Tehyn työtaistelun ja Jokelan kuolemien yhteydessä kuulee usein sanan 'tuki'. Hoitajia voi tukea, kuolonuhrien läheisiä samoin. Vai voiko? Onko tukemista, jos itsekseni ajattelen heitä minuutin ja tunnen sympatiaa? Vai pitääkö asia lausua ääneen... tai ehkä kirjoittaa nettiin tai yleisönosastoon, että "tuen heitä". Mitä tukea se sellainen on? Eikö tuen olisi oltava konkreettista: käsi olkapäällä, huopa hartioilla, tai vaikka kotiapu arjessa?
Miten voisin tukea feministejä heidän uljaassa taistelussaan patriarkaattia vastaan? Jos kosketan feministin olkapäätä, eikö se tulkita lääppimiseksi?
Miten voisin tukea feministejä heidän uljaassa taistelussaan patriarkaattia vastaan? Jos kosketan feministin olkapäätä, eikö se tulkita lääppimiseksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eräs konkreettisen tuen muoto on se, että pidättäytyy tuomitsemisesta. Ei siis ryhdytä etsimään syyllisiä heistä, jotka eivät tapahtumista ole oikeasti vastuussa.
Niinpä niin, heitä jota tapahtumat oikeasti koskettavat, voidaan tukea varsin konkreettisesti vain, jos siihen annetaan oikeus. Itsestään selvää ei ole se, että henkilökohtaista tukea halutaan ottaa vastaan. Ihmisillä on myös oikeus yksityiseen suruun.
Tuki feministien puolesta, voisi olla myös sitä, ettei kritiikki olisi aivan järjen vastaista. Asiallinen kritisoiminen on -omalla tavallaan- tukea sekin.
Olkapään kosketus ei ole tarpeen, mikäli henkilökohtaisesta asiasta ei ole kyse ja silloinkin siihen (tuen osoitukseen) olisi hyvä saada lupa, vaikkapa kysymällä. Suomalaiseen kansanluonteeseen eivät fyysiset tuen osoitukset kuulu, kuin ainoastaan ainoastaan silloin, jos on erittäin läheisten ihmisten tuesta kyse.
Yleisen tuen osoitukset ovat tuttuja, liputetaan ja sytytetään kynttilöitä ja ollaan hengessä mukana. Surevia emme voi oikeasti auttaa, mutta omia tunteitamme voimme näin purkaa.