Aamu valkeni karmeana meille

näin sitten meillä kirjoitti:

Aamu.
Usva leijuu maidonvalkeana maan yllä.
Keitän kahvit.
Muistan vasta nyt selkeästi eilisen.
Tuska on suuri.
Onko tämä se sama päivä jota odotin eilen koska tämän piti olla mukava. Piti tavata kavereita ja tehdä musiikkia , laittaa pelit soimaan.
Ei soi tänään.
Ei soi mikään sisälläni.
Soitan kaverille, kaksi sanaa vaihdetaan:
-Ei sitten soiteta tänään.
-Ei soiteta. Luuri pöydälle.
Odotan.
Odotan. Enkä tiedä mitä odotan.
Odotan kuitenkin varmuuden vuoksi netin ääressä. Se aukeaa, mutta tuntuu erilaiselta kuin vielä eilen aamulla. Ruutu tuntuu vastenmieliseltä, kylmältä ja liian todelliselta jotenkin.
Ohitan mainostrailerin vakivaltaelokuvasta. Sekin näyttää oudolta.
Mitä ne pelleilevät? Eivätkö ne tiedä että täällä on kuolleita ja ammuttuja , siis ihan oikeasti meillä?
Todellisuus pilkkaa vasten kasvojani. Tämä maailma on hullu.
Koen hetken maailmani varmasti saman kuin ampuja.
Pystyn hetken tajuamaan jotain siitä tuskasta jota ehkä koki?
Maailma on mieletön paikka, meidät heitetty siihen. Olemme häkissä joka on Suomessa kultaiselta näyttävä mutta häkissä kumminkin.
Olemme ihmiskuntana hukassa.
Ihmiskuntana hukassa.
Sota kaikkia vastaan kaikilla menossa.
En jaksa tätä todellisuutta. Haluan paeta pois.

Suljen netin. Otan kissani kainaloon.

Maailma on hullu.
Ihminen on paha.
Miten selviän tästä tunteesta kun tuokaan ei selvinnyt?
Miten huominen alkaa meille?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä