Jokelan koulusurmien uhrien omaiset saivat odottaa kohtuuttomasti virallista suruviestiä. Surmat tapahtuivat jo pian puolen päivän jälkeen, mutta keskusrikospoliisin järjestämät viestintuojat liikkuivat uutiten kertoman mukaan vasta illalla. Uhrien perheissä oltiin kohtuuttoman pitkään hirvittävän epävarmuuden tilassa, vaikka läheisestä ei kuulunut mitään merkkiä iltapäivän ja illan kuluessa.
Uutisten mukaan Keskusrikospoliisi käytti suruviestin tuojana pappia. Tämä herättää kaksi kysymystä. Ensimmäinen kysymys on, viivästyikö virallisen suruviestin toimittaminen perheisiin sen vuoksi, että poliisi oli lukkiutunut kyseisen papin käyttämiseen eikä pappi tietenkään ehtinyt kaikkiin perheisiin yhtä aikaa. Jos näin oli, jatkokysymyksenä on, eikö poliisi olisi voinut käyttää tehtävän hoidon nopeuttamiseksi joko omaa osaamistaan tai psykologisen kriisiapuvalmiuden omaavia asiantuntijoita.
Toinen kysymys kuuluu, onko asianmukaista nojautua näin tärkeässä ja herkässä tehtävässä yhden uskontokunnan papin palveluihin. Tunnen itseni lisäksi monia uskonnottomia ihmisiä, jotka eivät todellakaan halua minkään uskontokunnan pappia, mullahia tai munkkia kotiinsa suruviestiä tuomaan, jos sellainen viesti pitäisi viranomaisten tuoda. Eivätkä kaikki kirkkoon kuuluvatkaan välttämättä halua pappia lähelleen tilanteessa, jossa ”suojelusenkeli” onkin pettänyt. Valtion viranomaisilta ja poliisilta on voitava edellyttää uskonnollisista katsomuksista riippumatonta toimintaa ja myös kriisiapua.
Käsittääkseni Suomen Punainen Risti, Suomen mielenterveysseura ja eräät muutkin järjestöt sekä ennen muuta julkisen vallan omat kriisityön toimielimet ovat valmistautuneet kriisiaputehtävien organisointiin ja tarjoamiseen – tarvittaessa myös poliisin avuksi. Poliisin jatko- ja täydennyskoulutusta suruviestien toimittamisessa on syytä huomattavasti lisätä.
Jokelan suruviestijänä pappi
14
976
Vastaukset
järjestettiin monelta taholta. Pappi - jonka toimenkuvaan vainajat Suomessa useimmiten kuuluvat - on parempi viestinviejä kuin poliisi, vaikka usein poliisit joutuvat tällaisiakin tehtäviä hoitamaan.
Viivytys ymmärtääkseni johtui siitä, että ennen kuin kaikki koulun kulmat ja komerot oli tutkittu, ei voitu olla varmoja kuolleiden ja henkiin jääneiden määrästä. Tunnistuskaan ei ole ilman muuta selvä asia - olisiko kauhistuneet oppilaat pitänyt viedä katsomaan runneltuja vainajia? Olen kerran ollut tilanteessa, jossa suruviestiä oltiin jo viemässä väärälle leskelle, koska vainaja oli ruhjoutunut tunnistamattomaksi. Ei ollut mukava tilanne.
Itse en usko jumalaan, mutta olen silti kuolemantapausten yhteydessä jutellut pappien kanssa ja saanut lohtua - varsinkin muistan hyvällä sairaalapastoria, joka rauhoitti minua, kun äitini makasi teho-osastolla. Hän löysi oikeat sanat.- tietoa
Ymmärtänet varmaan, että jos tässä on jokin kutsumaton vieras, niin se on ollut nuoren kohtaama tragedia ja sitä kautta jokainen viestinviejä, niin poliisi tai pappikin. Ketään heistä ei oltu kutsuttu yhteenkään kotiin.
Kirjoittajalla on, tarkoituksellisestiko?, vajavaista tietoa suruviestin viejistä sekä myös asenteellista mitätöintiä papistomme ja varsinkin kyseisen papin kyvystä toimia kriisityössä. Tunnen hyvin ko papin, joten tiedän hänen kokemuksensa olevan varsin laaja ja monipuolinen kohdata ihminen arjen keskellä. Kokemusta hänellä on työskentelystä merimiesten, MM-ja olympiakisaurheilijoiden ja sairaiden parissa, mistä työstä ei liene yhtään oikeutettua moitteen sanaa tullut. Lisäksi on huomattava, että moni poliisi nimenomaan haluaa papin mukaan tuekseen viedessään suruviestiä koteihin. Ainakin naapurin poliisin kertomana, kun asiasta keskustelin hänen kanssan.
Viestin yhtenä viejänä oli pappi, rovasti Kaj Engström, mutta myös poliisi ja taisi vielä sosiaalityöntekijäkin olla mukana. Viimeistä väittämääni en nyt käynyt tarkistamaan. Matkassa oli siis moniammatillinen asiansa osaajien ryhmä. Ei ole kovin runsaasti ihmisiä, jotka osaavat viedä suruviestiä näin traagisen tapahtuman jälkeen monenlaisiin, uskovaisiin, seurakunnasta vieraantuneisiin ja uskonnottomiin koteihin, joissa kaikissa ahdistus lapsen kohtalosta on yhtä suuri. Kuka olisi hoitanut ne kysymykset, joista olisi siinä vaiheessa kysytty juuri papilta? Olisiko pitänyt vierittää vastuu "toiselle luukulle" yhteiskunnan toimitavan mukaan? Olisiko pappi pitänyt hälyttää erikseen, jolloin olisit itse varmasti kysynyt, että miksi pappi ei arvostanut kaikkia ihmisiä, vaan vain niitä jotka maksavat kirkollisveronsa?
Kysyä tietysti voidaan ja oikeutetusti, menikö tuo viestin vienti oikein eli olisiko voitu käyttää useampia ryhmiä ja jakaa niille "omat" perheet, joille viesti viedään. Tässä olin kyllä erityisen järkyttynyt kuullessani, että viimeiset viestit vietiin vasta yön tunteina. Juuri tässä kohden osoittautui poliisitoimen valmistautumattomuus. Toki ymmärrän sen, että ei voi koskaan tehdä niin, että kävellään ovelle ja kerrotaan viesti ja lähdetään seuraavaan kohteeseen. Jokaisessa kodissa on varmasti käyty keskusteluja ja aloitettu surutyö asiantuntijoiden avulla, mikä tietenkin vie aikaa. Se myös osoittaa, miten paljon ihmisellä on tarvetta keskustella asiantuntijoiden kanssa tuollaisen tragedian yhteydessä. Kyseisen papin valtavan laaja kokemus ja empaattinen persoonallisuus ja kyky keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa lienee ollut yhtenä syynä viimeisten viestien myöhäiseen ajankohtaan.
Mainitsemasi organisaatiot SPR, Mielenterveysseura jne tekevät myös arvokasta työtä itsenäisesti tai suurissa katastrofeissa yhdessä kirkon kanssa. Niillä on todella suuri merkitys kriisien keskellä. Ja niemenomaan minua ilahduttaa se suuri yhteistyökyky, mikä näillä uskonnollisesti sitoutumattomilla järjestöillä ja kirkolla on kriisin keskellä. Siinä näkee aikuisen oikeesti, että katsomukseltaan erilaiset, tasapainoiset ja aikuistuneet ihmiset osaavat toimia yhdessä lähimmäisen parhaaksi.
--------
Viestisi toi mieleeni vanhan vitsin palopäälliköstä, joka myöhästyi sammutustöistä. Vihdoin ehdittyään palopaikalle oli palo sammutettu. Piti hänen kuitenkin jokin kieltainen arvio antaa ja tokaisi:
- Muuten hyvin, mutta väärin sammutettu!- kriisitilanteissakin
Ei mennyt se homma hyvin, koska suruviesti viivästyi ja osaksi juuri siksi, että kaikille piti mennä pappi liperit kaulassa, mikä ei ole yksittäitapauksissakaan automaattissti sopivaa.
Po. henkilö on varmaan tyyppinä hyvä ja siihen valikoitunut, siitä ei ole nyt kysymys yhtään; teologian opinnot eivät välttämättä pillaa hyvää ihmistä, mutta kriisityön tietotaito ei tule Raamatusta eikä kirkkohistoriasta eikä dogmatiikasta eikä edes eksegetiikasta. Psykologian opinnot ja jatko-opinnot sopivat paljon paremmin, hyville, sopiville tyypeille, joita löytyy muualtakin kuin teologeista! Vai eikö löydy? Viranomaisen ei tule käyttää minään uskontokunnan pappia ammattapuna, koska se suorastaan loukkaa tai ainakin voi loukata ja häiritä niitä jotka eivät kaipaa uskonnollisen papin apua siinä surun ja järkytyksen tilantessa.
- Kössönöm
Ev.lut.uskonto käsitetään ikään kuin normiksi ja se on kyllä väärin. Kyllä tällaiset viestit perheisiin pitäisi aina tulla viranomaisilta, ei kirkolta. Jos minun ovelleni tulisi pappi kertomaan suru-uutista, niin aivan varmasti järkytyksestä toivuttuani laittaisin asiasta valitusta eteenpäin.
Kun isäni kuoli, äitipuoleni sai tiedon pelkästään virkapukuiselta poliisilta ja se kuulemma järkytti häntä pahoin (isäni kuoli sydänkohtaukseen).
Minä puolestani sain tiedon äitipuoleltani, enkä koskaan ole antanut hänelle kunnolla anteeksi. Isäni oli juuri jäänyt eläkkeelle ja olimme sopineet ulkomaanmatkasta paikataksemme vanhempieni avioeron aiheuttamat repeämät isä-tytär-suhteessa. Matka oli jo tilattu ja maksettu. Puhelin soi. Äitipuoleni sanoi: "Isäsi ei lähde kanssasi Lontooseen." Sanoin: "Miksi ei, ja miksi hän ei kerro sitä itse?" "Koska se on kuollut." Ja siten äitipuoli löi puhelimen kiinni.
Ymmärsin, että hänkin oli järkyttynyt, mutta kuten sanottu, välit eivät ole paikkaantuneet.
Sisareni kuolemasta kertoi puhelimessa hänen poikansa oikein kauniisti, vaikka itsekin oli järkyttynyt (kuolema oli äkillinen). Äitini ja isoäitini lähestyvästä kuolemasta soittivat hoitajat. Äitini kuolinvuoteelle ehdin, isoäitini oli jo laitettu kauniisti ruusujen kanssa, kun ehdin sairaalaan (mistä löysivätkään kukat). Hoitajat esittivät asian upeasti ja kysyivät vielä, haluaisinko keskustella jonkun kanssa. Äidistäni olin jo puhunut sairaalapapin kanssa, kun hän oli teholla.
Työpaikallani kuoli kolme miestä eri aikoina työtapaturmissa. Joka kerran poliisin mukaan lähti vainajan esimies. Mikään käynneistä ei ollut helppo; työnjohtajia ei ole moiseen koulutettu. Ainakin yhdelle jäi ryyppyputki päälle, niin lujille otti.
Minusta tärkeintä on, että viestin viejällä on kokemusta surevista ihmisistä ja empatiaa sanoa oikeat sanat. Univormulla tai ammatilla ei ole pahuksenkaan väliä.- aivopestä kansaa
sharyn kirjoitti:
Kun isäni kuoli, äitipuoleni sai tiedon pelkästään virkapukuiselta poliisilta ja se kuulemma järkytti häntä pahoin (isäni kuoli sydänkohtaukseen).
Minä puolestani sain tiedon äitipuoleltani, enkä koskaan ole antanut hänelle kunnolla anteeksi. Isäni oli juuri jäänyt eläkkeelle ja olimme sopineet ulkomaanmatkasta paikataksemme vanhempieni avioeron aiheuttamat repeämät isä-tytär-suhteessa. Matka oli jo tilattu ja maksettu. Puhelin soi. Äitipuoleni sanoi: "Isäsi ei lähde kanssasi Lontooseen." Sanoin: "Miksi ei, ja miksi hän ei kerro sitä itse?" "Koska se on kuollut." Ja siten äitipuoli löi puhelimen kiinni.
Ymmärsin, että hänkin oli järkyttynyt, mutta kuten sanottu, välit eivät ole paikkaantuneet.
Sisareni kuolemasta kertoi puhelimessa hänen poikansa oikein kauniisti, vaikka itsekin oli järkyttynyt (kuolema oli äkillinen). Äitini ja isoäitini lähestyvästä kuolemasta soittivat hoitajat. Äitini kuolinvuoteelle ehdin, isoäitini oli jo laitettu kauniisti ruusujen kanssa, kun ehdin sairaalaan (mistä löysivätkään kukat). Hoitajat esittivät asian upeasti ja kysyivät vielä, haluaisinko keskustella jonkun kanssa. Äidistäni olin jo puhunut sairaalapapin kanssa, kun hän oli teholla.
Työpaikallani kuoli kolme miestä eri aikoina työtapaturmissa. Joka kerran poliisin mukaan lähti vainajan esimies. Mikään käynneistä ei ollut helppo; työnjohtajia ei ole moiseen koulutettu. Ainakin yhdelle jäi ryyppyputki päälle, niin lujille otti.
Minusta tärkeintä on, että viestin viejällä on kokemusta surevista ihmisistä ja empatiaa sanoa oikeat sanat. Univormulla tai ammatilla ei ole pahuksenkaan väliä.Minulle on väliä. En halua pappia viestintujaksi.
Onkohan kyseisten perheiden uskonnollinen tausta (kuuluu kirkkoon) tarkistettu ennen papin mukaan tuloa? Jos ei ole niin sitten on aika omituista ottaa tietyn uskontokunnan edustaja tuohon tehtävään.
Muutenkin ärsyttää tuo kirkon mukanaolo tällaisissa tapauksissa. Niin tekopyhästi myötäelävät virne kasvoillaan. Olevinaan ovat apuna, mutta ovatkin vain onnellisia, kun pääsevät ujuttamaan uskontoaan ihmisten heikkoina hetkinä. - on kovin vähän
aivopestä kansaa kirjoitti:
Minulle on väliä. En halua pappia viestintujaksi.
Onkohan kyseisten perheiden uskonnollinen tausta (kuuluu kirkkoon) tarkistettu ennen papin mukaan tuloa? Jos ei ole niin sitten on aika omituista ottaa tietyn uskontokunnan edustaja tuohon tehtävään.
Muutenkin ärsyttää tuo kirkon mukanaolo tällaisissa tapauksissa. Niin tekopyhästi myötäelävät virne kasvoillaan. Olevinaan ovat apuna, mutta ovatkin vain onnellisia, kun pääsevät ujuttamaan uskontoaan ihmisten heikkoina hetkinä.Mitä jos laittaisit oveesi kyltin: Ei PAPPEJA!
- Kössönöm
on kovin vähän kirjoitti:
Mitä jos laittaisit oveesi kyltin: Ei PAPPEJA!
halveksiva viesti sinulta.
On loukkaavaa, jos oletusarvona on se, että ev.lut.pappi tulee uskonnottomalle kertomaan kuolemantapauksesta, eikä edes oteta selvää omaisten suhteesta uskontoihin.
- Oksettavaa!
Oksettaa, että ateisti ratsastaa vaikka ruumiilla päästäkseen kylvämään vihaa kirkkoa kohtaan.
- ruumiilla
On oksettavaa, että kirkko ratsastaa ruumiilla, vaikka ateistien ruumiilla, päästäkseen esiin "sanaa" julistamaan.
- angry ippo
2000 v sitten Jeesus ratsasti aasilla, tänään aasit ratsastavat Jeesuksella.
- Atte Ateisti
Ei tuossa niin tapahtunut.
Aivan asiallisesti kysyttiin, miksi suruviestin toimittaminen annettiin:
1. papille
2. yhdelle ainoalle papille useamman sijasta
Tämän takia monet huolestuneet vanhemmat saivat odottaa epätietoisuudessa pitkälle iltaan ja alkuyöhön asti.
Oliko tämä tehtävä valtiokirkon johtamassa maassamme niin yksiselitteisesti kirkonmiehen tehtävä, että viranomaisten piti odottaa, että pappi pääsee toimimaan itse määrittelemällään aikataululla?
Viime sodissa viestin kaatuneista todella toi käytännössä aina pappi. Ymmärrän käytännön silloin, mutta ihmettelen, että tätä 40-luvun järjestelmää sovelletaan yhä nykypäivänä tähän päivään kuuluvien, monasti laajojen katastrofien uhreista tiedottamiseen.
Nykypäivänä tiedottamiseen on aivan toisenlaiset tarpeet, odotukset ja mahdollisuudet kun aikana jolloin kylän papin piti hiihtää kaukaiselle korpitöllille suruviestiä viemään.
- kriisityön paikka
Mikkelissä suruviestin vie aina poliisi yhdessä kriisityöntekijän kanssa, jos sellainen on sillä hetkellä saatavissa mukaan. Useimmin on. Pappi viestin viejänä on sota-aikojen jäänne. Eihän hänelle ole edes faktoja käytettävissä, mikä on huono homma omaisten kannalta. Kriisityön resurssit ovat vähennetty useilta paikkakunnilta ja tästä syystä joudutaan parsimaan kokoon epätyydyttäviä ratkaisuja. HUONO HOMMA:
- mukava kuulla
Kiva kuulla tuosta Mikelin mallista, jonka pitäisi olla se yleinen toimintatapa. Kriisityön reusrssien turvaaminen ja kehittäminen on asia, johon periaatteessa lienee ns. poliittista tukea valtioallan ja kuntien taholla. Asiaa pitäisi jaksa tuoda selvästi esiin. Kirkon jäsenmääräkin on putoamassa alle 80 prosentin, eivätkä kaikki jäsenet suinkaan ole uskonnollisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1293267
- 1091311
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671285Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651096Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791061Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr141056IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku57979- 30976
Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42944- 46854