Ihmiset, ensimmäisenä haluan sanoa, että olen vilpittömästi pahoillani niiden puolesta, jotka jotain menettivät 7.11.2007 tapahtuneessa Jokelan koulukeskuksen ammuskeludraamassa. Todella typerää, tarpeetonta ja valitettavaa. En puolustele tekijää millään muotoa, palakoon helvetissä minun puolestani, mokoma oikeistoradikaali.
Haluan kuitenkin sanoa, etten aio laittaa yhtäkään kiertoviestiä, ruusua mesenimikkeen eteen tai kynttilää ikkunalaudalle tapauksen johdosta. Lapsellisesti toivon, että "hyvinvointiyhteiskuntamme" voisi pikkuhiljaa kääntyä kohti suuntaa, jossa kansalaisluottamus tarkoittaisi myös perusluottamusta lähimmäisen inhimillisyyteen, siihen, että kuitenkin suurin osa meistä "taviksista" kykenee terveeseen myötätuntoon, osanottoihin ja tukemaan tukea tarvitsevia, ilman, että sitä tarvitsee erikseen todistella.
Haluaisin, että voisimme keskittyä pikkuhiljaa olennaiseen, tässä tapauksessa auttamaan niitä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Tragedia on - kuten sanottu - tarpeeton ja surullinen tapahtuma, mutta ei sinällään suoranaisesti kosketa minua millään tapaa, mikä asettaa minut moneen muuhun nähden varsin onnelliseen asemaan. Minusta on tämän aseman väärinkäyttöä kanavoida energiaa siihen, että murehdin niitä, jotka todella kärsivät, vaikka en heitä millään muotoa edes tunne, kun voisin sen sijaan kantaa korteni kekoon yhteiskunnan muuttamiseksi edes hitusen tervehenkisemmäksi paikaksi.
Syyllisten etsiminen ja myötätunnosta toisten asioiden murehtiminen ei ole rakentavaa, toisin kuin esimerkiksi toimivien ratkaisujen etsiminen tämäntyyppisten tragedioiden estämiseksi jatkossa. Miettikää myös sitä, montako ihmistä päivittäin kuolee erilaisten väkivallantekojen, päihteiden väärinkäytön, hoitamattomien mielenterveysongelmien ja muiden sosiaalisten puheenaiheiden (jotka ovat ilmeisesti teille vaan hyvä puheenaihe) seurauksena. Kertokaa myös, mikä on virallinen raja sille, kuinka monen (ja minkä ikäisen) ihmisen on kuoltava, jotta rupeatte yhtä toimeliaasti kanavoimaan energiaanne turhuuksiin, vai onko kenties kyse siitä, että tapauksen tulee ylittää valtakunnallisten tiedotusvälineiden uutisointikynnys?
Auttakaa niitä jotka apua tarvitsevat, mutta työntäkää alempiin kavitaaleihinne mesekukkanne, kynttilänne ja kiertotekstarinne, joilla tuette ainoastaan puhelinyhtiöitä. Minun ei pitäisi tarvita erikseen osoittaa kenellekään, että olen pahoillani tapauksen johdosta, sen pitäisi olla itsestäänselvää.
Ette muuten kynttilöitsijät ja mesekukkaistytöt ilmeisestikään tajua, että juuri tuolla tavalla osoitatte, että väkivallalla saa mitä haluaa. Jokelan ampuja voitti, hän sai mitä halusi, jakamattoman huomion. Te laumasieluiset dorkat näytitte, että tässä pohjoiseuroopan usa:ssa homma toimii kuin rasvattu; demokraattisen yhteiskunnan byrokraattisen todellisuuden voi kiertää, kunhan on riittävästi tulivoimaa. Äänensä saa kuuluville se, joka tappaa eniten. Näillä mennään, kiitos teidän, teinitupakoitsijoiden, junantöhrijöiden ja muiden kaksinaismoraalisten piiloanarkistien, tämä maailma on kohta TODELLA kiva paikka elää, Jokelassa nähtiin jo hieman esimakua. :)
Herätys ihmiset, rise and shine
Haluan kuitenkin sanoa, etten aio laittaa yhtäkään kiertoviestiä, ruusua mesenimikkeen eteen tai kynttilää ikkunalaudalle tapauksen johdosta. Lapsellisesti toivon, että "hyvinvointiyhteiskuntamme" voisi pikkuhiljaa kääntyä kohti suuntaa, jossa kansalaisluottamus tarkoittaisi myös perusluottamusta lähimmäisen inhimillisyyteen, siihen, että kuitenkin suurin osa meistä "taviksista" kykenee terveeseen myötätuntoon, osanottoihin ja tukemaan tukea tarvitsevia, ilman, että sitä tarvitsee erikseen todistella.
Haluaisin, että voisimme keskittyä pikkuhiljaa olennaiseen, tässä tapauksessa auttamaan niitä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Tragedia on - kuten sanottu - tarpeeton ja surullinen tapahtuma, mutta ei sinällään suoranaisesti kosketa minua millään tapaa, mikä asettaa minut moneen muuhun nähden varsin onnelliseen asemaan. Minusta on tämän aseman väärinkäyttöä kanavoida energiaa siihen, että murehdin niitä, jotka todella kärsivät, vaikka en heitä millään muotoa edes tunne, kun voisin sen sijaan kantaa korteni kekoon yhteiskunnan muuttamiseksi edes hitusen tervehenkisemmäksi paikaksi.
Syyllisten etsiminen ja myötätunnosta toisten asioiden murehtiminen ei ole rakentavaa, toisin kuin esimerkiksi toimivien ratkaisujen etsiminen tämäntyyppisten tragedioiden estämiseksi jatkossa. Miettikää myös sitä, montako ihmistä päivittäin kuolee erilaisten väkivallantekojen, päihteiden väärinkäytön, hoitamattomien mielenterveysongelmien ja muiden sosiaalisten puheenaiheiden (jotka ovat ilmeisesti teille vaan hyvä puheenaihe) seurauksena. Kertokaa myös, mikä on virallinen raja sille, kuinka monen (ja minkä ikäisen) ihmisen on kuoltava, jotta rupeatte yhtä toimeliaasti kanavoimaan energiaanne turhuuksiin, vai onko kenties kyse siitä, että tapauksen tulee ylittää valtakunnallisten tiedotusvälineiden uutisointikynnys?
Auttakaa niitä jotka apua tarvitsevat, mutta työntäkää alempiin kavitaaleihinne mesekukkanne, kynttilänne ja kiertotekstarinne, joilla tuette ainoastaan puhelinyhtiöitä. Minun ei pitäisi tarvita erikseen osoittaa kenellekään, että olen pahoillani tapauksen johdosta, sen pitäisi olla itsestäänselvää.
Ette muuten kynttilöitsijät ja mesekukkaistytöt ilmeisestikään tajua, että juuri tuolla tavalla osoitatte, että väkivallalla saa mitä haluaa. Jokelan ampuja voitti, hän sai mitä halusi, jakamattoman huomion. Te laumasieluiset dorkat näytitte, että tässä pohjoiseuroopan usa:ssa homma toimii kuin rasvattu; demokraattisen yhteiskunnan byrokraattisen todellisuuden voi kiertää, kunhan on riittävästi tulivoimaa. Äänensä saa kuuluville se, joka tappaa eniten. Näillä mennään, kiitos teidän, teinitupakoitsijoiden, junantöhrijöiden ja muiden kaksinaismoraalisten piiloanarkistien, tämä maailma on kohta TODELLA kiva paikka elää, Jokelassa nähtiin jo hieman esimakua. :)
Herätys ihmiset, rise and shine
Vastaukset 20
Vanhimmat
samaa mieltä kuin sinä, ehkä jopa suurelta osin. Sen haluaisin kuitenkin sanoa, että pidän myös ampujaa uhrina. Nuorella ihmisellä on täytynyt mennä todella pitkään todella huonosti, että päätyy tuollaisiin tekoihin. Niin paljon kuin surenkin uhrien puolesta, tunnen myötätuntoa myös tekijää kohtaan... Tätä on ehkä vaikea selittää "hyväksyttävällä" tavalla, mutta ajatus "laajennetusta itsemurhasta" ei liene aivan tuulesta temmattu. Jotenkin ymmärrän, että tällaiseen ratkaisuun voi päätyä (vaikka itse en toki koskaan tekisi niin enkä edes halua tehdä niin saati myöskään puolustella tekijää millään tavalla).
myös ampuja on "uhri". Jos ainoa mieleen juolahtava tapa tuoda mielipiteensä julki on aiheuttaa tuhoa ja hävitystä, niin jotain on perusteellisesti pielessä.
Muistetaan kuitenkin, että juuri tämä päähäntaputtelu ("kun sillä on niin paha olla") aikaansaa lisää tämäntyyppisiä lieveilmiöitä; jos hyväksyttäväksi tavaksi luoda muutosta muodostuu näin radikaali tapa toimia, on soppa valmis. Ampujan toimintaa ei pidä miltään osin hyväksyä, puhumattakaan sen oikeuttamisesta, mutta oikeassa olet siinä, että sen ymmärtäminen auttaisi meitä varmasti paljon lähemmäs todellista hyvää, kuin mesekukat ja tekstiviestihäiriköinti.
sanoa, että pidän ampujan tapaa ratkaista ongelmat millään tavalla hyväksyttävänä. EN PIDÄ. Yritän vain ymmärtää hänen motiivejaan tässä kaikessa... Ja yleistä lynkkausmielialaa vastustan, sillä ei ehkäistä tulevaisuuden pekka-ericien syntymistä.
Jos pidät alkuperäistä tekstiäni lynkkausmielialan lietsomisena, sinun kannattaa lukea viesti uudestaan. Siinä nimenomaan kehoitetaan luopumaan epärakentavasta hapatuksesta, ja siirtämään siihen käytetty energia johonkin hyödyllisempään, kuten ratkaisujen etsimiseen. Sehän on lähestulkoon vastakohta lynkkausmielialalle, eikö totta? :)
Minähän sanoin olevani samaa mieltä lähes kaikesta mitä kirjoitit! Viittasin ihmisten mielipiteisiin yleensä. Toki lynkkausmieliala on terve reaktio tässä tilanteessa... mutta sen yli pitäisi siltikin päästä.
amen, brother.
But thanks. :)
"myös ampuja on "uhri". Jos ainoa mieleen juolahtava tapa tuoda mielipiteensä julki on aiheuttaa tuhoa ja hävitystä, niin jotain on perusteellisesti pielessä."
Aivan, hänen kirjoittamiensa perusteella, kun niitä on nyt lukenut ja miettinyt, hän olisi halunnut apua, muttei saanut sitä... nuoren ihmisen on vaikea hakea apua, joka johtaa asiaan jos toiseenkin.
Paasasin jo edellisellä keskustelulla, mutta sinne ei mahtunut lisää. Paras siis aloittaa täällä uudelleen.
Tapaus ei todellakaan tullut yllätyksenä sillä kuten on jo aiemminkin todettu, pikkuinen valtiomme on suhteellisen nuori ja vasta totuttelemassa Yhdysvaltain tyyliseen järjestelmään, jossa hyvinvointiin on turruttu niin että kaiken maailman psykopaatit pääsevät aivan uudella tavalla valloilleen. USA:lla on ollut aikaa tämän järjestelmän luontiin jo muutama sata vuotta kun taas itse olemme joutuneet taistelemaan itsenäisyydestämme vain hieman yli puolivuosisataa sitten. Toisin sanoen muutumme vähitellen juuri siksi mitä monet niin halveksivat. Eikä tilanteeseen ole lääkettä, paitsi ehkä uusi maailmansota joka laittaisi koko kansan arvot yhdellä kerralla järjestykseen niin ikävältä kuin se kuullostaakin. Kyse on nimittäin juuri perusarvojen häilyväisyydestä. Oikeastaan elämässä ei ole enää muuta kuin vaurauden tavoittelu, tai ainakin siihen pyritään järjestelmämme perustassa, ja kun tajuaa ettei siihen pysty tai jaksa, muuttuu suhtautuminen maailmaan. Ajatelkaa nyt itsekin, käymme kouluja koko ikämme mutta koska myös kaikki muutkin käyvät kouluja samalla tavoin, ei ahkerointimme välttämättä tuota muuta kuin pitkän koulutuksen ammattinimikkeeseen joka on jo valmiiksi ylityöllistetty. Ihminen ymmärtää ettei hänellä ole muuta kuin tämä, ja jos tämä ei onnistu, mitä sitten tekisi, ja jaksaako ylipäänsä yrittää, jos joutuu joka tapauksessa 27 vuotiaana opiskellesta päästessään siivoojaksi. Lisäksi ympäröivä paineet muuttuvat yhä stressaavammaksi. Kiire, kaikki muu kaikessa onnistumisen tarve ja muu paska sataa niskaan. Seinät kaatuvat päälle. ymmärtäähän sen että herkemmällä saattaa naksahtaa päässä, tai jos kaiken lisäksi on jo valmiiksi mieleltään sairas. Pointti on se että miten päin tapahtumaa pahoitellaankin ja käännellään puolin ja toisin, voimme olla melko varmoja siitä ettei tulevaisuus tuo ainakaan helpotusta mukanaan sillä mitä hyvivoivammiksi muutumme, sitä enemmän yksilöiden pahoinvointi aiheuttaa näkyvämpiä ongelmia ja tragedioita. Maailmamme muuttuu paremmaksi ja pahemmaksi samaan aikaan ja asiaa on turha valitella. Voimme vain yrittää ehkäistä ennalta tällaisia tapauksia, mutta en usko että siihenkään pystytään vielä sen laajamittaisemmin vielä vuosikymmeniin - niin ironista kuin se onkin.
Ja lisäyksenä voitte lukaista 'metsästäjä' nimimerkin kommentin edelliseen keskusteluun koska mies puhui puhdasta asiaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001484&posting=22000000030427644
Ja tässä se on kopioituna. Toivottavasti kirjoittaja ei ota nokkiinsa kun on kerran lähteet kunnossa. Mies sanoo seuraavaa:
" Ampuma ase..
..ei ole automaattisesti yhtä kuin murhaväline. Se on harrastusväline, tai metsästäjillä ruoanpyyntiväline (se vastaa sitä mitä onki ja verkot kalastajille). Mielestäni ei ole syytä puuttua ampuma-aselupakäytäntöön (se on oikeasti jo aika tiukka). Ennemmin tulisi panostaa mielenterveyden turvaamiseen ja persoonallisuushäiriöiden synnyn ehkäisyyn. Nimittäin vaikka häiriintyneillä ei olisikaan ampuma-aseita tarjolla, niin jotain he kyllä keksivät päämääriensä saavuttamiseen.
Kulttuurin muuttaminen ei auta ongelmaan, joka ei siis ole aseet, eikä voi sanoa, että mikään muu harrastus ehkäisisi vastaavien tilanteiden syntymistä. Ongelma kun ei siis ole aseet, vaan ne, jotka käyttävät niitä väärin. Voisihan sitä syyttää jopa leipäveitsiä ja kauppoja, jotka myyvät niitä, jos joku keksisi tappaa niillä ihmisiä. Yrittäkäämme yhdessä löytää ne todelliset ongelmat seurausten takana. Eihän lähdetä tekemään syyllistä muista kuin syyllisestä itsestään? "
Syvimmät osaanottoni niille joita tämän päivän tapahtumat koskivat.
Mutta te kaikki muut........
mikä teihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?
typeryys on kulumattomin luonnonvaramme, ja tekopyhyys seuraa hyvänä kakkosena perässä.
katsokaa peiliin, ja jos ette mitään mistään ymmärrä älkää kertoko sitä muille.
Kerron nyt julkisesti että; mä en halua yhtään vitun mesekukkasta, tekstiviestiä jne. mikä liittyy tän päivän, tai siis, keskiviikon tapahtumiin. Ja ei, mä en aio sytyttää yhtään kynttilää. Jos tapahtuma olis liittyny henkilökohtaisesti muhun tai lähipiiriini, asia olisi eri.
Ja te, pissaliisat, draamakuninkaaliset ja kaikki muut jonnin joutavat; kasvakaa aikuisiksi älkää isoiksi.
avatkaa silmänne ja jos oikeasti välitätte lopettakaa puhelinoperaattoreiden tukeminen typerillä viesteillänne. Miksi mun pitäis todistella kaikille kanssakulkijoille että tapahtuma oli väärin ja että olen pahoillani läheisensä menettäneiden puolesta? Se on itsestään selvyys, ja pitäisi olla teillekkin.
Se mitä tapahtu oli väistämätöntä, ja erittäin ennaltaehkäistävissä. keskittäkää energianne siihen ettei tätä tapahtus uudestaan.
Jos kovasti tekee mieli viestejä lähetellä, kerätkää kolehti ja lahjottakaa tuotto mielenterveyspuolelle.
Sinne saatettas saada muutama asiakaspaikka lisää, vai mitä?
Yhden kuolema on tragedia, tuhannen kuolema on tilasto.
Mitä te ajattelette, vika ei ollut pojassa vaan yhteiskunnassa.. poika ei halunnut elää maailmassa jossa joku on suurempi toista, vaan maailmassa jossa jokainen on itsensä kuningas. Tätä hän halusi, että hänet kuullaan ja huomataan, siksi hän valitsi uhrikseen koululaisia, nuoria, koska se koskettaa ihmisiä. Siitä ihmiset puhuvat ja hänet huomataan, hän kuoli, mutta ennen sitä hän sai paljon aikaan. Hän teki meille palveluksen, jota me itse emme olisi saaneet aikaan. Yksi ihminen voi muuttaa paljon, vaikkei hän itse siihen uskonutkaan, hän teki sen, hän muutti paljon enemmän kuin uskoikaan. Hän uhrasi oman henkensä muiden puolesta, jotta yhteiskunta voisi muuttua, parantua. Suomi ei ole oikeudenmukainen maa. TASA-ARVO on sana jota suomessa ei edes tunneta, köyhillä ei ole oikeuksia, vain rikkaat saavat. vain rahalla saa aikaan. EI, niin se ei saisi mennä...
miettikää syytä tekoon, MIKSI HÄN TEKI NIIN?
Syyllistäminen on turhaa, hän on kuollut, rauha hänen sielulleen, ja osaanottoni kaikille 7.11.07 kuolleille, omaisille ja ystäville... rauha myös heidän sieluilleen.
Totaalinen tasa-arvo ei toteudu missään muodossa, mutta lähelle voidaan pyrkiä. Suomihan on malliesimerkki tasa-arvoisesta yhteiskunnasta monessakin suhteessa; vähempiosaisistakin huolehditaan - jos ei riittävästi - niin ainakin enemmän kuin juuri missään muualla.
Tähän viittasin sillä, että voimavaroja pitää kanavoida oikein. Lisätään tukitoimenpiteitä, jolla saadaan ihmiset elämään omaa elämäänsä, ja "olemaan oman elämänsä kuninkaita". Enkä tarkoita tällä, että pitäisi ruokkia jokaista yhteiskunnan elätettäväksi heittäytyvää häviäjää, vaan auttaa niitä, joilla todella on ongelma.
Köyhyyserojen tasoittamiseksi löytyy varmasti kehityskelpoisempiakin ratkaisuja kuin nykyisen yhteiskuntajärjestelmän muuntaminen täydelliseksi anarkiaksi, mihin ampuja teollaan meitä kannusti pyrkimään.
Henkilökohtainen (lue: maallikon) mielipiteeni ampujasta lienee sama kuin monella muullakin; vaikeasti persoonallisuushäiriöinen kaveri, joka todellisuudessa olisi kyennyt yhteiskuntakelpoiseen elämään, jos hänen ongelmiinsa olisi suhtauduttu niiden vaatimalla vakavuudella. Tämä on sitä turhaa surkuttelua, joka ei hyödytä ketään.
Vielä kerran: Minusta olisi syyllisten ja syyttömien nimeämisen sijaan rakentavampaa paneutua niihin asioihin, jotka luovat edellytyksiä välttää vastaavanlaiset draamat jatkossa.
ajatusta maailmassa. mutta kukaan ei voi muuttaa suomessa mitään, jotta täällä olisi jokaisen hyvä olla. Yhteiskunnassa on liikaa vikoja, joiden takia liian moni kärsii, poika oli liian fiksu kuollakseen.
Ajatelkaapa jos kaikki uskoisi olevansa oikeassa niin paljon, että vois tappaa 8 puollustuskyvytöntä ihmistä sen takia? Itsemurha iskujen tekijät ajattelevat juuri näin... He ovat 100% oikeassa, muut 100% väärässä.
Miettikää kummanlaisen yhteiskunnan valitsisit:
Sellaisen missä on 100 pientä epäkohtaa vai sellaisen missä jokainen ajaa omaa ideologiaa tappamalla 8 ihmistä?
Me elämme nyt ensimmäisen kaltaisessa yhteiskunnassa, jälkimmäisen löytää lähi-idästä. Valintanne?
paskaa, idiootti.
Jokainen matikkaa lukenut ymmärtää, että Lähi-Idästä olisi väki loppunut, jos kaikki olisivat räjäyttäneet itsensä. Suomessa murhaajat lienevät yhtä yleisiä väkilukuun suhteutettuna kuin itsemurhaiskijät siellä.
Kuinka sairas olet sekoittaessasi tähänkin asiaan rasistisen propagandan levittämisen?
Vai pystytkö todistamaan, että Lähi-Idässä jokainen on tappanut 8 ihmistä? Melko vaikeaa jo puhtaan matemaattisestikin:)
HÄn yritti tappaa vain yhden, johtajan, mutta ei saanut tätä kiinni ja ampui muut. Ikävää heille, mutta yhteiskunta on mätä, eikä poika saanut apua tuskaansa, jota HÄN SELVÄSTI KAIPASI kirjoituksia lukiessani huomasin sen. Ei se tarkoita että jokaisen täytyy tappaa voittaakseen jotain, tai saadakseen jotakin aikaan. Ja mitä sinä sitten teet, elät JUURI niin kuin meidän haluttaisiin elävän. Poika teki meille palveluksen.
Luonnollisuus on kriminalisoitu uskontojen, ideologioiden, lakien ja muiden massaharhajärjestelmien kautta. Yksilöllä, joka käy läpi luonnollista valtaprosessiaan ja yrittää elää luonnollisesti, mutta hänelle kerrotaan että tapa jolla hän toimii tai ajattelee on joko väärin tai tyhmää, todennäköisesti reagoi tavalla jota järjestelmässä pidetään ”mielenterveyshäiriöinä”. Todellisuudessa ne ovat vain luonnollisia reaktioita luonnollisen valtaprosessin häiriintymiseen. Heillä on jotakin seuraavista (riippuen yksilön persoonallisuudesta): alemmuuden / ylemmyyden tuntemuksia, vihamielisyyttä, aggressiota, turhautuneisuutta, masentuneisuutta, itsevihaa / vihaa muita ihmisiä kohtaan, itsemurha / murha –ajatuksia jne… ja se on kokonaan luonnollista.
joutuivat osalliseksi tapauksesta, silti heidän kohtalonsa liikutti minua. se, että kiellät myötätunnon kokemukset ihmisiltä, jotka aidosti niitä kokevat kertoo sinusta. jokainen käsitelköön asian niin kuin parhaimmaksi näkee.
erikoiselta vaikuttaa tuo sinun pekka-ericin myötäily laumasieluisuudesta ja vihanpidosta. toivottavasti et ole ääri-oikeisto-vasemmistolainen käsiaseiden harrastaja.
Myötätunto on kuitenkin se (ainut) asia, mitä ampujakin ilmeisesti kaipasi, jota me kaikki tarvitsemme tämän maailman pelastamiseksi. Turha säälittely ja iltapäivälehtien repostelu on eri asia kuin ihmisten aito välittäminen ja surun jakaminen tällaisessa tilanteessa.
Sataprosenttisesti ei kukaan ole oikeassa. Yhteiskunta on mitä on ja meidän on pakko elää täällä toistemme kanssa. Tästä tapauksesta voimme silti jotain oppia. Oppia kohtaamaan ihmisiä, pysähtyä ja kuunnella aidosti, kokea ja välittää myötätuntoa.
Toivottavasti se keveri mätänee helvetissä!!