Toivon jaksamista ja voimaa uskoa tulevaan kaikille menetyksen kokeneille ihmisille.
Toivon jaksamista ja voimia myös tekijän omaisille, joille tämä on vaikeaa myös. Tekijän omaiset ovat syyttömiä tapahtuneeseen ja kokeneet myös rakkaan ihmisen menetyksen.
Elämä voittaa, vaikka se näyttää vaikealta nyt. Kaikkien tapahtuneesta järkyttyneiden ihmisten on syytä tarttua kriisiapuun ja käydä keskustelemassa kokemuksistaan ammatti-ihmisen kanssa. Yksin ei kannata jäädä mietiskelemään tapahtunutta. Omassa mielessä asiat vain saattavat paisua ja alkaa näyttämään yhä vaan synkemmiltä ja synkemmiltä, jos niitä ei käsittele jonkun toisen kanssa tai ryhmässä.
Tuskin jokaisen henkilökohtaisesti kokema järkytys täysin unohtuu, mutta ajan myötä asian kanssa oppii elämään ja se ei häiritse mielessä kaiken aikaa.
Itse en asu Tuusulassa eikä minulla ole siellä läheisiä eikä tuttavia. Olen kuitenkin menettänyt muutama vuosi sitten hyvän ystävän, joka joutui väkivallan uhriksi. Kävin asian takia keskustelemassa psykologin kanssa muutaman kerran ja se auttoi. Aikaa on jo kulunut ja en ole unohtanut ystävääni enkä sitä, mitä hänelle tehtiin. Asia kuitenkaa ei vaivaa mielessä estäen minua olemasta onnellinen. Tiedän ajan parantavan tilannetta hitaasti, mutta varmasti.
Älkää pitäkö pahaa oloa sisällänne, vaan keskustelkaa ja päästäkää se ulos.
Toivon jaksamista ja voimia myös tekijän omaisille, joille tämä on vaikeaa myös. Tekijän omaiset ovat syyttömiä tapahtuneeseen ja kokeneet myös rakkaan ihmisen menetyksen.
Elämä voittaa, vaikka se näyttää vaikealta nyt. Kaikkien tapahtuneesta järkyttyneiden ihmisten on syytä tarttua kriisiapuun ja käydä keskustelemassa kokemuksistaan ammatti-ihmisen kanssa. Yksin ei kannata jäädä mietiskelemään tapahtunutta. Omassa mielessä asiat vain saattavat paisua ja alkaa näyttämään yhä vaan synkemmiltä ja synkemmiltä, jos niitä ei käsittele jonkun toisen kanssa tai ryhmässä.
Tuskin jokaisen henkilökohtaisesti kokema järkytys täysin unohtuu, mutta ajan myötä asian kanssa oppii elämään ja se ei häiritse mielessä kaiken aikaa.
Itse en asu Tuusulassa eikä minulla ole siellä läheisiä eikä tuttavia. Olen kuitenkin menettänyt muutama vuosi sitten hyvän ystävän, joka joutui väkivallan uhriksi. Kävin asian takia keskustelemassa psykologin kanssa muutaman kerran ja se auttoi. Aikaa on jo kulunut ja en ole unohtanut ystävääni enkä sitä, mitä hänelle tehtiin. Asia kuitenkaa ei vaivaa mielessä estäen minua olemasta onnellinen. Tiedän ajan parantavan tilannetta hitaasti, mutta varmasti.
Älkää pitäkö pahaa oloa sisällänne, vaan keskustelkaa ja päästäkää se ulos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.