Kiukkuisuus ja mielialan vaihtelut...

Ootkos kattonu Kotikatua? Siinähän sen Niinan kiukkuisuus raskausaikana on tehty hauskaks. Sitä on ollu kiva naureskella, vaikka ehkä hiukan kärjistettyä onkin ollu.

Itse en ole raskauksissa ollut mitenkään kärttyisempi varsinaisesti. Ehkä lievää eroa oli tässä kolmannessa odotuksessa alkuvaiheessa. Stressillä oli oma syynsä siihen tosin.

Mutta minulla on ystäviä, jotka sanovat olleensa ihan hirviöitä raskausaikana joten normaalia on. :))

ja myös pienelle lapselle ja se kyllä harmittaa niin että usein saa pyyhkiä silmäkulmaa lapsen lisäksi myös itseltä.

Kyllä on kiukuttelu tuttua... Viimeksi pari minuuttia sitten lenteli taas tavaroita lattialle... Ottaa vaan niin vietävästi pattiin, kun mies vain löhöilee sohvalla ja hörppii kahvia ja minun täytyy joka aamu lähteä koiran kanssa lenkille vaikka kenkien jalkaan laittaminenkin on jo vaikeeta. Vois se mies ees sen verran auttaa, että käyttäis tuon koiran viikonloppuisin ulkona, ei voi olla liikaa vaadittu vai mitä???????

Olin ensimmäisen raskauteni aikana todella kiukkuinen ja huonotuulinen, lähinnä ensimmäisen 15-20 viikon ajan, ja ajattelin silloin, että koko kiukkuisuus johtuu vain silloisesta tilanteesta (lapsi oli aikamoinen yllätys..) Noh, nyt odotamme toista, lapsi on erittäin toivottu ja yritetty, ja nyt sama kiukuttelu ja huonotuulisuus nostaa taas päätään. Sekä mies että esikoinen saavat siitä valitettavasti osansa.. Mutta alkuperäiselle helpotuksen sana: Kyllä se loppuu aikanaan, ja huomaat vielä, että oman lapsen kanssa kärsivällisyyttä riittää toisinaan lähes rajattomasti..

Mielialan vaihtelut alkoi heti viikolla 8 ja jatkuu edelleen nyt viikolla 21. Aivan uskomatonta minkälaisen raivon voi saada parissa minuutissa päälle ihan mitättömistä asioista. Töissä oleminen on yhtä helvettiä, koska teen vanhustyötä ja nyt jostain syystä vanhukset ärsyttää ihan kaikkein eniten! Mies on kyllä kotona kovilla, mutta olen sen huomannut ettei itkua kannata yrittää pidättää eikä raivoa liioin, muuttuu vaan pahemmaksi ja hellittää vasta kun saa purettua ulos. Mies tapaakin sanoa ettei itkemisessä oo mitään pahaa, anna tulla vaan jos helpottaa.

Huonoa äitiähän herkkyys ja mielialan vaihtelut ei tee, päinvastoin ne valmistaa siihen vuoristorataan joka on edessä sitten kun vauva syntyy....