Yhteiskunta ei todella välitä,mutta kun tapahtuu kauheita, sitten ollaan niin vaälittävinään ja surullisia.
Tulee mieleen,että työttömissä raksuttaa melkoinen aikapommi.
Mutta mitä ajattelee suomalainen työssä käyvä ihminen,irvailee niille joilla ei ole töitä...tämänkin palstan sivuilla siitä saa tuta.
Ihminen on melkoisessa kriisissä, kun ei tunne kuuluvansa yhteiskuntaan työttömyyden takia...ei ole rahaa eikä toimeentuloa. Tulee suunnaton viha yhteiskuntaa kohtaan.
Tulee mieleen,että työttömissä raksuttaa melkoinen aikapommi.
Mutta mitä ajattelee suomalainen työssä käyvä ihminen,irvailee niille joilla ei ole töitä...tämänkin palstan sivuilla siitä saa tuta.
Ihminen on melkoisessa kriisissä, kun ei tunne kuuluvansa yhteiskuntaan työttömyyden takia...ei ole rahaa eikä toimeentuloa. Tulee suunnaton viha yhteiskuntaa kohtaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itseään niskasta kiinni menisi vaikka siivoamaan jos ei muuta keksi. Ei kaikkien tarvi (voi) olla 10000 € kuussa tienaavia asiantuntijoita.
nykyiset n.12v(ja nuoremmat?) masennuslääkkeitä syövät tulevat ikään
- jolloin pitäisi mennä työhön,jota ei saa
- jolloin eivät saa tuloja
- pompotellaan vain luukulta toiselle
eikä myötätuntomaitoa myydä eikä myötätuntovuokria voi maksaa.Katkeruus kasvaa ja se purkautuu varmasti jonkun kohdalla raalla tavalla.
Kenen syy????
Lähempänä se aikapommi on odottamassa työpaikkakiusatuissa. Työttömät saavat sentään olla vielä melko rauhassa suurimman osan ajastaan, vaikka yhteiskunnan ulkopuolella ovatkin.
Tilanne on kai muuttunut siltä osin, että sosiaalinen kontrolli sallii nykyään yhteisön ulkopuolelle jätetyn yksilön agression ilmitulemisen. Kiusattu kokee vihaa, mutta ei voi kohdistaa sitä mihinkään, koska ei löydä pahalle ololleen tarkkaa syytä ja aiheuttajaa. Ero aiempaan on siinä, että on olemassa toimintamalli pahan olon purkamisesta sen aiheuttajiin ryhmänä. Se toinen vaihtoehto on tulla hulluksi.
Olen itse ollut noin vuoden ajan työttömänä ja täytyy sanoa,että kyllä siinä vaan masentuu.Olen nuori,mutta minulla ei ole työkokemusta,joten ei minua töihin oteta noin vaan.Olen kuitenkin myös sen verran vanha jo,että nuoret opiskelijat ym. napsivat työpaikat nenäni edestä.Harmittaa,koska tiedän olevani työntekijänä hyvä,minulla vaan on ollut elämässäni terveyteeni liittyviä vastoinkäymisiä,jotka ovat vaikuttaneet myös työelämään.
Minulla ei ole hätää,koska olen ennenkin selvinnyt asioista ja tulen selviämäänkin.Minulla on aina varasuunnitelmia,jotta en jumittaisi paikoillani.Mutta entä ne,jotka eivät olekaan yhtä vahvoja?Ja voin sanoa,että edes työkkärin tädit eivät oikeasti ole kiinnostuneita siitä,mitä näille ihmisille tapahtuu.He vaan elelevät työttömyyskorvauksille päivästä toiseen kitkuttaen.Eikä raha ole se suurin ongelma,vaan se,että työtön jää kaiken ulkopuolelle.Työelämä on kuitenkin oma sosiaalinen ympäristönsä,jota paitsi työtön jää.
Tämäkin on sellainen asia,johon kannattaisi alkaa kiinnittää huomiota.On nimittäin ihmisiä jotka haluaisivat töihin,mutta eivät vaan pääse,vaikka kuinka yrittäisivät.Kyllä sellainen on turhauttavaa ja masentaa.
Työttömien kohdalla kestää vielä jonkin aikaa, ennenkuin purkautumistie löytyy, koska syyllinen työttömyyteen ei ole mikään yksittäinen ryhmä, vaan koko yhteisö. Mutta väistämättä se on edessä, että joku tai jotkut alkavat sabotoimaan yheiskunnan järjestelmiä ja toimintaa.