Muutin hiljattain pieneen kylään, jossa lähes ainoa tilaisuus tutustua kylän naisiin on ev.lut. srk:n perhekerho. Itse olen eronnut kirkosta enkä usko pyhään kolminaisuuteen. Lapseni ja mieheni ovat ev.lut srk:n jäseniä. Muulloin kuin diakonissan pistäytyessä kerhossa emme puhu uskon asioista. Seurakunta kuitenkin kustantaa kerholle kahvihetken, jota minä en siis ole enää "maksamassa".
Tulisiko minun tunnustaa pakanuuteni avoimesti ja jättää menemästä tapaamiseen? Vai riittääkö mieheni maksama kirkollisvero kattamaan myös minun kahvittelukustannukseni?
Tulisiko minun tunnustaa pakanuuteni avoimesti ja jättää menemästä tapaamiseen? Vai riittääkö mieheni maksama kirkollisvero kattamaan myös minun kahvittelukustannukseni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän vaikea uskoa että et olisi enää tervetullut kyseiseen paikkaan, vaikka "tunnustaisitkin pakanuutesi".
Mutta pieni "varoituksen" sana; Usko Jeesukseen pelastajana, tulee ihmiseen Jumalan sanan kuulemisesta ja se sana saattaa hyvinkin tarttua sinuun kun juttelette diakonin ollessa paikalla. :)
Mielestäni se, että joku ei uskova käy seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa on aivan mahtava juttu!!!
kirkko toimii kuten muutkin lahkot. ensin monopolisoidaan kaikki toiminta ja sitten jätetään ihminen yksin jos ei uskokaan.
Vitun huorat.
Minun oma "uskoni" on sisäsyntyistä, yksityistä, lapsenomaista ja luonnollista luonnonuskoa. Ulkoa ammennettu ei "astiassani pysy". Kovin mielenkiinnolla minä kristinuskon asioita tarkastelen - omaan maailmankuvaani peilaten. Koen kaikin tosin kovin vieraana ja vaivaudun kovin miespuolisista jumalhahmoista tai niiden kuvista tai sanojen hoennasta. Odotan mielenkiinnolla kuinka otollista maaperää lopulta olenkaan! :)
kaikille. Kahvinne saisitte kuitenkin kustantaa itse. Jumalanpalveluksen jälkeiset kirkkokahvit ovat taas vähän eri asia. Ovatko luterilaiset seurakunnat tosiaan noin rikkaita, että voivat kustantaa kahvit kaikille toimintapiireille seurakunnassa?