Yksittäinen teko vai hätähuuto?
Siinä on purtavaa,mutta uskon että teko oli äärimmäinen "viesti",joka toivottavasti avaa silmät meiltä aikuisilta.
Olen itse elänyt vaikean lapsuuden,mutta saanut
lopulta kasvaa "terveessä"kodissa.Onko lapsella ja nuorella yksinomaan vastuu omasta elämästään?
Kodin ja koulun pitäisi antaa oikeat elämänarvot,mutta internet ja muu sonta mikä tulee tv:stä pilaa monen nuoren mielen.Pahoinvointi on usein hiljaista omaan itseensä käpertymistä ja jos ei kukaan auta,niin tulos voi olla pahimmillaan nähdyn kaltaista.
Siinä on purtavaa,mutta uskon että teko oli äärimmäinen "viesti",joka toivottavasti avaa silmät meiltä aikuisilta.
Olen itse elänyt vaikean lapsuuden,mutta saanut
lopulta kasvaa "terveessä"kodissa.Onko lapsella ja nuorella yksinomaan vastuu omasta elämästään?
Kodin ja koulun pitäisi antaa oikeat elämänarvot,mutta internet ja muu sonta mikä tulee tv:stä pilaa monen nuoren mielen.Pahoinvointi on usein hiljaista omaan itseensä käpertymistä ja jos ei kukaan auta,niin tulos voi olla pahimmillaan nähdyn kaltaista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitä varten pitäisi olla sosiaalinen verkosto, jossa tietenkin tärkeä osa vanhemmilla ja muilla kasvatukseen osallistujilla. Valitettavan usein tämä verkosto vaan nykyään alkaa kirjaimilla www.
Tällä nuorella oli kohtalaisen normaali elämä.
Mediasta saadun infon mukaan viime aikoina tekijä
ei ollut kovin"normaali".Hälytyskellot oli soinut
kaveripiirissä ja jopa rehtoria oli varoitettu
koulussa vallitsevasta ilmapiiristä,mutta kukaan
ei välittänyt.Kyllä tämän nuoren arvomaailma oli
kaukana normaalista ja pelkäänpä että normaalin ja epänormaalin välinen raja on murtunut.Se mikä
ei ollut hyväksyttävää vielä kymmenen vuotta sitten on nykyään "normaalia".
Maailma muuttuu ja mihin suuntaan...
Paljon puhetta opettajien ja opiskelukavereiden vastuusta huomata paha olo. Kyllä kotoa ne eväät elämälle tulevat, siellä on ne läheiset ihmiset jotka pitäisi olla käytettävissä, välittää, HUOMATA ahdistus, kuunnella, ohjata ja ojentaa. Jos nuorella jo murroiän ohittaneella pojalla on mielisairaita ihanteita ja palvonnan kohteita, läheisten täytyisi huomata tämä HÄTÄHUUTO ja reagoida nuoren vinksahtaneeseen tarpeeseen olla pahan puolella. Mielestäni opettajille ja opiskelutovereille ei voi langettaa mitään vastuuta tällaisessa tapauksessa. Kuka kuuntelee pelästynyttä luokkatoveria, ja voiko opettaja soittaa kotiin ja olla huolissaan opiskelijasta joka lukee Main Kampfia toistamiseen...?
Nykyään nuorten viihteenä on muutenkin pelata aamuun asti lepäämättä tappopelejä ja katsoa väkivaltaa...Mitä meille on tapahtumassa? Eikö vanhemmat ehdi/jaksa valvoa viihteen laatua vai onko se tänä päivänä "normaalia" nuorten tapaa viettää vapaa-aikaansa? Tämä oli täysin odotettavissa...Kuinka surullista että vaaditaan täydellinen teurastus jotta me ihmiset herätään edes pohtimaan mikä on maailmassamme pielessä.
meidän kaikkien herätä. Ampuja oli selvä uhri itsekin meidän nykyisessä yhteiskunnassamme. Meillä kaikilla on ihmisillä on vastuu tästä traagisesta tapahtumasta. Ampuja oli ajautunut nurkkaan kuin ahdistettu eläin, eikä löytänyt enään muuta ulospääsyä ahdistavasta tilanteestaan. Hän saattoi olla koulukiusattu tai syrjitty tai muuten vieroksuttu tai epäonnistunut sosiaalisissa suhteissaan. Katsokaapa näitä Youtuben kuvia kahdesta kouluampujasta!
http://www.riemurasia.net/kaatopaikka/go.php?id=792
Mitä yhtäläisyyttä niissä näkyy? Aivan, ase on korvannut henkilön suun?! Se on selvä psykologinen viesti muille. Heillä ei ollut jostain syystä luonnollista tapaa purkaa pahaa oloaan ja omaa tilaansa suulla, puhumalla. He valitsivat tuntonsa tulkiksi vahvemman välineen, aseen! Syrjäytynyt, hiljainen, kiusattu ihminen voi pitää kaiken pahan olon sisällään, kun ei osaa puhua sitä ulos tai sitten ei halua puhua siitä muille! Miehethän eivät useinkaan puhu tällaisista asioista muille, koska se on selvä heikkouden merkki, että joku vahvempi häntä on ajanut hänet nurkkaan, kiusannut, syrjinnyt, saattanut hänet ahtaalle. Näin tämä nurkkaan ajautunut henkilö alkaa rakentaa itselleen tavalla tai toisella vahvempaa uutta minää, millä voi osoittaa ympäröivälle lähipiirille ja yhteiskunnalle oman vahvuutensa. Toiset, heikommat yksilöt voivat tässä tilanteessa menettää mielenterveytensä, eihän nurkkaanajetulla tosiaan ole juuri muita vaihtoehtoja, joko pusertua rikki tai hyökätä voimalla vastaan! Mitä meidän tulisi oppia tästä?
Kodin vastuu! Koulujen vastuu! Tämänikäisen nuoren maailma pyörii lähinnä kouluympyröissä, siksi sen rooli ja vastuukin on äärimmäisen suuri!
Meidän yhteiskunnassa kouluissamme keskitytään aivan liiaksi tehokkaaseen oppimiseen. Tämän pitäisi herättää meidät aikuiset ihmiset aivan kaikilla yhteiskuntamme tasoilla. Nykyinen kova arvomaailma johtaa vääjäämättä tämänkaltaisiin onnettomuuksiin.