Miksi pitää tapahtua jotain äärimmäistä, että herätään ihmisen pahaan oloon. Maailmalla Suomea uutisoidaan sen masentuneista kansalaisista, mutta tottahan se on mitä tilastot kertovat ja mitä itse näkee sekä kuulee.
On surullista huomata kuinka joku voi ihannoida tuollaista veritekoa. Sekö parantaisi kaiken väärän tästä maailmasta, että heikot raivataan vahvempien tieltä? Tuskin. Tänne on jokaisen sopeuduttava ja tuettava toisiamme vaikeinakin hetkinä. Ei kukaan täällä maailmassa ikuisesti tule elämään, jotkut syntyvät kuolleena, heidän ei anneta elää. Meidän ihmisten tulisi olla kiitollisia siitä, että saamme elää elämäämme niin pitkään kuin meitä sillä suodaan ja että olemme saanut syntyä tänne ja nähdä sekä kokea paljon. Meidän tulisi tukea toisiamme, läheisiämme ja ystäviämme, kenties vieraampiakin ihmisiä, mitkä huutaa pahaa oloa, aivan niin kuin tänään. On surullista huomata, että joskus vain suru yhdistää meitä.
Voin uskoa kuinka tällä hetkellä monessa perheessä itketään, ikävöidään ja ollaan ehkä vihaisia ja katkeria. Kysymykset eivät lopu, miksi näin kävi meille, miksi meidän lapsi, äiti, sisko, veli tai ystävä kuoli. En osaa edes ajatella sitä surua ja murhetta heidän sisimmässään.
Tahdon syvästi ottaa osanottoni kaikille menetyksen kokeneille ihmisille. Vielä jokin aamu huomaa, että herää uuteen aamuun tietoisena ja kiitollisena siitä, että sai kokea yhteisiä hetkiä, edes sen vähän aikaa. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, vaikka nyt siltä ei varmasti tuntuisikaan. Ikävä helpottuu ja muuttuu kauniiksi ajatuksiksi rakkaasta äidistä, lapsesta, siskosta, veljestä ja ystävästä.
Voimaa, uskoa ja uutta toivoa kaikille Teille!
On surullista huomata kuinka joku voi ihannoida tuollaista veritekoa. Sekö parantaisi kaiken väärän tästä maailmasta, että heikot raivataan vahvempien tieltä? Tuskin. Tänne on jokaisen sopeuduttava ja tuettava toisiamme vaikeinakin hetkinä. Ei kukaan täällä maailmassa ikuisesti tule elämään, jotkut syntyvät kuolleena, heidän ei anneta elää. Meidän ihmisten tulisi olla kiitollisia siitä, että saamme elää elämäämme niin pitkään kuin meitä sillä suodaan ja että olemme saanut syntyä tänne ja nähdä sekä kokea paljon. Meidän tulisi tukea toisiamme, läheisiämme ja ystäviämme, kenties vieraampiakin ihmisiä, mitkä huutaa pahaa oloa, aivan niin kuin tänään. On surullista huomata, että joskus vain suru yhdistää meitä.
Voin uskoa kuinka tällä hetkellä monessa perheessä itketään, ikävöidään ja ollaan ehkä vihaisia ja katkeria. Kysymykset eivät lopu, miksi näin kävi meille, miksi meidän lapsi, äiti, sisko, veli tai ystävä kuoli. En osaa edes ajatella sitä surua ja murhetta heidän sisimmässään.
Tahdon syvästi ottaa osanottoni kaikille menetyksen kokeneille ihmisille. Vielä jokin aamu huomaa, että herää uuteen aamuun tietoisena ja kiitollisena siitä, että sai kokea yhteisiä hetkiä, edes sen vähän aikaa. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, vaikka nyt siltä ei varmasti tuntuisikaan. Ikävä helpottuu ja muuttuu kauniiksi ajatuksiksi rakkaasta äidistä, lapsesta, siskosta, veljestä ja ystävästä.
Voimaa, uskoa ja uutta toivoa kaikille Teille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taas on ilmestynyt julkisuuteen ja verkkoon joukoittain surkimuksia, jotka ottavat osaa ylipäätään ja kaikenlaiseen, haluavat lausua olevinaan viisaita tyhjänpäiväisyyksiä, päästä esiintymään ja näkyviin, ehkä myöhemmin myös hieman rahastamaan.
Mitään järkeviä ehdotuksia tilanteen korjaamiseen ei näiltä nollilta näy tulevan. Menkää takaisin sinne luoliinne, mistä olette esiin kömpineet.
"Voin uskoa kuinka tällä hetkellä monessa perheessä itketään, ikävöidään ja ollaan ehkä vihaisia ja katkeria."
Täälläpäin naurattaa, toivottavasti pian paukkuu lisää :)
"Kysymykset eivät lopu, miksi näin kävi meille, miksi meidän lapsi, äiti, sisko, veli tai ystävä kuoli."
Heppuhan kirjoitti sivutolkulla manifestia aiheesta, ottaa silmän käteen ja lukaisee jos oikeasti haluaa tietää. Mutta ettehän te tahdo - silmät kiinni vain ja uliuliuli.
"En osaa edes ajatella sitä surua ja murhetta heidän sisimmässään."
Minä osaan, mutten liikaa tohdi kun tulee niin hirmuinen stondis
Sisarelle sen verran, että yhtä lailla, kun monessa kodissa ollaan vihaisia, tai tunnetaan syvää surua, niin yhtä lailla olisi ehkä syytä tuntea vähän syyllisyyttä.
Jos tapahtuu ikäviä asioita monen syyttävä sormi osoittaa milloin ministeriä, milloin naapuria jne... Harvoin sormi osoittaa omaan itseen.
Kuitenkin jos olemme minä ja sinä ja hän, niin ei olemassa ketään muuta, joka voi oikeasti vaikuttaa siihen mitä me olemme. Vain minä itse teen valinnan omasta puolestani. Silti yhdessä valinta on aina helpompi. Yhdessä on helpompi myöskin kuolla...
Ihmiset tuntuvat tietävän kaiken kaikesta. He luettelevat sata syytä miksi näin kävi. Silti meistä kukaan toinen ei voi olla se, josta sanomme tietävämme kaiken, koska emme tunne itseämmekään. Emme oikeasti tiedä heistä mitään. Jokaisella ihmisellä on salaisuus -lörpöimmälläkin- se, mistä hän ei puhu, eikä sitä paljasta.
Vahva, tai heikko -kumpaa sanaa halutaan käyttää- joskus tulee hetki, jolloin salaisuuden säilyttäminen on mahdotonta. Se täytyy tuoda julki.