Mitä muistellaan? Mitä muistelu hyödyttää? Kaikille tapahtuu kaikkea kuitenkin, jokainen kuolee kuitenkin? Kenen omaatuntoa rauhoitellaan? Onko tarkoitus oppia, jotain siitä mitä muistellaan? Vai onko mediaseksikästä muistella kaukaista ihmisryhmää, jolle on tapahtunut jotain järisyttävää? Miksi hysteerisesti viedään kynttilöitä koulun edustalle, ostoskeskuksen pihaan ja suurlähetystön aidan viereen? Täyttääkö joukkohysteerinen tunteilu sureminen jotain tyhjiötä hengellisessä elämässä? Miksi ei surra syntejä ja tehdä parannusta?
MUISTOKSI on muotisana nyt, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?
Ei muistelija
6134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tällä tavalla. Suru saa ja pitää tulla ulos tavalla ja toisella. Jokaisella on oikeus surra, se näkyy tai ei näy.
Mutta sairaat saa kuolla sairaalaan ahneuden takia, kyllä suomalaiset on tekopyhiä.
Laitetaanko kynttilät nettiin kuolleille potilaille ahneiden Tehyläisten takia? Pitäisikö kaikkien työläisten mennä irtisanoutumaan, kun Norjassa on paremmat palkat öljyrahoilla, vai pyytääkkö palkan alennusta kun kiinalaiset tienaa vähemmän? Mitä sinä teet "lämmin" kirjoittaja?
parantaja, osaat vain osoitella ja kauhistella, tee jotain! jotkut sentään osaavat edes surra omaisiaan ja elää myötä toisten elämässä tapahtuneita asioita.
Noin raalla tavalla toimittu, ei voi olla ketään koskettamatta. Maailmaan mahtuu paljon ikävää.
Minusta hyvä että ihmisillä on vielä empaattisuutta, mutta tällä kaverilla sitä ei ollut.
jaksa vaan vaahdota, siitähän tämä maailma paranee, eikö niin! anna ihmisten sytytellä kynttilöitä jotain aina joku asia koskettaa, niin meilläkin se kosketti.
kun oma lapsi tai omainen ei ollut uhrina, mutta mistä tiedät jos minä vaikka olisin se uhrin omainen joka on menettänyt rakkaimpansa. Säästele sanojasi jollekin toiselle, hauku vaan, mutta osoitat tosiaan kylmyyttäsi noilla sanoilla edelleen!
Täyttääkö joukkohysteerinen tunteilu sureminen jotain tyhjiötä hengellisessä elämässä? Miksi ei surra syntejä ja tehdä parannusta? Iankaikkinen elämä on kuitenkin merkittävä asia, ettei tarvitse surra kadotuksessa ikuisesti.
En puhu etteikö omaiset saa surra, vaan tuo hölmö joukkoDIANA-sureminen, joka korvaa tyhjiötä sisimmässä, kun korvike-(esim. netti)-tunteet korvaa aidot.
isommat itkut on edessä päin.Ei Estoniat, ei Myrmannit, Jokelat ole mitään sen rinnalla!
Nimittäin, helvetti on kita ammollaan ja koko ajan väkeä virtaa sinne solkenaan!
Ja siellä tuska, vaiva ja ahdistus on IANKAIKKISTA!
Ilman Jeesuksen Kristuksen sisäistä tuntemista, tuo on TOSI asia.
Ja sitä ihmiset EI sure!
Ei auta lapsikasteet, ei nimi ev.lut kirkonkirjassa.EI.
Ainoa joka auttaa on syvä katusmus, syntiensä tunnustus Jumalalle ja elämän ehdoitta antaminen JEESUKSELLE KRISTUKSELLE!
Ihmisten pitäisi LUKEA Raamattua, niin luulisivat vähemmän.
Tosin sekään ei "aukea" kun nöyrällä sydämellä ja rukoksella.
Jumalan siunausta, Jeesuksessa Kristuksessa.