Kekkosen luomia hyviä suhteita itäiseen naapuriin on viime vuosina yritetty horjuttaa oikein olan takaa. Asialla on yleensä ollut SDP:n ja Kokoomuksen oikeistolaisista ääriaineksista koostuva sinimusta liitto. Se edustaa samaa agressiivisesti haastavaa äärilinjaa Venäjän suhteen Puolaa johtavien Kaczyńskin kaksosten kanssa. He ajoivat Puolan ulkopoliittiseen umpikujaan joka suuntaan. Puolan kansa kyllästyi ja heitti heidät pellolle pari viikkoa sitten. Presidenttiveli pysyy vielä virassaan mutta on ajautunut paitsioon koska uusi hallitus ja parlamentti ei ole enää hänen takanaan.
Niin paljon ”vanhan liiton” viisautta on vielä Suomessa jäljellä etteivät sinimustat ääriainekset ole pystyneet pilaamaan Kekkosen perintönä saamiemme hyviä ja luottamuksellisia suhteitamme Venäjään. Nyt EU:ssakin on havaittu suomalainen linja parhaiten tuloksia tuottavaksi. Nyt meidän ulkopoliittista tietotaitoamme halutaan käytettävän koko Euroopan mitassa Venäjän suuntaan. Suomelle siis tarjotaan johtopaikkaa eräässä EU:n tulevaisuuden kannalta tärkeimmässä ytimessä – se on pöytä jonka ääressä EU:n ja Venäjän suhteet halutaan kehittää Suomen ja Venäjän kahdenvälisten suhteiden esimerkilliselle tasolle. Se on suuri tunnustus suomalaiselle viisaudelle jonka luotettavana säilyttäjänä on toiminut etenkin Keskusta ja sen johto.
HS kirjoittaa
EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana toivoo Suomelle "lähestulkoon johtajan roolia EU:n ja Venäjän suhteiden paremmalle tolalle saattamisessa", ulkoministeri Ilkka Kanerva kertoo Turun Sanomissa sunnuntaina. Näin on, koska "Suomella on asialliset ja tasapainoiset suhteet Venäjään sekä hyvä puhevälit", Kanerva täsmentää.
Konsensuksella edelleen pitävä ote ulkopolitiikasta
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:1:2007-11-04;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:0:0,104:8:496352,1:0:0:0:0:0:
Niin paljon ”vanhan liiton” viisautta on vielä Suomessa jäljellä etteivät sinimustat ääriainekset ole pystyneet pilaamaan Kekkosen perintönä saamiemme hyviä ja luottamuksellisia suhteitamme Venäjään. Nyt EU:ssakin on havaittu suomalainen linja parhaiten tuloksia tuottavaksi. Nyt meidän ulkopoliittista tietotaitoamme halutaan käytettävän koko Euroopan mitassa Venäjän suuntaan. Suomelle siis tarjotaan johtopaikkaa eräässä EU:n tulevaisuuden kannalta tärkeimmässä ytimessä – se on pöytä jonka ääressä EU:n ja Venäjän suhteet halutaan kehittää Suomen ja Venäjän kahdenvälisten suhteiden esimerkilliselle tasolle. Se on suuri tunnustus suomalaiselle viisaudelle jonka luotettavana säilyttäjänä on toiminut etenkin Keskusta ja sen johto.
HS kirjoittaa
EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana toivoo Suomelle "lähestulkoon johtajan roolia EU:n ja Venäjän suhteiden paremmalle tolalle saattamisessa", ulkoministeri Ilkka Kanerva kertoo Turun Sanomissa sunnuntaina. Näin on, koska "Suomella on asialliset ja tasapainoiset suhteet Venäjään sekä hyvä puhevälit", Kanerva täsmentää.
Konsensuksella edelleen pitävä ote ulkopolitiikasta
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:1:2007-11-04;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:0:0,104:8:496352,1:0:0:0:0:0:
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, Kekkosen aikana suhteet N-liittoon (muka) oikeuttivat romuttamaan kansanvaltaisen parlamentarismin. Kansa näki tämän ja oli lopen kyllästynyt k-linjan hapatukseen ja valitsi valtaisalla äänivyöryllä Koiviston 2 kertaa tasavallan presidentiksi. Koiviston suosio perustui siihen, että hän palautti kansanvaltaisen menon Suomeen Kekkosen ylipitkän repivän kauden jälkeen.
Nykyiset hyvät suhteet Venäjään ovat Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen ansiota, myös pääministeriden Aho, Lipponen ja Vanhanen jossain määrin.
olisivat ilman Kekkosen luomaa vankkaa perustaa yhtä muodolliset kuin esim. Ruotsin, Norjan ja Tanskan suhteet Venäjään. Mitään sellaista erikoislaatuista syvyyttä niissä ei olisi mikä pistäisi EU:n pyytämään Suomea toimimaan ikäänkuin "isäntänä" neuvotteluissa Venäjän kanssa.
Koivisto orjaili Gorbatsovia ehkä enemmän kuin Kekkonen ketään Neuvostoliiton johtajista. Vasta Neuvostoliiton kaatuminen vapautti ilmapiirin vapaammille tuulille suotuisaksi ja kyllähän Koivisto uskalsi käyttää tätä hyväksi kuitenkin vasta tuskastuttavan pitkän empisen jälkeen.
Ahtisaari taisi hieman närkästyttää Venäjän johtoa näkyvällä roolillaan länsimaiden jujuttaessa Miloševićä. Venäjää jujutettiin myös eikä Ahtisaaren käskassaraksi joutunut Tsernomyrdin saanut kotimaassaan kuin haukkuja osakseen.
Tottahan toki Venäjän politiikkaa on hoidettu viisaasti Kekkosen jälkeenkin. Kekkosen "oppipojat" (ja tyttö) kuuluvat ns. vanhaan koulukuntaan. Uusia oppeja ja koulukuntia on tulossa, mutta tuskinpa nekään vanhoja hyviksi koettuja perusprinsiippejä roskikseen heittävät.
... ottaa lujille vieläkin. Kekoosen aikana jouduttiin tinkimään parlamentarismista siksi, että olimme joutuneet sodan seurauksen N-liiton etupiiriin. Suomessa ei ollut mahdollista sellainen hallitus, jossa olisi ollu avoimesti neuvostovastaisia ja länsimyönteisä ministereitä tai puoluetta. Eräiden surullisten parlamentarismin vaatimien kokeilujen jälkeen Kekkonen piti huolen, että tuo ehto täyttyi. Parlamenttikin oppi läksynsä eikä se enää Kekkosen loppuaikoina eikä Koiviston aikana lähtenyt seikkailun tielle.
Koiviston alkuaika elettiin samanlaisissa oloissa ja Koivisto toimi aivan samoin kuin Kekkonen, taisipa olla kerrassaan mitään uskaltamaton neukkuihin päin. Kekkonen sentään piti menestyksellä Suomen puolta N-liiton edessä.
Muutamien vuosien jälkeen Koiviston kauden alettua N-liitossa nousi valtaan Gorbatshov, jonka politiikka vapautti N-liitonkin normaaliin kansainväliseen yhteistyöhön ja Suomikin saattoi elää normaalimmin myös suhteessaan itään. Sitten lopulta tapahtui Koiviston aikana N-liiton romahtaminen, jolloin kylmä sota päättyi ja mekin pääsimme eroon meille syötetystä liitosospimuksestamme, YYA:sta. Vasta tämän jälkeen saatoimme elää normaalisti.
Mutta Paasikivi ja Kekkonen olivat ne vuosikymmeniä hallinneet presidentit, jotka syvimmin loivat venäläisiin sellaisen tuntuman, että noihin suomalaisiin voi luottaa. Koivistokaan ei heitä koskaan pettänyt. Ahtisaari oli mitättömyys presidenttinä, joka ei meidän Venäjän suhteisiimmekaan mitään vaikuttanut. Halonen hoitaa asiat sinne päin hyvin, kunhan vain nämä nykyiset Nato-intoilijat Katainen, Häkämies, Lipponen, Jaakonsaari ja Kanervaakin eivät pääsisi sotkemaan luottamuksellisia suhteitamme.
Koivisto tunsi venäläiset oikein hyvin, osasi myös kieltä aika tavalla. Koivisto tiesi, että Venäjän kanssa ei voi toimia, ellei ole honkilökohtaisia ja aidosti luottamuksellisia suhteita venäläisiin. Heidän pitää ensin luottaa ihmisiin ennen kuin mitään asioita ryhdytään hoitamaan.
Tästä syystä Koiviston alkuaika ja myös Baltian maiden itsenäistymisen aika kaivelee niitä, jotka eivät tajua, että Koivisto varjeli henkilösuhteitaan pidättäytymällä populistisesta pelistä Venäjän suuntaan.
Tuomioja ja Halonen eivät näistä asioista tajua mitään. Siksi rekkajonot kasvavat ja puutullit ajavat paperiteollisuuden Suomesta.