Korostettakoon, että tässä sadussa esiintyvät henkilöt ovat täysin fiktiivisiä eikä heillä ole mitään tekemistä oikeiden ihmisten kanssa.
"Jo kotona Matille annetaan malli, että pitää olla Erilainen Kansalainen. Missään nimessä ei saa olla kuin muut. Vaikka vanhemmat ovat tavallisia työläisiä, pitää näyttää, että meillä ei olla niin kuin Virtasilla tai Niemisillä, meissä on Jotain. Pitää olla vahvaa ideologiaa, vaikka se tuntuisi välillä olevan perseestä. Pitää olla Taiteilija, oikein isolla T:llä. Lapset kasvavat ympäristössä, joka ruokkii yhteiskuntavastaisuutta kaikin puolin.
Pikku-Matti yrittää sopeutua normaaliin yhteiskuntaan epänormaalein eväin. Miksi kaikki muut ovat niin outoja, niin erilaisia? Mattihan on kotona opetettu rikkomaan rajoja, kyseenalaistamaan tavallista elämää. Päiväkotikaveritkaan eivät oikein yllä Matin sfääreihin.
Mattia alkaa kyllästyttää tavanomaisuus päiväkodissa, omalla hiekkalaatikolla. Hän ei pystykään olemaan se, mllaiseksi hänet on kasvatettu. Matti alkaa oireilla.
Onneksi on netti! Siellä Matti saa olla oma itsensä. Netissä voi tappaa, tosin vain leikisti. Netissä voi esittää muille ylpeänä itsestään niitä videoita, joissa Matti tuntee olevansa omimmillaan. Nälkä kasvaa syödessä. Matti kuulee ja lukee lisää yhteiskuntavastaisuudesta, ihmismassojen hävittämisen tärkeydestä ja kokee elämyksen: hänhän on Jumala! Hänen tarkoituksenaan ja tehtävänään on hävittää mahdollisimman paljon ihmisiä maapallolta tuhoamasta ekologista tasapainoa!
Matti tekee suunnitelman: hän aloittaa omasta päiväkodistaan tarkoituksena tappaa kaikki. Hän lahtaa ensin päiväkodin johtajattaren, sitten siirtyy muihin päiväkotilaisiin. Aseessa on tarpeeksi panoksia kaikille.
Matti kerkeää ampua kymmenisen henkeä, kun hänen pokkansa pettää. Matti tajuaa selvemmin jokaisen laukauksen jälkeen, että hänhän tekee väärin, eihän hän olekaan Jumala. Pakokauhu iskee Mattiin ja hän juoksee päiväsatuhuoneeseen ja kohottaa aseen ohimolleen...
Hiestä märkänä Matti herää päiväuniltaan. Hän oli nähnyt järkyttävän painajaisen."
"Jo kotona Matille annetaan malli, että pitää olla Erilainen Kansalainen. Missään nimessä ei saa olla kuin muut. Vaikka vanhemmat ovat tavallisia työläisiä, pitää näyttää, että meillä ei olla niin kuin Virtasilla tai Niemisillä, meissä on Jotain. Pitää olla vahvaa ideologiaa, vaikka se tuntuisi välillä olevan perseestä. Pitää olla Taiteilija, oikein isolla T:llä. Lapset kasvavat ympäristössä, joka ruokkii yhteiskuntavastaisuutta kaikin puolin.
Pikku-Matti yrittää sopeutua normaaliin yhteiskuntaan epänormaalein eväin. Miksi kaikki muut ovat niin outoja, niin erilaisia? Mattihan on kotona opetettu rikkomaan rajoja, kyseenalaistamaan tavallista elämää. Päiväkotikaveritkaan eivät oikein yllä Matin sfääreihin.
Mattia alkaa kyllästyttää tavanomaisuus päiväkodissa, omalla hiekkalaatikolla. Hän ei pystykään olemaan se, mllaiseksi hänet on kasvatettu. Matti alkaa oireilla.
Onneksi on netti! Siellä Matti saa olla oma itsensä. Netissä voi tappaa, tosin vain leikisti. Netissä voi esittää muille ylpeänä itsestään niitä videoita, joissa Matti tuntee olevansa omimmillaan. Nälkä kasvaa syödessä. Matti kuulee ja lukee lisää yhteiskuntavastaisuudesta, ihmismassojen hävittämisen tärkeydestä ja kokee elämyksen: hänhän on Jumala! Hänen tarkoituksenaan ja tehtävänään on hävittää mahdollisimman paljon ihmisiä maapallolta tuhoamasta ekologista tasapainoa!
Matti tekee suunnitelman: hän aloittaa omasta päiväkodistaan tarkoituksena tappaa kaikki. Hän lahtaa ensin päiväkodin johtajattaren, sitten siirtyy muihin päiväkotilaisiin. Aseessa on tarpeeksi panoksia kaikille.
Matti kerkeää ampua kymmenisen henkeä, kun hänen pokkansa pettää. Matti tajuaa selvemmin jokaisen laukauksen jälkeen, että hänhän tekee väärin, eihän hän olekaan Jumala. Pakokauhu iskee Mattiin ja hän juoksee päiväsatuhuoneeseen ja kohottaa aseen ohimolleen...
Hiestä märkänä Matti herää päiväuniltaan. Hän oli nähnyt järkyttävän painajaisen."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Just joo. Tämmöistä kirjottelua sitä just tarvitaankin. Todella aikuismaista ja fiksua "sanonpahan vaan". Nyt kannattaakin lähteä (vaikka sitten fiktiivisesti) pohtimaan oliko ampujan vanhempien antamassa kasvatuksessa tai elämankatsomuksessa tai jossakin muussa heidän toimissaan syy tapahtuneelle. Tuskinpa vaan oli.
Järki käteen!
Missään tapauksessa ei saa ruveta syyllistämään vanhempia! Syy on AINA joko 1) koulun 2) väkivaltaviihteen tai 3) Internetin.
Vanhemmat ovat täysin syyttömiä lastensa tekoihin, sillä eihän ole vanhempien asia ohjata ja kasvattaa lapsiaan oikeisiin arvoihin! Ei todellakaan ole vanhempien huolenaihe, jos omalla lapsella näyttää olevan ongelmia tai jos tämä käyttäytyy omituisesti. Kyllä silloin nostetaan syyttävä sormi yhteiskuntaa ja viihdeteollisuutta vastaan ja ollaan niille hyvin, hyvin vihaisia!
Ihan pikkusen tuntuu oudolta, että laitat syyn vanhempiin. Vanhempien syy jos lapsella on vaikka skitsofrenia? Mielenterveysongelmien synty on tietääkseni pikkasen monimutkaisempi prosessi kuin kasvatuksen aikaan saama. Mietipä onks mielipiteesi yleistettävissä? Rikollinen/mielenterveysongelmainen -> vanhemmat syyniin, hoitoon ja vankilaan lasten tekemistä teoista?
vastuu ole heidän. Kun lapsi pienestä alkaen on päivähoidossa 8-10 t/vrk ja myöhemmin koulussa, harrastuksissa, saa hän mielettömän paljon vaikutteita muualtaKIN kuin kotoa.
Ihan älytöntä lietsoa mitään vanhempi-vihamielisyyttä, ei yksikään vanhempi pysty kantamaan koulun tai yhteiskunnan vastuuta. Ja entä nuoren omat kaverisuhteet? Nyt kysyn siis ihan yleisellä tasolla, enkä syyllistä ampujan kaveripiiriä millään tavalla - korkeintaan netissä.
Mutta tilannehan on jo aika huono kun tärkeimmät ihmissuhteet ovat toisia vihan täyttämiä nuoria nettiyhteisössä, jossa keskustelujen ja suunnitelmien laillisuutta ei valvo kukaan.
Ja entä ne lukemattomat vanhemmat, jotka ovat nettikirjoittelussa yrittäneet tuoda lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia esille, mutta eipä ole pahasti ketään kiinnostanut...