Jokelan verilöyly ja yhteiskuntamme pahoinvointi
Olen toista päivää järkyttynyt Jokelan koulun verilöylystä.
Jouduimme sitten Suomessakin viimein todistamaan jenkkityylistä koulusurmaa. Täytyy tunnustaa, että pessimistinä olen tämän suomalaisen yhteiskuntamme kasvavaa pahoinvointia ja hyvinvointimme rappeutumista katsellessa, jo pitempään pelännyt ja ounastellut, että koskahan tämäntapaista alkaa tapahtua. Eli toisin sanoen olen jo pitempään pelännyt, että nuoriso alkaa reagoida kasvavaan ahdistukseen, välinpitämättömyyteen ja pahoinvointiin samalla tavoin, kuin USA:ssa on tapahtunut.
Media ja hallitus ovat tehneet kaikkensa saadakseen Jokelan koulun verilöylyn näyttämään onnettomalta yksittäistapaukselta. Väärä diagnoosi. Tapaus nimittäin kertoo siitä, että kasvava sukupolvi alkaa pahoinvoinnin suhteen olla sietorajalla yhteiskuntamme koko ajan kovenevien arvojen, välinpitämättömyyden ja henkisen rapautumisen suhteen.
Kaikkein pahinta ja järkyttävintä tapauksessa mielestäni oli se, että Auvinen ei näytä olevan niin sanotusti hullu, siis siinä mielessä, että olisi ollut jotenkin sekaisessa mielentilassa, vaan mies teki kaiken täysin suunnitelmallisesti ja kylmäverisesti, tappoi kanssaihmisiään tieten tahtoen. Kyseessä ei siis ollut mikään äkillinen kohtaus tai purkaus. Tässä mielessä Auvinen ei näytä olleen hullu.
"Hullu" hän sen sijaan oli siinä mielessä, että hänestä näyttää ahdistuksen, pahoinvoinnin ja koulukiusaamisen seurauksena kuolleen inhimillisyys. Inhimillisyyden selkäranka ei enää kestänyt, hänestä tuli sosiopaattisen oloinen. Positiiviset ihmistä motivoivat tunteet olivat kuolleet; rakkaus, välittäminen, empatia, sääli ja myötäeläminen oli mieheltä hukassa. Moni sosiopaatti on pelottavan rationaalinen ja looginen teoissaan.
En ole mikään psykologi, mutta lukemani ja näkemäni perusteella, psykologian lainalaisuuksien mukaan melkein kenestä tahansa voi tulla tietyissä olosuhteissa vastaavanlainen. Väkivalta on inhimillistä siinä mielessä, että se on ihmisen toimintaa, ja sillä on inhimilliset syyt. Paha ei tule jostain ihmisluonnon ulkopuolelta, vaan ihmisestä. Kun ihminen kokee tarpeeksi ahdistusta, vihaa ja tuskaa, niin normaali terve moraalitaju heikkenee ja häviää. Näin varsinkin jos samaan aikaan saa moraalisesti vääristynyttä tai moraalitonta oppia, joka tässä Auvisen tapauksessa tarkoitti itse-aivopesua. Tämän kun vielä yhdistää sisäänpäin kääntyneisyyteen ja luonnollisten ihmiskontaktien puutteeseen, niin kyllä siinä voi naksahtaa kellä vaan. Tehdessään itsestään yli-ihmisen ja muista ihmisistä ammuttavia eläimiä, mies "epäinhimillisti" itsensä.
Auvisen tapauksessa mieleeni nousi myös varsin järkyttävä ajatus, nimittäin jos hänellä ei olisi ollut pääomaisena tunnemotiivina ja reaktiona ahdistukseensa polttavaa vihaa muita ihmisiä kohtaan, koko tragedia olisi ehkä kääntynyt vain häntä itseään vastaan, kuten monella muullakin ahdistuneella, jotka lopulta päättävät päivänsä yksin ja hiljaisuudessa oman käden kautta. Se että Auvinen päätti viedä mukanaan mahdollisimman monta, ja tehdä teostaan mahdollisimman julkisen, oli miehen viimeinen mielenosoituksellinen vastalause yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle.
Onko siis hiljaisuudessa päivänsä päättävien ihmisten kohtalo vähemmän traaginen, kuin Auvisen ja hänen uhriensa? Ei minusta, mutta niistä sadoista jotka joka vuosi tässäkin maassa päivänsä ahdistuneena päättävät, ei tehdä iso numeroa ja heidän muistokseen ei liputeta. Ottaen huomioon, että Suomessa tehdään Japanin jälkeen eniten itsemurhia maailmassa suhteessa väestömäärään, olisi vähintäänkin kerran vuodessa järjestää suruliputuspäivä itsemurhan tehneiden muistoksi, ihan vain muistuttamaan meitä elossa olevia, että Suomalainen yhteiskunta ei todellakaan voi hyvin.
Toivottavasti nyt viimeistään tajutaan miten tärkeää on turvata kaikille nuorille ihmisarvoinen elämä ja turvallinen kasvuympäristö. Jokainen euro, jonka yhteiskunta satsaa sosiaalisia ja perheongelmia ennaltaehkäisevään työhön tuottaisi vähintään 2 euron säästöt tulevaisuudessa. Se, että yhteiskunta satsaa rahaa hyvinvointiin on siis puhdasta voittoa, sillä se säästää yli kahta suuremmilta tappioilta, mutta tätä sosiaalibudjeteista päättävät lyhytnäköiset päättäjät ei vaan näytä tajuavan.
Osannottoni kaikille uhreille ja heidän omaisilleen, myös Auvisen perheelle.
Olen toista päivää järkyttynyt Jokelan koulun verilöylystä.
Jouduimme sitten Suomessakin viimein todistamaan jenkkityylistä koulusurmaa. Täytyy tunnustaa, että pessimistinä olen tämän suomalaisen yhteiskuntamme kasvavaa pahoinvointia ja hyvinvointimme rappeutumista katsellessa, jo pitempään pelännyt ja ounastellut, että koskahan tämäntapaista alkaa tapahtua. Eli toisin sanoen olen jo pitempään pelännyt, että nuoriso alkaa reagoida kasvavaan ahdistukseen, välinpitämättömyyteen ja pahoinvointiin samalla tavoin, kuin USA:ssa on tapahtunut.
Media ja hallitus ovat tehneet kaikkensa saadakseen Jokelan koulun verilöylyn näyttämään onnettomalta yksittäistapaukselta. Väärä diagnoosi. Tapaus nimittäin kertoo siitä, että kasvava sukupolvi alkaa pahoinvoinnin suhteen olla sietorajalla yhteiskuntamme koko ajan kovenevien arvojen, välinpitämättömyyden ja henkisen rapautumisen suhteen.
Kaikkein pahinta ja järkyttävintä tapauksessa mielestäni oli se, että Auvinen ei näytä olevan niin sanotusti hullu, siis siinä mielessä, että olisi ollut jotenkin sekaisessa mielentilassa, vaan mies teki kaiken täysin suunnitelmallisesti ja kylmäverisesti, tappoi kanssaihmisiään tieten tahtoen. Kyseessä ei siis ollut mikään äkillinen kohtaus tai purkaus. Tässä mielessä Auvinen ei näytä olleen hullu.
"Hullu" hän sen sijaan oli siinä mielessä, että hänestä näyttää ahdistuksen, pahoinvoinnin ja koulukiusaamisen seurauksena kuolleen inhimillisyys. Inhimillisyyden selkäranka ei enää kestänyt, hänestä tuli sosiopaattisen oloinen. Positiiviset ihmistä motivoivat tunteet olivat kuolleet; rakkaus, välittäminen, empatia, sääli ja myötäeläminen oli mieheltä hukassa. Moni sosiopaatti on pelottavan rationaalinen ja looginen teoissaan.
En ole mikään psykologi, mutta lukemani ja näkemäni perusteella, psykologian lainalaisuuksien mukaan melkein kenestä tahansa voi tulla tietyissä olosuhteissa vastaavanlainen. Väkivalta on inhimillistä siinä mielessä, että se on ihmisen toimintaa, ja sillä on inhimilliset syyt. Paha ei tule jostain ihmisluonnon ulkopuolelta, vaan ihmisestä. Kun ihminen kokee tarpeeksi ahdistusta, vihaa ja tuskaa, niin normaali terve moraalitaju heikkenee ja häviää. Näin varsinkin jos samaan aikaan saa moraalisesti vääristynyttä tai moraalitonta oppia, joka tässä Auvisen tapauksessa tarkoitti itse-aivopesua. Tämän kun vielä yhdistää sisäänpäin kääntyneisyyteen ja luonnollisten ihmiskontaktien puutteeseen, niin kyllä siinä voi naksahtaa kellä vaan. Tehdessään itsestään yli-ihmisen ja muista ihmisistä ammuttavia eläimiä, mies "epäinhimillisti" itsensä.
Auvisen tapauksessa mieleeni nousi myös varsin järkyttävä ajatus, nimittäin jos hänellä ei olisi ollut pääomaisena tunnemotiivina ja reaktiona ahdistukseensa polttavaa vihaa muita ihmisiä kohtaan, koko tragedia olisi ehkä kääntynyt vain häntä itseään vastaan, kuten monella muullakin ahdistuneella, jotka lopulta päättävät päivänsä yksin ja hiljaisuudessa oman käden kautta. Se että Auvinen päätti viedä mukanaan mahdollisimman monta, ja tehdä teostaan mahdollisimman julkisen, oli miehen viimeinen mielenosoituksellinen vastalause yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle.
Onko siis hiljaisuudessa päivänsä päättävien ihmisten kohtalo vähemmän traaginen, kuin Auvisen ja hänen uhriensa? Ei minusta, mutta niistä sadoista jotka joka vuosi tässäkin maassa päivänsä ahdistuneena päättävät, ei tehdä iso numeroa ja heidän muistokseen ei liputeta. Ottaen huomioon, että Suomessa tehdään Japanin jälkeen eniten itsemurhia maailmassa suhteessa väestömäärään, olisi vähintäänkin kerran vuodessa järjestää suruliputuspäivä itsemurhan tehneiden muistoksi, ihan vain muistuttamaan meitä elossa olevia, että Suomalainen yhteiskunta ei todellakaan voi hyvin.
Toivottavasti nyt viimeistään tajutaan miten tärkeää on turvata kaikille nuorille ihmisarvoinen elämä ja turvallinen kasvuympäristö. Jokainen euro, jonka yhteiskunta satsaa sosiaalisia ja perheongelmia ennaltaehkäisevään työhön tuottaisi vähintään 2 euron säästöt tulevaisuudessa. Se, että yhteiskunta satsaa rahaa hyvinvointiin on siis puhdasta voittoa, sillä se säästää yli kahta suuremmilta tappioilta, mutta tätä sosiaalibudjeteista päättävät lyhytnäköiset päättäjät ei vaan näytä tajuavan.
Osannottoni kaikille uhreille ja heidän omaisilleen, myös Auvisen perheelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen aikalailla samoilla linjoilla ja minusta nuorten avun hakemisesta on tehty turhan vaikeaa jonottamisineen päivineen eli säästöt näkyy.
Pahoinvoiva nuori voi olla hyvienkin vanhempien perheessä, joissa ei ole ollut suuria puutteita kaasvatuksessa, vanhemmat ovat puhuneet ja kuunnelleet ymmärtäen ja olleet tukena, mutta sekään ei ole riittänyt, vaan ulkopuolista apua on tarvittu.
Ulkopuolisen avun hakemisen kynnys on poistettava kokonaan. Sellaisesta tuleva häpeällisyys on aivan turhaa.
Suomalaisten päättäjien on ratkaisuillaan alettava näyttämään, että välittävät omasta kansastaan. Muut kansat hoitakoon omansa myös. Liikaa säästöjä väärissä pakoissa on tehty.
pahan olon tunne on varmaan määrittelemätön. Sille ei siis ole mitään selvää syytä. Etenkin se ei liity yhteiskunnan asioihin millään tavalla. Se on vain kehon toimintoja. Kehoa hoitamalla sellaiseen masennukseen voidaan myös vaikuttaa. Potilas itsekin voi vain jättää ahdistavat asiat ajattelematta. Onhan ihmisellä mahdollisuus valita, mitä asioita ajattelee.
Yhteiskunnan tila ja ihminen ei siis ole niin tiiviissä vuorovaikutuksessa kuin aloittaja luulee.
Ihmiset puuhailee ihan omia asioitaan.
Silminnäkijät kertoi tv:ssä että A käski hajottaan paikkoja ja kun tottelivat jäivät henkiin.
Saatana täsä nähdään taas Suomi. Ei täälä uskalla edes olla ku tommosia äärioikeisto perkeleitä liikkuu täälä.Vaikka tekijä teki iskun Lokakuun vallankumouksen 90-vuotispäivänä niin silti hän ihaili rotusyrjintää ja muuta Hitlerin aatteita.Olisi vaan tehnyt vaikka Hitlerin valtaannousu päivänä.Säästäis vaan ne kommunistien iskut niille tarkoitetuille päiville!