Meillä on nyt porvarihallitus. Sen pitäisi toimia oppinsa, markkinatalouden, mukaan. Hoitajat ovat nyt vaatimassa markkinahintaa työstään, sitä mikä on kansainvälisillä markkinoilla noteerattu sen työn arvoksi. Sitä vastustavat kaikkein sydämettömimmät porvarit sillä, että jos nyt hoitajille maksetaan markkinahinnan mukainen palkka, silloinhan meidän pitäisi muillekin matalapalkka-aloille maksaa markkinahintainen palkka, jolla he tulisivat toimeen, eihän siitä tule mitään, miten meidän rikkaiden silloin kävisi.
Nythän on kuitenkin niin, että kansantalous tuottaa tietyn suuruisen potin yhteistyön tulosta. Se pitäisi jakaa niin, että kaikki eläisivät työansioillaan tai tulisivat kyvyttömyytensä takia hoidetuiksi. Yksi mammuttituloinen tarvitsee suuren määrän köyhiä voidakseen saada yhteisestä tulosta kohtuuttomuutensa. Nyt on vain jaettu suurituloisille, varallisuutta omaaville ja perijöille verohelpotuksia ja optioita myötäjuoksijoille. Jokainen suuri puolue voi katsoa peiliin. Mutta kaikkeen ei raha riitä. Systeemi tarvitsee nyt liian paljon köyhiä, jotka alkavat vähitellen vaatia osaansa. Köyden pää on tullut vetäjän käteen.
Maailmaa ohjataan eri menetelmillä. Yleisin menetelmä – jota ei tunnusteta - on kuitenkin johtaminen kriisien kautta. Realiteetit pakottavat lopulta tekemään ratkaisuja, jotka korjaavat suurimpia vääryyksiä. Se on kuin yhteiskunnan sisäinen servo. Ratkaise oikein tai itke ja ratkaise oikein. Sitä aikaa nyt eletään.
Kun lääkärien ja hoitajien lukumäärä on kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä, mutta molemmista on krooninen pula ja lääkekulut nousevat nousemistaan. Eikö kansantulokakkua pitäisi käyttää muuhunkin kuin sairauksien ja työkyvyttömyyden hoitoon? Ei selitykseksi riitä, että vanhuksia on enemmän ja lapsia vähemmän. Miksi? On aihetta kysyä monta kertaa peräkkäin miksi. Pitäisi aloittaa kuin nollabudjetista ja panna kaikki kyseenalaiseksi, kysymällä riittävän monta kertaa miksi.
Muutama mallikysymys:
Onko vanha Hippokrateen periaate, että ruokasi olkoon lääkkeesi ja lääkkeesi olkoon ruokasi nykyään ihan hanurista?
Miksi nykyinen ruoka pitää suojella ja lisäaineistaa (myrkyttää) niin, että se saadaan myyntikelpoisena kuluttajalle asti?
Miksi maat ja vedet uhkaavat pilaantua ihan kokonaan, miksi ei ennen?
Miksi mahavaivaisia ja allergikkoja on nykyään niin paljon, että hoitojen korvauksiin menee iso määrä miljoonia?
Onko tarpeellista yksityistää voiton tavoittelun kohteeksi myös kaikki peruspalvelut, esim. sähkö ja vesi?
Kuinka leveäksi ansiohaitari on moraalisesti oikein levittää?
Onko suurilla poliittisilla puolueilla tarjota enää muuta kuin viime vuosituhannen virsiä? Kannattaako eväänsä syöneitä puolueita enää äänestää?
Onko enää muuta aatteellisesti vapaaksi oletettavaa tietokanavaa kuin internet, sekin varauksin?
Kuka vastaa yhteiskunnan pelisäännöistä?
On paljon muita kirjoittamattomia kysymyksiä, joita pitäisi esittää, jotta kriisit laukeaisivat. Ja soveltaen; laukaise tai - itke ja laukaise.
Nythän on kuitenkin niin, että kansantalous tuottaa tietyn suuruisen potin yhteistyön tulosta. Se pitäisi jakaa niin, että kaikki eläisivät työansioillaan tai tulisivat kyvyttömyytensä takia hoidetuiksi. Yksi mammuttituloinen tarvitsee suuren määrän köyhiä voidakseen saada yhteisestä tulosta kohtuuttomuutensa. Nyt on vain jaettu suurituloisille, varallisuutta omaaville ja perijöille verohelpotuksia ja optioita myötäjuoksijoille. Jokainen suuri puolue voi katsoa peiliin. Mutta kaikkeen ei raha riitä. Systeemi tarvitsee nyt liian paljon köyhiä, jotka alkavat vähitellen vaatia osaansa. Köyden pää on tullut vetäjän käteen.
Maailmaa ohjataan eri menetelmillä. Yleisin menetelmä – jota ei tunnusteta - on kuitenkin johtaminen kriisien kautta. Realiteetit pakottavat lopulta tekemään ratkaisuja, jotka korjaavat suurimpia vääryyksiä. Se on kuin yhteiskunnan sisäinen servo. Ratkaise oikein tai itke ja ratkaise oikein. Sitä aikaa nyt eletään.
Kun lääkärien ja hoitajien lukumäärä on kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä, mutta molemmista on krooninen pula ja lääkekulut nousevat nousemistaan. Eikö kansantulokakkua pitäisi käyttää muuhunkin kuin sairauksien ja työkyvyttömyyden hoitoon? Ei selitykseksi riitä, että vanhuksia on enemmän ja lapsia vähemmän. Miksi? On aihetta kysyä monta kertaa peräkkäin miksi. Pitäisi aloittaa kuin nollabudjetista ja panna kaikki kyseenalaiseksi, kysymällä riittävän monta kertaa miksi.
Muutama mallikysymys:
Onko vanha Hippokrateen periaate, että ruokasi olkoon lääkkeesi ja lääkkeesi olkoon ruokasi nykyään ihan hanurista?
Miksi nykyinen ruoka pitää suojella ja lisäaineistaa (myrkyttää) niin, että se saadaan myyntikelpoisena kuluttajalle asti?
Miksi maat ja vedet uhkaavat pilaantua ihan kokonaan, miksi ei ennen?
Miksi mahavaivaisia ja allergikkoja on nykyään niin paljon, että hoitojen korvauksiin menee iso määrä miljoonia?
Onko tarpeellista yksityistää voiton tavoittelun kohteeksi myös kaikki peruspalvelut, esim. sähkö ja vesi?
Kuinka leveäksi ansiohaitari on moraalisesti oikein levittää?
Onko suurilla poliittisilla puolueilla tarjota enää muuta kuin viime vuosituhannen virsiä? Kannattaako eväänsä syöneitä puolueita enää äänestää?
Onko enää muuta aatteellisesti vapaaksi oletettavaa tietokanavaa kuin internet, sekin varauksin?
Kuka vastaa yhteiskunnan pelisäännöistä?
On paljon muita kirjoittamattomia kysymyksiä, joita pitäisi esittää, jotta kriisit laukeaisivat. Ja soveltaen; laukaise tai - itke ja laukaise.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pistää hoitajat kuriin armeijan avulla?
ja ukoille kunnon palkka että akkakin elää. Ja jos ei ukkoa saa pysyköön piikana. Kaikki on pikkuhiljaa menny vit...si kun ämmät on päässeet nyrkin ja hellan välistä lakeja laatimaan
on kaikki piikoina, ukkoja myöten