Kirkon perustehtävä on turvan tunteen ja elämän mielekkyyden osoittaminen.
Käsi pystyyn, kuinka moni EI tarvitse kirkkoa moisia osoittamaan?
Uskovaiset, hihhulit, hihhuli- ja uskovaistrollit, lahkojeesukset ynnä muut nettisaarnaajat suvainnevat pitää mölyt mahoissansa.
Käsi pystyyn, kuinka moni EI tarvitse kirkkoa moisia osoittamaan?
Uskovaiset, hihhulit, hihhuli- ja uskovaistrollit, lahkojeesukset ynnä muut nettisaarnaajat suvainnevat pitää mölyt mahoissansa.
Vastaukset 63
Vanhimmat
omaiseni tarvii.
Voihan kirkon perustehtävän noinkin muotoilla. Pääasia, että kirkko elää ja tukee elämisen mahdollisuuksia, osoittaa lähimmäisenrakkautta ja Raamatun sanoin "iloitsee iloitsevien kanssa ja itkee itkevien kanssa." Viimeinen vuorokausi osoittaa erityisen kirkkaasti sen, kuinka tarpeellinen kirkko on.
kirkko "tukee elämisen mahdollisuuksia"? Luulin että niistä huolehtivat vesi-ja viemärilaitos, lähikauppa ym. tarpeelliset :)
Kun olet niin varma siitä että kirkosta on ollut viimeisen vuorokauden aikana hyötyä, niin kykenetkö kertomaan mikä kirkon kertoma keino toipua surusta oli?
käsittely kirkoissa mm. muistotilaisuuksin ja hartaushetkin, lohdun tarjoaminen ammattilaisten ja vapaa-ehtoisten työntekijöiden voimin keskustellen, kuunnellen ja vain läsnäollen surevien kanssa. Kirkosta ja sen työntekijöiden tarjoamasta avusta on verrattomasti hyötyä tämän tragedian yhteydessä - tuonhan huomaa jo siksi että ihmiset haluavat mennä kirkkoihin käsittelemään asiaa sankoin joukoin ja todellakin vapaaehtoisesti, kukaan ei tosiaan pakota :-). Kirkolla on tarjolla myös tuhansia vuosia kestänyt lohdun sanoma joka kantaa surussa ja tuskassa yli kuolemankin. Kirkko ja sen sanoma antaa toivoa, lohtua ja voimaa (yli kuolemankin) sekä tavan ja "välineet" käsitellä surua ja tuskaa. Jos näin ei olisi usko ja kirkko olisi jo kuollut aikoja sitten. Edes pakkovalta esim. kommunismi ei kyennyt kitkemään tätä ihmisten tarvetta uskoa Jumalaan elämän vaikeina hetkinä ja aikoina. Kirkon edustama sanoma toimii, muuten se olisi jo hävinnyt.
ja materialistisesti.
Viittaan: >>..kirkko "tukee elämisen mahdollisuuksia"? Luulin että niistä huolehtivat vesi-ja viemärilaitos, lähikauppa ym. tarpeelliset :)
he eivät käytä muita kuin kertomiani palveluilta. Ei kirkko hirveesti kiinnosta kävijämääriä tarkastellen...
käsittelytavan johon tarvitaan kirkkoa?
Kaikki luettelamasi ovat avut löytyvät niihin erikoistuneilta toimijoilta, esimerkiksi SPR:n valmiudet kriisiavun tarjoamiseen lienevät huomattavasti paremmat typerät papinpuheet.
Tulemme huomaamaan että ihmisten halu käydä kirkoissa käsittelemässä asiaa haihtuu muutamassa päivässä, mutta tarve oikealle kriisiavulle jatkuu pitkälle tulevaisuuteen.
Minun on vaikea käsittää mitä lohtua kahdeksan omaisensa menettänyttä perhettä saavat papin vakuutteluista että kyllä se poika tai tyttö tai vaimo odottaa siellä pilven reunalla.
Kirkon "lohdun sanoma" on vain tosiasioiden kieltämistä: loppu on loppu, ihmisellä ei ole yliluonnollista jatkoaikaa. Olisi terveellistä itsekunkin tunnustaa tämä, niin monituiset elämässä vastaan tulevat menetykset tulevat pikkuhiljaa helpommiksi käsitellä.
Kirkko on jo käytännössä kuollut, ilman yhteiskunnan valtavia raha-avustuksia mokoma byrokraattinen hirviö olisi romahtanut omaan mahdottomuuteensa vuosikymmeniä sitten.
Maailmassa ei ole ollut kommunistista valtiota. Sosialistisia kylläkin on, mutta esimerkiksi Neuvostoliitossa oli valtionkirkko, aivan kuten Suomessakin.
pärjäisi omien liiketoimiensa tuotoillakin ihan hyvin, mutta kun on ilmaista rahaa saatavilla, niin mikäs siinä. Otetaan, kun annetaan.
Tuosta kirkon byrokratiasta sen verran, että kun katsoo pelkästään Turun seurakuntien viranhaltijoita, niin huh, huh!
lohtua ja turvaa silloin kun sitä ei voi tai halua enää mikään muu organisaatio, järjestö, instanssi, yhteisö tai yksilö antaa.
(ps.oma kokemus)
>>Kertoisitko edes yhden käsittelytavan johon tarvitaan kirkkoa?>Kaikki luettelamasi ovat avut löytyvät niihin erikoistuneilta toimijoilta, esimerkiksi SPR:n valmiudet kriisiavun tarjoamiseen lienevät huomattavasti paremmat typerät papinpuheet.>Tulemme huomaamaan että ihmisten halu käydä kirkoissa käsittelemässä asiaa haihtuu muutamassa päivässä, mutta tarve oikealle kriisiavulle jatkuu pitkälle tulevaisuuteen.>Minun on vaikea käsittää...>Kirkon "lohdun sanoma" on vain tosiasioiden kieltämistä: loppu on loppu, ihmisellä ei ole yliluonnollista jatkoaikaa..>>
Tuo nyt on vain sinun uskomuksesi, tieto tai fakta se ei ole. Ei sillä ole edes tieteellistä pohjaa. Tiede kun ei voi ottaa kantaa sen oman alueen ulkopuolelle, ja hyvä niin.
Monet paljon sinua fiksummat ovat toista mieltä kuin sinä. Esim. Maurice Rawlingsin kirjassa "Rajan taakse ja takaisin" on päinvastaista todistusaineistoa. Rawlings oli alunperin ateisti ja ammatiltaan sydänlääkäri, kunnes laaja "tutkimusaineisto" eli omat ja Rawlingsin potilaiden kokemukset muuttivat tämän maailmankuvan.
>>monituiset elämässä vastaan tulevat menetykset tulevat pikkuhiljaa helpommiksi käsitellä.>Kirkko on jo käytännössä kuollut, ilman yhteiskunnan valtavia raha-avustuksia mokoma byrokraattinen hirviö olisi romahtanut omaan mahdottomuuteensa vuosikymmeniä sitten.>Maailmassa ei ole ollut kommunistista valtiota. Sosialistisia kylläkin on, mutta esimerkiksi Neuvostoliitossa oli valtionkirkko, aivan kuten Suomessakin.
116 miljoonaa euroa yhteisöverotuottoa kirkolle mielestäsi pieni summa? Varsinkin kun kirkolla on omaa liiketoimintaa niin, että varmasti sillä pystyisi toimintansa rahoittamaan.
Jokainen näkkileipäpaketinkin ostaja osallistuu kirkon rahoittamiseen, sillä yhteisövero on sen paketin hinnassa siinä kuin arvonlisäverokin.
>>Mutta jostakin syystä he eivät käytä muita kuin kertomiani palveluilta. Ei kirkko hirveesti kiinnosta kävijämääriä tarkastellen...
kirkko vois tulla toimeen omillankin mutta valtiovalta haluaa jostain syystä näin, ja kuulema "valtio olemme me". Kirkko tekee silti valtavasti ihmisiä ja yhteisöjä auttavaa ja koossapitävää toimintaa vaikkei se mikään täydellisyys olekaan (mikä tai kuka on?).
edustettuna lakiasäätävässä elimessä, eli eduskunnassa erittäin voimakkaasti, joten kirkolla on puolestapuhujia siellä. Mutta pitäisi puhua siitä, miksi yhtä parhaiten menestyvistä yrityksistä Suomessa tuetaan tuollaisella summalla, vaikka se ei sitä tarvitse.
Onko sinut muka käännytetty jokaiselta muulta ovelta? En todellakaan usko.
"Tässä pari: Surevien auttaminen kuuntelemalla, keskustelemalla ja vain läsnäolemalla kirkon työntekijöiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden taholta, kirkon diakoniatyö ja koulutetut kriisityöntekijät auttavat maksutta ihmisiä, kirkon ja srk.iden tilat käytössä ihmisten kokoontumisessa, tilaisuuksissa ja keskusteluissa.."
Kuten jo aiemmin kerroin, tuossa ei ole ainuttakaan asiaa joita muut organisaatiot eivät hoitaisi asiantuntemvammin ja ilman uskonnon aiheuttamaa jännitettä.
"Heh, umpimielisenä ateistina et tietty näe kirkon työssä mitään hyvää tässäkään tragediassa ja jo se että ihmiset saavat ja hakevat apua kirkosta närästää sinua, mutta omatpa ovat silmälappusi. Punaisen Ristin perustaja oli muuten kristitty..Tässä kriisissä tuskin kilpaillaan siitä kenellä on parhaimmat valmiudet, ja kaikki apu on aina plussaa. Varmaankin eväisit kirkon avun ihmisiltä jos saisit päättää, onneksi et päätä."
Halvennat törkeästi Punaisen Ristin perustajaa syyttämällä hänen motiivejaan kristillisiksi.
Vai on kirkolla muka parhaat valmiudet kriisin käsittelyyn. Salli mun nauraa, varmaan kanttorista ja seurakuntakeskuksen kahvinkeittäjästäkin tulee "kriisityöntekijä" kun kirkko tarvitsee hienoa julkisuutta suurista "valmiuksistaan" :)
Tulemme näkemään että jo lyhyen ajan kuluttua kriisinhoito siirtyy siihen tarkoitettujen tahojen hoitoon. Kirkko nyt vaan käytti tilaisuutta hyväkseen päästä pomppimaan julkisuuden valokeilassa "hyväntekijänä", pitivät peräti kirkon ovia auki keskellä viikkoa! Varmaan laskevat jo voitettuja sieluja siellä.
"En ihmettele rajoittuneisuuttasi olethan materialistisen maiilmankuvan "ihailija", tai no toisaalta: kyllä hiukan ihmetyttää, tuo patologinen kirkkokammo."
Kun argumentit loppuvat, siirrytään henkilökohtaisuuksiin. Mitä tämä kertoo sinun kyvystäsi sihen paljon mainostettuun kristilliseen lähimmäisenrakkauteen?
"Tuo nyt on vain sinun uskomuksesi, tieto tai fakta se ei ole. Ei sillä ole edes tieteellistä pohjaa. Tiede kun ei voi ottaa kantaa sen oman alueen ulkopuolelle, ja hyvä niin."
Väitteen todistamisen taakka on väitteen esittäjällä. SInä todistelet vätteitäsi uskonnollisella kirjallisuudella. Et siis usko jumalaan vaan jonkun kirjan kirjoittajaan, joka ei edes pysty perustelemaan väitteitään tieteen keinoin. Oletpa helposti höynäytettävä!
"Tuo nyt on vain sinun uskomuksesi, tieto tai fakta se ei ole. Ei sillä ole edes tieteellistä pohjaa. Tiede kun ei voi ottaa kantaa sen oman alueen ulkopuolelle, ja hyvä niin."
Kannattaisikohan sinun tarkistaa sanonta "olkiukko" googlesta?
" Kirkko mihinkään ole kuollut, toki silläkin on ongelmansa, mm. linjattomuutensa ja ihmisten miellyttämisen tarve (liberaalilla puolella, ja siksi siitä myös erotaan tietyissä ikäryhmissä ja tietyillä seuduilla) mutta se on ihmisten elämän käännekohdissa vahvasti läsnä."
Ai missä käännekohdissa? Niissäkö, jotka kirkko on itse luonut, eli kaste, rippi, kristilliset häät ja kristilliset hautajaiset? Onko mieleesi juolahtanut mitä kirkon "käännekohdista" jää jäljelle kun ihmiset eivät enää välitä mokomista tyhjistä seremonioista?
Valtionapua jaetaan kirkon tekemän yheishyödyllisen työn takia, "
"yhteishyödyllinen" työ tarkoittanee, vaikka et taaskaan väitteitäsi mitenkään kykene perustelemaan, hautaustointa ja kirkon jakelemaa mitätöntäö köyhäinapua.
Kirkko laskuttaa valtiolta apuina kaksinkertaisesti hautaustoimeen käyttämänsä summan. Silti hautapaikka kirkon ylläpitämällä hautausmaalla on reilusti kalliimpi kuin maamme yksityisin voimin ylläpidetyillä hautausmailla. Siinäpä "yleishyödyllinen", varsin tuottava bisnes, jossa ihmisten surun hetkelle rahastetaan!
Mitä köyhäinapuun ja diakoniaan tulee, kirkko käyttää siihen vähemmän rahaa kuin ulkomaiseen käännytystyöhönsä. Tyypillinen köyhän kerran vuodessa saama ruokakuponkin on 50 euroa. Summa on pienempi kuin kaikkein pienituloisimman kirkon jäsenen maksama kirkollisvero. Kirkko siis "hyväntekee" köyhille heidän omia rahojaan takaisin, ei toki vieläkään koko summaa!
" Kenenkään ei ole edes pakko kuulua siihen eikä siis ole pakko rahoittaa sen toimintaa."
Kaikki rahoittavat kirkon toimintaa yhteisöveron kautta, kaikki rahoittavat kirkon ohjelmatoimintaa suomeksi käännytystoimintaa Yleisradion kanavilla.
"Kyllä mm. Albania oli oikeasti kommunistinen valtio ja esim. Kiina edelleen, epävirallisesti. Näissä, sanotaan nyt, sosialistisissa maissa oli valtiojohtoa myötäilevä "nukkekirkko" joka oli hallistuksen kontrolloima ja soluttama. Ei siis mitään vapaita ja riippumattomia kirkkoja vaan alistettuja ja vallanpitäjien omiin tarkoituksiin muovattuja."
Albania eikä Kiina ole koskaan ollut kommunistinen valtio. Sosialistia kylläkin. Otapa asioista selvää.
Ahaa, nyt valtionkirkko on "nukkekirkko", äsken kehuit niin vuolaasti Suomen valtionkirkkoa, joka toki ei toteuta vallanpitäjien tarkoituksia :)
Mutta kysypä ihmisiltä heidän motiiviaan käydä niissä? Kehtaa väittää että se hieno jumalanne ei ole niiden joukossa.
Rippikoulujen osallistujamäärät ovat laskeneet jo vuosikymmeniä. Ruotsissa osallistumien on täysin romahtanut.
Ei suomalaisilla usko missään mitään muhi. Juhlissa käydään koska niin on tapana. On naurettavaa, että kirkko laskee sieluja tiliinsä jokaisesta joululaulujen kuuntelijasta.
hautaustoimesta sen verra, että riippuu paljon miten lasketaan. Onko pappi hautajaisissa hautaustoimen kulu, vai lasketaanko papin toiminta kirkon palkkakuluihin. Ja sitä paitsi, kirkko laskuttaa kyllä jokaisesta hautapaikasta vvielä erikseen, sekä myös tuhkauksesta. On outoa, jos lasketaan vain mitä hautaustoimi maksaa, eikä oteta huomioon sitä, paljonko kirkko hautauksista perii.
jumaluskoa, älä väitäkään. Minut on kastettu, olen uskonnonopetuksen läpikäynyt ja rippikoulunkin, mutta kahteen edelliseen en voinut vaikuttaa ja rippikoulun osalta en silloin tiennyt, että sellaista ei tarvitse käydä. En tarvitse mitään kirkon palveluita. Lapsi saa nimen, avioliittoon vihitään, kuollakin voi ihan ilman minkäänlaista kirkkoa.
Joo, kyllä jengi nyt ihan turhaan makselee kirkollisveroa.
Kirkon tehtävän voi muotoilla sanoiksi monella tavalla. Raamatun sanoin: "Iloitkaa iloitsevien kanssa ja itkekää itkevien kanssa." Viimeinen vuorokausi on kyllä kirkkaasti osoittanut, kuinka tarpeen kirkko on.
minä ja sukumme ja tulevat lapsemme tarvitsemme kirkkoa...
ja vaikeni Jumalan johdatuksesta eikä suojelusenkeleleistä mainintaa. Varmaan harmitti ja puhui vain tästä maallisesta, minkä sallisaaret & Co hoitavat ilman kirkkoakin.
Tarkoitatko sitä ykkösen aamu-TV:ssä haastateltua piispaa? Mielestäni oli vallan mielenkiintoista, että vartin haastattelun aikana piispa ei kertaakaan maininnut jumalaa, suojelusta eikä siunausta - kaikki kirkollinen liturgia loisti poissaolollaan. Ei kantti kestänyt isolla miehellä ruveta selittämään itseään umpisolmuun, kun vastassa oli kaksi hyvin empaattista toimittajaa, joilta olisi ehkä kuitenkin saattanut lipsahtaa kiusallinen kysymys. Oli siis pysyteltävä reaalimaailmassa.
Ei ole näkynyt sitä piispaa, jolta usko meni suorassa lähetyksessä tsunamin aikana. Taisi oppia yhdestä laakista ja pysyy nyt ihan hipihiljaa poissa julkisuudesta, kun työnantaja meni taas mokaamaan kaikkivaltiuksiensa kanssa.
kirkonmenoista kuolleiden muistoksi. Muistiko kukaan kysyä uhrien omaisilta lupaa tällaiseen yleiseen siunaamiseen. Tiesivätkö ne papit, olivatko kaikki kuolleet kristittyjä.
niin juuri hän tällä viikolla kirjoitti jossain lehdessä kolumnin otsikolla "Onko taivaassa ketään".
Joo, Huovinen oli siitä rehellisimmästä päästä pappisporukkaa tsunamin sattuessa. Se kaikkein kammottavin tyyppi oli se, joka sanoi, että jumalalla on meille jotain asiaa, siksi näin tapahtui!!!!
te sitä kirkkoa tarvitsette? Oletteko mahdollisesti pappissukua :)
hänestä tuli ateisti vasta tsunamin yhteydessä.
noinkaan..
kun piispa puhui kirkollisista tavoista, niistä liturgioista, joita et ehkä tunne, mutta jotka auttavat ihmistä toistensa yhteyteen. Se on reaalimaailmaa, että ihmistä ei jätetä yksin, häntä tuetaan monin eri tavoin. Ei aina tarvitse puhua Jumalasta, kun suru on läsnä ja pelko ahdistaa, toinen ihminen riittää, vierelläkulkija on Jumalan lähettiläs, enkeli.
Siinä kuuntelit vain sitä, mikä kuului, et kuunnellut hiljaisuutta, sen tuomaa rauhaa ja lohtua.
jaksaa herjata. Ota yhteyttä ko. ihmiseen suoraan. Saat varmasti apua omaan epäuskoosi. Rohkeutta vain ja esiintuloa!
Sinä puhut, että uskonto auttaa pelkoon, vaikka uskonto on juuri sitä mikä pelkoa aiheuttaa. Vastuuntunnotonta aivopesua!
omituinen kysymys tähän päivään, kun jokaisessa kodissa, ihan pienimmässäkin peräkammarisssa suru on yhteinen.
Ihminen on kokonaisuus, ei osia kuulumisista milloin sinne ja milloin tänne, lohtua kaikki tarvitsevat.
On samantekevää, mitä toimituksia tekevät papit ajattelevat surmattujen sielunelämästä. He ovat jo perillä. Tämä päivä toi ja vei ihmistä Jumalasta eroon, tai Häntä lähemmäksi.
Vain "atte" jaksaa huolehtia taas tästä pimeämmästä puolesta. Älä pelkää, kyllä Jumalalla on konstinsa myös sinua varten.
sinun jumalasi kanssa! Olette te tosi pimeää porukkaa!
"Vain "atte" jaksaa huolehtia taas tästä pimeämmästä puolesta. Älä pelkää, kyllä Jumalalla on konstinsa myös sinua varten."
Vapaus uskoa mihin haluaa ei ole "pimeä puoli".
Mutta sinua taitaa kiinnostaa vain ihmisten vapaus uskoa juuri siten kuin sinä uskot, eikö niin?
"Muistiko kukaan kysyä uhrien omaisilta lupaa tällaiseen yleiseen siunaamiseen."
Jos uhrien siunaaminen oli sinusta väärin, niin kirotako heidät olisi pitänyt? Vai kipata kaatopaikalle vähin äänin?
Myös Jokelan tapaus on osoittanut että
kun pelko ja turvattomuus lisääntyvät yhteiskunnassa ihmiset hakevat yhä runsaammin joukoin turvaa, lohtua ja toivoa kirkosta. Ja myös saavat sitä. (ps. oma kokemus)
Kirkko ei aiheuta pelkoa, vaan sodat, murhat, rikokset, ympäristökatastrofi, työttömyys..jne.
Kirkko on oikeastaan ainoa paikka mistä turvaa, lohtua ja toivoa voi saada.
Olen selvinnyt aikamoisista karmeuksista ihan omin voimin jo viidettäkymmenettä vuotta ilman vähäisintäkään uskonnollisten ajatusten häivää. Ihmismieli minua kiinnostaa kovasti, joten on tullut luetuksi useampikin piplia ja tarinakokoelma kirjoittajien motiiveja ja kohderyhmien tarpeita miettien.
Myönnän kuitenkin, että monille ihmisille kirkko edes tapakirkkona on aivan välttämätön instituutio, sillä jos lapsena ihminen aivopestään oikein lipeällä ja kiehuvalla vedellä uskovaiseksi, hän - poikkeuksiakin on - kasvaa luonnostaan heikoksi eikä millään enää pärjää ilman perinteisiä satuhahmojaan. Aikuinen uskovainen on hyvin epäluotettava otus, koska hänen voi odottaa menettävän selkärankansa eli vastuunkantokykynsä ihan minä hetkenä tahansa ja heittäytyvän jonkun muun kannettavaksi. Kokemus osoittaa sen, että jumalahahmothan eivät tositilanteessa kanna ketään, vaan se kantaminen jää vahvempien ihmisten hommaksi joukkosuggestion virran huvettua.
Kaikessa harhaisuudessaan ja voimattomuudessaankin kirkko on tarpeellinen koossa- ja kurissapitoväline mielensä voimilta heikko-osaisemmille. Kirkon voisi kyllä korvata, jos sinne upotetuilla verorahoilla koulutettaisiin ihan oikeita ammattiauttajia pappien sijaan, joiden ainoa anti ääritilanteessa on "kyllä jumala kuulee". Harva aikuinen tuohon uskoo, mutta hätävalhe kyllä kelpaa paremman puutteessa epätoivoiselle ihmiselle.
Panin muuten TV:n päälle aiemmin päivällä uutisia etsiessäni ja satuin kuulemaan viitisen sekuntia ykkösen juhlajumalanpalvelusta. Oli menossa virsi, ja aikuisista koostuva seurakunta kailotti yhdestä suusta "hänt' ihana enkeli kotihin vie". Aivojen valkopesu ihmisen ollessa pieni ja joukkosuggestio ovat mielenkiintoinen yhdistelmä. Ja tarvitsevathan papitkin suojatyöpaikkansa.
Vaikuttaa siltä että kirkosta haetaan järkytyksen hetkellä valmista ratkaisua koettuun järkytykseen. Kirkko esiintyy auktoriteettina joka muka tietää miten surusta selvitään.
Mikä on kirkon osoittama keino selvitä surusta? Onko se todella pelkkä "kyllä jumala kuulee"?
Kirkon kertomassa sadussa taivaasta menetystä ei ollenkaan kohdata vaan se kierretään väittämällä että läheinen ei olekaan oikeasti kuollut tai palkinto tulee tuonpuoleisessa, tai muuta hapatusta.
Jos psykologi kertoisi omaiselle että läheinen ei olekaan kuollut vaan kurkkii tuolta pilven takaa, sitä pidettäisiin äärimmäisen epäeettisenä tekona.
Mihin pappia tarvitaan jos ammattiauttaja kykenee samaan, paitsi että ammattiauttajan eettisen säännöt kieltävät tuputtamasta omaa uskontoa avunpyytäjälle?
Valmis paketti eli avaimet käteen -periaate on helpoin ratkaisu niin talon rakentamisessa kuin katastrofiavunkin hetkellä. Kommenttiasi lukiessani tulin ajatelleeksi sitä, kuinka pitkälle kirkon apu katastrofitilanteessa riittää - muutama viikko voi sujua hieman lievemmin tuskin kyllä jumala kuulee -ajatuksella, mutta kuinkas jatko? Täytyykö ruveta kokopäiväuskovaiseksi, jottei paha olo vain palaisi, vai voiko tuskan käsitellä jollain pysyvämmällä tavalla? Ammattiauttaja, joka tekee työtään ihmismielen tuntien, voi auttaa toisen jaloilleen, mutta papit lykkäävät helpotuksen kuolemanjälkeiseen maailmaan.
Empaattinen pappi voi toki olla avuksi siinä, missä kuka tahansa muukin hyvä kuuntelija. Kirkon lyhytaikaista ratkaisua ilmentää mielestäni se, että jopa tosissaan uskovat romahtavat täysin läheisen kuoltua, eivätkä monet selviä menetyksestään koskaan, vaikka normaalin oloinen elämä lopulta palaisikin uomiinsa. Jos nimittäin tosissaan uskoisi taivaaseen ja jälleennäkemiseen, pystyisi kyllä elämään jäljellä olevat vuotensa hyvin rauhallisin mielin alkujärkytyksen jälkeen. Pohjaton, loppuelämän kestävä suru paljastaa raadollisesti sen, että tiedetään elämän loppuvan kuolemaan ja jälleennäkemisen olevan pelkkää toiveunta.
Eräs ystäväni oli pienestä pitäen kovin kiinnostunut ihmisten auttamisesta, ja hänen nuoruudessaan, 60-luvulla, teologinen tiedekunta tuntui antavan hänelle avaimet muiden pahan olon helpottamiseen. Hän huomasi kuitenkin pian, että auttamisen sijaan oli kysymys vaikeiden asioiden käsittelyn siirtämisestä kuoleman jälkeiseen aikaan. Hän vaihtoi tiedekuntaa ja oli ensin psykologi ja sittemmin pitkään ja yhä psykoanalyytikko, jolla ei ole minkäänlaista lupaa eikä oikeutusta uskonnon ymppäämiseen potilaan hoitoon. Jos potilas nostaa uskonnon esille, hän saa siitä toki puhua, mutta analyytikko itse pysyy loitolla arvottamisesta. Olen aika skeptinen muutamien psykoanalyysin teorioiden suhteen, mutta analyytikkohan kuuntelee, ei puhu. Hän ei siis tuputa, mikä järkkyneen mielen tasapainottamisessa on avainasia: ihminen käsittelee sen itse, ehkä pukee sen sanoiksi kuuntelijaa varten - ehkä ei pysty edes puhumaan - mutta avaimia hän ei koskaan saa käteen. Maksamallakaan.
Pakko reagoida moiseen.
Jokelan onneton ampuja lienee käynyt ammattiauttajan pakeilla ja saanut "sopivia" lääkevalmisteita mielensä kunnon kohentamiseksi.
Tätäkö se ammattiapu karmeudessaan tässä yhteiskunnassa on? Olisikohan se valmis paketti ollut paikallaan tällä kertaa...
Hyvin autettu - kerrassaan.
Kun kerran tiedät asian näin hyvin, voimmekin lakata pohtimasta asiaa.
Pillerit ja ammattiauttajat eivät siis auta ihmisiä, vaan aiheuttavat ongelmia. Tämä selvä.
Sinulla lienee joku loistava vaihtoehto, ellen erehdy, se on sinun mielilahkosi jumala, eikö niin?
Psykologeilla ja psykoanalyytikoilla ei ole reseptinkirjoitusoikeutta. Ei muuten ole papeillakaan, onko käynyt mielessä?
Niin kauan, kun ei tiedetä, kuka ampujalle on antanut reseptin ja mistä, on ihan turha puhua ammattiavun "karmeudesta". Pillereitä saa hyvin helposti, jos niitä haluaa, mutta ammattiauttajan pakeille on turhautuneen teinin valitettavan vaikea päästä. Minulle on diapameja tarjottu jopa paikallisjunassa. Myyjä taisi päätellä, että kiltinnäköinen opiskelijatyttö oli niitä jotenkin vailla.
Harhakuvitelmat eivät auta ketään. Megalomaanista yhteiskunnanvihaajaa eivät edes pillerit auta, eikä harhoista kärsivä ihminen pääse pakkohoitoon ennen massamurhaepisodia. Muutenhan siellä olisivat papit, piispat ja diakonit kaikki tyynni, vai mitä?
Ensinnäkin minulla ei ole tarjottavana minkäänlaista jumalavaihtoehtoa kellekään. Itse asiassa olen palstalla aiemmin yrittänyt naiiveilla kysymyksilläni saada vastausta palstalle kommentoivilta lahkolaisilta vastaavanlaisiin keinotekoisiin tapahtumiin - vastausta kuitenkaan saamatta.
Omat neuvoni ovat yksinkertaisuudessaan seuraavanlaiset:
Lapsille tärkeintä on, että vanhempi/vanhemmat ovat läsnä. Ihan kaikessa ja aina eivätkä sysää tätä vastuuta kellekään. Toiseksi kriisiavussa tärkeintä on olla läsnä. Ihan koko ajan ja aina valmiina.
Pillerit ja ammattiauttajat tulevat mukaan, jos pelkkä läsnäolo ei tunnu riittävän. Jotkut saavat lohtua seurakunnasta/uskosta, joita pidän melkeinpä samanarvoisina - pääasia on, että kärsivä saa haluamaansa lohtua "raskaaseen" elämäänsä.
En tarkoittanut (vaikka ehkä siltä näytti) kritisoida psykologeja enkä suosia papin puheilla käyntiä.
Pointtini oli se, että miksi asiat pääsivät kehittymään näin pitkälle. Lehdissä oli maininta psyykelääkityksestä, joten joku (ammatti-ihminen) hänelle reseptin lienee kirjoittanut.
Mikä olisi sinun reseptisi ollut?
>>Hän huomasi kuitenkin pian, että auttamisen sijaan oli kysymys vaikeiden asioiden käsittelyn siirtämisestä kuoleman jälkeiseen aikaan.>>
Tuohon tulokseen olen itsekin tullut. Uskontojen ongelma on tuo.
Jotkut harvat pystyy kasvamaan aikuiseksi uskontojen parissa, mutta suurin osa ei, koska uskonnot todellankin siirtävät tuonpuoleiseen vaikeiden asioiden käsittelyn!
Tässä uskontojen ydinongelma ja sen kyllä huomaa näillä palstoilla, joilla uskikset kirjoitavat muutamaa aniharvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Uskontojen ongelma on siis yleisesti haluttomuus ja kykenemättömyys kohdata ja käsitellä vaikeita asioita muuten kuin niitä samoja litanioita ladellen.
Tässä esimerkki: Usko Jeesukseen! On joillakin vaikiovastaus kaikkeen tai sitten pitkä litania raamatunlauseita.
Nyt me eletään täällä maan päällä ja valmiuksia siihen pitäisi opettaa eikä vain ajatella ylöstempauksia ja muita tuonpuoleisia asioita.
Otan omasta elämästäni esimerkin siltä ajalta kun kuuluin vielä kirkkoon erosin vasta 2000 luvun puolella.
Tämä tapahtui 1990 luvun lopppupuolella ja perheväkivalta oli jo rikos Suomen laissa.
Puhuin papille kokemastani väkivallasta avuttomana tosi rikkinäisenä kahdenkeskisessä keskustelussa. Hänen armollinen ohjeensa, neuvonsa ja lohdutuksen sanomansa oli: Pitää vain kestää ja antaa anteeksi!
Olin oppinut tuntemaan tämän papin mukavana ja ystävällisenä ihmisenä.
kun vahinko on jo tapahtunut, ammattiauttajia ja pillereitä tarvitaan. Olisi kaunis ajatus että kaikki lapset olisivat vanhempiensa täydellisen hoivan alaisina vailla ainuttakaan turvatonta hetkeä tai onnettomuutta. Mutta näin hyvää onnea ei ole osunut meistä kenellekään.
Jotkut ovat kärsineet enemmän kuin toiset: jotkut kärsineistä tarvitsevat ammattiapua ja pillereitä. Yliluonnolliset fantasiat ovat vihoviimeinen asia jota mieleltään järkkyneelle saa tyrkyttää.
Seurakunta ja usko eivät ole parantaneet kenenkään psykoosia.
Tosiaan tässä tilanteessa on turha lähteä vanhempia syyttämään, mutta noin yleisesti haluaisin vanhempien olevan enemmän läsnä.
Mielestäni olisi hyvä, jos surun murtamille ihmisille olisi tarjolla läsnäoloa. En jaksa uskoa siihen, että kukaan Suomalaisen kirkon auttaja tietoisesti mitään jeesus-on-herra höpinää alkaisi tuuttaamaan. Itse asiassa pidän "ota nappi aamuin illoin" -tohtoreita _hyvin_ paljon vaarallisempina ihmisen psyyken rikkojina, kuin näitä satusetiä/tätejä. Minulla on ikävä kyllä esimerkkinä puoskatohtoroinnista lähiomainen, jonka loppu ei ollut kovinkaan onnellinen.
on turvanantajana aika huono korvike hyvälle ja kaikkivaltiaalle Jumalalle.
Jälkimmäinen jos meillä olisi, niin eihän maailmassa olisi kellään hätäpäivääkään.
yhtikäs mihinkään. Jos mulle jotain sattuu, menen yksityispraktiikalle. Sitten jos operaatio on niin kallis, ettei ole rahaa, kuolen mielummin kuin menen julkisiin terveydentuhoamispalveluihin.
Rehellinen vastaus :)
Pakko sanoa, että uskomatonta miten joku sanoo ettei tarvitse kirkkoa, koska aikoo mennä sairauden tullessa yksityispraktiikalle - ja joku toinen sanoo, että kirkko on turha koska maailmassa on ammattiauttajiakin!
Eikö kukaan muista, että kirkko EDUSTAA JUMALAA, KRISTUSTA JA HÄNEN LÄSNÄOLOAAN/RAKKAUTTAAN JOKAISTA IHMISTÄ KOHTAAN - niin ateistia, uskovaista, agnostikkoa, hedonistia, nuorta, vanhaa, miestä, naista, sankaria kuin vaikka "luuseriakin" kohtaan!
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen."
Johanneksen evankeliumista, luku 3, jakeet 16-17.
Sinä joka sanoit, että ammattiauttajat hoitaisivat paremmin lohduttelupuolen kriisien sattuessa: Olet ikävä kyllä erehtynyt - eivät ammattiauttajat ikinä puhu Jumalan todellisuudesta, rakkaudesta tai johdatuksesta! Kuitenkin ihmisillä on aivan aitoa uskonnollista kaipuuta ja tarvetta. Tätä todellista tarvetta on aivan turhaa yrittää tehdä olemattomaksi.
Kristittyjen kokemuksen mukaan Jumala itseasiassa parantaa niin ruumista kuin psyykeäkin. Se, joka "uskaltaa", voi katsoa todistuksia paranemisista ja eheytymisestä: http://www.healingrooms.fi/?sid=14 http://www.rukousystavat.fi/mparan.html
Allaoleva lainaus Jesajan kirjasta on kirjoitettu n. 700 vuotta eKr. Sitä on hyvin kauan pidetty Jeesusta koskevana ennustuksena, joka kertoo Jeesuksen Kristuksen pelastavasta ja parantavasta teosta ristillä - ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen hyväksi.
Siis pelastavasta JA parantavasta teosta. Nimittäin Uuden Testamentin alkuperäinen kreikankielinen pelastusta ja pelastamista tarkoittava sana tarkoittaa kuulemma synnistä PELASTUMISEN lisäksi myös PARANTUMISTA ja EHJÄKSI, EHEÄKSI TEKEMISTÄ.
”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla olemme parantuneet.” Jesajan kirja, luku 53, jakeet 4 ja 5.
Psalmi 103 lupaa myös: ”Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.”
Toivon ja rukoilen, että JEESUKSEN KRISTUKSEN RAKKAUS TULISI TODELLISESKSI niin itselleni kuin kaikille palstan lukijoille.
kääntyä ammattiauttajan puoleen.
"Kirkon perustehtävä on turvan tunteen ja elämän mielekkyyden osoittaminen."
Herää, eiku siis haroo kysymys; onko mielekkyyden osoittajalla väliä?
Jotku vaa tykkää niistä äideistä...
Mielipiteeni on, että kirkon osoittama surunkäsittelykeino ei ole paras mahdollinen, sen tarjoama turvan tunne valheellista turvan tunnetta ja elämän mielekkyys taas uskomista yliluonnolliseen satuun, mitä, jollei sille olisi keksitty nimitystä uskonto, voitaisiin kutsua yksinkertaisemmin harhaisuudeksi.
Päästäisitkö harhoista kärsivän mihinkään vastuulliseeen asemaan?
Onneksi Lipponen on jo turvallisesti eläkkeellä ja Esko Aho on suojatyöpaikassa, josta hän ei enää niin kauheasti voi häiritä tavallisen kansalaisen elämää.
kun sitä ei enää msitään muualta kuin kirkosta saa?
Mitä kovemmaksi ja julmemmiksi muuttuvat yhteiskunnan arvot, sitä enemmän kirkkoa tarvitaan.
yksisilmäisyydestä, vaihtoehdottomuudesta ja yleissivistyksen puutteesta.
Lue enemmän, luule vähemmän, ajattele enemmän, usko vähemmän.
>>Kirkon perustehtävä on turvan tunteen ja elämän mielekkyyden osoittaminen.>..., hihhulit, hihhuli- ja uskovaistrollit, lahkojeesukset ynnä muut nettisaarnaajat suvainnevat pitää mölyt mahoissansa.
eivät tekstiäsi lue. Mutta on hienoa että hitaammiille jaksat asian selvittää.
Kiitos.
Kun kysymys kuuluu "käsi pystyyn joka EI usko", siihen ei uskovaisilla pitäisi olla mitään asiallista vastattavaa.
Laskettelet sujuvasti kirkon olevan muka hyvä apu jne.
Joten kun kerran muka tiedät asian, kerropa mitä nuo "rakennuspuut" ovat?
haen kirkosta turvaa, ja huomaan etten suinkaan yksin. Olen yksi monien joukossa. Kirkosta saan apua tässäkin tilanteessa, jossa olen täysin kaiken muun avun ulottumattomissa. Kun jäljellä on vain tuska, ja "Miksi" -kysymykset. Kirkosta saan tulevaisuudentoivoa, että ylipäätään jaksan huomiseen. Kirkossa tuskaani ymmärretään. Kirkossa minut hyväksytään, sellaisenaan. Kirkossa minun ei tarvitse vetää mitään roolia. minun on lupa olla olemassa. Rikkinäisenä, särkyneenäkin. Siinä on lohdutus, turva, lepo ja mielekkyys.
Joten en nosta kumpaakaan kättäni ylös. Vaikka en hihhuli olekaan.
Kuka sinulle on uskotellut että muka vain kirkosta saa tuvaa ja apua yksinäisyyteen? Miksi kirkossa käy niin vähän ihmisiä ja seurakunnan toiminnassa ei ole mukana juuri ketään? Luuletko että kaikki muut muka ovat yksinäisiä kun eivät kirkon hömpötyksiin osallistu?