Kysymys on jostain sellaisesta, josta vältetään puhumista tai jopa kieltäydytään.
Lynn-Vanhasen (2006) julkaisun arvioinnin yhteydessä sosiologian professori käytti "poliittista korrektiutta" ilmaisuna tarkoittamaan verhoa, jonka jotkut hänen mukaansa ovat halunneet vetää tietyn keskustelun ylle.
Samaan asiaan viitattiin myös eilen illalla laaditussa avauksessa - tosin pelkin linkein.
Kannanottoni - tai lähinnä kysymykseni - tuntui vaativan kuitenkin oman aloituksen. Lynn-Vanhasen (2006) tutkimuksesta esitän yhden ainoan kysymyksen.
Sen sijaan kerron oman näkökulmani siihen, mistä "tabu" - jonka olemassaolon olen itsekin mm. maahanmuuttajakeskustelussa havainnut - tulee.
...
Minulla ei ole sinänsä mitään asioiden tutkimista vastaan. Ja tutkittu on varmaan lukemattomia kyseessä olevaa aihetta vähemmän yleistä mielenkiintoa herättäviä asioita.
Yleinen mielenkiinto sinänsä nyt ei kuitenkaan tutkimuksen tekemiseen ole ainoa peruste - eikä edes riittävä.
Jos nimittäin kansalaisilta kysyttäisiin, niin varmaan vielä enemmän mielenkiintoa koettaisi herättävän vaikka tässä kontekstissa esiintyvän Tatu Vanhasen pojan Matin yksityiselämään liittyvät asiat.
Niiden tutkimiseen pääministerimme tuskin kuitenkaan lupaa myöntäisi.
Ja vaikea on kuvitella, mikä olisi tutkimuksen rahoittajan ajatus tutkimustulosten hyödyntämisestä. "Paljastuskirjan" tuottamaa taloudellista tulosta kun ei nyt sentään voida pitää "tutkimustuloksen hyödyntämisenä".
Kyseessä olevan asian tutkimisen mielekkyys - ja oikeutus on siis perusteltava eri motiivein.
Nimenomaisesti älykkyystutkimus on tähän asti tuottanut valtavasti tietoa, jota soveltamalla on voitu auttaa monenlaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä. Eikä tällä tutkimussektorilla - sen enempää kuin millään muullakaan - ole aina voinut, eikä tarvinnut olla nimettävää tavoitetta, jonka perusteella olisi mahdollista arvioida tutkimusprojektin perusteltavuutta.
Tälläkin palstalla on sivuttu aiheita, joita usein pidetään "tabuina", joista puhuminen "vaiennetaan" ja jotka eivät ole "poliittisesti korrekteja". Niin kuin jo totesin, olen itsekin huomannut, että tietyistä asioista asiantuntijatkin ovat aika vaitonaisia. Syntyy vaikutelma, että he eivät niihin kovin mielellään aina ota kantaa.
Tämä saattaa johtua siitä, että he tietävät sen, mitä monet maallikot eivät tiedä: Että asiasta yleensäkin tiedetään vähemmän kuin luullaan tiedettävän. Johtopäätösten teolle on silloin liian vähän eväitä. Saattaa myös olla, että kysymyksenasettelu ei tee vastaamista yleensä mahdolliseksi. (Oletteko jo lakanneet hakkaamasta vaimoanne?)
Jos vaikeneminen ei kuitenkaan johdu em. syistä, niin mistä se voisi johtua? Olisiko niin, että asiantuntijapiireillä olisi henkilökohtainen intressi, joka estäisi puhumisen? Niinkuin raha? Asema? Poliittinen korrektius? Sinisilmäisyys?
Mistä minä tiedän varmasti. Mutta en usko. Oma käsitykseni on, että joistain asioista monet vaikenevat samasta syystä kuin mistä toiset pitävät Lynn-Vanhasen tutkimustuloksia virheellisinä.
Ottamatta ollenkaan kantaa esim. kyseisen tutkimuksen luotettavuuteen, otaksun että syynä monen kokemaan "hyssyttelyyn" on koettu tietynlainen "pattitilanne":
Keskusteluun tuotavien aiheiden julkisen käsittelyn ei luoteta välttämättä selvittävän asioita - vaan jopa mutkistavan niitä entisestään.
Yritän heti havainnollistaa - ja jotta mentäisiin enempi etiketin mukaan, ristin henkilöt ym. X:iksi.
xx-vuosikymmenellä hallitsi urheilulajia x urheilija X kansainvälisellä tasolla. Menestyksensä ohella hän sai kuuluisuutta myös siitä, että ei paljoakaan välittänyt taustaorganisaationsa, liiton, säännöistä - ja keräili pitkin matkaa erilaisia sanktioita. Osa meni lehtiin, osa ei. Julkisuuteen välittyneen kuvan perusteella ihmiset tuntuivat näkevän X:n urheilulahjakkuutena, taiteilijana, jonka byrokraattinen ja ahdasmielinen järjestelmä halusi pakottaa omaan vanhakantaiseen muottiinsa. Syylliseksi henkilöityi X:n valmentaja XX. Hän oli mies, joka oli valmentanut X:ää varhaisesta teini-iästä, eikä pelkästään valmentanut, vaan myös kasvattanut. Kuitenkin XX:ää pidettiin tuohon aikaan suuren yleisön silmissä miehenä, josta huolimatta X saavutti menestyksensä - ei "jonka ansiosta". Tulevaisuus, onneksi, oli kuitenkin tuleva osoittamaan, että asia ei ollut aivan niin kuin aluksi yleisesti oli luultu.
XX tietää tänään, mikä riski sisältää siinä, että "totuuksia" kerrotaan julkisuudessa: Ne voivat "mutkistua" - eikä siinä vielä kaikki: Pahimmillaan ne saattavat muuttaa muotoaan aivan kokonaan.
Yksi julkisuuteen tuotu "totuus" on nyt tämä älykkyyden tutkimukseen liittyvä problematiikka. Todisti - tai todistamatta jätti se nyt mitä tahansa - niin osataanko sen tieto maailmanlaajuisin ulottuvuuksin sijoittaa niihin yhteyksiin, joissa se palvelee niitä tarkoituksia, joita itse pidämme arvokkaina?
Minulla ei todella ole mitään minkään tutkimista vastaan sinänsä. Selvää tietenkin on, että hullukaan ei tutki oletuksella, ettei saatavilla tiedoilla koskaan tehtäisi mitään. Taustalla tulee olla ennuste siitä, että tutkimuksen tulokset tulevat todennäköisesti hyödyttämään koko yhteisöä - joko osana jatkotutkimusta tai sovelluksina yhteiskunnan innovaatioina.
Tässä on omalta kannaltani katsottuna Lynn-Vanhasen (2006) julkaisuun liittyvä epäselvyys:
Sen enempää alemmasta linkistä avautuvasta tämän aamuisen aamu-tv:n haastattelusta kuin tältä palstalta muutoinkaan, en ole saanut vastausta siihen, missä ja miten ko. tutkimusaineiston tietoja tultaisiin mahdollisesti hyödyntämään.
Itse en ole pohdinnastani huolimatta relevanttia käyttökohdetta Lynn-Vanhaselle (2006) keksinyt. Mihin ihmeeseen tarvitaan tietoa afrikkalaisten henkisen suorituskyvyn mahdollisista eroista eurooppalaisten vastaaviin?
Olen kysynyt asiaa näissä yhteyksissä aiemminkin, ilman vastausta - toistaiseksi.
Sen sijaan miettimättäkin olen keksinyt asiayhteyksiä, joissa mahdollisia eroja todistavia tuloksia todennäköisesti tultaisiin käyttämään - ilman että ne sinne kuuluisivat - johtopäätöksin, jotka eivät pitäisi paikkaansa ja tarkoituksin, jotka eivät kestä päivänvaloa.
J-P Roos kannattaa keskustelua. Niin teen minäkin.
J-P Roos ei kunnioita poliittista korrektiutta. Enkä minä.
Kummatkin kannatamme avointa yhteiskuntaa, jota kehitetään sen omin ehdoin.
Nyt on Roosin - tai kenen tahansa muun ko. tutkimuksesta tietävän - aika kertoa miten Lynn-Vanhanen (2006) tukee yhteisiä pyrkimyksiämme.
Minä kun en tiedä.
Lynn-Vanhasen (2006) julkaisun arvioinnin yhteydessä sosiologian professori käytti "poliittista korrektiutta" ilmaisuna tarkoittamaan verhoa, jonka jotkut hänen mukaansa ovat halunneet vetää tietyn keskustelun ylle.
Samaan asiaan viitattiin myös eilen illalla laaditussa avauksessa - tosin pelkin linkein.
Kannanottoni - tai lähinnä kysymykseni - tuntui vaativan kuitenkin oman aloituksen. Lynn-Vanhasen (2006) tutkimuksesta esitän yhden ainoan kysymyksen.
Sen sijaan kerron oman näkökulmani siihen, mistä "tabu" - jonka olemassaolon olen itsekin mm. maahanmuuttajakeskustelussa havainnut - tulee.
...
Minulla ei ole sinänsä mitään asioiden tutkimista vastaan. Ja tutkittu on varmaan lukemattomia kyseessä olevaa aihetta vähemmän yleistä mielenkiintoa herättäviä asioita.
Yleinen mielenkiinto sinänsä nyt ei kuitenkaan tutkimuksen tekemiseen ole ainoa peruste - eikä edes riittävä.
Jos nimittäin kansalaisilta kysyttäisiin, niin varmaan vielä enemmän mielenkiintoa koettaisi herättävän vaikka tässä kontekstissa esiintyvän Tatu Vanhasen pojan Matin yksityiselämään liittyvät asiat.
Niiden tutkimiseen pääministerimme tuskin kuitenkaan lupaa myöntäisi.
Ja vaikea on kuvitella, mikä olisi tutkimuksen rahoittajan ajatus tutkimustulosten hyödyntämisestä. "Paljastuskirjan" tuottamaa taloudellista tulosta kun ei nyt sentään voida pitää "tutkimustuloksen hyödyntämisenä".
Kyseessä olevan asian tutkimisen mielekkyys - ja oikeutus on siis perusteltava eri motiivein.
Nimenomaisesti älykkyystutkimus on tähän asti tuottanut valtavasti tietoa, jota soveltamalla on voitu auttaa monenlaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä. Eikä tällä tutkimussektorilla - sen enempää kuin millään muullakaan - ole aina voinut, eikä tarvinnut olla nimettävää tavoitetta, jonka perusteella olisi mahdollista arvioida tutkimusprojektin perusteltavuutta.
Tälläkin palstalla on sivuttu aiheita, joita usein pidetään "tabuina", joista puhuminen "vaiennetaan" ja jotka eivät ole "poliittisesti korrekteja". Niin kuin jo totesin, olen itsekin huomannut, että tietyistä asioista asiantuntijatkin ovat aika vaitonaisia. Syntyy vaikutelma, että he eivät niihin kovin mielellään aina ota kantaa.
Tämä saattaa johtua siitä, että he tietävät sen, mitä monet maallikot eivät tiedä: Että asiasta yleensäkin tiedetään vähemmän kuin luullaan tiedettävän. Johtopäätösten teolle on silloin liian vähän eväitä. Saattaa myös olla, että kysymyksenasettelu ei tee vastaamista yleensä mahdolliseksi. (Oletteko jo lakanneet hakkaamasta vaimoanne?)
Jos vaikeneminen ei kuitenkaan johdu em. syistä, niin mistä se voisi johtua? Olisiko niin, että asiantuntijapiireillä olisi henkilökohtainen intressi, joka estäisi puhumisen? Niinkuin raha? Asema? Poliittinen korrektius? Sinisilmäisyys?
Mistä minä tiedän varmasti. Mutta en usko. Oma käsitykseni on, että joistain asioista monet vaikenevat samasta syystä kuin mistä toiset pitävät Lynn-Vanhasen tutkimustuloksia virheellisinä.
Ottamatta ollenkaan kantaa esim. kyseisen tutkimuksen luotettavuuteen, otaksun että syynä monen kokemaan "hyssyttelyyn" on koettu tietynlainen "pattitilanne":
Keskusteluun tuotavien aiheiden julkisen käsittelyn ei luoteta välttämättä selvittävän asioita - vaan jopa mutkistavan niitä entisestään.
Yritän heti havainnollistaa - ja jotta mentäisiin enempi etiketin mukaan, ristin henkilöt ym. X:iksi.
xx-vuosikymmenellä hallitsi urheilulajia x urheilija X kansainvälisellä tasolla. Menestyksensä ohella hän sai kuuluisuutta myös siitä, että ei paljoakaan välittänyt taustaorganisaationsa, liiton, säännöistä - ja keräili pitkin matkaa erilaisia sanktioita. Osa meni lehtiin, osa ei. Julkisuuteen välittyneen kuvan perusteella ihmiset tuntuivat näkevän X:n urheilulahjakkuutena, taiteilijana, jonka byrokraattinen ja ahdasmielinen järjestelmä halusi pakottaa omaan vanhakantaiseen muottiinsa. Syylliseksi henkilöityi X:n valmentaja XX. Hän oli mies, joka oli valmentanut X:ää varhaisesta teini-iästä, eikä pelkästään valmentanut, vaan myös kasvattanut. Kuitenkin XX:ää pidettiin tuohon aikaan suuren yleisön silmissä miehenä, josta huolimatta X saavutti menestyksensä - ei "jonka ansiosta". Tulevaisuus, onneksi, oli kuitenkin tuleva osoittamaan, että asia ei ollut aivan niin kuin aluksi yleisesti oli luultu.
XX tietää tänään, mikä riski sisältää siinä, että "totuuksia" kerrotaan julkisuudessa: Ne voivat "mutkistua" - eikä siinä vielä kaikki: Pahimmillaan ne saattavat muuttaa muotoaan aivan kokonaan.
Yksi julkisuuteen tuotu "totuus" on nyt tämä älykkyyden tutkimukseen liittyvä problematiikka. Todisti - tai todistamatta jätti se nyt mitä tahansa - niin osataanko sen tieto maailmanlaajuisin ulottuvuuksin sijoittaa niihin yhteyksiin, joissa se palvelee niitä tarkoituksia, joita itse pidämme arvokkaina?
Minulla ei todella ole mitään minkään tutkimista vastaan sinänsä. Selvää tietenkin on, että hullukaan ei tutki oletuksella, ettei saatavilla tiedoilla koskaan tehtäisi mitään. Taustalla tulee olla ennuste siitä, että tutkimuksen tulokset tulevat todennäköisesti hyödyttämään koko yhteisöä - joko osana jatkotutkimusta tai sovelluksina yhteiskunnan innovaatioina.
Tässä on omalta kannaltani katsottuna Lynn-Vanhasen (2006) julkaisuun liittyvä epäselvyys:
Sen enempää alemmasta linkistä avautuvasta tämän aamuisen aamu-tv:n haastattelusta kuin tältä palstalta muutoinkaan, en ole saanut vastausta siihen, missä ja miten ko. tutkimusaineiston tietoja tultaisiin mahdollisesti hyödyntämään.
Itse en ole pohdinnastani huolimatta relevanttia käyttökohdetta Lynn-Vanhaselle (2006) keksinyt. Mihin ihmeeseen tarvitaan tietoa afrikkalaisten henkisen suorituskyvyn mahdollisista eroista eurooppalaisten vastaaviin?
Olen kysynyt asiaa näissä yhteyksissä aiemminkin, ilman vastausta - toistaiseksi.
Sen sijaan miettimättäkin olen keksinyt asiayhteyksiä, joissa mahdollisia eroja todistavia tuloksia todennäköisesti tultaisiin käyttämään - ilman että ne sinne kuuluisivat - johtopäätöksin, jotka eivät pitäisi paikkaansa ja tarkoituksin, jotka eivät kestä päivänvaloa.
J-P Roos kannattaa keskustelua. Niin teen minäkin.
J-P Roos ei kunnioita poliittista korrektiutta. Enkä minä.
Kummatkin kannatamme avointa yhteiskuntaa, jota kehitetään sen omin ehdoin.
Nyt on Roosin - tai kenen tahansa muun ko. tutkimuksesta tietävän - aika kertoa miten Lynn-Vanhanen (2006) tukee yhteisiä pyrkimyksiämme.
Minä kun en tiedä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Kysymys on jostain sellaisesta, josta vältetään puhumista tai jopa kieltäydytään."
Eli tabusta.......hoh hoijaa, mitenkäs sitä niin rupesi ramaseen ihan yks'kaks.
Täytyy huomenissa sitten katsella, jos jaksaisi pureutua ihmisten yhteisiin(?) pyrkimyksiin.
"Itse en ole pohdinnastani huolimatta relevanttia käyttökohdetta Lynn-Vanhaselle (2006) keksinyt. Mihin ihmeeseen tarvitaan tietoa afrikkalaisten henkisen suorituskyvyn mahdollisista eroista eurooppalaisten vastaaviin?"
Huomaathan, että tutkimus ei vertaillut vain Euroopan ja Afrikan väestöjä, vaan siinä vertailtiin ihmisiä ympäri maailman. Näitä tietoja ei voida käyttää suoraan mihinkään, mutta ne tarjoavat pohjan jatkotutkimuksille, kun vertaillaan kulttuurin, ympäristön jne vaikutusta ihmisen aivojen kehitykseen matemaattis-loogisella alueella (mitä nykyaikaiset älykkyystestit enimmäkseen mittaavat).
Tietysti jotkut voivat käyttää niitä omiin poliittisiin tarkoituksiinsa, mutta se on heidän häpeänsä. Ja niiden, jotka lankeavat yksinkertaistuksiin.
"Näitä tietoja ei voida käyttää suoraan mihinkään, mutta ne tarjoavat pohjan jatkotutkimuksille, kun vertaillaan kulttuurin, ympäristön jne vaikutusta ihmisen aivojen kehitykseen matemaattis-loogisella alueella (mitä nykyaikaiset älykkyystestit enimmäkseen mittaavat)."
Kyllä kai yleiset älykkyystestit mittaa verbaalistakin puolta...? ja mitähän niillä jatkotutkimuksilla sitten tehdään, ts. mikä on visio koko suunnan soveltamaisesta, on jäänyt minulle epäselväksi...
"Tietysti jotkut voivat käyttää niitä omiin poliittisiin tarkoituksiinsa, mutta se on heidän häpeänsä."
Kun se ei taida olla.
"Ja niiden, jotka lankeavat yksinkertaistuksiin."
Ja niitä on paljon. En nyt ole perehtynyt itse Lynn-Vanhaseen (2006) yhtään, mutta luulisi, että heilläkin olisi joku ajatus, millä tavalla tutkimuksesta voisi hyötyä. Mutta kuullut en siitä kyllä ole...?
Yhteiskuntatieteellisesti merkittävämpää olisi tutkia miksi joku ihminen/ihmisryhmä pitää toista tyhmempänä kuin toista, tai miksi kun tietyt ihmisryhmät kokoontuvat, koko ryhmän älykkyyden määrääväksi tekijäksi tulee hän joka huitoo ja huutaa eniten, ja jolla on ylikokoisimmat vaatteet?
Tämä olisi sosiologinen kysymys jos mikä, sen sijaan että pohdittaisiin jotain niinkin "objektiivista" kuin yksilön älykkyys.
Suomalaisessa yhteiskunnassahan käytös mikä leimaa ala- ja ylä-asteikäisiä, ei toimi enää vanhemmalla iällä kovin hyvin, mutta miksi samankaltainen käytös on ja pysyy tietyissä ihmisryhmissä pitkälle aikuisikään?
Ei älykkyyden tutkimisessakaan mitään vikaa sinänsä ole. Se on myös mielestäni tosi mielenkiintoinen alue tutkittavaksi. Lynn-Vanhasen (2006) tutkimusta en ole kuitenkaan osannut oikein sijoittaa juuri mainitsemaasi yhteiskunnalliseen kontekstiin: En oikein erota sen viitekehystä.
Esittämässäsi suunnassa, jossa tutkimusta on takuulla tehtykin, on sen sijaan sekä tosi suurta kiinnostavuutta että yhteiskunnallista relevanssia.
Eri-ikäisten, eri koulutuksen saaneiden jne. ihmisten "käytös" poikkeaa ymmärrettävästi toisistaan. Silti tulisi jokaiselta yhteisön jäseneltä edellyttää tiettyjen suoraan yhteisön perusarvoista johdettujen ajatusten hallintaa - ja että se näkyisi myös heidän toimissaan ja ilmaisussaan. Mitä ei aina tapahdu. Siitä tämän palstan suuri osa kirjoituksista käy esimerkkinä.
Et vissiin tunne kovin hyvin yliopistomaailmaa. Oikeasti tehdään todella paljon tutkimusta, josta ei todellakaan ole mitään hyötyä.
En nyt ehdi etsimään linkkiä, mutta tuossa jokin aika sitten naureskeltiin kahvipöydässä ko. linkille ja sille miten uskomattomia tutkimuksia yliopistoissa tehdään. Varsinkin kulttuurien tutkimisessa jotkut paneutuvat naurettaviin yksityiskohtiin ja äärimmäisen rajattuun aiheeseen.
"Et vissiin tunne kovin hyvin yliopistomaailmaa. Oikeasti tehdään todella paljon tutkimusta, josta ei todellakaan ole mitään hyötyä."
Eihän sellaista tutkimusta voi tehdäkään, jolla ei voi sanoa olevaan mitään (kursiivilla) potentiaalia. Kun puhutaan "nollatutkimuksesta", niin tarkoitetaan tutkimusta, joka ei todennäköisesti tule tuomaan siihen uhrattua panosta takaisin esim. taloudelliseksi laskettavana hyötynä. Silti sellaisellakin tutkimuksella saattaa olla jotain (kursiivilla) merkitystä.
Tiedän siis, että tehdään tutkimuksia, joista ei ole oikeastaan mihinkään. Syy, miksi kirjoitan Lynn-Vanhasesta (2006), on se, että en pelkästään ihmettele, mitä hyötyä (kursiivilla) siitä voisi olla, vaan että voisiko siitä olla jopa haittaa?
Tiedän, että innovoituneelle tutkijalle tämä kysymys ei välttämättä priorisoidu hänen miettiessään seuraavaa tutkimuskohdetta, mutta kysymyksenä se on mielestäni yhteiskunnallisesti kiinnostava.
Kirjoitan tätä jatkuvasti toisen käden tietoon tukeutuen - en siis ole saanut käsiin Lynn-Vanhasta (2006). Olisi kuitenkin mukava saada tietää tutkimuksen synopsis ja siitä lähtevä tutkimusajatus?