Ilta-lehden uutisissa ei jostain syystä lue: 'kiusaajat saivat lopulta sen mitä olivat vuosia kerjänneet'.
Heidän kuolemaansa on yhtä vaikea surra kuin esim Saddamin teloitusta.
Tämä on minun mielipiteeni ja entisenä koulukiusattuna se on oikeuteni.
Heidän kuolemaansa on yhtä vaikea surra kuin esim Saddamin teloitusta.
Tämä on minun mielipiteeni ja entisenä koulukiusattuna se on oikeuteni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vinkkinä sinulle ettei Auvista kiusattu. Kävitkö itse sitä koulua kun tiedät näin hyvin asioista? Vai satuitko kenties lukemaan uutisia? Hyvin olet perillä.
Lisäisin vielä, ettei uhreja oltu ennalta valittu. Vai väitätkö rehtoria ja terveydenhoitajaa koulukiusaajiksi?
Opettajat ovat aikuisia ja heidän velvollisuutensa on estää kiusaaminen, jos he vain katselevat sivusta eivätkä tee mitään, niin he ovat ihan yhtä syyllisiä kuin kiusaajatkin.
Surmaaja vihasi koko yhteiskuntaa ja piti kaikkia typerinä laumaeläiminä luultavasti juuri sen takia että kukaan ei auttanut häntä.
Ja viestin lopusta voimme lukea 'kaikkille ansionsa mukaan', eli kiusaajille ja kaikkille jotka olivat heidän puolellaan.
Tiedätkö että uhrit olisivat olleet juuri niitä kiusaajia? Tunnetko asian, vai huuteletko muuten vain puskasta?
Todistivat sen että syytä etsitään kaikkialta muualta kuin siltä missä se todella on, eli koulukiusaamisesta.
Tietokonepelit ja uskonnot saavat osansa, surmaajan vanhemmat osansa, mutta kukaan ei syytä uhrien vanhempia siitä että he kasvattivat kiusaajia.
Ja niin kiusaaminen saa jatkua vuodesta toiseen, 'laillisena' rikoksena. Missään muualla vuosia jatkuvaa kidutusta ei suvaittaisi, kuin koulussa.
Toikin varmaan pitää paikkansa, valitettavasti ja asiaan olisi, viimeistään tämän tapauksen herättämänä(?), syytä puuttua oikein toden teolla.
Niin monet vanhemmat eivät tajua, että yrittäessään kasvattaa lapsistaan "vahvoja pärjääjiä", he saattavatkin kasvattaa heistä toisten alistajia ja vittumaisia kusipäitä.
Olen toiminut muutama vuosia ammattikouluissa opettajana, en tosin enää. Kiusaaminen on joskus aika viekasta puuhastelua.
Menin kerran erääseen ammattikouluun parin kuukauden sjaisuuteen. Eräs siivo urheilijapoika yritti lipoa kovasti. Vakituinen opettaja oli jo etukäteen kehunut tätä lukion käynyttä kaveria. Ko.luokassa oli kiusaamista. Se kohdistui erääseen oikeasti älykkääseen lukiota käymättömään poikaan. "Siivo" urheilijapoika yllytti hienovaraisesti "koiriaan" kiusantekoon, ja pysyi itse pulmusena. Vakiope uskoi sokeasti urheilijapoikaansa, ja arvaa sainko häneltä tukea epäilyilleni. Otin jutun luokassa esiin, ja kerroin huomanneeni, että urheilijapoika organisoi kaiken kiusaamisen, joka kohdistui liian viisaasen luokkatoveriin. Otin siinä mielessä riskin, että enhän voinut olla 100% varma näkemyksestäni. Etupenkin vaiennetut hymyilivät varovaisesti ja kultapoika uhkaili tekevänsä minusta valituksen. Sanoin, että siitä vaan, olen sijainen. Aluksi koirat hylkäsivät kultapojan, mutta palasivat jonkun ajan päästä hänen huomaansa, ja yrmyilivät sitten minulle. Tilanne varmaan palasi ennelleen kun lähdin, eihän vakiope oikein uskonut minua, mutta lupasi kuitenkin pitää silmänsä auki. Luokan toinen ammatinopettaja oli huomannut samaa, mitä minäkin. Hän ei kai ollut tohtinut väittää vastaan toiselle opettajalle, olihan tämä sentään osastonjohtaja.
Asioihin puuttuminen on jo jälkihoitoa. Paljon ehtii tapahtua, ennenkuin kiusaaminen huomataan. Pitäisi olla sellainen kulttuuri, missä katsotaan asioita sellaisena, kuin ne ovat. Opettaja ei saisi sokeutua sosiaalisesti lahjakkaiden lipojien, kotitaustan tai arvostettujen harrastusten vuoksi. Pitäisi nähdä ihmiset sellaisina, kuin he ovat, eikä sovittaa niihin omia ennakkkokäsityksiään. Silloiin näkiisi paremmiin kaikenlaisten teatterien läpi.
viitsii lukea, missä tuodaan arkea eteemme, eikä vain huudella jotain jostakin kiusaamisesta, josta useilla ei ole omakohtaista kokemusta - onneksi.
Luokallamme oli "pinko", jonka nimesimme heti, kun hän oli ainoa, joka selvitti laajan tentin kasvatuksen historiasta. Me muut reputimme ihan jokainen. Vaan - ei tullut mieleenkään alkaa kiusata Pinkoa, hän oli viisaampi meitä muita ja valmistautunut tenttiin kunnolla. Olimme varhaisaikuisia.
Kiusaaja, kun joku nyt sellainen on, yleensä jatkaa tätä samaa ominaisuuttaan vielä työelämässään ja syntyy toisenlainen nimike "työpaikkakiusaaminen". Eiköhän silloinkin ole syytä lähteä tutkimaan taustoja, onhan kiusatuksi tuleminen varmasti sietämätön olotila tehdä töitä.
Ateistipalstalla tekee mieleni kysyä:onko ateistisen elämänkatsomuksen omaavilla kokemusta koulussa tai työelämässä kiusaamisesta?
En tarkoita herjojen heittoa, tai kiivaita keskusteluja, vaan sitä, että todella saatetaan syrjiä, ei huomata tai vähätellään?
kiusataan aina jotakuta. Ihminen on sellainen. Työpaikkakiusaamisesta on kyllä kokemusta ja se oli pahinta, että kiusaaja oli paskantärkeä pomo, joka hoiti homman niin, ettei siihen voinut puuttua: kahdenkeskisiä puhutteluja, ylimääräisiä tehtäviä, sairaslomalaisten tuurauksia omien töitten lisäksi jne. Kauheaa mennä töihin joka aamu vatsa kipeänä. Ja syy ei tietenkään ollut se, että en kuulu kirkkoon, vaan se, että kerran erehdyin sanomaan, että omatkin työt pitäisi ehtiä tekemään.