(Laitan uusiksi, kun väsyneenä mokailen :D)
Mutta ei hätää, kaikki manipulaatioon perustuva tulee kaatumaan. Vielä te näette. Luottakaa intuitioon, vaistoon, sydämenne ääneen... Tietäkää sydämessänne, totuus tulee julki ja tuskin totuutta pystyvät "aisoissa" kauan pitämään...
En suosittelisi heti täysillä "vapautumaan", yksin kukaan tuskin haluaa jäädä... Nämä, jotka katseensa kääntävät... Luulen, että pelkäävät hekin. Ehkä pelkäävät menetystä, muutosta tai jopa vapautta. Ei se ole heidän vikansa, aikanaan hekin tekevät itse valintansa...
On totta, että ihmisen olisi hyvä (tai tulisi) olla moitteeton ja nuhteeton, ettei energiaa menisi hukkaan. (Kuten televisio passivoi ja antaa ihmisille "normeja", jotka ovat joskus kaukana humaaniudesta...) Mutta kun sitä "nuhteettomuutta" edistetään kieltämällä ja rankaisemalla, perustuu se pelkoon, ja se minusta kertoo epätasapainosta. Hieman "nähneenä" ja kokeneena voin sanoa, että egojensa vallassa taitavat olla nämä "henkiset hirmuhallitsijat", jotka katrasta kaitsevat kovasti.
Seksistä sen verran, harrastakaa keskenänne, tehkää siitä kaunista ja olkaa luovia... Panoksena on energian menettäminen (tai sen saaminen), hyvä olo, morkkis, tunteita yleensä, oppitunti itsestä, mahdollinen jälkikasvu, oman egon kasvu ja punaiset posket...
Ego kun on kasvuvaiheessa, se tahtoo imeä itseensä kaikkea, niin hyvää kuin pahaakin... Ja se ego on siellä sitten loppuelämän.
Kerron esimerkin egon toiminnasta. Pari vuotta sitten "valaistuin", kävin uskossa, näin hetken jotain kaunista. Siitä sitten täydellistä taparemonttia kohti. (En uskonut koskaan, että voisin "hihhuloida", heh...)
Mutta mutta, aikani kun olin elämättä egoistista elämää, tavallaan työnsin kaikkea "egoiluun" liittyvää pois (perfektionismi-pukeutuminen ym..), menin tietämättäni kohti sisäistä kaaosta, epätasapainoa. Egoni otti pian paikkansa takaisin, kovalla ryminällä. Noh, nyt aina silloin tällöin "hellin" sitä, kunnes se suosiolla luovuttaa paikkansa... Jotain pieniä juttuja...
Usko on avain, ja se usko on sisällänne. Etsikää tie sisällenne, niin löydätte itsenne. Itsenne löytämällä voitte löytää uskonne. Mutta usko avaa oven sisällenne. Paradoksaalista, suorastaan.
Juttuni ei välttämättä ole totuus, vihje paremminkin...
Hohtakaa siellä pimeyden keskellä, omalla valollanne. Toivon teille hyvää.
Ps. w w w.uskontojenuhrientuki. f i (löytyiskö tuolta lukemista ja tukea?)
Mutta ei hätää, kaikki manipulaatioon perustuva tulee kaatumaan. Vielä te näette. Luottakaa intuitioon, vaistoon, sydämenne ääneen... Tietäkää sydämessänne, totuus tulee julki ja tuskin totuutta pystyvät "aisoissa" kauan pitämään...
En suosittelisi heti täysillä "vapautumaan", yksin kukaan tuskin haluaa jäädä... Nämä, jotka katseensa kääntävät... Luulen, että pelkäävät hekin. Ehkä pelkäävät menetystä, muutosta tai jopa vapautta. Ei se ole heidän vikansa, aikanaan hekin tekevät itse valintansa...
On totta, että ihmisen olisi hyvä (tai tulisi) olla moitteeton ja nuhteeton, ettei energiaa menisi hukkaan. (Kuten televisio passivoi ja antaa ihmisille "normeja", jotka ovat joskus kaukana humaaniudesta...) Mutta kun sitä "nuhteettomuutta" edistetään kieltämällä ja rankaisemalla, perustuu se pelkoon, ja se minusta kertoo epätasapainosta. Hieman "nähneenä" ja kokeneena voin sanoa, että egojensa vallassa taitavat olla nämä "henkiset hirmuhallitsijat", jotka katrasta kaitsevat kovasti.
Seksistä sen verran, harrastakaa keskenänne, tehkää siitä kaunista ja olkaa luovia... Panoksena on energian menettäminen (tai sen saaminen), hyvä olo, morkkis, tunteita yleensä, oppitunti itsestä, mahdollinen jälkikasvu, oman egon kasvu ja punaiset posket...
Ego kun on kasvuvaiheessa, se tahtoo imeä itseensä kaikkea, niin hyvää kuin pahaakin... Ja se ego on siellä sitten loppuelämän.
Kerron esimerkin egon toiminnasta. Pari vuotta sitten "valaistuin", kävin uskossa, näin hetken jotain kaunista. Siitä sitten täydellistä taparemonttia kohti. (En uskonut koskaan, että voisin "hihhuloida", heh...)
Mutta mutta, aikani kun olin elämättä egoistista elämää, tavallaan työnsin kaikkea "egoiluun" liittyvää pois (perfektionismi-pukeutuminen ym..), menin tietämättäni kohti sisäistä kaaosta, epätasapainoa. Egoni otti pian paikkansa takaisin, kovalla ryminällä. Noh, nyt aina silloin tällöin "hellin" sitä, kunnes se suosiolla luovuttaa paikkansa... Jotain pieniä juttuja...
Usko on avain, ja se usko on sisällänne. Etsikää tie sisällenne, niin löydätte itsenne. Itsenne löytämällä voitte löytää uskonne. Mutta usko avaa oven sisällenne. Paradoksaalista, suorastaan.
Juttuni ei välttämättä ole totuus, vihje paremminkin...
Hohtakaa siellä pimeyden keskellä, omalla valollanne. Toivon teille hyvää.
Ps. w w w.uskontojenuhrientuki. f i (löytyiskö tuolta lukemista ja tukea?)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.