Jokelan tragedia on järkyttävän surullinen tapahtumaketju, jonka sai aikaan jokin merkillinen ihmisen mielessä tapahtunut naksahdus. Terve ihminen ei voi tehdä tuollaista. Pekka Auvinen on ollut suunnattoman vihan ja epätoivon vallassa ja pyrki tässä suunnitellusti ratkaisemaan ongelmiaan parhaaksi näkemällään tavalla.
Olen surffaillut netissä tapahtuneen ympärillä ja olen aikoinani lukenut myös muutaman Linkolan kirjan. Linkola saattaa olla joissain asioissa oikeassa, hänen käsityksensä ihmiskunnan tulevaisuudesta on äärimmäisen pessimistinen. Auvinenhan oli tehnyt YouTubeen Linkolaa ihannoivan/arvostavan videon. Olen myös tutustunut Auvisen äidin ajatuksiin Elonkehän ja hänen omilla nettisivuillaan. Kolmen aikuisen lapsen äitinä en enää ihmettele tapahtunutta kovinkaan paljon. Jotta ihminen jaksaa yleensä elää tässä...niinpä...mielettömässä maailmassa, hän tarvitsee toivon näköaloja. Kaikesta huolimatta uskoa ihmisen hyvyyteen ja siihen, että jotain on tehtävissä. Tästä näkökulmasta myös lapsiin ja nuoriin pitää valaa toivoa ja luottamusta. Jos älykäs pikku-Pekka on pienestä pitäen saannut kuunnella linkolalaista sanomaa tuhon väistämättömyydestä en enää yhtään ihmettele tapahtunutta.
Jokelan tapahtumille etsitään nyt "syyllistä". Jotenkin syyllisiä olemme me kaikki nykyajan arvoinemme. Tämä maa ja maailma tarvitsee arvojen vallankumousta ja sen miettimistä, mikä on todella tärkeätä. Jokelan tapahtumat antavat myös jonkinlaista toivon viestiä. Ihmisillä on vielä myötätuntoa, myötäelämisen halua.
Mitähän ne tärkeimmät arvot sitten ovat minulle: usko, toivo, rakkaus, hyvyys, kauneus. Näitä haluaisin välittää lapsenlapsilleni kuitenkin muistuttaen maailman realiteettien ymmärtämisestä. AInakin lähipiirissäni näiden arvojen levittäminen eivoi ketään vahingoittaa.
Olen surffaillut netissä tapahtuneen ympärillä ja olen aikoinani lukenut myös muutaman Linkolan kirjan. Linkola saattaa olla joissain asioissa oikeassa, hänen käsityksensä ihmiskunnan tulevaisuudesta on äärimmäisen pessimistinen. Auvinenhan oli tehnyt YouTubeen Linkolaa ihannoivan/arvostavan videon. Olen myös tutustunut Auvisen äidin ajatuksiin Elonkehän ja hänen omilla nettisivuillaan. Kolmen aikuisen lapsen äitinä en enää ihmettele tapahtunutta kovinkaan paljon. Jotta ihminen jaksaa yleensä elää tässä...niinpä...mielettömässä maailmassa, hän tarvitsee toivon näköaloja. Kaikesta huolimatta uskoa ihmisen hyvyyteen ja siihen, että jotain on tehtävissä. Tästä näkökulmasta myös lapsiin ja nuoriin pitää valaa toivoa ja luottamusta. Jos älykäs pikku-Pekka on pienestä pitäen saannut kuunnella linkolalaista sanomaa tuhon väistämättömyydestä en enää yhtään ihmettele tapahtunutta.
Jokelan tapahtumille etsitään nyt "syyllistä". Jotenkin syyllisiä olemme me kaikki nykyajan arvoinemme. Tämä maa ja maailma tarvitsee arvojen vallankumousta ja sen miettimistä, mikä on todella tärkeätä. Jokelan tapahtumat antavat myös jonkinlaista toivon viestiä. Ihmisillä on vielä myötätuntoa, myötäelämisen halua.
Mitähän ne tärkeimmät arvot sitten ovat minulle: usko, toivo, rakkaus, hyvyys, kauneus. Näitä haluaisin välittää lapsenlapsilleni kuitenkin muistuttaen maailman realiteettien ymmärtämisestä. AInakin lähipiirissäni näiden arvojen levittäminen eivoi ketään vahingoittaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kasvatus. Ei niksahdus. Riivaus. Puhdas, kylmä, klassinen demoninen riivaustila.
Usko, toivo, hyvyys, kauneus, jne--
höpö, höpö näissä harhjoissa olemme eläneet,ja siksi nuoret ovat pois tolaltaan, kun todellisuus on toinen.
Todellisuus on , kateus, köyhyys, väkivalta,
juoppous, huumeet, avioerot, uusperheet, milenterveysongelmat jne.
lue kirjotus ; säästäkää ihmishenkiä ei rahaa.
Siksipä muutos on aloitettava jokaisen omalta kohdaltaan. Toivottavasti tämä tapaus pysäyttää meitä vanhempia ajttelemaan, millaiseen tilaan olemme nuortemme maailman saattaneet.
Jos jossain on pahuutta, ei se tarkoita ettei missään ole hyvyyttä. Yhteiskunta ei ole onnistunut väkivallan kitkemisessä ja siinähän emme voi lähteä syyttämään vain ulkopuolista systeemiä.
Kyllä ne arvojutut lähtevät sieltä kasvatuksestakin: Jos on vanhemmat, jotka ovat tietoisia siitä, kuinka tehdään oikeita ja hyviä valintoja sekä opettavat niitä lapsilleen sekä puhuvat asioista ja niiden seurauksista, niin kyllä tulosta syntyy.
Todellisuudessa tosiaankin on niin, että lasten vanhemmista löytyy niitä keskenkasvuisten piirteitä kuten kateus, juoppous, laiskuus, uskottomuus jne...ja nämähän eivät ole niitä oikeita malleja lapsilleen.
Nuoren mieli on äärettömän herkkä ja vastaanottavainen. Oli nuori silloin kun oli Kuuban ohjuskriisi ja kuuden päivän sota Lähi-Idässä. Muistan vieläkin millaisen ahdistuksen vallassa ohjuskriisin aikana koulussa oltiin. Onneksi sen ahdistuksen jakoivat kaikki. Pekka Auvinen oli äärimmäisessä tulevaisuuteen ja maailman tilaan liittyvässä ahdistuksessaan yksin, asia taisi (luonnollisesti) lähinnä huvittaa hänen koulutovereitaan. Hän etsi siihen ratkaisua Nietschestä ja Hitleristä, kommunismista ja uusnatsismista. Lopulta siihen auttoin vain ratkaisuvallan ottaminen omiin käsiin.
Pekka parka käsitteli olemattomalla elmänkokemuksella liian suuria asiota, ilman
vertaistaan kuulijaa tai keskustelijaa.
Ahdistui ja ....
yrittää ymmärtää?
Ei ainakaan nyt.
Uhrit ansaitsevat enemmän sääliä ja ymmärrystä kuin murhaaja.
auttoi?
itse se on kuolleena, perhe (kenties) suree ja kaipaa, tappamiensa ihmisten ympärillä on satoja jotka kaipaavat omiaan. saiko joku tästä teosta apua?
onko se edes vanhempiensa lapsi kun nimi on eri?
`äiti` olisi voinut ajatella tehdessään tai jostain tuodessaan sitä toista lasta, miten se vaikuttaa pikkupekan koulunaloitukseen kun mamma keskittyy pikkuveljeen kun pitäisi auttaa koulutehtävissä.
herkkä poika vahingoittuu henkisesti tuossa tilanteessa kun ei saa apua ja huomiota läheisiltään ja ´iskäkin` rämpyttää kitaraa jossakin lähiöpubissa....
oikeesti
hullu mikä hullu ja avohuollon tulos. kun kukaan ei valvo lääkkeiden käyttöä tässä sen näkee.
syitä kun etsitään, joku keksi koulukiusaamisen. kaverit sanoo ettei ollut näin. on meitä paljon oikeasti kiusattujakin eikä tule mieleen lähteä räiskimään ja kostamaan.
elokuvat ja pelit....
voi katsoa ja pelata, silti olla täyspäinen ja elää normaalisti. ihan turha niitä on lähteä kieltämään. mikään ei TEE ihmisestä tuollaista tunnevammaista. vika on jo valmiina päässä. lapsesta pitää välittää. ihmisestä pitää välittää.
huom. itse en pelaa, että sillä olisin kieltoja vastaan....pelaajat saavat pelinsä mistä vaan samoin kuin narkkarit huumeensa vaikka kuinka on kiellettyä.
ei tule kukaan miksikään.
EI nuo ammutut koululaiset ollee kiusaajia.
Eiköhän syyllinen ollut ihan Pekka itse. Jos olisi ampunut vain itsensä, niin minulta saattaisi herua ymmärrystä. Lainatakseni tämänpäiväisen hesarin toimittajan kommenttia: "Pekka-Eric Auvisen teko oli raukkamainen."
Se seikka, että Pekka oli uhri on merkityksetöntä sen rinnalla että hän murhasi 8 ihmistä. Toki tästä pitää ottaa oppia, että vastaavanlaiset tapaukset pyrittäisiin ennaltaehkäisemään. Se ei silti tee Pekasta uhria. Pekka on murhaaja, piste.
Yritän jotenkin yrittää ymmärtää sitä tuskaa, minkä uhrien (ja tekijän) omaiset joutuvat kokemaan - siihenhän sen kuitenkaan pysty. Yrittäkää tekin sitä sen sijaan että tekisitte murhaajasta uhrin.
vopesu: veikkaan jälkimmäistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000030484419
Avaa silmäsi, totuus paljastuu arkeakin karumpana.
Aivopesua, kyllä, mutta ei siinä merkityksessä kuin sinä tarkoitat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000580&posting=22000000030426584
"Jotenkin syyllisiä olemme me kaikki nykyajan arvoinemme. Tämä maa ja maailma tarvitsee arvojen vallankumousta ja sen miettimistä, mikä on todella tärkeätä."
Minä en katso olevani millään tavalla syyllinen tuohon joukkomurhaan. Kaikki lähtee KOTOA. Jos siellä ei ole asia kunnossa, se alkaa vaikuttaa kaikkeen. Tässä näemme 1970-80 luvun ns. "vapaan kasvatuksen" tulokset. Nämä sen ajan vapaasti kasvatetut ovat Pekan vanhempien ikäisiä. Sieltä se aikapommi on tikittänyt.
AIVAN.
Miksi yhden ihmisen teosta pitäisi syyllistää koko maailmaa?
Vapaa "kasvatus", itsekkyys kaikkine piirteineen ja niiden mallien näkyminen lapsille, (jos ei opettaminen), kaiken maailman sairaalloisten piirteiden näkyminen vanhemmilta lapsilleen vaikuttavat lapsen kehittymisen negatiivisesti.
Halusimme tai emme joka tapauksessa olemme vastuussa hänestä. Jokaisen ajatukset, tunteet ja teot joko rakentavat tai tuhoavat. Kukaan ei pelkästään rakenna.
Yksittäistapauksia ei ole olemassakaan. Olemme monin eri säikein liittyneinä toisiimme ja ihmiselämä on näiden yhteyksien havaitsemista. Aina silloin kun toinen ihminen tekee järkyttävän teon tulisikin kysyä, mitä minä olisin voinut tehdä toisin. Mikä on minun osuuteni tässä ketjussa. Ei syytellen, ei tuomiten. Anteeksiannossa on huomisen toivo.
Saamani kommentit ovat aika paljon sitä, mitä odotinkin. Syy on kaikessa mahdollisesti, eniten tietenkin yhteiskunnassa...tuossa kasvottomassa virkamiesten ja organisaatioiden koneistossa. Sinne se syy on helpointa vierittää jos haluaa unohtaa, että ME olemme se yhteiskunta.
Monet mielipiteet ovat kodin ehdottomia ja radikaaleja. Näin varmaan pitää ollakin. Jos et nuorena ole radikaali niin sinulla ei ole sydäntä, mutta jos vielä vanhana omaat samat ajatukset kuin nuorena - olet vain tyhmä. Et ole elämästä mitään oppinut.
Surmattujen omaisten elämä ei enää koskaa palaudu entisellaan ja henkirikoksen uhrin läheisten osa on käsittämättömän raskas. Onnettomuus, sairaus, tsunami tai muu sellainen on paremmin käsitettävissä. Toisen käden kautta kuolleen omaisella suruun liittyy niin paljon vihaa ja syytöstä - ihan oikeutetusti.
Auviselle ja hänen perheelleenkin oli ilmeisesti hyvä, että hän kuoli itsekin. Muussa tapauksessa kärsimys olisi pitkittynyt vuosikymmenien mittaiseksi. Joku ehkä ajattelee, että olisi sietäneytkin kärsiä. Oma keskustelun avauksesi ei ollut yritys selittää mustaa valkoiseksi vaan jotenkin ymmärtää tapahtunutta. Siihenhän me kaikki pyrimme.