Katsastuksen laatu tänä päivänä vaihtelee suuresti eri paikkakuntien välillä. AKE:n asemakohtaisten hylkäysprosenttien tarkastelu ei kerro aivan totuutta laadusta. Hylkäysprosentti kertoo vain kyseisen aseman hylkäysprosentin, ei absoluuttista hylkäysprosenttia.
Mielestäni virhe katsastustoiminnassa tapahtui 90-luvulla, kun katsastustoiminta yksinäistettiin eli vapautettiin kilpailulle. Liikenneturvallisuus siis vapautettiin kilpailulle(raha vs. liikenneturvallisuus).Syntyi ns. yksityisiä katsastuskonttoreita, joissa yrittäjät "katsastivat" ajoneuvoja rahankiilto silmissä. Asiakkaita virtasi sisään oven täydeltä, koska inkvisition maineen saanut katsastustoiminta oli kukistunut ja "löysän leiman" aikakausi oli alkanut. Mikä olikaan parempi tapa saada asiakas uudelleen tulemaan katsastukseen kuin "leima" rek. otteessa, liikenneturvallisuudesta piittaamatta.
Yrittäjät huomasivat kuinka hyvä bisnes katsastustoiminta oli ja kun se oli laissa määrätty, hintojen korotukselle oli vain taivas rajana. Ei ihme, että omistajaista tuli miljonäärejä muutamassa vuodessa, työntekijöiden raataessa niska limassa "orjapalkalla".
Ja palatakseni "löysään leimaan" sopii hyvin AKE:n tarkistusinsinöörin kommentti erään tarkasusauton tapauksessa: Katsastaja oli löytänyt lähes kaikki viat/puutteet ko. autosta, mutta oli kuitenkin hyväksynyt auton toteamalla, et laitappa auto kuntoon (tarkastusautossa on yleensä 3-4 hylkäyksen aiheuttavaa vikaa muutama korjauskehoitusvikaa).
Mielestäni virhe katsastustoiminnassa tapahtui 90-luvulla, kun katsastustoiminta yksinäistettiin eli vapautettiin kilpailulle. Liikenneturvallisuus siis vapautettiin kilpailulle(raha vs. liikenneturvallisuus).Syntyi ns. yksityisiä katsastuskonttoreita, joissa yrittäjät "katsastivat" ajoneuvoja rahankiilto silmissä. Asiakkaita virtasi sisään oven täydeltä, koska inkvisition maineen saanut katsastustoiminta oli kukistunut ja "löysän leiman" aikakausi oli alkanut. Mikä olikaan parempi tapa saada asiakas uudelleen tulemaan katsastukseen kuin "leima" rek. otteessa, liikenneturvallisuudesta piittaamatta.
Yrittäjät huomasivat kuinka hyvä bisnes katsastustoiminta oli ja kun se oli laissa määrätty, hintojen korotukselle oli vain taivas rajana. Ei ihme, että omistajaista tuli miljonäärejä muutamassa vuodessa, työntekijöiden raataessa niska limassa "orjapalkalla".
Ja palatakseni "löysään leimaan" sopii hyvin AKE:n tarkistusinsinöörin kommentti erään tarkasusauton tapauksessa: Katsastaja oli löytänyt lähes kaikki viat/puutteet ko. autosta, mutta oli kuitenkin hyväksynyt auton toteamalla, et laitappa auto kuntoon (tarkastusautossa on yleensä 3-4 hylkäyksen aiheuttavaa vikaa muutama korjauskehoitusvikaa).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä on aivan valaisevaa luettavaa, kaikessa surkuhupaisuudessaankin:
Ajoneuvohallinto-keskuksen liikenne-turvallisuustyön arviointi
http://www.ake.fi/NR/rdonlyres/829E8D1B-C9D8-4818-ABF2- F2415D8452FD/0/AKE206AKEnliikenneturvallisuusvaikutuste narviointi.pdf
"Ensimmäinen AKEn nykyisistä katsastuksen laatumittareista, katsastustoimi-paikkojen hylkäysprosenttien erot, sisältää pienen riskin, että hylkäysprosentin vakiointipyrkimys vaikuttaa katsastettavien autojen arvosteluun. Olisi aiheellista selvittää, tapahtuuko todella näin. Selvityksen voisi tehdä esimerkiksi kerta-luonteisesti lähettämällä joillekin tavoitelluista hylkäysprosenteista poikkeaville katsastusasemille testiauton, joka vikojensa puolesta on hylkäyksen rajamailla. Jos hylkäysprosenttitavoite näyttää testin perusteella ohjaavan hylkäyspäätök-siä, laatumittaria tulee kehittää. Mittarin kehitystarvetta pohdittaessa voitaisiin tehdä tilastollinen selvitys erilaisten katsastustoimipaikkojen asiakaskunnasta (esimerkiksi autojen ikäjakautuma) ja tarkastella hylkäysprosentteja suhteessa asiakaskuntaan.
Toinen katsastuksen laatumittareista, vikojen löytyminen testiautosta, on sikäli hyvä mittari, että se mittaa juuri sitä, mitä halutaankin mitata, eli katsas-tusasemien toiminnan eroja. Toisaalta tavoite vaikuttaa vaatimattomalta: tulos on hyvä, jos 60 % katsastusasemista havaitsee kummatkin hylkäykseen johta-vat viat. Liikenneturvallisuuden kannalta olisi toivottavaa, että lähes kaikki kat-sastusasemat hylkäisivät tällaisen testiauton. Pidemmän aikaväli tavoitteeksi tulisikin asettaa pyrkimys viallisen testiauton hylkäysprosentin kasvattamiseen."
tekee kun A-katsastus osti pois koko Test Center Tiililän. Ei enää löydy valtakunnasta puolueetonta testiasemaa.
VTT teki tuon linkissä olleeen.
http://www.ake.fi/NR/rdonlyres/829E8D1B-C9D8-4818-ABF2-F2415D8452FD/0/AKE206AKEnliikenneturvallisuusvaikutustenarviointi.pdf
Mitä oikein tarkoitat absoluuttisella hylkäysprosentilla? Käsittääkseni hylkäysprosentti tarkoittaa sitä, että jos katsastetaan 10 autoa ja niistä kaksi hylätään, niin hylkäysprosentti on 20. Absoluuttinen hylkäysten määrä taas esimerkkitapauksessa on kaksi.
Muistelen, että ennen kuin katsastus vapautettiin kilpailulle (olisiko ollut vuosi 1993 tai 1994), niin koko maan hylkäysprosentti oli alle 20, kun se nykyään on lähes 30. Tämähän tukisi enemmän sitä väitettä, että katsastuksen laatu on parantunut kilpailun myötä?
"Muistelen, että ennen kuin katsastus vapautettiin kilpailulle (olisiko ollut vuosi 1993 tai 1994), niin koko maan hylkäysprosentti oli alle 20, kun se nykyään on lähes 30. Tämähän tukisi enemmän sitä väitettä, että katsastuksen laatu on parantunut kilpailun myötä?"
Tai sitten sitä, että hylkyprosenttitarkkailu ohjaa tuloksen "tavoitearvoon".
Laaduntarkkailulla ei ole tuon asian kanssa mitään tekemistä. Jokainen osaa hylätä joka kolmannen auton, uskoisin.
Laatua tarkkailaan työn lopputuloksesta, ei tilastokeskiarvosta.