Ajattelen miten vain asiaa,tulee kuitenkin mieleen,että Äiti ja Isä,lähimpinä täytyis nähdä mitä omassa lapsessa tapahtuu.Oli se sitten 7 vuotias tai 18 vuotias,jos hän asuu ja on yhteisessä elämässä joka päivä.Miten mennään tähän pisteeseen?Uhreista yksi oli kahden lapsen yksinhuoltaja,opiskelija.Minä itse olen samoin,ja mukana perhekoti toiminnassa ja nähnyt ja omassa elämässä kokenut tosi paljon,mutta aina huomioinut omissa vaikeuksissani myös lapset ja niiden mahdollisen hädän.Vaikka ihminen voi tulla sokeaksi omien kanssa,mutta siinä vaiheessa täytyy uskoa "sitä ystävän kommenttia"loukkaantumatta.Näin ajattelen
Vanhempien vastuu
elämästä
4511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja kantaa vastuun siitä viimekädessä yksin.
Välttämättä kaikki 18-vuotiaat eivät asu vanhempiensa nurkissa, vaan asuvat tyttö- tai poikaystävänsä kanssa tai yksin joko työ-, opiskelu- tai kotipaikkakunnalla. Voivathan he myös opiskella tai/ja tehdä töitä myös kotipaikkakunnalla.
Haluan vaan sanoa, että aikuisia koskevat erilaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin alaikäisiä. 18-vuotias ei ole riippuvainen vanhempien säännöistä ja ohjeista, vaan päättää itse tekemisistään ja menemisistään, vaikka asuisikin vanhempiensa luona. Täysi-ikäisen voi tosin heittää pellolle, jos hän ei noudata vanhempiensa kodin sääntöjä. Alaikäisen heittäminen kodista pihalle johtaa lastensuojelutoimenpiteisiin, vaikka kyseinen alaikäinen ei miellyttäisikään vanhempia ja joutuisi näin ollen ajetuksi taivasalle.
Alaikäisistä vastuu on vanhemmilla, mutta täysi-ikäiset viimekädessä vastaavat tekosistaan itse.
vaikka lapsi olisi 50v.Itse olen 40v ja siitäkin huolimatta äiti kyselee, miten jaksan töissä ja olenko ehtinyt huilia kaiken kiireen keskellä. Oma esikoinen on 18v ja kyllä minä seuraan, että hänellä on kaikki hyvin.En käskytä enkä kyttää, mutta laitan hyvää ruokaa ja autan asioissa. Esikoinen on myös abi ja kyllä minä kannan huolta, että hän jaksaa opiskella ja voi hyvin.
Pekan vanhemmille, jotta onnistuvat paremmin nuorempansa kasvattamisessa.
Tapahtuma ei todellakaan, MITENKÄÄN ole vanhempien syy. Vaikka vanhemmat olisivatkin huomanneet, ettei pojalla ole kaikki hyvin, he eivät välttämättä olisi saaneet selville mistä oikein kiikastaa. Itse en kerro äidilleni mikä mieltäni painaa, vaikka hän kuinka kyselisi, enkä usko olevani ainut. Kotoa muutin pois lähinnä siksi, että kauhea utelu alkoi joka kerta, kun laitoin oven hiukan turhan kovaa kiinni perässäni... Ihminen päättää itse mitä kertoo, koska ja kenelle.
Eikä se, ettei kerro asioistaan, aina automaattisesti tarkoita että aikoo seuraavana päivänä tehdä hirvittävän joukkomurhan...