Sanotaan että Euroopan unioni on perua maanosassamme viime vuosikymmenen taitteessa 1980-90 tapahtuneesta yht'äkkisestä muutoksesta. Näin ei ole eikä ko. väitettä tarvitse uskoa. Euroopan yhdistäminen on vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja kestäneen harkitun ja asteittain toteutetun suunnitelman tulos!
"Unionijulistus" - 1992? EI, vaan jo 1940! 16.6. Reynaud sai puhelun. Soittaja oli DeGaulle, (joka sittemmin vastusti Euroopan integraatiokehitystä) ja ryhtyi sana sanalta lukemaan "julistusta Ranskan ja Englannin unionista." Tämä asiakirja oli syntynyt niiden neuvottelujen tuloksena, joita Ranskan suurlähettiläs Corbin sekä JEAN MONNET ja René Pleven, jotka olivat Ranskan Lontoossa olevan valtuuskunnan jäseniä, olivat Ison-Britannian johtajien kanssa. Asiakirjan sanamuoto oli seuraavanlainen:
"Tällä uuden ajan maailmanhistoriassa mitä kohtalokkaimmalla hetkellä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan tasavallan hallitukset antavat tämän julistuksen purkautumattomasta liitostaan ja taipumatomasta päättäväisyydestään yhteisessä taistelussaan oikeuden ja vapauden puolesta sellaista järjestelmää vastaan, joka alentaa ihmissuvun elämän robottien ja orjien elämäksi (näin voi EU:ssakin käydä - kukas sitä vastaan taistelee?). Molemmat hallitukset julistavat, että Ranska ja Iso-Britannia eivät ole enää kaksi erillista kansakuntaa, vaan ne muodostavat yhteisen ranskalais-brittiläisen u n i o n i n."
"UNIONIN PERUSTUSLAKIIN(!) sisällytetään
määräykset y h t e i s i s t ä elimistä PUOLUSTUS-, ULKO-, RAHA-, JA TALOUSPOLITIIKAN HOITAMISEKSI. Jokainen Ranskan kansalainen saa heti Ison-Britannian kansalaisoikeudet; jokaisesta Britannian alamaisesta tulee Ranskan kansalainen.
Molemmat maat jakavat vastuun sodan hävitysten korjaamisesta, olivatpa ne tapahtuneet missä tahansa niiden alueilla, ja tähän tarkoitukseen käytetään molempien varoja tasaveroisesti ja yhteisesti.
Sodan aikana mailla on yhteinen sotaneuvosto, jonka alaisuuteen asetetaan kaikki Britannian ja Ranskan sotavoimat maalla, merellä ja ilmassa. Tämä neuvosto hallitsee sieltä käsin mistä se parhaiten voi sen tehdä. Molemmat parlamentit liitetään muodollisesti yhteen. Brittiläisen imperiumin kansakunnat ovat muodostamassa uusia armeijoita. Ranska pitää käytettävissään olevat sotavoimat taistelukentällä, merellä ja ilmassa. UNIONI vetoaa Yhdysvaltoihin liittoutuneiden taloudellisten voimavarojen vahvistamiseksi ja Yhdysvaltojen voimakkaan materiaalisen avun saamiseksi yhteisen asian hyväksi.
U n i o n i keskittää kaikki voimansa vihollisen voimia vastaan, tapahtuipa taistelu missä tahansa.
Ja niin me saavutamme voiton".
Tämäkin yksittäinen ja varhainen katkelma osoittaa että EU-suunnitelma on vanhempaa perua kuin 1990-luvulla tapahtunut "Äkillinen muutos maanosassamme". Aivan taatusti on Eurooppa muuttunut dramaattisesti, mutta se ei ole mikään unionin perustelu.
Integraatiokehitys alkoi aiemmin. Jos tuo, jota Monnet ja monet muut kaavailivat Ranskasta ja Englannista, olisi toteutunut, samoin kuin se sittemmin onkin sattumalta(?) toteutunutkin, niin näillä mailla ei olisi ollut itsenäistä puolustus-, ulko-, raha-, ja talouspolitiikkaa.
Euroopan yhdistäminen on ikivanha ja Hitlerinkin tavallaan ajama tavoite. Liittovaltiosta on päätetty jo. Siitä ovat päätöstä olleet tekemässä Monnet ja monet muut. Sinänsä mainion Esko Seppäsen myöhäsyntyisiin kysymyksiin -"Liittovaltio. Nyt?" ja "Euroopan unionia militarisoidaan(?) on vastattava seuraavaa.
EU-liittovaltiopäätös on tehty ja sitä vastaavaa kehitystä ajettu jo viimeistään vuodesta 1940 lähtien. Liittovaltio on jo kauan ollut päätettynä asiana.
EU:ssa voi vain olla taikka irtautua. Sen kehityksestä ei pienen maan kansalaisten kannata päätänsä vaivata, ei koskaan suomalaisten eikä varsinkaan EU:n laajentumisen jälkeen.
Integraatio tekee jäsenmaiden välisen sodan mahdottomaksi, mutta koska edustustot eivät omasta maastansa saa, eivätkä halua välittää, ei sota ole missään tapauksessa todennäköinen. Saksa ei halua sodan kokemusten toistuvan, eikä kukaan joutua ydinhyökkäyksen kohteeksi. Jos Eurooppalaiset vastustivat Irakin sotaa, niin minkälaiset mellakat syntyisivät omalla alueella käytävää sotaa vastaan?
Rauhankin kannalta on EU liian turha ja liian kallis ratkaisu.
Hiili- ja teräsyhteisö, EEC ja EDC ovat olleet tietoisia askeleita kohti alusta alkaen suunniteltua päämäärää: unionia, Euroopan Yhdysvaltoja.
Vuonna 1979 Altiero Spinelli valittiin Euroopan parlamenttiin -sekin parlamentti on ollut olemassa jo 1970-luvulta lähtien - ajalta jolloin useimmat meistä palstalaisista eivät olleet vielä ikänsä puolesta edes kasaamassa pokémon-korttejaan. Hänen aloitteestaan ensimmäiset jäsenet laativat luonnoksen Euroopan unionin perustuslaiksi, jolla oli merkitystä sikäli, että se osoitti tavoitteen unioni-yhdysvaltojen perustamisesta todelliseksi.
On tärkeätä ymmärtää, että kyseessä on ikivanha suunnitelma, olosuhteista riippumatta: sota taikka rauha, talouskasvu tai taantumus. Winston Churchill ehdotti, että Ranskan olisi johdettava Saksa Euroopan Yhdysvaltoihin.
Sitten neuvoteltiin yhteismarkkinoista Messinassa, Italiassa. Paul-Henri Spaak meni parvekkeelle ja lauloi "O Sole mio":a .
Paul Henri Spaak totesi sittemmin, että tarvittaisiin koko Nato:n ja EU:n johtoon "yksi mies, joka lakaisisi pois kaiken byrokratian ja komiteat... ja olkoon hän jumala tai perkele itse, niin me otamme hänet vastaan!"
"Unionijulistus" - 1992? EI, vaan jo 1940! 16.6. Reynaud sai puhelun. Soittaja oli DeGaulle, (joka sittemmin vastusti Euroopan integraatiokehitystä) ja ryhtyi sana sanalta lukemaan "julistusta Ranskan ja Englannin unionista." Tämä asiakirja oli syntynyt niiden neuvottelujen tuloksena, joita Ranskan suurlähettiläs Corbin sekä JEAN MONNET ja René Pleven, jotka olivat Ranskan Lontoossa olevan valtuuskunnan jäseniä, olivat Ison-Britannian johtajien kanssa. Asiakirjan sanamuoto oli seuraavanlainen:
"Tällä uuden ajan maailmanhistoriassa mitä kohtalokkaimmalla hetkellä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan tasavallan hallitukset antavat tämän julistuksen purkautumattomasta liitostaan ja taipumatomasta päättäväisyydestään yhteisessä taistelussaan oikeuden ja vapauden puolesta sellaista järjestelmää vastaan, joka alentaa ihmissuvun elämän robottien ja orjien elämäksi (näin voi EU:ssakin käydä - kukas sitä vastaan taistelee?). Molemmat hallitukset julistavat, että Ranska ja Iso-Britannia eivät ole enää kaksi erillista kansakuntaa, vaan ne muodostavat yhteisen ranskalais-brittiläisen u n i o n i n."
"UNIONIN PERUSTUSLAKIIN(!) sisällytetään
määräykset y h t e i s i s t ä elimistä PUOLUSTUS-, ULKO-, RAHA-, JA TALOUSPOLITIIKAN HOITAMISEKSI. Jokainen Ranskan kansalainen saa heti Ison-Britannian kansalaisoikeudet; jokaisesta Britannian alamaisesta tulee Ranskan kansalainen.
Molemmat maat jakavat vastuun sodan hävitysten korjaamisesta, olivatpa ne tapahtuneet missä tahansa niiden alueilla, ja tähän tarkoitukseen käytetään molempien varoja tasaveroisesti ja yhteisesti.
Sodan aikana mailla on yhteinen sotaneuvosto, jonka alaisuuteen asetetaan kaikki Britannian ja Ranskan sotavoimat maalla, merellä ja ilmassa. Tämä neuvosto hallitsee sieltä käsin mistä se parhaiten voi sen tehdä. Molemmat parlamentit liitetään muodollisesti yhteen. Brittiläisen imperiumin kansakunnat ovat muodostamassa uusia armeijoita. Ranska pitää käytettävissään olevat sotavoimat taistelukentällä, merellä ja ilmassa. UNIONI vetoaa Yhdysvaltoihin liittoutuneiden taloudellisten voimavarojen vahvistamiseksi ja Yhdysvaltojen voimakkaan materiaalisen avun saamiseksi yhteisen asian hyväksi.
U n i o n i keskittää kaikki voimansa vihollisen voimia vastaan, tapahtuipa taistelu missä tahansa.
Ja niin me saavutamme voiton".
Tämäkin yksittäinen ja varhainen katkelma osoittaa että EU-suunnitelma on vanhempaa perua kuin 1990-luvulla tapahtunut "Äkillinen muutos maanosassamme". Aivan taatusti on Eurooppa muuttunut dramaattisesti, mutta se ei ole mikään unionin perustelu.
Integraatiokehitys alkoi aiemmin. Jos tuo, jota Monnet ja monet muut kaavailivat Ranskasta ja Englannista, olisi toteutunut, samoin kuin se sittemmin onkin sattumalta(?) toteutunutkin, niin näillä mailla ei olisi ollut itsenäistä puolustus-, ulko-, raha-, ja talouspolitiikkaa.
Euroopan yhdistäminen on ikivanha ja Hitlerinkin tavallaan ajama tavoite. Liittovaltiosta on päätetty jo. Siitä ovat päätöstä olleet tekemässä Monnet ja monet muut. Sinänsä mainion Esko Seppäsen myöhäsyntyisiin kysymyksiin -"Liittovaltio. Nyt?" ja "Euroopan unionia militarisoidaan(?) on vastattava seuraavaa.
EU-liittovaltiopäätös on tehty ja sitä vastaavaa kehitystä ajettu jo viimeistään vuodesta 1940 lähtien. Liittovaltio on jo kauan ollut päätettynä asiana.
EU:ssa voi vain olla taikka irtautua. Sen kehityksestä ei pienen maan kansalaisten kannata päätänsä vaivata, ei koskaan suomalaisten eikä varsinkaan EU:n laajentumisen jälkeen.
Integraatio tekee jäsenmaiden välisen sodan mahdottomaksi, mutta koska edustustot eivät omasta maastansa saa, eivätkä halua välittää, ei sota ole missään tapauksessa todennäköinen. Saksa ei halua sodan kokemusten toistuvan, eikä kukaan joutua ydinhyökkäyksen kohteeksi. Jos Eurooppalaiset vastustivat Irakin sotaa, niin minkälaiset mellakat syntyisivät omalla alueella käytävää sotaa vastaan?
Rauhankin kannalta on EU liian turha ja liian kallis ratkaisu.
Hiili- ja teräsyhteisö, EEC ja EDC ovat olleet tietoisia askeleita kohti alusta alkaen suunniteltua päämäärää: unionia, Euroopan Yhdysvaltoja.
Vuonna 1979 Altiero Spinelli valittiin Euroopan parlamenttiin -sekin parlamentti on ollut olemassa jo 1970-luvulta lähtien - ajalta jolloin useimmat meistä palstalaisista eivät olleet vielä ikänsä puolesta edes kasaamassa pokémon-korttejaan. Hänen aloitteestaan ensimmäiset jäsenet laativat luonnoksen Euroopan unionin perustuslaiksi, jolla oli merkitystä sikäli, että se osoitti tavoitteen unioni-yhdysvaltojen perustamisesta todelliseksi.
On tärkeätä ymmärtää, että kyseessä on ikivanha suunnitelma, olosuhteista riippumatta: sota taikka rauha, talouskasvu tai taantumus. Winston Churchill ehdotti, että Ranskan olisi johdettava Saksa Euroopan Yhdysvaltoihin.
Sitten neuvoteltiin yhteismarkkinoista Messinassa, Italiassa. Paul-Henri Spaak meni parvekkeelle ja lauloi "O Sole mio":a .
Paul Henri Spaak totesi sittemmin, että tarvittaisiin koko Nato:n ja EU:n johtoon "yksi mies, joka lakaisisi pois kaiken byrokratian ja komiteat... ja olkoon hän jumala tai perkele itse, niin me otamme hänet vastaan!"
Vastaukset 36
Vanhimmat
näin hullaja horisee?
><
Sanotaan että Euroopan unioni on perua maanosassamme viime vuosikymmenen taitteessa 1980-90 tapahtuneesta yht'äkkisestä muutoksesta. Näin ei ole eikä ko. väitettä tarvitse uskoa. Euroopan
><
Siis sinun lisäksi?
Muuten tässä vaiheessa tuli mieleen kertoa että sinä olet yksi näsäviisas mulkvisti.
Hokevat jatkuvasti kuinka Berliini muuri sortui jne. blaa blaa blaa, ja että "Eurooppa on muuttunut." Annettiin ymmärtää että kysymys on nopeista muutoksista, vaikka Euroopan integraatio jatkuu kymmeniä, satoja, ellei tuhansia vuosia vanhoihin suunnitelmiin.
Täälläkin palstalla olette te dorkat EU-nukit ja ymmärrysrajoitteiset vitun ääliöt väittäneet vastaan, jos on sanottu, että Euroopan unionia on suunniteltu ennen 80-90 -luvun taitetta.
lukiossa opeteta sinullekin käytöstapoja. Tosin sinun pitää ensin päästä sisään.
yksi sellainen viesti todisteeksi
>Täälläkin palstalla olette te dorkat EU-nukit ja ymmärrysrajoitteiset vitun
>ääliöt väittäneet vastaan, jos on sanottu, että Euroopan unionia on
>suunniteltu ennen 80-90 -luvun taitetta.
Olit kiinnostunut EU:ta edeltävistä instituutioista ja rakenteista. Tässä muutamia vinkkejä suomenkielisistä kirjoista, joissa asiaa käsitellään. Raamattuhan on jokaisella.
Kirjallisuutta:
Dr. Karl Steinhauser:
EU - HUOMISPÄIVÄN SUPER NEUVOSTOLIITTO
ISBN 951-97105-0-7
John Ankerberg - John Welton:
VAPAAMUURARIEN SALAISET OPIT
ISBN 951-585-013-4
Pekka Lahtinen:
VERKKO KIRISTYY
ISBN 951-96805-5-1
- Samalta tekijältä on aikaisemmin ilmestynyt:
MAAILMAN YHDENTYMINEN
(ISBN- numeroa en muista).
sinä vedit ehdottomat pohjat.
en huomannut piikkejä ollenkaan, Jerry!
- hyvä huumori keventää - kaikesta huolimatta ja huolimatta kaikesta;>
ja sinulle vastattiin "Dantesta delorsiin." Hae itse tai kaiva kovaa pääkoppaasi muistaiksen.
ja sitten tule laittamaan vanhat 1-2 riviä. Eikö sinulla hyvä ystävä todellakaan ole mistään enempää sanottavaa? Nolaat itsesi koko palstan silmissä.
Muutosten maailma 5:ssä, että Suomi menettää EU:ssa mahdollisuuden toteuttaa oikeudenmukaista sosiaalipolitiikkaa.
Sen, että joku Jorma Ollila tai anti-EEC-Lipponen ei kärsisi EU-jäsenyyden takia, ei suinkaan tarvitse merkitä ettei kukaan siitä kärsisi.
kun kirjoitit
3 riviä purkaaksesi aggressioitasi. Jos ei lukuhommat maita - mene ongelle -
Tottakai joku kärsii, mutta joku kärsii AINA. Viisimiljoonainen kansa on lopultakin aika iso lauma ihmisiä, ja kaikkia ei ole koskaan tyydyttäminen. Kysymys onkin siitä, mikä tyydyttää mahdollisimman monia, ja ennen kaikkea: mikä tyydyttää yhteiskuntaa ylläpitävää enemmistöä (veronmaksajia).
mikä? Seuraatko sinä uutisia, se kun ei vieläkään näy teidän eunukkien hengentuotteista. Ei mitään hajua tosiasioista: pelkät iltapäivälehtien hevonskeidat hoette yhä uudestaan ja uudestaan. Tässä äkkiä pieni vihje: ne väitteet EU:n ihanuudesta on kuultu jo viisikymmentä miljoonaa biljoonaa kertaa: teidän pullasorsien ei tarvitse enää niitä toistella: ne väitteet on siis kuultu jo!
Joku kärsii ja jotkut ovat oppositiossa tässä mielivaltaisessa ylikansallisen neuvostoliiton alaisuudessa.
Outo kysymyskin. Demokratiaan kuuluu oleellisena osana oppositio... paljon enemmän minua epäilyttäisi jos ei oppositiota olisi olemassa ollenkaan.
Tosin tällä hetkellä EU asiassa yli-innokas oppositio pitää kannattajat niin puolustusasemissa, että sisäisiä muutoksia on hyvin vaikea tehdä niistä puolustusasemista käsin :/
on parempi:
http://europa.eu.int/abc/history/index_fi.htm
Sainpas sentään kolme riviä.
Ikinä opiskellut lukiossa,paitsi aikoinani yhden vuoden iltalukiossa enkä ikinä aiokaan opiskella ja olen tästä ylpeä.
Harvinaisen yli-arvostettu laitos.
mutta mikä on pointti? Se että älykkäät visionäärit ovat geopoliittisista ja muista syistä aina halunneet yhdistää Eurooppaa? Sori mutta tiesin sen kyllä jo aikaisemmin.
Kyllä käytännössä kaikki kannattajista tajuavat että EU tulee menemään liittovaltioksi jossain vaiheessa. Tällöin on kohtuu turha vouhottaa siitä niin kamalasti. Verrattavaa ollut threadi otsikolla "Jos äänestätte Halosta, tiesitteko että saatte NAIS presidentin!!!". Johon kannattajat varmasti sanoisivat, että kyllähän sen nyt näkee joka kuvasta. Ihan verrattavissa tähän.
Toisin sanoen: kerro minulle jotain jota en tiedä.
Lama, työttömyys, maatalouden ja sosiaaliturvan alasajo ovat EU-politiikasta koituneita haittoja. Ovat, vaikka te pullamössöräkänokat ette tästä kärsikään. Äiti on hammaslääkäri ja isällä kolme rurbosaabia.
Ensinnäkään nyt ei ole lamaa, ei vaan ole kasvuakaan... yleisesti käytetty suomenkielinen termi lienee taantuma? Se johtuu lähinnä Saksan ja USAn vaikeuksista, joista johtuen sijoitusten määrä on erittäin alhainen.
Maatalouden alasajo? Sitä on keinotekoisesti pidetty ylhäällä, eikä sitä sieltä kukaan ole alas raahaamassa. Tukia vähän vähennettiin, ja kumma kyllä se ei tunnu siellä ylhäällä omin avuin pysyvän!
Mitäköhän sosiaaliturvassa on niin kovasti kanssa alas ajettu? Sen rakenteet on tosin ihan pakko uudistaa, ja voi olla että sitä tehdessä jonkinlaisia leikkauksia tapahtuu. Menee EUn hyviin suorituksiin ennemminkin kuin haittoihin. Jos olet sossun varassa täysin elävä henkilö, niin tokihan se tuntuu... valitettavasti sellaisena mielipiteesi siitä mihin muiden maksamia verorahoja sijoitetaan ei ole minkään väärti.
PS Mitäs kateutta tämä täällä lopussa on? :(
PSS Hyi saab
Lamaan ollaan menossa ja sitä tullaan syventämään ja pitkittämään erilaisilla leikkauksilla, joista on mm. tällä palstalla esitetty taulukoita. Lipposen 300 miljardin BKT:n nousu osoittaa, ettei ylikansallinen talouskasvu-kilpaili-ismi tuo työllisyyttä ja verovaroja.
Lienee keinotekoista, että tarvitaan safkaa? Ettekö te siellä kultapossudemareissa laula, että "kun ihminen ihminen on, niin leipää hän tarvitsee." Maatalous on ainoa välttämätön ammatti.
Pian maksetaan - eun laajennuttua - moninkertaisia tukiaisia, EIKÄ EDES KOTIMAAHAN.
Leikkaukset eivät lamaa syvennä, se on kyllä pitkälti markkinoiden funktio. Sijoittajat sattuvat uskomaan enemmän leikkauksiin kuin holhousvaltioon, joten siinä mielessä leikkauksilla raha lähtee liikkeelle ja lama kukistetaan.
Minulle on ihan sama menevätkö veroeuroni Puolaan vai Kajaaniin, kuhan poliittisia arvojani ajetaan. Suoraan sanoen moni itä-Eurooppalainen on luultavasti lähempänä mielipiteitäni kuin Itä/Pohjois-Suomi, joten melkein sanoisin että _mieluummin_ rahat sinne Puolaan tms.
Niin joo ja ihan yksityiskohtia ettet liikaa innostu:
Maatalous ei ole ainoa välttämätön ammatti, on pari muutakin keinoa pysyä hengissä, molemmat historiallisesti merkittäviä. Ja eikö kaikkien sitten pitäisi viljellä maata? Ja kun vastaan tuohon, ymmärrät miksi Suomen maataloutta ei välttämättä kannata niin älyttömästi tukea.
PS Euroopan ja USAn maataloustuet ovat luultavasti maailman suurin yksittäinen kurjuuden aiheuttaja koko planeetalla (tosin myönnettäköön, empatia ei ole minun suurimpia motivaattoreitani)
PSS Demariksikaan en ikinä ryhtyisi, vaikka kieltämättä Lipponen oli mielestäni erittäin hyvä pääministeri.
Työttömyyden annettiin kasvaa, leikkaukset syvensivät ja pitkittivät 1990-luvun eurokuntoon menon politiikan lisäksi. Ruotsi ei tehnyt ko. virhettä.
Omavarainen maatalous on turvattava. EU-asioissa ja tässä järkevät ymmärtävät, ettei tämän painoluokan asioissa tulla antamaan luovutusvoittoja sen enempää Moskovaan kuin Brysseliinkään.
Maataloustuista on kehitteillä uudistuksia EU:ssa, mutta siitähän te ette tiedä mitään. Niin etten minäkään kerro.
Lopetetaan kotimaisen puhtaan safkan tuotanto, ja jäädään kriisiaikoinakin tuonnin varaan ja maksetaan tukia, muttei kotimaahan.
Maanviljely on ainoa, mistä saa riittävästi perusravintoa. Kaikki muu teollisuus, viihde ja muotivaate sekä krääsäteollisuus on absoluuttisen turhaa ja se vasta kurjistaa ihmisiä.
EU tukee maataloutensa vientiä ja aihettaa kilpailuhaittoja kehitysmaille. Tuet maksaa EU - haluatte siis irtautua unionista?
Leikkaukset olivat käytännössä välttämättömiä uskon palauttamiseksi Suomen valtioon. Kuka nyt paikkaan sijottaa, joka kuluttaa niin paljon enemmän kuin tienaa? Jotenkin minua ainakin koko touhu epäilyttäisi, ja niin kovin montaa sijottajaakin. Menot oli saatava lähemmäksi tuloja.
Taas täällä välkkyy tämä "kotimaa" sana. Helsingin alue ei tuota tarpeeksi ruokaa elääkseen, joten tuonnin varassa täällä ollaan joka tapauksessa. Samantien ostaa sitten hinta-laatu suhteeltaan parasta tavaraa, kun kerran joka tapauksessa joutuu ostamaan. Epäilemättä Suomessa on hyvä laatu, mutta maataloustuet mukaanluettuina sen hinta on kyllä aika hurjissa sfääreissä.... joten tästä syystä hankkisin mieluummin kyseiset tuotteeni vaikka Ranskasta, USAsta tai Ukrainasta.
"EU tukee maataloutensa vientiä ja aihettaa kilpailuhaittoja kehitysmaille. Tuet maksaa EU - haluatte siis irtautua unionista?"
Uh tämä mustavalkoisuus on juuri EU vastustajissa naurettavaa. Toisessa threadissa juuri kommentoin miten EUta ei saa kritisoida yhtään, tai yhtäkkiä on muka mukana EU vastustajien rintamassa. Tuista olen siinä mielessä EUn sisällä samaa mieltä, että kyllä meidän valtiokokonaisuuden täytyy ruoallinen riippumattomuus säilyttää... silti EU hoitaa osan asioista vielä huonosti. Haluanko irtautua unionista tämän takia? Aivan yhtä varmasti kun karkasin aikanaan jokaisen vanhempieni kanssa käymäni riidan jälkeen (teille tyhmemmille, tämä tarkoitti "ei").
Demarit aivopesivät suomalaiset duunarit luulemaan, että Suomessa maajussit saavat paljon maataloustukea. Ja silti suomalaiset elintarvikkeet maksavat paljon.
Kun Suomi oli liittymässä EU:hun tuli demuille ongelma;
Maataloustuki olikin suurlakon jälkeen käyttöön tullut ALKUTUOTEVÄHENNYSJÄRJESTELMÄ. Se oli köyhän ja monilapsisen perheen sosiaaliturva, jolla kaupassa myytyjen elintarvikkeiden hintoja laskettiin!
EU ei tietenkään hyväksynyt elintarvikkeiden hinnan laskemista valtion tuella, koska se ei ollut EU:n vapaan kilpailun sääntöjen mukaista.
Ongelmaa ratkaisemaan pestattiin Keskustalaiseen Maa- ja metsätalousministeriöön demarivirkamies.
Tämän demari teki elintarvikkeiden hintojen laskemisesta suuren huijauksen kuluttajien kustannuksella.
Tutkikaapa, mikä on maatalouden osuus suomalaisten elintarvikkeiden hinnasta.
Asia kalahtaa demujen omaan nilkkaan, elintarvikkeiden korkea hinta johtuukin demujen palkasta.
Kun maatalous Suomessa käy kannattamattomaksi, elintarvikkeita jalostavat demut jäävät työttömiksi. Niin ja tietenkin maanviljelijät.
Tästä kaikesta taas seuraa:
- Verotulojen vähentyminen
- Julkisen sektorin lisäleikkaukset
- Elintarvikkeet on ostettava ulkomailta.
Siitä taas seuraa suomalaisten palkkojen katoaminen itäplokin halpaelintarvikkeiden ostamiseen.
VilleL:n ajatusmallilla Suomen kansantalous ei toimi.
Oravanpyörä jatkaa pyörimistään demujen bernsteinilaisella mallilla.
Ilman ruokaa ei kukaan elä.
Suomalaisten ruuan saatavuuden takaavat vain suomalaiset maataloustuottajat.
Neuvostoliitossa ei pidetty väliä maatalouden tuottavuudella, koska aatteen luultiin ruokkivan ihmisiä.
VilleL ei tiedä 1990-luvun alun laman syyn yhteyttä Euroopan talous- ja rahaliiton kehitykseen.
Tuossa kehityksessä olivat suomalaisosapuolina demut Mauno Koivisto ja Kalevi Sorsa.
Tiedoksi:
En ole maanviljelijä enkä keskustalainen.
Olen kehityksestä huolissani oleva virkamies.
Olen varsin tietoinen SDPn negatiivisesta roolista näiden tukijärjestelmien kyhäilemisessä. En minä ainakaan ala väittämään, että kaikki paha Suomalaisessa yhteiskunnassa on kepusta lähtöisin.
Se ei silti muuta sitä faktaa, että Suomalainen maanviljelys ei ole kilpailukykyistä hedelmällisempien maiden maanviljelyksen kanssa. Itsekin spekuloit tätä ainakin lauseesta "Kun maatalous Suomessa käy kannattamattomaksi, " päätellen.
"Ilman ruokaa ei kukaan elä."
Aivan oikein.
"Suomalaisten ruuan saatavuuden takaavat vain suomalaiset maataloustuottajat."
Väärin. Tai siis määritelmällisesti ongelmallinen. Ei Suomalainen maanviljelys takaa ruokaa jokaiselle Suomen kansalaiselle, eikä Suomen maanviljelyksen loppuminen tosiaan tarkoita kaikkien Suomalaisten nääntymistä nälkään. Eli väärin kumpaankin suuntaan.
"Neuvostoliitossa ei pidetty väliä maatalouden tuottavuudella, koska aatteen luultiin ruokkivan ihmisiä."
Minä taas uskon että markkinataloudella pyörivällä planeetalla raha ruokkii ihmisiä varsin tehokkaasti. Muutenhan jotkut New Yorkit ja Lontoot olisivat kuolleet nälkään jo kauan sitten. Tai esim Monaco? Ei kai siellä pahemmin ruokaa tuoteta edes koko valtiossa, jos väität että New York selviää vain koska USA tuottaa ruokkaa. Maita, joiden ruoantuotanto ei ole riittävää ylläpitämään koko kansaa on lukuisia, mutta jos ne ovat varakkaita, ei niillä ole ikinä mitään ruokaongelmia ole ollut...
mutta suomalainen maajussi pystyy tuottamaan lähes yhtä edellisesti ruokaa kuin etelän hedelmällisen maan viljelijäkin.
Tiesitkö, että samaan "EU:ssa on edullista ruokaa" -huijaukseen kuului EY:n maataloustukien muutos 1990-luvun alussa?
Tuolloin EY:n maataloustukijärjestelmä ACA romutettiin ja siirryttiin CAP-järjestelmään.
Tuolla tukijärjestelmämuutoksella saatiin Suomen maatalouden hinnat näyttämään suurilta EY:n hintoihin verrattuna.
Suomeksi sanottuna EY:n maataloustuottajien tuotteen hintaan sidottu tuotantotuki lopetettiin ja samalla tuottajahinnat romahdutettiin. Hintojen romahtaminen kompensoitiin EY-viljelijälle hehtaari- ja eläinkohtaisena tukena.
Kun tuo romahdus oli tehty, voitiin mielikuvia muokkavasti kysyä, miksi maataloustuotteiden hinnat Suomessa ovat niin korkeita, vaikka maataloutta niin paljon tuetaan.
Toinen syy, miksi suomalainen ruoka näytti maksavan paljon, oli markan korkea kurssi.
Kun Suomen tuottajahintoja verrattiin EY-hintoihin, ei niitä verrattu pohjoismaiden hintoihin.
Tiedätkö, miksi Tornio-Haaparanta-välillä oli ns voi-ralli?
Ruotsi subventoi eli tuki kuluttajiensa elintarvikkeiden hintoja enemmän kuin Suomi.
Mielestäni on jo aika alkaa puhua asioista, esim. Suomen maataloustuista, oikeilla nimillä.
Suomalaista kuluttajaa on sahattu silmään - ei kepun - vaan demarien toimesta.
Miksi?
Maatalousvastainen kiihko oli demareilla hyvä lyömäase vaaleissa.
Tästä joutuivat Kepu-viljelijöiden lisäksi kärsimään myös kokoomuslaiset viljelijät - valitettavasti.
Voit jopa olla oikeassa. Hyvinkin mahdollista, en häpeä tunnustaa ettei joku maanviljelyn täsmällinen tila ole hirveän täsmällisesti itseäni kiinnostanut.
Kaksi ongelmaa silti pistää silmään:
1. Miksi Suomen maataloutta ajettaisiin alas jos se olisi kannattavaa? Tai en jotenkin hahmota kuka siitä hyötyy, ja yleensä hyötyjän jäljittäminen on hyvä alku. Teoriassa jotain pieniä vaalivoittoja, mutta jotenkin ainakaan Lipponen ei vaikuta mieheltä joka jahtaisi jotain prosentin kymmenesosaa riskeeraten samalla 25% äänestäjistä...
Mutta tässähän tämä ratkennee :/
2. "mutta suomalainen maajussi pystyy tuottamaan lähes yhtä edellisesti ruokaa kuin etelän hedelmällisen maan viljelijäkin." Painotus sanalla LÄHES.
PS Sitä en hetkeäkään epäile etteikö joku Ruotsi voisi hyvinkin maksaa paljon parempia hintatukia, Norjan öljypossuista puhumattakaan. En usko että ne Ruotsissa yhtään sen paremmin tulevat kestämään, elleivät he sitten jättäydy yhä kauemmaksi EUn ytimestä.
Käyppäs ostamassa Ville vaikkapa kilo tomatteja tai viinirypäleitä Atenasta ja vertaile sitten, mitä tuilla on merkitystä ?
Oma napa on tietysti tärkein napa, mutta se ei ole suinkaan maailman napa, ei edes EU:n napa.
" Kerran yksi ei tullutkaan takaisin, sitä ihmeteltiin kovasti, mutta pien hänet unohdettiin."
VilleL kirjoitti:
” Voit jopa olla oikeassa. Hyvinkin mahdollista, en häpeä tunnustaa ettei joku maanviljelyn täsmällinen tila ole hirveän täsmällisesti itseäni kiinnostanut. ”
Niin, ei siinä mitään hävettävää ole, jos ihmisiä ohjataan tietynlaisiin mielikuviin.
Kirjoitit:
” Kaksi ongelmaa silti pistää silmään:
1. Miksi Suomen maataloutta ajettaisiin alas jos se olisi kannattavaa? Tai en jotenkin hahmota kuka siitä hyötyy, ja yleensä hyötyjän jäljittäminen on hyvä alku. Teoriassa jotain pieniä vaalivoittoja, mutta jotenkin ainakaan Lipponen ei vaikuta mieheltä joka jahtaisi jotain prosentin kymmenesosaa riskeeraten samalla 25% äänestäjistä...
Mutta tässähän tämä ratkennee :/
2. "mutta suomalainen maajussi pystyy tuottamaan lähes yhtä edellisesti ruokaa kuin etelän hedelmällisen maan viljelijäkin." Painotus sanalla LÄHES. ”
Lähestyn ongelmaa 1, ” Miksi Suomen maataloutta ajettaisiin alas jos se olisi kannattavaa? ”,
vastaamalla ensin kohtaa 2.
Tuo LÄHES tarkoittaa pienempää satoa, koska kasvukausi Suomessa on lyhyempi.
Mutta pienempi sato kompensoituu pitkinä valoisina kesäöinä. Kesäyön aurinko tuo tuotteeseen enemmän vitamiineja ja aromirikkautta.
Napolilainen arkkitehti vieraili meillä muutama vuosi sitten. Hän ihmetteli puutarhani tuotteiden maukkautta ja aromia. Tomaatti, kurkku, porkkana ja mansikka olivat hänestä erityisen maukkaita.
Pienempi satomäärä kompensoituu myös vähäisemmällä kasvinsuojeluaineiden (lue myrkkyjen) käytöllä, koska kylmä talvi vähentää tuholaisia.
Siis: Miksi Suomen maataloutta ajettaisiin alas jos se olisi kannattavaa?
Suomen maatalous ei suinkaan ole kannattamatonta, jos tuotteista saisi sen hinnan kuin siitä kuuluisi saada.
Suomen maatalouden ”kalleus” haluttiin tietoisesti osoittaa ihmisille EY-maataloustuen ACA-järjestelmästä CAP-järjestelmään siirtymisessä.
Ennen liittymistä suomalaiskuluttajalle uskotellut EY-maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat eivät perustuneet todellisiin tuottajahintoihin, vaan vääristelevällä tuella alennettuihin hintoihin.
Et hahmottanut hyötyjiä. En hahmota minäkään. Ainoat hyötyjät, jotka tulee mieleen, ovat ylikansalliset elintarvikealan yritykset, jotka haluavat vallata kaikkien maiden markkinat ja samalla alistaa tuottajat torppareiksi peukalonsa alle.
Tavalliselle työssäkäyvälle ihmiselle eivät kaikki liiketoimintaan liittyvät asiat ole selviä. Siksi mielikuvien luominen oli helppoa.
Maataloudessa tulojen lisäksi ovat kuitenkin myös menot, jotka pitäisi vähentää tuloista. Näin saadaan tulot, joista maksetaan verot ja joilla tullaan toimeen elämässä. Menoja ovat myös työpaikan ostaminen ja koneiden hankinta.
Lipposen aikana, koska maatalouden hinnat oli jo ”Ahon toimesta” romahdutettu, ei maatalous ole ollut lyömäase vaaleissa. Muistelen aikaisempaa aikaa, jolloin vappupuheissa muistutettiin elintarvikkeiden korkeista hinnoista ja maataloustukiaisista.
Jos joku kepulainen yritti puolustaa maataloutta, puolustaminen tulkittiin vain politiikaksi.
Prosentin kymmenysosatkin ovat tärkeitä yhdenkin lisäpaikan saamisessa.
25 %:n osuuden menettämiseen ei ollut mitään pelkoa, koska maanviljelijöitä on vähemmistö maan asukkaista.
Maataloustukiin tietenkin kuuluivat myös pienviljelijöiden (tavallisesti vasemmistolaisia aseveli-asutuksia) pinta-alatuet, sekä satokorvauksiin suunnatut tuet.
Ylituotannon vientituet olivat oma lukunsa. Voita ”tuli liikaa” margariinin lisävalmistuksen johdosta. Samaten naudan ja sianlihaa ”tuli liikaa” rajoittamattoman broilerintuotannon johdosta.
Rypsin ja broilerintuottajan ei tarvinnut osallistua vientitukiin, vaikka ne aiheuttivat kyseiset ”ylituotannot”.
Heitän tähän väliin tietoa, joka ei ole yleisessä tiedossa:
Margariinin valmistusprosessi (rasvan kovettaminen) transrasvahapoiksi teollisuusbensiinillä kovassa paineessa ja kuumuudessa lisää syöpäriskiä.
Samaten se, että kasvirasvat eltaantuvat jo ennen härskiintymistä. Molemmat ovat hapettumista, jolloin tarvittaisiin antioksidantteja.
Muutama vuosi takaisin tehtiin väitös, josta on vaiettu. Kasvimargariinien syöttämisellä on valtiovallan siunaus. Isoista ikäluokista päästään ennenaikaisen poistuman kautta eroon.
Broilerinlihaa ei tutkita ruho ruholta, kuten muiden kotieläinten. Salmonellan vuoksi otetaan pistokokeita. Jos broilerin lihaa alettaisiin tarkastamaan, hinta kipuaisi ties minne. Kun eläinlääkäri tarkastaa sianruhon, tulee yhdessä tarkastuksessa melkoisesti lihaa.
Kirjoitit:
” PS Sitä en hetkeäkään epäile etteikö joku Ruotsi voisi hyvinkin maksaa paljon parempia hintatukia, Norjan öljypossuista puhumattakaan. En usko että ne Ruotsissa yhtään sen paremmin tulevat kestämään, elleivät he sitten jättäydy yhä kauemmaksi EUn ytimestä. ”
Ensinnäkin Ruotsissa on maatalous yhtä ahtaalla kuin Suomessakin, EU-maataloustukien johdosta.
Voi-rallissa, jonka esimerkkinä kirjoitin, oli kyseessä Ruotsin valtion kuluttajahintoihin kohdistunut subventio.
Tuottajat saivat tuotteistaan todellisen hinnan. Se hinnan, jolla liiketalous kannattaa. Subventiolla alennettiin elintarvikkeiden hintoja siten, että valtio maksoi elintarviketeollisuudelle alkutuotevähennyksen (ATV) siltä osuudelta, joka olisi ollut maataloustuottajien osuus valtiolle maksettavasta liikevaihtoverosta (LVV).
Maataloustuottajilla ei vielä vuonna 1994 ollut LVV-velvollisuutta, ei siten myöskään LVV-vähennysoikeutta. Tästä syystä maataloustuottajat maksoivat ostamistaan koneista ja tarvikkeista, rehuista ja lannoitteista yli kaksi miljardia markkaa LVV:tä vuodessa. Melkoinen summa.
Elintarvikkeiden hintojen laskemiseksi kaupassa valtio siis maksoi elintarviketeollisuudelle sen laskennallisen LVV-osuuden, joka olisi kertynyt maatalouden osalta.
Tuo elintarviketeollisuuden saama ATV oli budjetoituna valtion maatalousmenoihin. Siitä tuli asiaan perehtymättömälle mielikuva maataloustuesta.
EU ei tätä ”hintoja vääristävää” elintarvikkeiden hintojen alennusta hyväksynyt. Niinpä Suomessa jo etukäteen (1.6.1994) siirryttiin LVV:stä ALV:iin. 1.1.1995 ATV:sta jouduttiin luopumaan.
Kyseessä oli melkoinen ongelmanratkaisu, jossa lisäongelmana oli maataloustuotteiden varastohintojen hintojen korvaamiseen löydettävät rahat.
Noita ongelmia hoitamaan MMM:ään palkattiin demarivirkamies.
Mitä asiaan liittyi?
Siitä on tyystin vaiettu. Niin kuin siitäkin, mikä ATV todellisuudessa oli.
Olisi ollut parempi, että ATV olisi maksettu sosiaali- ja terveysministeriölle tehtävästä budjetista.
Myös Ruotsissa jouduttiin ATV:n kaltaisesta subventiosta luopumaan liittymisen yhteydessä.
Yksi ihmeellisyys on, että alkoholipolitiikka on Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa (alkoholin haittojen maksamiseksi), kun EY:ssä alkoholipolitiikka on maatalouspolitiikkaa, siis maataloustuilla tuettua.
Ruotsin alkoholipolitiikkaan en ole perehtynyt.
Suomen EY/EU-maatalousneuvotteluihin olen perehtynyt melko syvällisesti. Ne eivät kestä päivänvaloa, vaan olivat huijaus.
Tämä ATV/LVV/ALV-vyyhtikin valkeni minulle noiden papereiden kautta.
Lopuksi:
En ole koskaan kadehtinut maanviljelijöitä.
"Mutta pienempi sato kompensoituu pitkinä valoisina kesäöinä. Kesäyön aurinko tuo tuotteeseen enemmän vitamiineja ja aromirikkautta.
Napolilainen arkkitehti vieraili meillä muutama vuosi sitten. Hän ihmetteli puutarhani tuotteiden maukkautta ja aromia. Tomaatti, kurkku, porkkana ja mansikka olivat hänestä erityisen maukkaita.
Pienempi satomäärä kompensoituu myös vähäisemmällä kasvinsuojeluaineiden (lue myrkkyjen) käytöllä, koska kylmä talvi vähentää tuholaisia. "
Tällä maatalouden käytännössä pitäisi pelastaa itsensä. Ongelma maanviljelijöiden hinnoissa Suomessa ei kai niinkään ole ilmastossa, vaan rakenteessa... pieni 10 hehtaarin tila voi vähän helistä kun se yrittää kilpailla valtavien Australialaisten ja Amerikkalaisten maatilojen kanssa hinnassa. Puhumattakaan siitä että siellä tosiaan on parempi kasvukausikin.
Eli jotenkin pitäisi saada Suomen maatalous elämään laadusta. Tätä pitäisi sitten viestittää huomattavasti paremmin, eikä vain niskuroida EUta vastaan. En ole kuullut yhtäkään puheenvuoroa Suomen maanviljelijöiltä tai heidän edustajiltaan, jossa olisi sanottu mitään mikä saisi minut ostamaan heidän tuotteitaan. Porukka on vihaista, hyökkää organisaatiota vastaan jolla on paljon heitä suurempia implikaatioita (EU) ikään kuin se olisi heidän tuhoamistaa varten luotu jne. Niin joo ja haukutaan välillä geenimanipuloituja ruokia sanotaan kummia lausahduksia tyyliin "Italiassa on perunatkin pahempia", joka ei jotenkin tunnu uskottavalta.
Nyky aikana ilmeisesti maatalouskin tarvitsisi markkinointiosaston, koska siinä lopultakin sen toivo on. Kaikkein parhaiten maatalouttamme pitäisi pystyssä ihan vain se, että Suomalaiset kuluttaisivat omassa maassa viljeltyjä elintarvikkeita.
Fakta vain on että suuri osa ostaa aina halvinta tavaraa mitä löytyy, ja siitä ei ihan kevyesti irti päästä.
yo. kirjoitustani.
Se, miksi Suomen maatalous EU-jäsenenä tuli kannattamattomaksi, ei Villelle avautunut.
On typeryyttä ostaa ulkomaalaisia elintarvikkeita ja raahata siten valuuttaa Suomen rajojen ulkopuolelle.
Nuo rahat tarvitaan Suomen kansantalouteen yhteiseksi hyväksi!
Demarien aivopesu on VilleL.n kohdalla onnistunut.
Villelle avautunut alkutuotevähennysjärjestelmänkään tarkoitus?
minua ei kiinnosta ns "Suomen kansantalouden yhteinen hyvä". Ymmärrän kyllä tukien tarkoituksen, mutta mitä et vieläkään tajua on se, että minua ei kiinnosta ollenkaan mihin rahani menevät, kuhan saan niille hyvin vastinetta.
Ja lopeta nyt idioottimainen horina siitä aivopesusta. Olen tilanteessa jossa tuilla ei ole suuntaan eikä toiseen vaikutusta minun tulevaisuuteeni, joten jos haluat väittää että minut on jokin aivopessyt, niin yritä edes sen verran että väittäisit sen olevan kasvuympäristö, koska siinä sentään olisi jonkin verran totuuttakin varmasti mukana.
Niin ja:
Vaikka kaikkien ympäristövaikutteiden kutsuminen aivopesuksi on toeriassa kai loogista, kuulostaa se silti vähän kummalta. Omien määritelmiesi mukaan aivopeset ihmisiä Suomi24.fi:ssä. Tai jos et, niin mikä on aivopesun ja ympäristövaikutteiden ero?
Keskeinen Suomen EY/EU-neuvotteluja käynyt virkamies Antti Kuosmanen kirjoittaa kirjassaan, jonka joutui hätäisesti tuhoamaan yhdentymisen taustoja Suopmenkin osalta.
Tässä suoraa sitaattia tuhotusta kirjasta sivulta 12, luku 1.1.:
” Vapaakauppasopimusten tekemisen historiasta ei minulla ole uutta tietoa esitettävänä. Tämä tapahtumasarja on kuitenkin mainittava kuvauksessa EU-jäsenyystiestä, sillä samassa yhteydessä käyty ideologinen kamppailu oli Suomen kansainvälisen ja aseman ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta kenties tärkein tapahtuma toisen maailmansodan jälkeen. Ero ilman suuria intohimoja tehtyyn EFTA-ratkaisun oli nimenomaan tämä kamppailu. Taloudellisten etujen ja talouden kehityksen kannalta oli näet pitkälti kyse EFTA-ratkaisun toisinnosta tilanteessa, jossa Iso-Britannia siirtyi EEC:hen ja Ruotsi tekisi joka tapauksessa vapaakauppasopimuksensa. Toisenlainen tulos tästä kamppailusta olisi varmasti johtanut liukumiseen kohti suljettua suunnitelmataloutta ja Neuvostoliiton holhousta. Kuvaavaa vallinneelle ilmapiirille oli, että tätä ei laajoissa piireissä silloin pidetty minään uhkakuvana, vaan pikemminkin tavoiteltavana kehitysurana.
EFTA-ratkaisun tekijöistä ei enää kukaan ollut mukana EY -jäsenyysratkaisuja tehtäessä. EEC-vapaakauppasopimusten tekemisen aikaan useat jäsenyysneuvottelujen tärkeät päätöksentekijät sen sijaan olivat jo mukana poliittisessa elämässä tai muuten keskeisillä paikoilla. Vertailu monien näkyvien vaikuttajien kantoihin silloin ja 1990-luvun alussa osoittaa, että jos oli maailma muuttunut, niin olivat ihmisetkin. En moiti heitä; tosiasioiden tunnustaminenhan on viisauden alku ja jos tosiasiat muuttuvat, on viisasta muuttua niiden mukana. Toisaalta on arvostettava niitä, jotka jo 1970-luvun alussa näkivät muotivasemmistolaisen ideologian vaahdon läpi ja varmistivat vapaakauppasopimusten läpimenon.
1.2. Pitkä hiljaisuus
Vapaakauppasopimusten tekemisen jälkeen Suomessa laskeutui Länsi-Euroopan integraation ylle pitkä hiljaisuus. ETYK, YK, idänsuhteet, idänkauppa, kehitysmaat, pohjolan ydinaseeton vyöhyke ja muut erinomaiset asiat täyttivät Suomen kansainvälisten suhteiden asialistan, ja saman ne ilmeisesti tekivät suuren yleisön mielessä sikäli kuin se ulkopolitiikalla päätään vaivasi.
Vapaakauppasopimusten vastustajien maalaamat uhkakuvat jäivät toteutumatta. Ei edes ensimmäisen öljykriisin aiheuttama shokki mennyt niiden piikkiin. Päinvastoin, sopimukset toimivat takeena sille, että markkinat pysyisivät auki hankalinakin aikoina. Vuoteen 1984 mennessä viimeisetkin sopimuksiin kirjatut siirtymäkaudet päättyivät ja teollisuustuotteiden vapaakauppa toteutui.
Jos vapaakauppasopimuksilla olisi ollut kielteisiä seurauksia, Länsi-Euroopan integraatiota ei varmaankaan olisi työnnetty samalla tavalla ulos yhteiskunnallisesta tietoisuudesta kuin tapahtui. Ansaitsisi tulla selvitetyksi, miksi se siitä ulos työnnettiin, Osaksi hiljaisuuden selittänee virallisen tahon tietoisesti valitsema matala profiili, osaksi EY:n oman kehityksen lamaantuminen öljykriiseihin ja erimielisyyksiin yhdentymisen suunnasta ja perimmäisistä päämääristä. Silti
jää tunne, että jotain muutakin 1970-luvun ja vielä 1980-luvunkin yleisessä ilmapiirissä oli sellaista, että tämä, poliittisesti ja taloudellisesti Suomelle tärkein maanosa melkein kuin lakkasi olemasta yleisessä tietoisuudessa.
Vuonna 1984 alkoi uusi vaihe Suomen integraatiopolitiikassa, Mukana olleet tiesivät niin tapahtuvan, mutta laajemmin se jäi huomaamatta. Politiikan tekijöillä ei olut mielessään mitään muuta kuin kauppapoliittisen kilpailuaseman turvaaminen muuttuvissa olosuhteissa.
Uuden vaiheen sisältö oli siinä, että silloin liikuttiin ensimmäisen kerran vapaakauppasopimusten määrittelemän kentän. Käytännössä se tarkoitti ennen muuta yhteistyön aloittamista kaupan teknisten esteiden vähentämiseksi, mutta sitä mukaan kuin EY:n sisämarkkinaohjelman toteuttaminen eteni, tarve syventää ja laajentaa aihealuetta kävi yhä ilmeisemmäksi. Kaupan esteiden vähentämisen ohella siihen oli tarvetta tiede- ja ”
Ja edelleen sivulta 13:
” teknologiaohjelmien kattamilla alueilla sekä tutkija-, opiskelija ja nuorisovaihdossa. Tämä toiminta pantiin liikkeelle huhtikuussa 1984 pidetyssä EY:n ja EFTA-maiden välisessä ministerikokouksessa, joten sitä alettiin kutsua Luxemburgin prosessiksi.
.
Tämä askel oli pieni, mutta enemmän kuin vain tekninen toimenpide. EFTAn varsinaiset jäsenmaat olivat nimittäin jo aikaisemmin yrittäneet saada EY:n innostumaan yhteistyön laajentamisesta vapaakauppasopimuksia laajemmalle alueelle. EY oli tämän vuoteen 1984 asti torjunut. Suomi taas oli rajoittanut tavoitteensa vapaakauppasopimuksiin ja vielä 1970-luvun loppupuolella suhtautunut varauksella näihin yrityksiin. 1980-luvulle tultaessa liikkuma-alaa laajennettiin ja mentiin täysillä mukaan Luxemburgin prosessiin.
Minulle itselleni Luxemburgin prosessin käynnistyminen oli merkittävä tapahtuma, vaikka en kyseiseen ministerikokoukseen ollut osallistunutkaan. Palatessani kesällä 1984 takaisin Suomeen ensimmäiseltä ulkomaan postiltani ryhdyin näet niin sanottuna deskivirkamiehenä hoitamaan Suomen EY -suhteisiin liittyviä asioita, siis myös tätä juuri alkanutta Luxemburgin prosessia. On ehkä kuvaavaa silloiselle asiaintilalle, että olin aina vuoteen 1988 ainoa henkilö ulkoasianministeriössä, joka omistautui EY -suhteille päätoimisesti. Suomen EY -edustusto Brysselissä toki hoiti niitä myös, kuuden henkilön voimin.
Vuoden 1986 alusta Suomi liittyi EFTAn täysjäseneksi. Tämä tehtiin Portugalin liittyessä EY:hyn, joten EFTAn jäsenmäärä pysyi ennallaan. Tätä käytettiin yhtenä argumenttina jäsenyyttä perusteltaessa, mutta tietenkin tavoitteena oli myös vahvistaa Suomen asemaa antamalla kaikille tahoille signaali halustamme ja kyvystämme osallistua integraatiokehitykseen täysimittaisesti muiden EFTA-maiden kanssa. Vielä 1980-1uvun alussa, kun tähän suuntaan oli tehty varovaisia liikkeitä, aika ei ollut ollut kypsä. Nyt askel päätettiin ottaa ja se tapahtui ilman hankaluuksia, mutta myös ilman että koko asiaa, sen symbolisesta merkityksestä puhumattakaan, olisi tuolloin juurikaan noteerattu julkisuudessa. Tasapuolisuuden vuoksi on tosin todettava, että samalla tavalla siihen suhtautuivat EFTA-kumppanit ja EY:kin.
Se oli kuitenkin viimeisiä kertoja, kun Suomessa vallitsi vielä integraatiopolitiikan rintamalla hiljaisuus. EY:n komission ulkosuhteista vastanneen jäsenen Willy de Clercqin vierailun Suomeen kevättalvella 1986 julkisuus vielä ohitti miltei täysin. Häntä varten järjestetty tapaaminen tiedotusvälineiden kanssa houkutteli paikalle vain pari kolme toimittajaa. Se oli kiusallista, vaikka kyseessä ei ollutkaan varsinainen lehdistötilaisuus ja vaikka puolustukseksi voitiin esittää silloin käynnissä ollut virkamieslakko.
1.3. Integraatio astuu parrasvaloihin
Käänne tapahtui Ranskan entisen presidentin Valery Giscard d 'Estaingin vieraillessa Suomessa tammikuussa 1987. Hänellä oli Suomessa paljonkin tapaamisia - yhdessä niistä, pääministeri Kalevi Sorsan kanssa, olin itsekin läsnä. Yleisen ilmapiirin kannalta tärkeintä oli kuitenkin hänen Finlandia-talolla pitämänsä esitelmä, jota oli kuulemassa täysi kamarimusiikkisalillinen suomalaisen yhteiskunnan vaikuttajia. Sen jälkeen mikään ei ollut kuin ennen. Euroopan yhteisöstä ja ylipäätään Länsi-Euroopasta tuli aihe, josta alettiin käydä yhteiskunnallista keskustelua. Myös hallinnossa ryhdyttiin lisäämään valmiuksia seurata, mitä tällä rintamalla tapahtui. Perustettiin tärkeimpien ministeriöiden kansliapäälliköistä koostunut toimikunta, jonka kaukainen jälkeläinen on vielä nykyäänkin toimiva EU-asioiden komitea.
Toisen esimerkin ilmapiirin muutoksesta Suomessa koin syksyllä 1988 aloitettuani työt Suomen EY-edustustossa Brysselissä. Sinne alkoi suorastaan tulvia erilaisia suomalaisryhmiä, jotka halusivat kuulla myös edustustolta tietoja ja näkemyksiä siitä, mitä oli tapahtumassa. Muutaman kuukauden kuluessa oli luotava kokonainen järjestelmä näiden vierailijaryhmien vastaanottamiseksi ja esitysten pitämiseksi mitä erilaisimmista EY:n toimintaan ja Suomen integraatiopolitiikkaan liittymistä teemoista. ”
Tykkäät sä musta?