämäntyylisissä purkauksissa ei ole mitään uutta, se on vanhaa ja tylsää, ja oi niin tavallista. Ikävystytät meitä.
Eli Aristoteles on vielä minuakin tyhmempi. Olenpahan ainakin hyvässä seurassa. Jos Aristoteleen filosofisten spekulaatioiden sijaan kaltaisesi naiset olisivat käynnistäneet länsimaisen filosofian keskustelulla siivousvuoroista ja tunneälystä, niin kosminen tietoisuus olisi jo saavutettu.
Eli muutaman kaltaisesi kirjoitustaidottoman lutkan (katso nyt tätäkin "Aristoteleskin olisi voinut aloittaa ihmettelyn omasta itsestään ja miettiä mistä hänen vinksahtaneet käsityksensä ja arvomaailmansa oli saanut aikansa." Oli saanut aikansa, mitä vittua?) käsissä filosofia olisi voinut kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla.
Miksi muuten Aristoteleen arvomaailma oli vinksahtanut? Siksikö, että hän ei ajatellut, kuten 1900-luvun feministit. Tai yhä edelleen, jos Aristoteles olisi pohtinut tunneälyn varassa omaa itseään, hän olisi havainnut, että näillä feministeillä on (tai tulee olemaan n. 2400 vuoden kuluttua) hallussaan lopullinen totuus. Tai miksei jopa niin, että kaikki Aristoteleen ajatukset olivat loogisella vääjäämättömyydellä pätemättömiä, koska hän ei arvostanut naisia.
Miten ihmeessä naisia voi ylipäänsä arvostaa, jos heidän ajattelunsa on sinun tasollasi. Mietipä suraavaa virkettä: "Tuollaista paskanjauhantaa te miehet olette harrastaneet kautta historian." Onko tässä enää mitään järkeä? Jos haluat vain purkaa tunteitasi, miksi esität tunteilusi näennäisargumentatiivisessä muodossa.
Terveisin
Lipponen
Hohhoijaa..*Hauk*
Meillä mies on työtön, minä taas teen töitä ja yritän väsätä graduni loppuun. Silti siivoan enemmän kuin mieheni. Ehkä siinä tapauksessa, että hän ei tekisi muuta kuin löhöäisi sohvan nurkassa, patistelisin enemmänkin imurin varteen, mutta nyt hänellä riittää puuhaa ihan riittämiin ilman siivousvastuutakin. Olen sitä mieltä, että tämä asia kuuluu niihin yhdessä päätettäviin juttuihin, joissa kummankin äänellä on yhtä paljon painoa.
Köyhillä ei ole varaa palkata pariksi tunniksi viikossa siivoajaa (~40 e) ja jäkättäjille tällainen järkiratkaisu ei kelpaa: "Miehen on osallistuttava kotitöihin. Piste.". Sekin raha, joka nyt menee kotitalousvähennyksiin olisi pitänyt suunnata parisuhdeterapiaan ja pakkohoitoon.
Aika hupaisaa ja asenteellista. Miesten mielestä pitää imuroida ja naiset taas eivät ilmaise selkeää linjaa.
Mahtaisikohan asetelma muuttua, jos kertoisit,että se kotiin jäänyt onkin mies eikä nainen? Luuulen, että kaikki vastaajat lähtivät oletuksesta, että nainenhan se siellä toimettomana köllöttää.
sanotaanko vaikka näin: Jos hän on mies, niin hänen täytyy pitää huolta kodista. Jos ei voi osallistua perheen elatukseen, niin pitää tehdä muuten kaikki voitavansa. Mielestäni se olisi muutoin loukkaus puolisoa kohtaan. Niin, ja sitten pitää vielä etsiä töitä! Sen kämpän ehtii kyllä imuroimaan ja pitämään kunnossa vaikka olisi useampikin lapsi himassa. Tasavertaisuuden vuoksi myös naisen on sitouduttava tähän.
Meillä tilanne on se, että mies on työtön ja minä töissä. Silti uskallan väittää, että minä olen meillä se, joka enemmän siivoaa. Mielestäni paras ratkaisu on se, että siivousvastuu on enemmän sillä, ketä sotku häiritsee. Jos esim. mies on ihan tyytyväinen vaikka kotona siivottaisiin kerran kuussa, mutta nainen tahtoo vähintäänkin imuroida joka toinen päivä, niin kyllä se imurointi on silloin naisen tehtävä. Yhteinen siivouspäivä voidaan sitten sopia pidettäväksi vaikkapa joka toinen tai kolmas viikko ja silloin molemmat osallistuvat yhtälailla siivoukseen.
Meillä minua häiritsee enemmän petaamaton vuode ja vaatekasat lattioilla, mutta eipä ole tullut mieleen, että siksi pitäisi patistaa mies siivoilemaan. Mielestäni on pelkkää avuttomuutta, ja laiskuutta, jos ei osaa itse huolehtia viihtyvyydestään. Eri asia tietysti siinä tapauksessa, jos toinen (oli sitten mies tai nainen) jatkuvasti sotkee ja jättää kaikki tavarat ja roskat minne sattuu. Mutta "tahattoman" sotkun siivoaa minusta se, jota se sotku haittaa.
Onko miehesi tosiaan päivät himassa mitään tekemättä ja joudut silti siivoamaan? Ja vielä hänenkin jälkiään?
Kotihommat kuuluvat kaikille, myös lapsille ja kaikkien on niihin osallistuttava kykyjensä mukaan. Minun mielestäni se, että ei kanna korttaan kekoon vaan odottaa palvelua saavutettuna etuna, osoittaa toisen kunnioituksen puutetta. Minä en kehtaisi olla päivät himassa ja jakaa sen jälkeen kotitöitä. MIelestäni vähin mitä voit häneltä odottaa on se, että kämppä on kunnossa jos sinä käyt duunissa.
Ehkä olen asenteellinen sovinisti, mutta miehelle kuvailemasi toimettomuus on vielä nolompaa kuin naiselle. Mielestäni naisen toimettomuus päivisin sopii paremmin ympäristäön normeihin.